koska, ei ymmärretty sitä mitä kerrottiin monen vuoden ajan. Hän ei koskaan pitänyt siitä miten kaikki toteutettiin ja varsinkin viimeiset vajaat viisi vuotta "olla pakollisena" keskipisteenä jatkuvasti aiheuttaa yhä paljon ahdistusta. Miten kukaan voi kuvitella, että hän haluaisi sitä vielä laajemmassa määrin! Kun ajatellaan minkälaisen " vaikutuksen" sai aikaan se ainoa ihminen, jota oli etsinyt monta vuotta niin sekin tie on kuljettu loppuun. Kun asiat pitkittyy ne yleensä mutkistuu ja niin siinäkin kävi. Huomiotta jättäminen monta kertaa tappoi lopulta tunteet. Yhä iso määrä ihmisiä on sitä mieltä, että ei kukaan voi olla yksin ja on pakko ruveta suhteeseen, mutta niinhän se ei ole. Hän ihastuu hyvin harvoin ja seuraava kerta on todennäköisesti joskus vuosien päästä. Ensin työ ja siihen perehtyminen niin siihen menee se muutama vuosi. Nyt ei ole mitään tarvetta ystävälle, eikä ole minkäänlaista tarvetta ruveta tutustumaan keneenkään. Siihen ei saa pakottaa ketään!
Ei ole ketään
HILJAISUUSPUUTTUUYHÄ
2170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Selvästi ihmisen alotus joka ei ymmärrä toisten tunteista mitään ja suinkaan sua ei ole kohdeltu niin ettei ois huomioitu vaan itse väännät kaiken paskaksi, sitten et ota edes vastuuta vaan annat kuvan että toinen kuvitteli ihan kaiken, harmi että juurikin se ristiriitasuus ja nykyinen omituinen ja jopa vihamielinen suhtautuminen toiseen ILMAN SYYTÄ, ei sitä syytä ole ainakaan kerrottu asianomaselle niin se kaikki paljasti ne suuret tunteet jota sinulla oli mutta et viitsinyt edes vihjaista selvästi ja hommat kusi niin syyllistät toista vaikka toinen yritti kaikkensa selvittää.
Usko jatkossakin juoruja mieluummin mutta älä aliarvioi etteikö toinen tietäisi ja huomaisi mitä tapahtuu vaikkei mitään sanokaan ja se toisen tunteilla leikkiminen aiheutti ehkä sen että ei enää ole luottoa kehenkään, miltä tuntuu pilata yhden ihmisen parisuhde ja lapsihaaveet lopullisesti ihan avan siksi että et voinut myöntää olleesi väärässä, ja jos ei mahdollisuutta anna ei voi toista haukkua eikä voi tietää miten ihanan ihmisen olisit parisuhteeseen saanut.
Muista kuitenkin karman laki. Ja toivo ettei omatuntosi ala kolkuttaa, se toinen ei ole enää halukas keskustelemaan asiasta ja anteeksi ei anna.
Sehän on niin että jos ei ole koskaan keskusteltu kasvotusten yhtään sanaa suhdeasioista niin kaikki on silloin ollut pelkkää kuvitelmaa, eikö niin? Pelkästä naaman näkemisestä ilman sanoja ei ymmärrä mitään!