Mikä sulle tuli?

Tunteiden kanssa ei sovi vitsailla.

Menneisyydestä; tietty ihminen esitti aina saman kysymyksen kun oli tyrinyt itse eikä tiennyt mitä anteeksipyyntö tarkoittaa joten kuittasi oman nolon käytöksensä aivan samoin. Ikävä tyyli sanoisin.

Huomenta. Minä pyydän anteeksi. Olen tehnyt väärin ja leikkinyt toisen ihmisen tunteilla. Ymmärrän nyt, kuinka väärin se on. Voitko antaa anteeksi ikinä? Minä olisin nyt niin onnellinen ilman tätä juttu, joka hiertää kengässä. Miehellä ja minulla on hyvää aikaa vihdoin. Ketä voin syyttää, itseäni kuitenkin vain. Minähän tämän aiheutin. Pelkään, että tämä ei ikinä lopu. Sinulta menee elämää hukkaan ja minulta. Anteeksi, tein väärin. Miten vaikeaa se on edes kirjoittaa. Minun on vaikea olla syyllinen, vaikka olen☹️

Kääntää kaiken toisen syyksi ja syyllistää juuri tuollaisella viestillä. Itsekkään ihmisen tapa toimia, mistään ei tarvitse kantaa vastuuta, ei ainakaan omasta käytöksestä.

Aamuyöllä oiken pitää laittaa toiselle syytekirjelmää menemään.

tosikko? Kato ite peiliin ja koita asennoitua toisenkin ihmisen tilanteeseen!
Onko sulla öisin aikaa miettiä ja pestä oma paita puhtaaksi?

Samiksia ollaan, esitän saman kysymyksen kirkkain otsin aina tarpeen tullen.

Mikä aloittajalle tuli, miksi syytät ketään tosikoksi, pahastuiko joku sinuun ja nyt väännät nyt juttua siihen suuntaan että mitä ihmettä, etkö leikkiä ymmärrä.

Jotka koskaan eivät pyydä mitään anteeksi, eivät välitä mitään miltä toisesta on tuntunut sanotut sanat, sen verran kuitenkin on ymmärrystä että mielipaha on saatu aikaan ja sitten asia käännetään näin - ei hiivatti, tollanen tosikkoko sä oot, enhän mä mitään tarkottanut. Kuulutko sinä aloittaja tähän joukkoon.

Vaatii suunnatonta rohkeutta lähestyä henkilökohtaisella tasolla ja kysyä.

Kuin helposti menee papu sieraimeen?

Fiksut vitsit on viisailla. Likaiset alapäävitsit on typeryyden huippu.

Asenne ratkaisee, mut asennoituminen näkemään asiat vain omalla tavalla ratkaisee myös, mut onko lopuksi hyvästä? Pahoittaako samalla toisen mielen? Asiat voi nähdä ja kokea monella tavalla? Kuka on oikeassa vai onko molemmat väärässä?

Empatiaa toista ihmistä kohtaan vai onko kaikki tätä samaa luokkaa, mikä sulle tuli, oletko tosikko.
Mistä päättelet että hän olisi tosikko, sinäkö sen tunteen sait aikaiseksi. Heititkö herjaa vähän liian pitkälle ja kun et muuhun kykene niin kiemurtelet irti omasta vastuustasi ja heität häntä rätillä naamalle ja sysäät hänet syntipukiksi vaikka oikeasti olet se itse.

Tosiaan, tuohon kellonaikaan pitää netissä ihmetellä ja öykkäröidä toiselle.

Olen minä kun oikein silmiin katsotaan, ja ylpeä siitä.

Etkö osaa vai halua sanoa hänelle koskaan mitään kaunista, pidätkö häntä jonkinlaisena roskapönttönäsi johon heittelet kaikki ikävän kuuloiset asiat. Tuntuu vain aika kummalta kellonaika ja viestin sisältö.

En oo tosikko, mut nää tunteet sua kohtaan vaan pistää välillä totiseks. Välillä jopa pelottaa, oot saanu mun elämän ihan sekasin pelkällä katseellas. Koitan olla taas iloinen ja hymyillä myös silmillä, kun taas tavataan. Olet vallanut ajatukseni.

ps. Pitäs varmaan ottaa iisimmin, ettn kuse koko juttuu, mutta vaikeeta on, kun tunteet niin vahvat, ehkä jopa liian vahvat tässä vaiheessa.