silloin, mutta onhan sinun jätettävä. Siihen mennessä minun on opittava hengittämään ilman sinua.
Mutta entä hetkien muistot, mitä minä niille teen?
(Viheliäinen yö kun ei anna kivulta rauhaa.)
Mutta entä hetkien muistot, mitä minä niille teen?
(Viheliäinen yö kun ei anna kivulta rauhaa.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kenelle kirjoitat?
niinpä
Hyvien hetkien muistot ovat tallessa,
huonojen hetkien muistojen määrä on suuri
mutta aikanaan ne haalistuvat
eivätkä satuta niin paljoa
kuin nyt kun niitä tulee koko ajan lisää.
Kaikkeen oppii ja tottuu kun
tarpeeksi paljon koulutetaan.
Valehtelija valehtelija taas vauhdissa omia totuuksiaan opettamassa.
Onko sinulla huono päivä vai oletko muuten vain negatiivinen luonteeltasi, emme me kukaan voi täällä ketään väittää valehtelijaksi, sinäkään et tiedä mitään hänen elämästään ja vaiheistaan.
Minä en nähnyt siinä muuta kuin muutaman rivin verran oman tilanteen purkamista, opetusta en ollenkaan.
On aina olla satuttamatta ja loukkamatta, kävi sitten kuinka hyvänsä, niinkuin elämässä aina käy.
Jokaisen meistä on hengitettävä itse omilla keuhkoilla, toiseen liikaa tukeutumatta koska lopulta meistä jokainen on yksin. Ja silloin toivottavasti ne hyvät muistot antavat voimaa.
Eikös jossain laulussakin lauleta: "olet ilma jota hengitän"?
"...olet kaikki minkä ymmärrän,
tähdet taivaalla muita varten on,
silmäs mulle suovat auringon..."
(Topi Sorsakoski...tietenki)
Illanjatkoa. Päivä on päättynyt.
Nuo on aika raskaita sanoja kuulla irl vastapäätä olevalta. Kuulostaa halvalta paskaromaanilta mutta tuon jälkeen se ovenkahva tuntuu yhtäkkiä raskaalta kääntää.
Tuo onkin se, mitä haluaisi sanoa, mutta ei sano, koska sellaiseen ei ole oikeutta.
Jos parisuhteessa on kuvailemasi ovenkahvatilanne, kahva jää helposti kääntämättä. Ja jos / kun sen tekee, niin kaikkea muuta kuin kevein sydämin, oli tilanne millainen hyvänsä.
Selvennän, että "tuo" tarkoittaa siis aloituksen tekstiä.