pässinpää ja pohtija

...kun minulla on aikaa, palaan! Nyt on vaan sattunut kaikenlaista ikävää, että asiat täytyy laittaa kuntoon. Älä murehdi siellä, otan kantaa viime viesteihisi, lupaan!! Yritä hymyillä siihen saakka!

aasi kirjoitti:

...kun minulla on aikaa, palaan! Nyt on vaan sattunut kaikenlaista ikävää, että asiat täytyy laittaa kuntoon. Älä murehdi siellä, otan kantaa viime viesteihisi, lupaan!! Yritä hymyillä siihen saakka!

Lue lisää

Hei vaan
Kyllä maailmassa on ihmisiä jotkä välittävät. Minuakin liikutti vuodatuksesi ja tuli ihan omat hölmöilyt mieleen. Ajattelin vaan, että kyllä varmaan aasi on oikeassa, ja sinun pitäisi ryhtyä kosiskelemaan sydämmesi valittua, ethän mitään voi menettääkään, muistoja ei kukaan voi sinulta viedä. Anna uringonvalon nostaa mielialaasi ja mene kohti eläsi suurinta seikkailua.
Lämpimin terveisin ja onnentoivotusten kera Solips

Olen todella pahoillani kun en aikaisemmin päässyt tänne vastaamaan. Älä pyytele anteeksi pahanolon vuodatustasi, kyllä minä ymmärrän sinun ajatuksesi. No, hieman kyllä "pelästyin" kun ensin pyysit lopettamaan kokonaan kirjoittamisen. Tokihan minä olisin pyyntöäsi kunnioittanut. En minä sentään niin itsepäinen ole. Ja kyllä minä välitän sinun ajatuksista ja tunteista. Luulisin tietäväni miltä sinusta tuntuu koska koen omat tunteeni samanlaisiksi, yhtä epätoivoisiksi. olen yhtä hukassa ja eksynyt, se repaleinen räsynukke.
Vaikka autoitkin minua olemaan rohkea. Autoit tuuppimaan sitä minun itsepäistä jukuripää pässinpäätäni. No, nyt kyllä olen kauempana häntä kuin koskaan aikaisemmin. Kuten kerroin tilanteestani ja itsekin totesit toimivasi, "mitä lähemmäs tulee, sitä lujempaa pakenee". Ja noin kävi. Tämä ei tunnu ollenkaan mukavalle. Tosin, näyttäähän tämä tilanne sen, että en ole hänelle muuta kuin se ajanviete, jolle viestitellään silloin tällöin.
Surullista minun kannalta, ja sattuukin. Hullu olin kun edes ryhdyin moiseen tunteiden tunnustamiseen. Mutta jos haluan siitä hyvät puolet löytää, koen tehneeni kuitenkin oikein. Koska olen aina pyrkinyt olemaan avoin ja rehellinen, niin en toisenlainenkaan osaa olla.
Hän varmaan mielellään sulkisi minut loppuiäkseni hullujen huoneelle koheltamasta. Vaikka hän hupia tästä on saanutkin, kai sillä nauramisellakin tulee omat rajansa vastaan.....
Kyllä minä olen edelleen sitä mieltä että sinunkin kannattaisi tämä kaikki sille sinun sydämesi valitulle kertoa. Saat ainakin mielenrauhan itsellesi. Aivan kuin minäkin sain. Vaikka se minun tapauksessa ei sitä toivottua tulosta tuonutkaan. Sinun kohdalla voi käydä aivan toisin. Sitä minä ainakin sinulle toivoisin. Minä kyllä osaan iloita toistenkin ihmisten onnesta, sillä tiedän että ovat varmasti sen ansainneet. Eihän se sitäpaitsi minulta ole millään tavalla pois. Iloisten ihmisten maailmassa on paljon helpompi elää kuin jos kaikki olisivat onnettomia, ja kiukkuisia. Purkavat tuolla pahaa oloaan kuka mitenkin, ja pahoittavat toistenkin mielen. Minä pyydän sinua, ota se riski ja selvitä vihdoin välit hänen kanssaan. Saat ainakin selville, onko sinulla itsellä ollut olettamuksia ja väärinkäsityksiä jotka ovat olleet esteenä. Niitä voi olla sillä toisellakin. Minun on vaikea sitä tietää kun en teitä henkilökohtaisesti tunne, enkä ole asiaanne seurannut. Mutta kirjoituksestasi päätellen, näin näyttäisi olevan. Tuokin jo kun sanot että: "Se on sitäpaitsi selvä siinäkin mielessä, että kun hän ei soita, niin sehän ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin, ettei hän haua olla missään tekemisissä minun kanssani!"
Ei välttämättä ole noin, on voinut hukata numerosi, odottaa sinun soittoa, tai ihan mitä tahansa. Lähesty häntä muuten äläkä pähkäile ja odota. Ilahtuu varmasti, jos kerran välittää. Pyydä vaikka ulos syömään, ja uskon että sitä kautta vyyhti lähtee aivan varmasti purkautumaan suuntaan tai toiseen.
Minulla tuo soitto juttu on selvä, sinulla ei.
Numero annetaan jos puhelu olisi toivottavaa.
Tuo on selvääkin selvempi, siinä ei minulle jää mitään epäselvää.
Toivon todella että sinulta pikapuolin tulisi iloinen viesti että kannatti tuuppiminen!
Hyvää viikonloppua vaikka et sitten taida lukea tätä vasta kuin maanantaina, näinhän kerroit. Ainakin sitten hyvää uutta alkavaa viikkoa!
Palailen ilomielin jos tarvit minua.

aasi kirjoitti:

Olen todella pahoillani kun en aikaisemmin päässyt tänne vastaamaan. Älä pyytele anteeksi pahanolon vuodatustasi, kyllä minä ymmärrän sinun ajatuksesi. No, hieman kyllä "pelästyin" kun ensin pyysit lopettamaan kokonaan kirjoittamisen. Tokihan minä olisin pyyntöäsi kunnioittanut. En minä sentään niin itsepäinen ole. Ja kyllä minä välitän sinun ajatuksista ja tunteista. Luulisin tietäväni miltä sinusta tuntuu koska koen omat tunteeni samanlaisiksi, yhtä epätoivoisiksi. olen yhtä hukassa ja eksynyt, se repaleinen räsynukke.
Vaikka autoitkin minua olemaan rohkea. Autoit tuuppimaan sitä minun itsepäistä jukuripää pässinpäätäni. No, nyt kyllä olen kauempana häntä kuin koskaan aikaisemmin. Kuten kerroin tilanteestani ja itsekin totesit toimivasi, "mitä lähemmäs tulee, sitä lujempaa pakenee". Ja noin kävi. Tämä ei tunnu ollenkaan mukavalle. Tosin, näyttäähän tämä tilanne sen, että en ole hänelle muuta kuin se ajanviete, jolle viestitellään silloin tällöin.
Surullista minun kannalta, ja sattuukin. Hullu olin kun edes ryhdyin moiseen tunteiden tunnustamiseen. Mutta jos haluan siitä hyvät puolet löytää, koen tehneeni kuitenkin oikein. Koska olen aina pyrkinyt olemaan avoin ja rehellinen, niin en toisenlainenkaan osaa olla.
Hän varmaan mielellään sulkisi minut loppuiäkseni hullujen huoneelle koheltamasta. Vaikka hän hupia tästä on saanutkin, kai sillä nauramisellakin tulee omat rajansa vastaan.....
Kyllä minä olen edelleen sitä mieltä että sinunkin kannattaisi tämä kaikki sille sinun sydämesi valitulle kertoa. Saat ainakin mielenrauhan itsellesi. Aivan kuin minäkin sain. Vaikka se minun tapauksessa ei sitä toivottua tulosta tuonutkaan. Sinun kohdalla voi käydä aivan toisin. Sitä minä ainakin sinulle toivoisin. Minä kyllä osaan iloita toistenkin ihmisten onnesta, sillä tiedän että ovat varmasti sen ansainneet. Eihän se sitäpaitsi minulta ole millään tavalla pois. Iloisten ihmisten maailmassa on paljon helpompi elää kuin jos kaikki olisivat onnettomia, ja kiukkuisia. Purkavat tuolla pahaa oloaan kuka mitenkin, ja pahoittavat toistenkin mielen. Minä pyydän sinua, ota se riski ja selvitä vihdoin välit hänen kanssaan. Saat ainakin selville, onko sinulla itsellä ollut olettamuksia ja väärinkäsityksiä jotka ovat olleet esteenä. Niitä voi olla sillä toisellakin. Minun on vaikea sitä tietää kun en teitä henkilökohtaisesti tunne, enkä ole asiaanne seurannut. Mutta kirjoituksestasi päätellen, näin näyttäisi olevan. Tuokin jo kun sanot että: "Se on sitäpaitsi selvä siinäkin mielessä, että kun hän ei soita, niin sehän ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin, ettei hän haua olla missään tekemisissä minun kanssani!"
Ei välttämättä ole noin, on voinut hukata numerosi, odottaa sinun soittoa, tai ihan mitä tahansa. Lähesty häntä muuten äläkä pähkäile ja odota. Ilahtuu varmasti, jos kerran välittää. Pyydä vaikka ulos syömään, ja uskon että sitä kautta vyyhti lähtee aivan varmasti purkautumaan suuntaan tai toiseen.
Minulla tuo soitto juttu on selvä, sinulla ei.
Numero annetaan jos puhelu olisi toivottavaa.
Tuo on selvääkin selvempi, siinä ei minulle jää mitään epäselvää.
Toivon todella että sinulta pikapuolin tulisi iloinen viesti että kannatti tuuppiminen!
Hyvää viikonloppua vaikka et sitten taida lukea tätä vasta kuin maanantaina, näinhän kerroit. Ainakin sitten hyvää uutta alkavaa viikkoa!
Palailen ilomielin jos tarvit minua.

Lue lisää

Jotenkin te vaikutatte lähes samalta persoonalta.
Ilmeisesti sama tyyli antaa tämän vaikutelman.

Etkö, aasi, tosiaankin voisi jo lähestyä
Rakastettuasi jollakin tapaa. Jos te chattailette
niin etkö voisi siellä chatissä antaa tai pyytää puhelinnumeroasi tai pyytää Häntä vaikka syömään
kanssasi jonnekin hyvätasoiseen ravintolaan?

Sellainen, joka uskoo muiden onnistuvan rakkausjutuissaan, mutta ei itsensä.

Kauheesti Onnea vaan teille molemmille!

mahtavat olla? kirjoitti:

Jotenkin te vaikutatte lähes samalta persoonalta.
Ilmeisesti sama tyyli antaa tämän vaikutelman.

Etkö, aasi, tosiaankin voisi jo lähestyä
Rakastettuasi jollakin tapaa. Jos te chattailette
niin etkö voisi siellä chatissä antaa tai pyytää puhelinnumeroasi tai pyytää Häntä vaikka syömään
kanssasi jonnekin hyvätasoiseen ravintolaan?

Sellainen, joka uskoo muiden onnistuvan rakkausjutuissaan, mutta ei itsensä.

