Koulujännitys ja suorituspaineet

Opiskelen taidealalla ja ongelmaksi on muodostunut se, että jännitän uusien tehtävien tekoa ja niistä suoriutumista niin, että olen jäänyt jopa pois tunneilta. Suorituspaineet, kritiikki, opettajien suhtautuminen. Olen varmaan aika herkkä ja aistin ilmapiiriä ja muiden mielialoja liikaakin. Koen, että koulun ilmapiiri ei suvaitse omaperäisyyttä tai epäonnistumista. Teoriassa kyllä puhutaan luovuuden kannustamisesta ja epäonnistumisen sallimisesta, mutta käytännössä kaikki riivitään ammattilaistason kritiikillä läpi.

Koen ristiriitaa sanojen ja tekojen välillä. Kaikkien töiden pitäisi olla niin täydellisiä heti alkuunsa. Ei paljon jää tilaa leikille ja kokeilemiselle. Oppilaita pyritään ohjeistamaan tiettyä normia kohti. Eräs ulkomaalainen oppilaskin tekee opejen mielestä liian värikkäitä töitä. Ehkä hänen kulttuurissaan ne ovat ihan normaaleja.

Pyrin ehkä miellyttämään opettajia: tekemään kritiikkien mukaisesti ja heidän makunsa mukaisesti, että hyväksytään, enkä ole hankala oppilas. Pelkään, että saan hankalan leiman ja ope suuttuu, jos teen liikaa oman pääni mukaan.

Ehkä myös oma täydellisyyden tavoittelu ja perheen perfektionismi vaikeuttavat asiaa.
Ala itsessään kiinnostaa ja haluaisin työskennellä sillä, mutta nämä kouluvaikeudet aiheuttavat henkistä stressiä. Eikä kiinnostaa open mielipiteet siitä, mikä on oikea taidetyyli ja mikä väärä. Haluan oppia nimenomaan konkreettista tekemistä: piirtämään, teknistä taitavuutta, rutiinia. Ja kokemusta, etten lamaannu pääsykokeissa. En niinkään aivopesua siitä, millaista taidetta itsessään tulee tehdä.