se mikä olin joskus. Mikään minussa ei ole enää lähelläkään se, mikä oikeasti olen. Miten tästä kaikesta pääsee eroon ja pääsen taas siksi, joka olen. Kukaan ei sano mitään, kukaan ei tiedä mistään, kaikki vain. Tilanne alkaa käymään hermoille, haluaisin löytää vastauksen ja reitin sinne missä minun kuuluukin olla. Se ei ole tässä eikä nyt, ei lähelläkään, eikä se tätä polkua pitkin koskaan löydy.
Minulla on ikävä itseäni
YahooOo
1209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihminen saattaa eksyä kauaksi itsestään erilaisten vaikeiden elämäntilanteiden takia.
Itse just siivoilin muistitikkuja joille olin tallennellut valokuviani.
Kävin läpi elämääni 2001 vuodesta tähän päivään.
Näin kuvia itsestäni ja elämästäni.
Ulkonäköni on vaihdellut elämäntilanteiden mukana. Kun depressio riehui elämässäni paino oli korkealla ja ulkonäköni hoitamattomampi.
Ilmeestä näki että olin eksynyt itsestäni etäälle. Eksynyt
Selasin kuvia eteenpäin miettien miten kukaan on voinut ihastua minuun kun olen ollut noin hirveän näköinen... ja elämäni silloin niin palasina...
Selasin kuvia kohti tätä päivää miettien ulkonäöstäni näkee ja pystyy jo päättelemään et asiat ovat nyt paremmin. Näytän paremmalta kuin vuosiin
Se mikä kuvassa näkyi ulkonäössä on heijastus sisäisestä maailmastani.
Depressio ja erilaiset kaaossuhteet ja erot yhdessä vei minut niin kauaksi siitä kuka minä olen. En tuntenut itseäni enää.
Kaipasin sitä kuka minä olin joskus.
Vuosia on kulunut lisää ja huomaan jälleen tunnistavan itseni itsekseni.
Tällaisena muistan itseni lapsuudestanikin perusluonteeltani!
Tämä on mua!
Kävin sekavien suhteiden jälkeen eksyksissä itseni kanssa, mutta etsin itseni takaisin luokseni ja löysin.
Nyt pidän lujasti kiinni itseäni kädestä etten enää eksy itsestäni etäälle. Tämän naisen tunnen nyt läpikotaisin ja juttelen sisäisesti itseni kanssa päivittäin jotta en enää tule vieraaksi itselleni ja olevtiwtämätön kuka olen,mitä tunnen ja mitä minulle kuuluu
Eksyneenä kohtasin uskomattomia asioita. Minua tuomitsi ihmiset auttamatta. Kuuntelematta. Katsomatta pintaa syvemmälle
Kuulematta minkä tarinan kannan sisälläni. Mistä tulen ja mihin vaellan. Mitä etsin. Miksi pelkään ja pakenen.
Miehissä näin hyötyjiä,mutta myös uskomattoman aitoja miehiä jotka osasivat nähdä minut itseni ja nähdä sen minut jota etsin eksyksissä itseni hukanneena vaikeisiin vuosiin.
Minusta on ollut ilo tavata välillä jossain näitä miehiä sillä he ihastuivat minuun kun olin ulkonäöltä kauheassa kunnossa. Painoakin liikaa ja nyt tulen heidän eteen sen näköisenä että kiinnitän monen sivullisenkin miehen huomion ja he vain silmät suurina tuijottavat pystymättä puhumaan.
Haluaisin tarttua heitä käsistä ja sanoa:
Kyllä se olen minä ja olet saanut ikuisen arvostukseni koska kohtelit hyvin ja ihastuit minuun ulkonäöstä viis. . Olet aito etkä yhtään pinnallinen. Tykkään siitä.
Itsensä löytäminen vaatii itsetutkiskelua ja paljon hiljaisia yksinäisiä iltoja. Aikaa kävellä yksin hiljaisia katuja. Itkemistä. Tuhansia tekstejä päiväkirjoihin ja pelkästään itseensä keskittymistä. Kun on tasapainossa itsensä kanssa, se näkyy myös ulkonäössä
Piti vain lopettaa omien tunteiden ja ajatusten pakoon juoksu ja pysähtyä hiljaisuuteen kuunteleen ja tuntemaan