Kauheesti Onnea vaan teille molemmille!

Lue lisää

Emme varmasti ole yksi ja sama, siis en kirjoittele itseni kanssa. Samanlaiset kokemukset kai meillä taitaa olla, joten siitä tulee varmaan tuo kuva samankaltaisesta persoonasta. Ja olen kuule jo yrittänyt lähestyä, siis sitä omaani, siihen olin rohkeampi kuin tuo viestiystäväni pässinpää, kiitos hänen avustuksellaan!!
Kiitos onnen toivotuksista, paljon Onnea myös Sinun elämääsi! Ja aurinkoisen pirteää kevättä!

aasi kirjoitti:

Olen todella pahoillani kun en aikaisemmin päässyt tänne vastaamaan. Älä pyytele anteeksi pahanolon vuodatustasi, kyllä minä ymmärrän sinun ajatuksesi. No, hieman kyllä "pelästyin" kun ensin pyysit lopettamaan kokonaan kirjoittamisen. Tokihan minä olisin pyyntöäsi kunnioittanut. En minä sentään niin itsepäinen ole. Ja kyllä minä välitän sinun ajatuksista ja tunteista. Luulisin tietäväni miltä sinusta tuntuu koska koen omat tunteeni samanlaisiksi, yhtä epätoivoisiksi. olen yhtä hukassa ja eksynyt, se repaleinen räsynukke.
Vaikka autoitkin minua olemaan rohkea. Autoit tuuppimaan sitä minun itsepäistä jukuripää pässinpäätäni. No, nyt kyllä olen kauempana häntä kuin koskaan aikaisemmin. Kuten kerroin tilanteestani ja itsekin totesit toimivasi, "mitä lähemmäs tulee, sitä lujempaa pakenee". Ja noin kävi. Tämä ei tunnu ollenkaan mukavalle. Tosin, näyttäähän tämä tilanne sen, että en ole hänelle muuta kuin se ajanviete, jolle viestitellään silloin tällöin.
Surullista minun kannalta, ja sattuukin. Hullu olin kun edes ryhdyin moiseen tunteiden tunnustamiseen. Mutta jos haluan siitä hyvät puolet löytää, koen tehneeni kuitenkin oikein. Koska olen aina pyrkinyt olemaan avoin ja rehellinen, niin en toisenlainenkaan osaa olla.
Hän varmaan mielellään sulkisi minut loppuiäkseni hullujen huoneelle koheltamasta. Vaikka hän hupia tästä on saanutkin, kai sillä nauramisellakin tulee omat rajansa vastaan.....
Kyllä minä olen edelleen sitä mieltä että sinunkin kannattaisi tämä kaikki sille sinun sydämesi valitulle kertoa. Saat ainakin mielenrauhan itsellesi. Aivan kuin minäkin sain. Vaikka se minun tapauksessa ei sitä toivottua tulosta tuonutkaan. Sinun kohdalla voi käydä aivan toisin. Sitä minä ainakin sinulle toivoisin. Minä kyllä osaan iloita toistenkin ihmisten onnesta, sillä tiedän että ovat varmasti sen ansainneet. Eihän se sitäpaitsi minulta ole millään tavalla pois. Iloisten ihmisten maailmassa on paljon helpompi elää kuin jos kaikki olisivat onnettomia, ja kiukkuisia. Purkavat tuolla pahaa oloaan kuka mitenkin, ja pahoittavat toistenkin mielen. Minä pyydän sinua, ota se riski ja selvitä vihdoin välit hänen kanssaan. Saat ainakin selville, onko sinulla itsellä ollut olettamuksia ja väärinkäsityksiä jotka ovat olleet esteenä. Niitä voi olla sillä toisellakin. Minun on vaikea sitä tietää kun en teitä henkilökohtaisesti tunne, enkä ole asiaanne seurannut. Mutta kirjoituksestasi päätellen, näin näyttäisi olevan. Tuokin jo kun sanot että: "Se on sitäpaitsi selvä siinäkin mielessä, että kun hän ei soita, niin sehän ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin, ettei hän haua olla missään tekemisissä minun kanssani!"
Ei välttämättä ole noin, on voinut hukata numerosi, odottaa sinun soittoa, tai ihan mitä tahansa. Lähesty häntä muuten äläkä pähkäile ja odota. Ilahtuu varmasti, jos kerran välittää. Pyydä vaikka ulos syömään, ja uskon että sitä kautta vyyhti lähtee aivan varmasti purkautumaan suuntaan tai toiseen.
Minulla tuo soitto juttu on selvä, sinulla ei.
Numero annetaan jos puhelu olisi toivottavaa.
Tuo on selvääkin selvempi, siinä ei minulle jää mitään epäselvää.
Toivon todella että sinulta pikapuolin tulisi iloinen viesti että kannatti tuuppiminen!
Hyvää viikonloppua vaikka et sitten taida lukea tätä vasta kuin maanantaina, näinhän kerroit. Ainakin sitten hyvää uutta alkavaa viikkoa!
Palailen ilomielin jos tarvit minua.

Lue lisää

IIISOOO KIIITOOS SINULLE! Olin kyllä aivan varma, että et enää kirjoita! Mistähän moinen käsitys oikein tulikaan?, onneksi et heti "hylännyt", se on vaan niin, että kun niin monesti on joutunut pettymään ja saanut kokea kaikenlaista niin sitä ei ole kovin helppo kenellekään avautua ja paljastaa sisintään, vaikka enhän minä sinua tunne alkuunkaan, eikä sinulla ole mitään velvollisuuksia tätäkään keskustelua jatkaa, mutta
silti... on hyvä, että voi edes jollekin purkaa,
kun tämä asia minulla on pidettävä itselläni,
syvällä sieluni syvyyksissä, koska en voi tätä
jakaa kenenkään kanssa ( mitä nyt tuhannet ihmiset
täällä lukevat ajatuksiani...), mutta kukaan täällä ei kyllä minua tunne, koska minun ystäväni eivät harrasta chattailua (tai en ainakaan tiedä heidän niin tekevän?), ja jos harrastaisivatkin, niin eivät ainakaan tästä elämäntilanteestani tiedä hölkäsenpöläystäkään, koska en ole siitä
kenenkään kanssa keskustellut! Mitä tarkoitat, että olet hänelle pelkkä ajanviete? siis hän kuitenkin sinulle viestittelee? Olen lukenut nämä
meidän keskustelumme läpi moneen kertaan ja siellä on kyllä monta asiaa mitkä minua edelleenkin vaivaa! Minulla on myös samanlainen tunne, että hän on jo valovuosien päässä jälleen, vaikka toisinaan tuntuu olevan niin helkutin lähellä, että, meinaa vaan ihan väkisin tunkea ( ihan hyvässä mielessä tietenkin). Kuinka sinä nyt noin voit sanoa, että >sulkisi sinut hullujenhuoneelle koheltamasta>? Yhtälailla voisin kyllä ajatella samalla lailla, sitä kait hänkin minulta toivoo, kai tässä täytyykin olla ainakin jonkin verran hullu, että antaa tämän asian näin paljon hallita olemistaan ja elämistään. Vaikka on tässä nyt toki muutakin "elämää", ettei kaikki aika suinkaan tämän pohtimiseen mene, mutta kieltämättä kyllä
vähän liikaa, mutta minkäs teet, kun toinen vaikuttaa niin voimakkaasti, oli hän sitten missä hyvänsä ja vaikka en edes näe häntä! Ei kai nyt hän sentään niin "paha" ihminen ole, että sinulle nauraisi, taisi olla taas sinun puolelta noita samanlaisia olettamuksia kuin minulla hänestä!
Kyllä minä hänet haluaisin "pitää" ystävänä tai
ystävystyä olisi kai pikemminkin parempi sana, mutta on sellainen tunne toisinaan, että hän ei halua edes ystävyyttäni... Enkä halua väkisin pukkautua jos... Meillä olisi varmasti paljon keskusteltavaa, jotenkin hän on kovin samanlainen jossain määrin, joissain asioissa, aivan kuten sinäkin! Ehkäpä mä jonain päivänä hänelle soitan, vaikka en tiedä minne,milloin ja mihin aikaan? Se kun ei ole niin yksinkertaista... Kun ei voi tietää koska se hänelle "sopii" vai sopiiko ollenkaan? Jos ajattelisin viimeistä puhelinkeskusteluamme, joka kesti varmaan tasan kaksi sekunttia, niin ei siinä paljon tee mieli soitella ja väkisin yrittää!! Kaipa hän hiljaa
mielessään toivoo ja ajattelee kun puhelin soi, että toivottavasti se en ainakaan minä ole, joka soittaa, tosin siitä on kyllä aika hemmetin kauan aikaa, kun olen hänelle viimeksi soittanut, että siinä mielessä ei voi sanoa, että kovin paljon olisin häntä "häirinnyt", muuten kai jossain määrin, kuten nytkin, kun tänne kirjoitan!
Joo muuten tämä mielenrauha onkin se, jonka jo vihdoin ja viimein haluaisin saavuttaa, tokkopa se koskaan tulee tässä asiassa, ja tajuton pelko siitä, että kun jos soittaisin niin hän sanoisi suorat sanat ja sitten vasta tämä mielenrauha olisikin menetetty ikuisiksi ajoiksi, enkä voisi iki-maailmassa häntä "kohdata" saati jutella hänen kanssaan. Joskus on parempi kun ei totuutta tiedä, toisaalta se pitäisi saada tietää, mutta...
Niin kovasti tietysti ilahtuisin jos hän soittaisi aivan varmasti, ei epäilystäkään.
No tuo ulos pyytäminen, olisihan se kieltämättä mukava, mutta joskus voi olla hyvinkin käytännöllisiä esteitä monessakin asiassa, ei välttämättä ole kyse siitä, etteikö haluaisi tavata! Mutta nyt täytyy lopettaa, kun pitäis jotain saada aikaiseksikin tänään, mutta oikein hyvää alkavaa viikkoa myös Sinulle ja toivottavasti ei mitään kovin ikävää ole tapahtunut, koitahan jaksaa sinä siellä, niin minäkin varmasti jaksan taas täällä, kiitos sinun, palaillaan...

Solips kirjoitti:

Hei vaan
Kyllä maailmassa on ihmisiä jotkä välittävät. Minuakin liikutti vuodatuksesi ja tuli ihan omat hölmöilyt mieleen. Ajattelin vaan, että kyllä varmaan aasi on oikeassa, ja sinun pitäisi ryhtyä kosiskelemaan sydämmesi valittua, ethän mitään voi menettääkään, muistoja ei kukaan voi sinulta viedä. Anna uringonvalon nostaa mielialaasi ja mene kohti eläsi suurinta seikkailua.
Lämpimin terveisin ja onnentoivotusten kera Solips

Lue lisää

Voi kiitos sinulle Solips palautteesta. Niin muistoja ei tosiaankaan voi viedä pois, mutta ei sinne muistoihin saisi jäädä elämään, vaan pitäisi osata elää tätä päivää, siinä on tavoitetta. Kyllä se aurinko lämmittää ja saa hyvälle mielelle, aivan kuin sinunkin viestisi minut. Oikein lämpimiä ajatuksia ja onnentoivotuksia myös sinulle sinne!

