Muotisanoja ovat kyrpiintymiseen asti "elikkä" tai "elikä", jota tuntuvat harrastavat jopa fiksuinakin pitämäni ihmiset. Johtunee Suomen kielen sanasta "eli", tarkoittaen siis alunperin jonkinlaista vaihto-ehtoista sanaa jo aiemmin sanotulle.
Vaihto-ehtoa ei kuitenkaan sanota. Oikein sanottuna voisi olla: Olen väsynyt, elikkä haluaisin nukkua.
Toinen omituinen, muotiin tullut sana on "jopa". Esiintyy lähes kaikissa mainoksissa. Kuten esim. DNA:n mokkula-mainoksissa; Netin nopeus JOPA sitä, sun tätä. Nopeus saattaa siis olla jotakin, jossakin, joskus, mutta ei koskaan minulla.
Vaihto-ehtoa ei kuitenkaan sanota. Oikein sanottuna voisi olla: Olen väsynyt, elikkä haluaisin nukkua.
Toinen omituinen, muotiin tullut sana on "jopa". Esiintyy lähes kaikissa mainoksissa. Kuten esim. DNA:n mokkula-mainoksissa; Netin nopeus JOPA sitä, sun tätä. Nopeus saattaa siis olla jotakin, jossakin, joskus, mutta ei koskaan minulla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan asiaa, MUTTA avauksesi aihe kuuluu kielioppiin, ei kielipolitiikkaan.
Tämäkään ei liity kielipolitiikkaan, mutta tulipahan mieleen avauksesta: Moni aloittaa viestinsä vierheellisesti myös esim. näin: "Itse olen 35-vuotias nainen....", kun pitäisi aloittaa "Minä olen 35-vuotias nainen..." Tässä on kyse siitä, että jos käyttää sanaa "itse", vertaa jo itseään johonkin toiseen.
Suomen kielen osaaminen on uhkaavasti vähentynyt. Siksi laitoin minäkin tämän esimerkin, vaikkei nyt kuuluisikaan palstalle.
Elikkäs sellasta.
Alankin jatkossa käyttää ilmaisua "Itse henkilökohtaisesti omana persoonani." (vai onko se "persoonanani.")
Pär Son
Elikkäs, olen 13-vuotias poika....
Monet rusut ovat jo enemmän suomen- kuin ruotsinkielisiä. Ja siksi he puhuvat vaikeat sanat suomeksi. Tyyliin " Vad kostar haukikilo?". Mitä mieltä sellaisesta kieliopista?
Tää on vähän liian vanha juttu. Yritä keksiä jotain tuoreempaa ja omaperäisempää.