Miksei yksinäisyydelle tehdä mitään?

Onhan noita kaikenlaisia seuroja ja ryhmiä mihin voi liittyä, jos on halua. Pubeihinkin voi mennä yksinään, ei siinä ole kaveripakkoa. Itsestä se on kiinni, jos ei lähde mihinkään ihmisten pariin.

Ongelma on juuri nämä seurat ja ryhmät, joita koko ajan tyrkytetään. Kaikki eivät halua istua jossain ventovieraiden porukassa. Ei se yksinäisyys siinä mihinkään katoa. Ei myöskään ihmisten pariin lähteminen. Voit kävellä ruuhkaista katua tai pyöriä ostoskeskuksissa ihmisten seassa tuntitolkulla, mutta yksinäisyys on ja pysyy! Yksinäisyys on paljolti juuri sitä, että ei ole ketään tiettyä ihmistä, jonka kanssa jakaa arjen. Yksikin läheinen henkilö saattaa poistaa yksinäisyyden tunteen.
Mitä pubeihin tulee, ellei ole juttukaveria monikaan ei näe mitään huvia mennä katselemaan, kun naapuripöydissä pariskunnat tai porukat turisevat keskenään.
Pitäisi keksiä keinoja, jolla yksinäiset saataisiin kontaktiin keskenään, jotta jokainen löytäisi edes yhden ystävän!

Niin tehkää joku jotain.

Ei kenenkään tarvitse järjestää mitään helvetin ohjelmaa kenellekkään..
Naiset ovat yksinäisiä omasta halustaan tai sitten sen vuoksi kun ovat vätyksiä tai pelkureita luonteeltaan ja miehet ovat yksinäisiä koska naiset eivät vastaa heidän yhteydenottoihin tai kirjoita heidän ilmoituksiin. Kyllä, syy on naisissa.

Täällä vaikuttaa olevan yksinäisiä, mutta hei. Missä on teidän profiilit johon ihmiset voivat ottaa yhteyttä? Miksi te ette tee profiilia jossa kerrotte itsestänne ja laita sinne selkeitä yhteystietoja...Niin.. Se on oma valinta olla pelle, joka tykkää vain ruikuttaa ja jeesustella.

Jos johonkin mielenterveyspalvelujen piiriin joudut vähänkään vakavammin sairaan, niin se on kyllä sellaista kontrollointia, ettei tee mieli edes yrittää sosialisoida. Kuuntelevat nykyään joka keskustelun, jos vaan sopivan mikin löytävät puhelimestasi yms. ja heittelevät sitten diagnoosia päälle.

Tehkee jottain!
Tarttis tehrä jottain!!!

Luulen että ymmärrän mitä aloittaja tarkoittaa. En kuitenkaan osaa siihen mitään pätevää neuvoa sanoa. Yksinäisyys on aika luonnollinen seuraus, jos halu elää itsenäisesti on vahva ja myös viihtyy omissa oloissaan hyvin. Tai jos ei vastaa siihen kun ihmiset viestivät halua ystävystyä. Kypsässä iässä jokainen on kokenut varmaan monenlaista pettymyksen tapaista, koska ajatus ystävyyden sisällöstä on ihmisillä niin erilainen. Joku ajattelee että ystävälle kaadetaan kaikki huolet ja elämän mittaiset murheet. Se on raskasta ja ilotonta. Sellaisista ihmisistä kun on pinnistänyt irti niin tulee arkuus tutustua. Hieno asia olisi muutaman tuttavan piiri jossa kukaan ei olisi mustis toisten kaveruudesta eikä kenestäkään puhuttaisi selän takana. Itse varmaan viihtyisin hyvin tavallisten reippaitten ihmisten seurassa jotka eivät koko ajan yrittäisi kilpailla ja muuttaa toisiaan. Tuo ajatus että yksinäisyys on sama asia kuin seurustelu suhteen puuttuminen ei mielestäni pidä paikkaansa.

"Ihmisten seura ei paranna yksinäisyyttä. Kosketus todellisuuteen parantaa yksinäisyyden.

Ajatelkaa yksinäisyyttä, jota tavallisesti koette. Ihmisten seura ei koskaan paranna sitä. Se voi vain viihdyttää. Sisällänne on tyhjyys, eikö totta? Ja kun tyhjyys nousee pintaan, mitä te teette? Juoksette karkuun, avaatte television tai radion, luette kirjaa, etsitte seuraa, viihdettä, ajankulua. Kaikki tekevät näin. Se on suurta bisnestä nykyisin. Se on kokonainen järjestäytynyt teollisuuden haara meidän huvittamistamme ja viihdyttämistämme varten. Palatkaa kotiin omaan itseenne. Tehkää havaintoja itsestänne... "Anthony de Mello, Havahtuminen.

Jos haluatte purkaa haitallisia ohjelmointejanne, niin lukekaa jotain viisasta kuten de Melloa, mutta jos ette halua oppia ymmärtämään itseänne ja tätä maailmaa, niin rypekää itsessänne. Ja jos meille kokoajan hoetaan, että olemme yksinäisiä, niin totta mooses siitä tulee taas uusi ohjelmointi omaan mieleemme.

Yksinäisyyttä kelailet kun lapsia, miehiä, naisia raiskataan, murhataan, kidutetaan joka päivä ?
jaahas

Yksinäisyyteen auttaa jotenkuten ja takuuta ei anneta. Muuta isommalle paikkakunnalle ja jätä se lässytys: "meillä täällä on ihana luonto ja ja äitee elää täällä, joten tulukaa tänne, ptruii, ptruii. Muuta kaupunkiin ja osta pullo viiniä ja lähe kylille-miten muuten muka onnistuu? Pielleenkin voi mennä, mutta lemppaa heti se ääliömies tai ääliönainen.

Joo-o. Lähes 60-vuotiaana olen ja tunnen olevani yksinäinen, avioliitossa tunsin myös olevani yksinäinen, vaikka oli mies ja 2 lasta. Tunnen nyt itseni niin hyvin, että tiedän olleeni sellainen, joka yritti olla kuten toiset halusivat. Yritin siis 'miellyttää' toisia, enkä tuntenut itseäni missään hyväksyttynä omana itsenäni. Olin erilainen lapsi/nuori ja olen erilainen aikuinen ;-) siis ylivilkas! Olen käynyt erilaisissa harrasteryhmissä, mutta ei niistä löydy 'hengenheimolaista'. Olen huomannut vuosien aikana, että vedän puoleeni uskovaisia ja sekös sieppaa, en halua olla tekemisissä sellaisen aiheen kanssa mitenkään. Miksi eivät osaa olla neutraalisti ja puhua muista, kuin enkeleistä ja muista kummallisuuksista. En halua mitenkään mollata uskovaisia, saavat olla minun puolestani sellaisia kuin ovat, mutta minua ei pidä yrittää käännyttää, jos en sitä halua :-D Musiikkimakunikin on aivan jostain muualta, kuin muilla samanikäisillä, joihin törmään. ... ei auta muuta kuin vaan olla yksinäinen, vaikka se kuinka ahdistaa ja aiheuttaa univaikeuksia ja muuta stressiä.

Onko normaalia haluta työntää ihmisiä junan alle? Tai toivoa muutamalle pahalle ihmiselle kidutuskuolemaa?