Pässinpää kirjoitti:

IIISOOO KIIITOOS SINULLE! Olin kyllä aivan varma, että et enää kirjoita! Mistähän moinen käsitys oikein tulikaan?, onneksi et heti "hylännyt", se on vaan niin, että kun niin monesti on joutunut pettymään ja saanut kokea kaikenlaista niin sitä ei ole kovin helppo kenellekään avautua ja paljastaa sisintään, vaikka enhän minä sinua tunne alkuunkaan, eikä sinulla ole mitään velvollisuuksia tätäkään keskustelua jatkaa, mutta
silti... on hyvä, että voi edes jollekin purkaa,
kun tämä asia minulla on pidettävä itselläni,
syvällä sieluni syvyyksissä, koska en voi tätä
jakaa kenenkään kanssa ( mitä nyt tuhannet ihmiset
täällä lukevat ajatuksiani...), mutta kukaan täällä ei kyllä minua tunne, koska minun ystäväni eivät harrasta chattailua (tai en ainakaan tiedä heidän niin tekevän?), ja jos harrastaisivatkin, niin eivät ainakaan tästä elämäntilanteestani tiedä hölkäsenpöläystäkään, koska en ole siitä
kenenkään kanssa keskustellut! Mitä tarkoitat, että olet hänelle pelkkä ajanviete? siis hän kuitenkin sinulle viestittelee? Olen lukenut nämä
meidän keskustelumme läpi moneen kertaan ja siellä on kyllä monta asiaa mitkä minua edelleenkin vaivaa! Minulla on myös samanlainen tunne, että hän on jo valovuosien päässä jälleen, vaikka toisinaan tuntuu olevan niin helkutin lähellä, että, meinaa vaan ihan väkisin tunkea ( ihan hyvässä mielessä tietenkin). Kuinka sinä nyt noin voit sanoa, että >sulkisi sinut hullujenhuoneelle koheltamasta>? Yhtälailla voisin kyllä ajatella samalla lailla, sitä kait hänkin minulta toivoo, kai tässä täytyykin olla ainakin jonkin verran hullu, että antaa tämän asian näin paljon hallita olemistaan ja elämistään. Vaikka on tässä nyt toki muutakin "elämää", ettei kaikki aika suinkaan tämän pohtimiseen mene, mutta kieltämättä kyllä
vähän liikaa, mutta minkäs teet, kun toinen vaikuttaa niin voimakkaasti, oli hän sitten missä hyvänsä ja vaikka en edes näe häntä! Ei kai nyt hän sentään niin "paha" ihminen ole, että sinulle nauraisi, taisi olla taas sinun puolelta noita samanlaisia olettamuksia kuin minulla hänestä!
Kyllä minä hänet haluaisin "pitää" ystävänä tai
ystävystyä olisi kai pikemminkin parempi sana, mutta on sellainen tunne toisinaan, että hän ei halua edes ystävyyttäni... Enkä halua väkisin pukkautua jos... Meillä olisi varmasti paljon keskusteltavaa, jotenkin hän on kovin samanlainen jossain määrin, joissain asioissa, aivan kuten sinäkin! Ehkäpä mä jonain päivänä hänelle soitan, vaikka en tiedä minne,milloin ja mihin aikaan? Se kun ei ole niin yksinkertaista... Kun ei voi tietää koska se hänelle "sopii" vai sopiiko ollenkaan? Jos ajattelisin viimeistä puhelinkeskusteluamme, joka kesti varmaan tasan kaksi sekunttia, niin ei siinä paljon tee mieli soitella ja väkisin yrittää!! Kaipa hän hiljaa
mielessään toivoo ja ajattelee kun puhelin soi, että toivottavasti se en ainakaan minä ole, joka soittaa, tosin siitä on kyllä aika hemmetin kauan aikaa, kun olen hänelle viimeksi soittanut, että siinä mielessä ei voi sanoa, että kovin paljon olisin häntä "häirinnyt", muuten kai jossain määrin, kuten nytkin, kun tänne kirjoitan!
Joo muuten tämä mielenrauha onkin se, jonka jo vihdoin ja viimein haluaisin saavuttaa, tokkopa se koskaan tulee tässä asiassa, ja tajuton pelko siitä, että kun jos soittaisin niin hän sanoisi suorat sanat ja sitten vasta tämä mielenrauha olisikin menetetty ikuisiksi ajoiksi, enkä voisi iki-maailmassa häntä "kohdata" saati jutella hänen kanssaan. Joskus on parempi kun ei totuutta tiedä, toisaalta se pitäisi saada tietää, mutta...
Niin kovasti tietysti ilahtuisin jos hän soittaisi aivan varmasti, ei epäilystäkään.
No tuo ulos pyytäminen, olisihan se kieltämättä mukava, mutta joskus voi olla hyvinkin käytännöllisiä esteitä monessakin asiassa, ei välttämättä ole kyse siitä, etteikö haluaisi tavata! Mutta nyt täytyy lopettaa, kun pitäis jotain saada aikaiseksikin tänään, mutta oikein hyvää alkavaa viikkoa myös Sinulle ja toivottavasti ei mitään kovin ikävää ole tapahtunut, koitahan jaksaa sinä siellä, niin minäkin varmasti jaksan taas täällä, kiitos sinun, palaillaan...

Lue lisää

Minä olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Minä aikani pohdittuani päätin ottaa härkää sarvista. Siinä ei menetä mitään, vaan voittaa. Ei tarvitse sen jälkeen miettiä miten asiat on kun rehellisesti ne keskustelee läpi toisen osapuolen kanssa.

Mistäs tiedät oliko sillä toisella osapuolella silloin kun joskus soitit todella kiire tai muuten joku vaikka kylällä. Oikeasti itse olen huomannut, että helpottaa suunnattomasti selvittää epäselvät kuviot. Eipä tarvitse sen jälkeen hakata päätä seinään. Aina tulos ei tosin ole se mitä toivoo, mutta se on elämää. On helpompi jatkaa eteenpäin, jos tietää että on tehnyt kaikkensa edellisen suhteen eteen ja tietää että se ei toimi.

Itse tällä hetkellä olen ikäväkseni epäselkeässä tilanteessa -tosin itse en ole sitä aiheuttanut. Olen taas yrittänyt ottaa selvän tilanteesta, pelottaa tosin mutta mielummin tiedän missä mennään. Ehkä toivottavasti oma tilanteeni selkiää pian (pallo on heitetty kehiin ja odottelen...).

? kirjoitti:

Minä olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Minä aikani pohdittuani päätin ottaa härkää sarvista. Siinä ei menetä mitään, vaan voittaa. Ei tarvitse sen jälkeen miettiä miten asiat on kun rehellisesti ne keskustelee läpi toisen osapuolen kanssa.

Mistäs tiedät oliko sillä toisella osapuolella silloin kun joskus soitit todella kiire tai muuten joku vaikka kylällä. Oikeasti itse olen huomannut, että helpottaa suunnattomasti selvittää epäselvät kuviot. Eipä tarvitse sen jälkeen hakata päätä seinään. Aina tulos ei tosin ole se mitä toivoo, mutta se on elämää. On helpompi jatkaa eteenpäin, jos tietää että on tehnyt kaikkensa edellisen suhteen eteen ja tietää että se ei toimi.

Itse tällä hetkellä olen ikäväkseni epäselkeässä tilanteessa -tosin itse en ole sitä aiheuttanut. Olen taas yrittänyt ottaa selvän tilanteesta, pelottaa tosin mutta mielummin tiedän missä mennään. Ehkä toivottavasti oma tilanteeni selkiää pian (pallo on heitetty kehiin ja odottelen...).

Lue lisää

Tiedän kyllä, että hänellä oli silloin kiire
kun soitin ja ymmärrän sen, en minäkään nyt
niin pöljä ole. Tosin jos hän olisi halunnut
silloin jatkaa keskustelua olisi voinut soittaa
paremmalla ajalla minulle päin, mutta toisaalta
ymmärrän sen hetkiseen tilanteeseen vaikutti
varmasti moni muukin asia (oma typerä käytökseni!). En sitä sen takia ottanut esille,
että sitä sen enempää miettisin, unohdettu jo.
Tarkoitin vain, että jos samanlainen tilanne toistuisi niin, en "kestäisi" sitä! Joten olen sitten pelkuri, ja pidän tämän "illuusioni" hänestä mieluummin kuin otan totuudesta selvää, ainakin siltä tuntuu nyt, ellen saa täyttä varmuutta siitä, että hän haluaa minun soittavan en sotkeudu enempää. Ellei hän itse soita ja hauku päin naamaa, niin sittenhän se on sillä selvä. En tiedä onko helpompi jatkaa eteenpäin, kun pohjalla on se näkemys asiasta, että se ei voi olla niin kuin sen haluaisin olevan, mutta sen kuuleminen olisi liikaa, menettäisi pohjan aika monelta asialta (jos tietäisit paremmin, ehkä ymmärtäisit, tai sitten et, kun en aina itsekään ymmärrä!).Täytyy kai luottaa siihen, että se unohtuu jää taas roikkumaan jonnekin ja iskee taas uudelleen ja uudelleen vuosien päästä.
Myönnän olen tässä asiassa aika HEIKKO, enkä pidä siitä luonteenpiirteestäni ollenkaan. Ei löydy tähän mitään pakettiratkaisua. Tiedän kyllä mitä minun pitäisi tehdä, mutta olen kykenemätön...

Pässinpää kirjoitti:

IIISOOO KIIITOOS SINULLE! Olin kyllä aivan varma, että et enää kirjoita! Mistähän moinen käsitys oikein tulikaan?, onneksi et heti "hylännyt", se on vaan niin, että kun niin monesti on joutunut pettymään ja saanut kokea kaikenlaista niin sitä ei ole kovin helppo kenellekään avautua ja paljastaa sisintään, vaikka enhän minä sinua tunne alkuunkaan, eikä sinulla ole mitään velvollisuuksia tätäkään keskustelua jatkaa, mutta
silti... on hyvä, että voi edes jollekin purkaa,
kun tämä asia minulla on pidettävä itselläni,
syvällä sieluni syvyyksissä, koska en voi tätä
jakaa kenenkään kanssa ( mitä nyt tuhannet ihmiset
täällä lukevat ajatuksiani...), mutta kukaan täällä ei kyllä minua tunne, koska minun ystäväni eivät harrasta chattailua (tai en ainakaan tiedä heidän niin tekevän?), ja jos harrastaisivatkin, niin eivät ainakaan tästä elämäntilanteestani tiedä hölkäsenpöläystäkään, koska en ole siitä
kenenkään kanssa keskustellut! Mitä tarkoitat, että olet hänelle pelkkä ajanviete? siis hän kuitenkin sinulle viestittelee? Olen lukenut nämä
meidän keskustelumme läpi moneen kertaan ja siellä on kyllä monta asiaa mitkä minua edelleenkin vaivaa! Minulla on myös samanlainen tunne, että hän on jo valovuosien päässä jälleen, vaikka toisinaan tuntuu olevan niin helkutin lähellä, että, meinaa vaan ihan väkisin tunkea ( ihan hyvässä mielessä tietenkin). Kuinka sinä nyt noin voit sanoa, että >sulkisi sinut hullujenhuoneelle koheltamasta>? Yhtälailla voisin kyllä ajatella samalla lailla, sitä kait hänkin minulta toivoo, kai tässä täytyykin olla ainakin jonkin verran hullu, että antaa tämän asian näin paljon hallita olemistaan ja elämistään. Vaikka on tässä nyt toki muutakin "elämää", ettei kaikki aika suinkaan tämän pohtimiseen mene, mutta kieltämättä kyllä
vähän liikaa, mutta minkäs teet, kun toinen vaikuttaa niin voimakkaasti, oli hän sitten missä hyvänsä ja vaikka en edes näe häntä! Ei kai nyt hän sentään niin "paha" ihminen ole, että sinulle nauraisi, taisi olla taas sinun puolelta noita samanlaisia olettamuksia kuin minulla hänestä!
Kyllä minä hänet haluaisin "pitää" ystävänä tai
ystävystyä olisi kai pikemminkin parempi sana, mutta on sellainen tunne toisinaan, että hän ei halua edes ystävyyttäni... Enkä halua väkisin pukkautua jos... Meillä olisi varmasti paljon keskusteltavaa, jotenkin hän on kovin samanlainen jossain määrin, joissain asioissa, aivan kuten sinäkin! Ehkäpä mä jonain päivänä hänelle soitan, vaikka en tiedä minne,milloin ja mihin aikaan? Se kun ei ole niin yksinkertaista... Kun ei voi tietää koska se hänelle "sopii" vai sopiiko ollenkaan? Jos ajattelisin viimeistä puhelinkeskusteluamme, joka kesti varmaan tasan kaksi sekunttia, niin ei siinä paljon tee mieli soitella ja väkisin yrittää!! Kaipa hän hiljaa
mielessään toivoo ja ajattelee kun puhelin soi, että toivottavasti se en ainakaan minä ole, joka soittaa, tosin siitä on kyllä aika hemmetin kauan aikaa, kun olen hänelle viimeksi soittanut, että siinä mielessä ei voi sanoa, että kovin paljon olisin häntä "häirinnyt", muuten kai jossain määrin, kuten nytkin, kun tänne kirjoitan!
Joo muuten tämä mielenrauha onkin se, jonka jo vihdoin ja viimein haluaisin saavuttaa, tokkopa se koskaan tulee tässä asiassa, ja tajuton pelko siitä, että kun jos soittaisin niin hän sanoisi suorat sanat ja sitten vasta tämä mielenrauha olisikin menetetty ikuisiksi ajoiksi, enkä voisi iki-maailmassa häntä "kohdata" saati jutella hänen kanssaan. Joskus on parempi kun ei totuutta tiedä, toisaalta se pitäisi saada tietää, mutta...
Niin kovasti tietysti ilahtuisin jos hän soittaisi aivan varmasti, ei epäilystäkään.
No tuo ulos pyytäminen, olisihan se kieltämättä mukava, mutta joskus voi olla hyvinkin käytännöllisiä esteitä monessakin asiassa, ei välttämättä ole kyse siitä, etteikö haluaisi tavata! Mutta nyt täytyy lopettaa, kun pitäis jotain saada aikaiseksikin tänään, mutta oikein hyvää alkavaa viikkoa myös Sinulle ja toivottavasti ei mitään kovin ikävää ole tapahtunut, koitahan jaksaa sinä siellä, niin minäkin varmasti jaksan taas täällä, kiitos sinun, palaillaan...

Lue lisää

Huomenta vaan taas! Yritän tässä unisena saada jotain vähemmän fiksua aikaiseksi, kai sekin kelpaa paremman puuteessa. Olen minäkin lueskellut näitä viestejä uudelleen ja uudelleen, ja en oikein aina pysy kärryilä. Eli on asioita minullakin jotka vaivaavat suuresti. Mutta kerropa nyt sinä ensin, mitkä sinua vaivaa?
Etkö muistanut, minähän olen sanonut, että tämä minun "hän" aina joskus viestittelee.....eli juuri silleen että se menisi sinne sinun mainitseman ajanvietteen piikkiin. (kyllähän sinun täytyi se muistaa, jos kerran olet lukenut nämä uudelleen???)
Hetkinen, hetkinen...missä sinun ajatuksesi oikein seikkailee?
Tuosta soittamisesta, miten niin et tiedä, koska se hänelle "sopii"? Eikö sitä soiteta silloin kun mieli tekee soittaa? Ja toinen kyllä ilmoittaa jos on äärimmäisen huono tilanne pälättää juuri sillä hetkellä? Sitä soitetaan silloin takaisin, ainakin minä tekisin niin!! Ja oikeesti minä tekisin niin jos hän soittaisi, kaikki muu saisi jäädä niiltä jalansijoilta, kyllä SE puhelu olisi sen verran TÄRKEÄ! Hei mutta tuokin asia vielä, kuinka niin "minne, milloin ja mihin aikaan"....etkö ole saanut numeroa jos olet omasikin antanut? Minä en kuule usko että eikö hän ilahtuisi soitostasi, tuo on taas se sinun oma olettamus, huomaatkos? Milloin sinä sitten viimeksi olet hänestä kuullut, kun kerroit siitä olevan tosi kauan? Soitetaanhan sitä muillekin tutuille vaikka olisi kulunut vuosia väliä? Siis joillekin lapsuuden tutuille esim. Ei se puhelimessa sinua syö. No, olet tietysti oikeassa että joskus se kynnys voi olla korkea kivuttavaksi, jos pelkää että toinen suurinpiirtein haistattaa pitkät. Mutta miksi ihmeessä hän niin tekisi jos te kerran olette olleet läheiset? Ja se juttu on jäänyt auki, kesken? En näe mitään syytä silloin että hän niin tekisi. Etkös sinä häneltä ollut jonkun mailinkin saanut? Siis jos mailailee, ei ole kyllä silloin unohtanut, eikä ole valovuosien päässä sinusta. Minä kyllä nyt en taas ymmärrä mitään?? (oliko tämä sittenkin huono ajankohta minun alkaa kirjoittamaan kun just heräsin, ajatukset jäi tonne tyynyn päälle..) Mitkä käytännön seikat voivat olla niin suuri este, ettet voisi pyytää häntä ulos syömään esim.? Tuo on veruke paeta, ystävä hyvä!! Jollet ole pyytänyt vielä ulos, et voi tietää onko käytännön esteitä. Käyhän ihmiset muutenkin ulkona joskus syömässä, niin miksi se ei onnistuisi? Miten kummassa minä saan sinuun sitä vauhtia? Ja itseluottamusta. Sitä kyllä kerroit sinulla olevankin siispä nyt ei ole kiini siitä...joku nyt on mitä en taas tajua.....
Apua sentään!!!!
Täytyy koettaa selkeyttää ajatuksia tässä päivän mittaan ja palata seuraavaan viestiin pirteämpänä. Eihän tällä tavalla saa muuta kuin sähellettyä tämänkin ihan sekaisin. Kohellan jo muutenkin sen jukuripään kanssa niin en enää tässä haluaisi sotkea mitään.
Niin, mitä tulee noihin viime viikon ikäviin asioihini, niin vaikuttaa nekin tuossa taustalla että en saa ajatuksia esille. Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut, sehän olisi se pahin ja ikävin vaihtoehto.
Hyvää päivänjatkoa ja koeta sinä saada joku tolkku tästä. Minulla se nyt ei oikein onnistunut! (heh)

aasi kirjoitti:

Huomenta vaan taas! Yritän tässä unisena saada jotain vähemmän fiksua aikaiseksi, kai sekin kelpaa paremman puuteessa. Olen minäkin lueskellut näitä viestejä uudelleen ja uudelleen, ja en oikein aina pysy kärryilä. Eli on asioita minullakin jotka vaivaavat suuresti. Mutta kerropa nyt sinä ensin, mitkä sinua vaivaa?
Etkö muistanut, minähän olen sanonut, että tämä minun "hän" aina joskus viestittelee.....eli juuri silleen että se menisi sinne sinun mainitseman ajanvietteen piikkiin. (kyllähän sinun täytyi se muistaa, jos kerran olet lukenut nämä uudelleen???)
Hetkinen, hetkinen...missä sinun ajatuksesi oikein seikkailee?
Tuosta soittamisesta, miten niin et tiedä, koska se hänelle "sopii"? Eikö sitä soiteta silloin kun mieli tekee soittaa? Ja toinen kyllä ilmoittaa jos on äärimmäisen huono tilanne pälättää juuri sillä hetkellä? Sitä soitetaan silloin takaisin, ainakin minä tekisin niin!! Ja oikeesti minä tekisin niin jos hän soittaisi, kaikki muu saisi jäädä niiltä jalansijoilta, kyllä SE puhelu olisi sen verran TÄRKEÄ! Hei mutta tuokin asia vielä, kuinka niin "minne, milloin ja mihin aikaan"....etkö ole saanut numeroa jos olet omasikin antanut? Minä en kuule usko että eikö hän ilahtuisi soitostasi, tuo on taas se sinun oma olettamus, huomaatkos? Milloin sinä sitten viimeksi olet hänestä kuullut, kun kerroit siitä olevan tosi kauan? Soitetaanhan sitä muillekin tutuille vaikka olisi kulunut vuosia väliä? Siis joillekin lapsuuden tutuille esim. Ei se puhelimessa sinua syö. No, olet tietysti oikeassa että joskus se kynnys voi olla korkea kivuttavaksi, jos pelkää että toinen suurinpiirtein haistattaa pitkät. Mutta miksi ihmeessä hän niin tekisi jos te kerran olette olleet läheiset? Ja se juttu on jäänyt auki, kesken? En näe mitään syytä silloin että hän niin tekisi. Etkös sinä häneltä ollut jonkun mailinkin saanut? Siis jos mailailee, ei ole kyllä silloin unohtanut, eikä ole valovuosien päässä sinusta. Minä kyllä nyt en taas ymmärrä mitään?? (oliko tämä sittenkin huono ajankohta minun alkaa kirjoittamaan kun just heräsin, ajatukset jäi tonne tyynyn päälle..) Mitkä käytännön seikat voivat olla niin suuri este, ettet voisi pyytää häntä ulos syömään esim.? Tuo on veruke paeta, ystävä hyvä!! Jollet ole pyytänyt vielä ulos, et voi tietää onko käytännön esteitä. Käyhän ihmiset muutenkin ulkona joskus syömässä, niin miksi se ei onnistuisi? Miten kummassa minä saan sinuun sitä vauhtia? Ja itseluottamusta. Sitä kyllä kerroit sinulla olevankin siispä nyt ei ole kiini siitä...joku nyt on mitä en taas tajua.....
Apua sentään!!!!
Täytyy koettaa selkeyttää ajatuksia tässä päivän mittaan ja palata seuraavaan viestiin pirteämpänä. Eihän tällä tavalla saa muuta kuin sähellettyä tämänkin ihan sekaisin. Kohellan jo muutenkin sen jukuripään kanssa niin en enää tässä haluaisi sotkea mitään.
Niin, mitä tulee noihin viime viikon ikäviin asioihini, niin vaikuttaa nekin tuossa taustalla että en saa ajatuksia esille. Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut, sehän olisi se pahin ja ikävin vaihtoehto.
Hyvää päivänjatkoa ja koeta sinä saada joku tolkku tästä. Minulla se nyt ei oikein onnistunut! (heh)

Lue lisää

Huomenia vaan sinnekin päin. No esim. seuraava lause mietityttää *Nyt on vain niin, että jos ja kun ette oikeasti olleet yksi ja sama, vaikka samankaltaisuuksia löytyikin äärettömän paljon, hän on saanut hyvät naurut. Eilisen jälkeen. Koska tietää tästä mielipiteiden vaihdosta. Jos taas jostain kumman syystä olette yksi ja sama, se kertoo sitten paljon. Ja jos ette oikeasti ole yksi ja sama, mutta kuitenkin hän tietää tästä nyt, hän pitää minua aivan seonneena. Ja taas lopputulos on sama. Kummassakin tapauksessa on helppo luovuttaa kun henkilöllisyyteni on selvillä. Sinähän sen kerroit jo että en ollut etsimäsi.* Kummassakin tapauksessa on helppo luovuttaa??ja toinen kirjoittamasi lause, joka on pistänyt mietityttämään *Siinä vain on eräs "mutta"... Tuo "mutta" on se muuan maaginen lause. Kun en tiedä kuinka tosissaan se on lausuttu. Tosin olin sen ansainnut omalla käytökselläni. Sitten kun lukee näitä sinun viestejä, tuntuu kuin sekin lause olisi sivuutettava, vaikka hän sitä itse ei sano. Vai onko toiveajattelua?* Mikä ihmeen lause, lause jonka hän on sinulle sanonut, missä? Onko hän sen sinulle suoraan sanonut ja kuinka minun sanomiseni tai ajatteluni voisi tätä käsitystäsi jotenkin muuttaa? Kyllähän sitä varmasti tulee sanottua yhtä sun toista, mutta jos toisesta välittää, niin tajuaa, että jokaisella meillä on joskus "huono päivä" ja tulee sanottua pahastikin.
Itse en ainakaan ole tarkoittanut mitään pahaa, jos olen joskus päästänyt suustani jotain ajattelematonta. Ei minun käsitykseni ja ajatukseni hänen suhteensa ole muuttuneet eikä muutu, vaikka kuinka joku pistäisi sanoja suuhuni! Kyllähän mä niitä lueskelin, mutta en ehkä sitten niin ajatuksella, varmaan vain jotenkin vain ne ajatukset, jotka mainitsin juuri herättivät kysymyksiä? No minun ajatukseni tosiaankin seikkailee, ties missä, lähinnä kuitenkin hänessä!!! Niinkuin tuolle kyselijälle jo vastasinkin, soitin hänelle varmasti silloin pahaan aikaan (hänellä oli kiire). Joten jos tarpeeksi monta kertaa soittaa ja toinen ei ole halukas keskustelemaan tai palaamaan asiaan myöhemminkään niin onhan se jo silloin selvä peli, eikö? Tottakai minulla on hänen numero/t ja hänelläkin on ainakin ollut minun numero, koska olen sen hänelle antanut. Ai ei söisi minua puhelimessa ... öhöm (tuli vaan jotain mieleen, no mielikuvitus se vaan laukkaa, ei sen kummempaa) jatkuu... Olenkos minä sanonut, että me olemme "läheiset"? No tuokin on tietysti niin, että miten sen nyt ajattelee, sanotaan nyt näin, että koen hänet läheiseksi, tiedän hänestä jotain ja olemme joskus kauan sitten iltaa istuneet...
Mitä tuohon mailiin tulee, niin MINÄ mailasin hänelle, siis kysyin jotain itselleni ajankohtaista asiaa, neuvoa ja esitin asiani hieman itseironialla höystettynä, jonka hän käsitti niin väärin kuin käsittää vain voi!
Hän vastasi, ettenkö sanoisi "hieman" kiukkuisesti, luettuani kyseisen vastauksen hämmennyksen kera (toisaalta ymmärsin sen hetkisen reaktion täysin ja otankin siitä syyn niskoilleni, olin todella kamala (aikaisemmin))!! meni ko. maili suoraan roskakoriin ja minä peräännyin, jo senkin takia, että tiesin ärsyttäneeni hänet äärimmilleen!!! mutta... Niin, että tässä pisteessä kun taas ollaan, niin kyllähän mä olen täys kahjo, mutta kun en haluaisi että meistä nyt kuitenkaan vihamiehet tulisi, toisaalta ei sitä voi väkisin, jos toinen ei halua, mutta miksi mä en pysty "tappamaan" tätä tuntemusta, en sitten millään? Ja tosiaankin jos hänelle soittaisin ja hän sanoisi ne "maagiset sanat", joita en haluaisi kuulla, niin silloin tuntuisi jotenkin TYHJÄLTÄ ja TURVATTOMALTA elämä! Jos tietäisit kuinka kauan hän on ollut mun "suojelusenkeli", mitä sitten jos senkin vielä menetän... SÄ ET VOI TAJUTA, et yksinkertaisesti ET. Suojelen itseäni siltä kuulemiselta, koska niin hän sanoisi, joko suoraan päin pläsiä tai sitten yrittäisi olla korrekti(EN halua kuulla kumpaakaan). Joten parempi vaihtoehto on kun yritän unohtaa. Koska kyllä hänen täytyy olla onnellinen ja sitä hänelle toivonkin kaikkein eniten maailmassa. HÄN jos kukaan sen ansaitsee, sitä toivon koko sydämestäni. Mä ajattelen vain tulevaisuuttani ja jotenkin tuntuu niin sanoinkuvaamattoman harhailevalta ja eksyksissä olevalta tämä elämä, etten osaa nähdä itseäni missään muodossa onnellisena, se on aivan utopistinen ajatus! Minne mä meen, mihin mun pitäisi mennä ja miks tää kohtalo vaan mua kiduttaa, eikä anna mulle oikeita toimintamalleja, joita voisin noudattaa. MIksi hyvänolon tavoittelu tehdään jotenkin rikolliseksi ja tuhoontuomituksi, vai etsinkö sitä väärästä paikasta? vai etsinkö ? Kun tuntuu, että nämä jutut vain tulee mun eteen! Niin monta omituista tapahtumaa, sattumaa on tässä viime vuosien aikana sattunut,jolle ei löydy järellistä selitystä! Jos ennustajiin uskoisin, niin minullekin luvattiin "myrskyisää" suhdetta, ja vaikka mitä kaikkea ihanaa elämää ja onnea! Kaikki ikävät asiat onkin sitten pitäneet paikkaansa ja niitä onkin riittänyt. Mutta jos nyt sait jotain tolkkua tästä ärhellyksestä niin hyvä on. Älä välitä mä oon tämmönen sekopää, niin sekaisin, mutta jatketaan, kirjoittele ihmeessä, ihan mukava lukea sinun kommenttejasi! Hyvää päivänjatkoa. Olet sitten suloinen aasi kun jaksat mun kanssa "höpöttää"!

Pässinpää kirjoitti:

Huomenia vaan sinnekin päin. No esim. seuraava lause mietityttää *Nyt on vain niin, että jos ja kun ette oikeasti olleet yksi ja sama, vaikka samankaltaisuuksia löytyikin äärettömän paljon, hän on saanut hyvät naurut. Eilisen jälkeen. Koska tietää tästä mielipiteiden vaihdosta. Jos taas jostain kumman syystä olette yksi ja sama, se kertoo sitten paljon. Ja jos ette oikeasti ole yksi ja sama, mutta kuitenkin hän tietää tästä nyt, hän pitää minua aivan seonneena. Ja taas lopputulos on sama. Kummassakin tapauksessa on helppo luovuttaa kun henkilöllisyyteni on selvillä. Sinähän sen kerroit jo että en ollut etsimäsi.* Kummassakin tapauksessa on helppo luovuttaa??ja toinen kirjoittamasi lause, joka on pistänyt mietityttämään *Siinä vain on eräs "mutta"... Tuo "mutta" on se muuan maaginen lause. Kun en tiedä kuinka tosissaan se on lausuttu. Tosin olin sen ansainnut omalla käytökselläni. Sitten kun lukee näitä sinun viestejä, tuntuu kuin sekin lause olisi sivuutettava, vaikka hän sitä itse ei sano. Vai onko toiveajattelua?* Mikä ihmeen lause, lause jonka hän on sinulle sanonut, missä? Onko hän sen sinulle suoraan sanonut ja kuinka minun sanomiseni tai ajatteluni voisi tätä käsitystäsi jotenkin muuttaa? Kyllähän sitä varmasti tulee sanottua yhtä sun toista, mutta jos toisesta välittää, niin tajuaa, että jokaisella meillä on joskus "huono päivä" ja tulee sanottua pahastikin.
Itse en ainakaan ole tarkoittanut mitään pahaa, jos olen joskus päästänyt suustani jotain ajattelematonta. Ei minun käsitykseni ja ajatukseni hänen suhteensa ole muuttuneet eikä muutu, vaikka kuinka joku pistäisi sanoja suuhuni! Kyllähän mä niitä lueskelin, mutta en ehkä sitten niin ajatuksella, varmaan vain jotenkin vain ne ajatukset, jotka mainitsin juuri herättivät kysymyksiä? No minun ajatukseni tosiaankin seikkailee, ties missä, lähinnä kuitenkin hänessä!!! Niinkuin tuolle kyselijälle jo vastasinkin, soitin hänelle varmasti silloin pahaan aikaan (hänellä oli kiire). Joten jos tarpeeksi monta kertaa soittaa ja toinen ei ole halukas keskustelemaan tai palaamaan asiaan myöhemminkään niin onhan se jo silloin selvä peli, eikö? Tottakai minulla on hänen numero/t ja hänelläkin on ainakin ollut minun numero, koska olen sen hänelle antanut. Ai ei söisi minua puhelimessa ... öhöm (tuli vaan jotain mieleen, no mielikuvitus se vaan laukkaa, ei sen kummempaa) jatkuu... Olenkos minä sanonut, että me olemme "läheiset"? No tuokin on tietysti niin, että miten sen nyt ajattelee, sanotaan nyt näin, että koen hänet läheiseksi, tiedän hänestä jotain ja olemme joskus kauan sitten iltaa istuneet...
Mitä tuohon mailiin tulee, niin MINÄ mailasin hänelle, siis kysyin jotain itselleni ajankohtaista asiaa, neuvoa ja esitin asiani hieman itseironialla höystettynä, jonka hän käsitti niin väärin kuin käsittää vain voi!
Hän vastasi, ettenkö sanoisi "hieman" kiukkuisesti, luettuani kyseisen vastauksen hämmennyksen kera (toisaalta ymmärsin sen hetkisen reaktion täysin ja otankin siitä syyn niskoilleni, olin todella kamala (aikaisemmin))!! meni ko. maili suoraan roskakoriin ja minä peräännyin, jo senkin takia, että tiesin ärsyttäneeni hänet äärimmilleen!!! mutta... Niin, että tässä pisteessä kun taas ollaan, niin kyllähän mä olen täys kahjo, mutta kun en haluaisi että meistä nyt kuitenkaan vihamiehet tulisi, toisaalta ei sitä voi väkisin, jos toinen ei halua, mutta miksi mä en pysty "tappamaan" tätä tuntemusta, en sitten millään? Ja tosiaankin jos hänelle soittaisin ja hän sanoisi ne "maagiset sanat", joita en haluaisi kuulla, niin silloin tuntuisi jotenkin TYHJÄLTÄ ja TURVATTOMALTA elämä! Jos tietäisit kuinka kauan hän on ollut mun "suojelusenkeli", mitä sitten jos senkin vielä menetän... SÄ ET VOI TAJUTA, et yksinkertaisesti ET. Suojelen itseäni siltä kuulemiselta, koska niin hän sanoisi, joko suoraan päin pläsiä tai sitten yrittäisi olla korrekti(EN halua kuulla kumpaakaan). Joten parempi vaihtoehto on kun yritän unohtaa. Koska kyllä hänen täytyy olla onnellinen ja sitä hänelle toivonkin kaikkein eniten maailmassa. HÄN jos kukaan sen ansaitsee, sitä toivon koko sydämestäni. Mä ajattelen vain tulevaisuuttani ja jotenkin tuntuu niin sanoinkuvaamattoman harhailevalta ja eksyksissä olevalta tämä elämä, etten osaa nähdä itseäni missään muodossa onnellisena, se on aivan utopistinen ajatus! Minne mä meen, mihin mun pitäisi mennä ja miks tää kohtalo vaan mua kiduttaa, eikä anna mulle oikeita toimintamalleja, joita voisin noudattaa. MIksi hyvänolon tavoittelu tehdään jotenkin rikolliseksi ja tuhoontuomituksi, vai etsinkö sitä väärästä paikasta? vai etsinkö ? Kun tuntuu, että nämä jutut vain tulee mun eteen! Niin monta omituista tapahtumaa, sattumaa on tässä viime vuosien aikana sattunut,jolle ei löydy järellistä selitystä! Jos ennustajiin uskoisin, niin minullekin luvattiin "myrskyisää" suhdetta, ja vaikka mitä kaikkea ihanaa elämää ja onnea! Kaikki ikävät asiat onkin sitten pitäneet paikkaansa ja niitä onkin riittänyt. Mutta jos nyt sait jotain tolkkua tästä ärhellyksestä niin hyvä on. Älä välitä mä oon tämmönen sekopää, niin sekaisin, mutta jatketaan, kirjoittele ihmeessä, ihan mukava lukea sinun kommenttejasi! Hyvää päivänjatkoa. Olet sitten suloinen aasi kun jaksat mun kanssa "höpöttää"!

Lue lisää

ajatustenvaihto käynnissä. olen myös ihminen, jonka tämänhetkinen elämäntilanne muistuttaa erittäin paljon kuvailemianne tilanteita. uskon, että jokaiselle on olemassa "soulmate"..itse olen hänet kohdannut...en tosin vielä kasvokkain. olen viimeaikoina muuttunut kohtalaisen kyyniseksi ja mieleni on apaattinen. olenko loppujen lopuksi aina tuomittu olemaan yksin...kohtaanko kaikki eteen tulevat asiat yksin...niinkuin olen tähänkin asti tehnyt?!

Pässinpää kirjoitti:

Huomenia vaan sinnekin päin. No esim. seuraava lause mietityttää *Nyt on vain niin, että jos ja kun ette oikeasti olleet yksi ja sama, vaikka samankaltaisuuksia löytyikin äärettömän paljon, hän on saanut hyvät naurut. Eilisen jälkeen. Koska tietää tästä mielipiteiden vaihdosta. Jos taas jostain kumman syystä olette yksi ja sama, se kertoo sitten paljon. Ja jos ette oikeasti ole yksi ja sama, mutta kuitenkin hän tietää tästä nyt, hän pitää minua aivan seonneena. Ja taas lopputulos on sama. Kummassakin tapauksessa on helppo luovuttaa kun henkilöllisyyteni on selvillä. Sinähän sen kerroit jo että en ollut etsimäsi.* Kummassakin tapauksessa on helppo luovuttaa??ja toinen kirjoittamasi lause, joka on pistänyt mietityttämään *Siinä vain on eräs "mutta"... Tuo "mutta" on se muuan maaginen lause. Kun en tiedä kuinka tosissaan se on lausuttu. Tosin olin sen ansainnut omalla käytökselläni. Sitten kun lukee näitä sinun viestejä, tuntuu kuin sekin lause olisi sivuutettava, vaikka hän sitä itse ei sano. Vai onko toiveajattelua?* Mikä ihmeen lause, lause jonka hän on sinulle sanonut, missä? Onko hän sen sinulle suoraan sanonut ja kuinka minun sanomiseni tai ajatteluni voisi tätä käsitystäsi jotenkin muuttaa? Kyllähän sitä varmasti tulee sanottua yhtä sun toista, mutta jos toisesta välittää, niin tajuaa, että jokaisella meillä on joskus "huono päivä" ja tulee sanottua pahastikin.
Itse en ainakaan ole tarkoittanut mitään pahaa, jos olen joskus päästänyt suustani jotain ajattelematonta. Ei minun käsitykseni ja ajatukseni hänen suhteensa ole muuttuneet eikä muutu, vaikka kuinka joku pistäisi sanoja suuhuni! Kyllähän mä niitä lueskelin, mutta en ehkä sitten niin ajatuksella, varmaan vain jotenkin vain ne ajatukset, jotka mainitsin juuri herättivät kysymyksiä? No minun ajatukseni tosiaankin seikkailee, ties missä, lähinnä kuitenkin hänessä!!! Niinkuin tuolle kyselijälle jo vastasinkin, soitin hänelle varmasti silloin pahaan aikaan (hänellä oli kiire). Joten jos tarpeeksi monta kertaa soittaa ja toinen ei ole halukas keskustelemaan tai palaamaan asiaan myöhemminkään niin onhan se jo silloin selvä peli, eikö? Tottakai minulla on hänen numero/t ja hänelläkin on ainakin ollut minun numero, koska olen sen hänelle antanut. Ai ei söisi minua puhelimessa ... öhöm (tuli vaan jotain mieleen, no mielikuvitus se vaan laukkaa, ei sen kummempaa) jatkuu... Olenkos minä sanonut, että me olemme "läheiset"? No tuokin on tietysti niin, että miten sen nyt ajattelee, sanotaan nyt näin, että koen hänet läheiseksi, tiedän hänestä jotain ja olemme joskus kauan sitten iltaa istuneet...
Mitä tuohon mailiin tulee, niin MINÄ mailasin hänelle, siis kysyin jotain itselleni ajankohtaista asiaa, neuvoa ja esitin asiani hieman itseironialla höystettynä, jonka hän käsitti niin väärin kuin käsittää vain voi!
Hän vastasi, ettenkö sanoisi "hieman" kiukkuisesti, luettuani kyseisen vastauksen hämmennyksen kera (toisaalta ymmärsin sen hetkisen reaktion täysin ja otankin siitä syyn niskoilleni, olin todella kamala (aikaisemmin))!! meni ko. maili suoraan roskakoriin ja minä peräännyin, jo senkin takia, että tiesin ärsyttäneeni hänet äärimmilleen!!! mutta... Niin, että tässä pisteessä kun taas ollaan, niin kyllähän mä olen täys kahjo, mutta kun en haluaisi että meistä nyt kuitenkaan vihamiehet tulisi, toisaalta ei sitä voi väkisin, jos toinen ei halua, mutta miksi mä en pysty "tappamaan" tätä tuntemusta, en sitten millään? Ja tosiaankin jos hänelle soittaisin ja hän sanoisi ne "maagiset sanat", joita en haluaisi kuulla, niin silloin tuntuisi jotenkin TYHJÄLTÄ ja TURVATTOMALTA elämä! Jos tietäisit kuinka kauan hän on ollut mun "suojelusenkeli", mitä sitten jos senkin vielä menetän... SÄ ET VOI TAJUTA, et yksinkertaisesti ET. Suojelen itseäni siltä kuulemiselta, koska niin hän sanoisi, joko suoraan päin pläsiä tai sitten yrittäisi olla korrekti(EN halua kuulla kumpaakaan). Joten parempi vaihtoehto on kun yritän unohtaa. Koska kyllä hänen täytyy olla onnellinen ja sitä hänelle toivonkin kaikkein eniten maailmassa. HÄN jos kukaan sen ansaitsee, sitä toivon koko sydämestäni. Mä ajattelen vain tulevaisuuttani ja jotenkin tuntuu niin sanoinkuvaamattoman harhailevalta ja eksyksissä olevalta tämä elämä, etten osaa nähdä itseäni missään muodossa onnellisena, se on aivan utopistinen ajatus! Minne mä meen, mihin mun pitäisi mennä ja miks tää kohtalo vaan mua kiduttaa, eikä anna mulle oikeita toimintamalleja, joita voisin noudattaa. MIksi hyvänolon tavoittelu tehdään jotenkin rikolliseksi ja tuhoontuomituksi, vai etsinkö sitä väärästä paikasta? vai etsinkö ? Kun tuntuu, että nämä jutut vain tulee mun eteen! Niin monta omituista tapahtumaa, sattumaa on tässä viime vuosien aikana sattunut,jolle ei löydy järellistä selitystä! Jos ennustajiin uskoisin, niin minullekin luvattiin "myrskyisää" suhdetta, ja vaikka mitä kaikkea ihanaa elämää ja onnea! Kaikki ikävät asiat onkin sitten pitäneet paikkaansa ja niitä onkin riittänyt. Mutta jos nyt sait jotain tolkkua tästä ärhellyksestä niin hyvä on. Älä välitä mä oon tämmönen sekopää, niin sekaisin, mutta jatketaan, kirjoittele ihmeessä, ihan mukava lukea sinun kommenttejasi! Hyvää päivänjatkoa. Olet sitten suloinen aasi kun jaksat mun kanssa "höpöttää"!

Lue lisää

Dodii, hereillä paremmin kuin aamulla, ja hyvin syöneenä joten pitäisi nyt jaksaa vallan mainiosti hetki tässä näpytellä. Ai siis noi lauseet? Minäpäs nyt yritän valaista tätä... onkohan jo kymmenes kerta??
Niin, niinpä niin, joo....öhöm..
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna, lähetin hänelle mailin, (nyt jo useammankin)..jossa kysyin suoraan onko hän toinen eli just sinä, kirjoittelemassa täällä, ja kerroin olevani itse toinen.
Tähänpäs sitten on turha ottaa enempää kantaa täällä ;))
Kaipa tiedät oletko oikeesti saanut joltain mieliharmilta kyselyn, ja postia jos jonkinmoisista tunnustuksista. Ja näin ollen tiedät myös mitä "sille mieliharmille" olet vastannut.
Itse kyllä tiedän, mitä sain vastaukseksi, sanon tämän ihan hyvällä siis.
Eli, vaikka te ette nyt sitten olisikaan olleet oikeesti yksi ja sama, niin "hän tietää", että käyn mielipiteiden vaihtoa täällä sinun kanssa.
Ja en epäile etteikö tämä minun koheltaminen suupieliä vetäisi krooniseen virneeseen. Varsinainen kestohymy! No, itseäni saan syyttää.
Mitäs olin itsepäinen jääräpää että halusin saada mielenrauhan ja kysyä asiaa suoraan.
Mutta en kadu pätkääkään, siitä olen varma. Nytpähän sekin on sanottu. Ei kyllä pitänyt enää jäädä epäselväksi mitään, mitä haluan tai siis toivoisin hänen suhteensa. Hemmetin hemmetti!!
Kai sitä nyt haluaa toista nähdä kun kerran välittää niin että sydän saa voltteja ja rytmihäiriöitä, järki on ajat sitten karannut muille maille, haaveilee itsensä hengiltä....
Sitten se maaginen lause. (hän sanoi sen minulle mailissa) Mainitsin siitäkin hänelle jossakin mailissa nyt kun otin yhteyttä häneen. Ja tiedän että ansaitsin sen kyllä silloin,kun hän sen sanoi ja varmaan oli pitkälle kiukuissaan sanottu. Tuosta asiasta yhtäläisyys sinuun oli se, kun mainitsit syksyllä sanoneesi että se sinun "hän" ansaitsisi rökityksen...lisäsit vielä ettet ollut vihainen vaan yllättynyt, tai yllätetty, kumpi se nyt oli.
(niin minäkin ansaitsin rökityksen, syksyllä)
Mitäs tungin uteliaan nenäni joka paikkaan!!
Eli jos saisin pyyhittyä koko viime syksyn pois kummankin elämästä, tekisin sen hyvin kernaasti.
Anteeksi olen pyytänyt häneltä, niinkuin hänkin minulta. Eli kai se sitten on ok. En minä tiedä.
Ja taas toisaalta, tuskin hän enää olisi palannut mailailemaan jos vihaisi minua.
Mitä minä vielä osaisin tuohon selittää, että nuo sinua askarruttavat asiat sulle selviäsi? Vai riittikö tämä? Kerropa, miksi tämä nyt niin askarrutti?
Ihan oikeesti mulla tulee hirveän surullinen olo sun puolesta. Vaikka minulla on pelkoja ja paljon, niin tuntuu että sinulla niitä on vieläkin enemmän. Siis "hänen" suhteen. Tai ei hänen vaan itsesi suhteen häneen. Oletko ajatellut, että mitä se voisi olla teidän välillä, ellet pelkäisi niin paljon?
Jos hän on fiksu ja ymmärtäväinen, kuuntelee ja keskustelee asioista asioiden oikeilla nimillä, sinulla ei silloin pitäisi olla mitään pelättävää.
Jos hänessä on paljon samaa kuin sinussa, tai minussa, niin kuin sanoit, minun on helppo kuvitella miten hän silloin suhtautuisi sinuun.
Jos minulta kysyttäisiin, vastaisin että lämmöllä, suurella ja suojelevalla sydämellä.
Ei sinunkaan kohdalla ole olemassa kielettyä tai rikollista, että etsit sitä onneasi. Ellet uskalla päätä pahkaa syöksyä elämän virran vietäväksi, ota kuitenkin toisen jalan jarrusukka pois ja liu varovasti yhdellä jalalla. Kun vauhti kiihtyy liian kovaksi, seisahdu, mutta älä enää jarruta. Nythän sinä tunnut haraavan koko ajan vastaan. Kai siinä nyt vähemmästäkin pää hajoaa ja tuntuu kuin olisi ihan eksyksissä. Hyväksy asiat että ne tarvitsevat muutoksen, anna lupa itsellesi, ja ala nauttimaan. Sinulle on siksi varmaan niitä tilaisuuksia ja tapauksia eteen tullutkin, jotta sinä näkisit ja uskoisit, että ettet voi jäädä suremaan yksin paikoillesi.
Joo, taas minä neuvon.....paraskin tunneneuvoja. Helppoa sanoa muille. No, näin toimisin itse, mutta kun ne minun tunteet on siellä yhden pässinpään takataskussa ja jarrusukassa, niin tässähän olen paikoillani. Liimautuneena kuin p***a Junttilan navetan seinään. Hyi ja rumia vielä puhun, kauheeta! Nyt tulee piiskaa.
Toivon että jotain tolkkua saat, nyt tuli kiire, ja tää lopahtaa töksähtäen. Mutta ärhentele sinä, minä tuupin sinua sitten taas eteenpäin! Siinähän samalla pääsen itsekin, kun perässäsi tulen!! Heippa, ja pärjäile!

*M* kirjoitti:

ajatustenvaihto käynnissä. olen myös ihminen, jonka tämänhetkinen elämäntilanne muistuttaa erittäin paljon kuvailemianne tilanteita. uskon, että jokaiselle on olemassa "soulmate"..itse olen hänet kohdannut...en tosin vielä kasvokkain. olen viimeaikoina muuttunut kohtalaisen kyyniseksi ja mieleni on apaattinen. olenko loppujen lopuksi aina tuomittu olemaan yksin...kohtaanko kaikki eteen tulevat asiat yksin...niinkuin olen tähänkin asti tehnyt?!

Lue lisää

Hyvä huomio tästä mielenkiintoisuudesta. Meille tämä ainakin on mielenkiintoista. Kaksi pelokasta, ja itsepäistä ihmistä eksynyt suureen ihmemaahan, ei usko näkemäänsä ja kokemaansa, vaan uskottelee että näki ja koki harhoja! Eikö ole pöhköä? Älä ainakaan tule kyyniseksi, se on kauhein palvelus minkä itsellesi teet. Minä sen olen tehnyt, mutta onneksi se olotila ei kauhean kauan kestänyt. Tuo mitä sanoit että joutuuko aina ne vaikeat asiat kohtaamaan yksin, niin sanoisin että NE vaikeat asiat joutuu, joiden tarkoitus on saada ihminen ajattelemaan. Ajattelemaan tarvetta muutokseen, jotta niitä vaikeita asioita ei enää tulisi niin paljon. Uskoakseni meitä ihmisiä on joku epämääräinen joukko, joita "koulutetaan" tällä henkisellä ja itsensä kasvattamisen tiellä oikein rankimman kautta. Mitä enemmän kieltää itseltään asiat, jotka kuitenkin tietää ns.oikeiksi itselleen, sen enemmän vastuksia tulee kaikelta suunnalta.
Enkä tarkoita tällä sitä joukkoa, jotka ovat vaikeuksissa tyhmyyttään, tai välinpitämättömyyttään. Mutta haen tällä vastauksella nyt sellaista ns. elämänoppiin, karmaan perustuvaa selitystä. Johon myöskin tuo soulmate luokitellaan. Meneekö liian henkiseksi jutuksi? No, oli miten oli, uskon että sinullekin on olemassa se oikea soulmate. Sinä kyllä sen tunnistat kun sen löydät, kohtaat....ja olithan niin jo tehnytkin. Luota itseesi, ja ole rehellinen itsellesi, sillä selviät melkeinpä perille. En uskalla sanoa että perille, kun en ole vielä itse päässyt, en voi olla 100%:sen varma. Toki muut ovat niin sanoneet, mutta mieluummin perustan sanomiseni faktoihin. Hyvää kevättä sinulle ja kiitos kannanotostasi! Kaikkea hyvää sinun elämääsi! Ja toki saat kommentoida muuloinkin, en siitä pahastu :)

aasi kirjoitti:

Dodii, hereillä paremmin kuin aamulla, ja hyvin syöneenä joten pitäisi nyt jaksaa vallan mainiosti hetki tässä näpytellä. Ai siis noi lauseet? Minäpäs nyt yritän valaista tätä... onkohan jo kymmenes kerta??
Niin, niinpä niin, joo....öhöm..
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna, lähetin hänelle mailin, (nyt jo useammankin)..jossa kysyin suoraan onko hän toinen eli just sinä, kirjoittelemassa täällä, ja kerroin olevani itse toinen.
Tähänpäs sitten on turha ottaa enempää kantaa täällä ;))
Kaipa tiedät oletko oikeesti saanut joltain mieliharmilta kyselyn, ja postia jos jonkinmoisista tunnustuksista. Ja näin ollen tiedät myös mitä "sille mieliharmille" olet vastannut.
Itse kyllä tiedän, mitä sain vastaukseksi, sanon tämän ihan hyvällä siis.
Eli, vaikka te ette nyt sitten olisikaan olleet oikeesti yksi ja sama, niin "hän tietää", että käyn mielipiteiden vaihtoa täällä sinun kanssa.
Ja en epäile etteikö tämä minun koheltaminen suupieliä vetäisi krooniseen virneeseen. Varsinainen kestohymy! No, itseäni saan syyttää.
Mitäs olin itsepäinen jääräpää että halusin saada mielenrauhan ja kysyä asiaa suoraan.
Mutta en kadu pätkääkään, siitä olen varma. Nytpähän sekin on sanottu. Ei kyllä pitänyt enää jäädä epäselväksi mitään, mitä haluan tai siis toivoisin hänen suhteensa. Hemmetin hemmetti!!
Kai sitä nyt haluaa toista nähdä kun kerran välittää niin että sydän saa voltteja ja rytmihäiriöitä, järki on ajat sitten karannut muille maille, haaveilee itsensä hengiltä....
Sitten se maaginen lause. (hän sanoi sen minulle mailissa) Mainitsin siitäkin hänelle jossakin mailissa nyt kun otin yhteyttä häneen. Ja tiedän että ansaitsin sen kyllä silloin,kun hän sen sanoi ja varmaan oli pitkälle kiukuissaan sanottu. Tuosta asiasta yhtäläisyys sinuun oli se, kun mainitsit syksyllä sanoneesi että se sinun "hän" ansaitsisi rökityksen...lisäsit vielä ettet ollut vihainen vaan yllättynyt, tai yllätetty, kumpi se nyt oli.
(niin minäkin ansaitsin rökityksen, syksyllä)
Mitäs tungin uteliaan nenäni joka paikkaan!!
Eli jos saisin pyyhittyä koko viime syksyn pois kummankin elämästä, tekisin sen hyvin kernaasti.
Anteeksi olen pyytänyt häneltä, niinkuin hänkin minulta. Eli kai se sitten on ok. En minä tiedä.
Ja taas toisaalta, tuskin hän enää olisi palannut mailailemaan jos vihaisi minua.
Mitä minä vielä osaisin tuohon selittää, että nuo sinua askarruttavat asiat sulle selviäsi? Vai riittikö tämä? Kerropa, miksi tämä nyt niin askarrutti?
Ihan oikeesti mulla tulee hirveän surullinen olo sun puolesta. Vaikka minulla on pelkoja ja paljon, niin tuntuu että sinulla niitä on vieläkin enemmän. Siis "hänen" suhteen. Tai ei hänen vaan itsesi suhteen häneen. Oletko ajatellut, että mitä se voisi olla teidän välillä, ellet pelkäisi niin paljon?
Jos hän on fiksu ja ymmärtäväinen, kuuntelee ja keskustelee asioista asioiden oikeilla nimillä, sinulla ei silloin pitäisi olla mitään pelättävää.
Jos hänessä on paljon samaa kuin sinussa, tai minussa, niin kuin sanoit, minun on helppo kuvitella miten hän silloin suhtautuisi sinuun.
Jos minulta kysyttäisiin, vastaisin että lämmöllä, suurella ja suojelevalla sydämellä.
Ei sinunkaan kohdalla ole olemassa kielettyä tai rikollista, että etsit sitä onneasi. Ellet uskalla päätä pahkaa syöksyä elämän virran vietäväksi, ota kuitenkin toisen jalan jarrusukka pois ja liu varovasti yhdellä jalalla. Kun vauhti kiihtyy liian kovaksi, seisahdu, mutta älä enää jarruta. Nythän sinä tunnut haraavan koko ajan vastaan. Kai siinä nyt vähemmästäkin pää hajoaa ja tuntuu kuin olisi ihan eksyksissä. Hyväksy asiat että ne tarvitsevat muutoksen, anna lupa itsellesi, ja ala nauttimaan. Sinulle on siksi varmaan niitä tilaisuuksia ja tapauksia eteen tullutkin, jotta sinä näkisit ja uskoisit, että ettet voi jäädä suremaan yksin paikoillesi.
Joo, taas minä neuvon.....paraskin tunneneuvoja. Helppoa sanoa muille. No, näin toimisin itse, mutta kun ne minun tunteet on siellä yhden pässinpään takataskussa ja jarrusukassa, niin tässähän olen paikoillani. Liimautuneena kuin p***a Junttilan navetan seinään. Hyi ja rumia vielä puhun, kauheeta! Nyt tulee piiskaa.
Toivon että jotain tolkkua saat, nyt tuli kiire, ja tää lopahtaa töksähtäen. Mutta ärhentele sinä, minä tuupin sinua sitten taas eteenpäin! Siinähän samalla pääsen itsekin, kun perässäsi tulen!! Heippa, ja pärjäile!

Lue lisää

Kyllä oli kaunis aamu, taivas punaisena ja linnut lauloi, tuli ihan hyvälle mielelle. Ja sitten kun vielä joku suloinen aasi oli jälleen muistanut minua! (Minulla kun ei iltaisin ole koskaan mahdollisuutta näitä lukea) jotenka odotan aina innolla näitä aamuja. No olet sitten ollut rohkea kun häntä näin olet lähestynyt ja tunteesi tunnustanut. Itse kyllä tein omalta kohdaltani kyllä siinä virheen, kun joskus ne olisi parempi pitää vain itsellään kun tietää, ettei mikään ole mahdollista. Ainahan sitä haaveilla voi, kyllä minäkin hänestä olen haaveillut siitä päivästä lähtien kun tavattiin ja haaveilen vieläkin, mutta eihän se ole keltään pois, kun tietää, että se jää vain haaveeksi, ikävä kyllä. Niin kyllä sydän hakkaa niin, että taju on mennä kalliolle ja jatkuva jännityskihelmöinti päällä käääk!
Jos hän tietäisi puoliakaan ajatuksistani, niin varmaan vois "hieman" yllättyä! Mitä noihin pelkoihin tulee niin, aivan oikein pelko on enemmänkin omassa tavassani suhtautua häneen, ei niinkään, että häntä pelkäisin, miksi niin tekisin? Mutta kun hänestä ei ota kyllä sitten selvää aina, eikä kai se minulle kuulukaan, mutta... Mitä se voisi olla meidän välillä? Olen kyllä sitä miettinyt ankarasti! Olen kelannut tota aikaratasta aika h***n monta kertaa taaksepäin ja miettinyt tekojani ja sanojani ja yleensäkin omaa ja hänen käyttäytymistään, että miksi tää on tämmöstä, mikä hänessä on se, joka tekee samaan aikaan niin läheiseksi ja silti niin vieraaksi, mutta kuitenkin niin semmoinen soulmateni, jota en haluaisi "hukata", vaikka tiedän, että kyllä hän minun mukanani kulkee loppuelämäni hautaan asti sydämessäni. Totta hitossa sitä haluaisi nähdä, tuntuu siltä, että tuskin saisin sanaa suustani tai rupeaisin änkyttämään, jännittää jo pelkkä ajatus, koko asian ajatteleminen ja nytkin kun tänne tätä kirjoitan koko kroppa on jossain omituisessa transsitilassa, miten ihmeessä hänellä voi olla niin voimakas vaikutus minuun, aivan kuin meillä olisi jokin henkinen yhteys (omasta mielestäni meillä kyllä on ) mutta hän tuskin niin ajattelee? Ainakin joskus olemme tästä asiasta
sivunneet (tosin siitä on niin kauan aikaa ja tilanne oli toinen).Se on semmonen juttu, vähän niinkuin yksi ilta kun teki mieli lähteä ulos, olin valmistautunut ja ajatellut, että nyt haluan päästä tuulettumaan, mutta jostain kumman syystä tuli sellainen tunne, että ei... Niin minä sitten jäin kiltisti kotiin, jotenkin välillä vain tuntuu siltä, että nyt täytyy mennä ja toisinaan taas, että ei, vaikka haluaisi! No mä mietiskelen noita sun sanoja ja sulattelen, kuinka tästä eteenpäin. Mailatakin voisi, mutta jos ei saa vastausta niin kannattaako sekään? No joka tapauksessa, en halua ketään patistella tekemään mitään sellaista mitä ei halua, tai ainakaan antamaan mitään aikamääreitä milloin. Minähän jaksan odottaa, kun tiedän, ettei tähän elämääni muuta ole tulossa, eikä pääse tulemaan. Nyt täytyy lopettaa, innostuneena päivän "rientoihin".
palaillaan...

Pässinpää kirjoitti:

Kyllä oli kaunis aamu, taivas punaisena ja linnut lauloi, tuli ihan hyvälle mielelle. Ja sitten kun vielä joku suloinen aasi oli jälleen muistanut minua! (Minulla kun ei iltaisin ole koskaan mahdollisuutta näitä lukea) jotenka odotan aina innolla näitä aamuja. No olet sitten ollut rohkea kun häntä näin olet lähestynyt ja tunteesi tunnustanut. Itse kyllä tein omalta kohdaltani kyllä siinä virheen, kun joskus ne olisi parempi pitää vain itsellään kun tietää, ettei mikään ole mahdollista. Ainahan sitä haaveilla voi, kyllä minäkin hänestä olen haaveillut siitä päivästä lähtien kun tavattiin ja haaveilen vieläkin, mutta eihän se ole keltään pois, kun tietää, että se jää vain haaveeksi, ikävä kyllä. Niin kyllä sydän hakkaa niin, että taju on mennä kalliolle ja jatkuva jännityskihelmöinti päällä käääk!
Jos hän tietäisi puoliakaan ajatuksistani, niin varmaan vois "hieman" yllättyä! Mitä noihin pelkoihin tulee niin, aivan oikein pelko on enemmänkin omassa tavassani suhtautua häneen, ei niinkään, että häntä pelkäisin, miksi niin tekisin? Mutta kun hänestä ei ota kyllä sitten selvää aina, eikä kai se minulle kuulukaan, mutta... Mitä se voisi olla meidän välillä? Olen kyllä sitä miettinyt ankarasti! Olen kelannut tota aikaratasta aika h***n monta kertaa taaksepäin ja miettinyt tekojani ja sanojani ja yleensäkin omaa ja hänen käyttäytymistään, että miksi tää on tämmöstä, mikä hänessä on se, joka tekee samaan aikaan niin läheiseksi ja silti niin vieraaksi, mutta kuitenkin niin semmoinen soulmateni, jota en haluaisi "hukata", vaikka tiedän, että kyllä hän minun mukanani kulkee loppuelämäni hautaan asti sydämessäni. Totta hitossa sitä haluaisi nähdä, tuntuu siltä, että tuskin saisin sanaa suustani tai rupeaisin änkyttämään, jännittää jo pelkkä ajatus, koko asian ajatteleminen ja nytkin kun tänne tätä kirjoitan koko kroppa on jossain omituisessa transsitilassa, miten ihmeessä hänellä voi olla niin voimakas vaikutus minuun, aivan kuin meillä olisi jokin henkinen yhteys (omasta mielestäni meillä kyllä on ) mutta hän tuskin niin ajattelee? Ainakin joskus olemme tästä asiasta
sivunneet (tosin siitä on niin kauan aikaa ja tilanne oli toinen).Se on semmonen juttu, vähän niinkuin yksi ilta kun teki mieli lähteä ulos, olin valmistautunut ja ajatellut, että nyt haluan päästä tuulettumaan, mutta jostain kumman syystä tuli sellainen tunne, että ei... Niin minä sitten jäin kiltisti kotiin, jotenkin välillä vain tuntuu siltä, että nyt täytyy mennä ja toisinaan taas, että ei, vaikka haluaisi! No mä mietiskelen noita sun sanoja ja sulattelen, kuinka tästä eteenpäin. Mailatakin voisi, mutta jos ei saa vastausta niin kannattaako sekään? No joka tapauksessa, en halua ketään patistella tekemään mitään sellaista mitä ei halua, tai ainakaan antamaan mitään aikamääreitä milloin. Minähän jaksan odottaa, kun tiedän, ettei tähän elämääni muuta ole tulossa, eikä pääse tulemaan. Nyt täytyy lopettaa, innostuneena päivän "rientoihin".
palaillaan...

Lue lisää

olipas taas kiva avata kone ja löytää täältä viesti! Ja kiva kun sinäkin näytät olevan tänään pirteällä ja hyvällä mielellä!
Juu tuosta "rohkeudestani", siitä en voi ylpeillä.
Sitäpaitsi, sinä siihen yllytit, kun halusit kiitokset siitä elämäsi hyvästä työstä. En vain sitä voi sulle suoda. No, olisin tietysti voinut olla olematta "yllytyshullu"! En toki sinua moiti, älä vaan nyt niin ajattele! Samalla tavallahan minä tuupin sinua, vaan ei näytä sinuun purevan. Ehkä liian hennosti tuuppasen, täytyisi varmaan alkaa ihan konkreettisesti puhemieheksi ja sanan saattajaksi.
Vai on sulla jännityskihelmöintiä? Hyvä merkki! *nauraa..* Sitä et sitten voikaan raapia, toivottavasti se yltyy oikein sietämättömäksi.
Joutuisit sitten todellakin tekemään asian eteen ratkaisuja! Täytyypäs täällä alkaa oikein Woodoo noidaksi! (hakee samalla noita vehkeitä...heh)
Ja mitä tuohon omaani tulee, en oikeastaan enää tiedä mitä sen asian kanssa tekisin. Saamani vastaus ei ollut minun kannaltani mitä toivoin, ei sinne päinkään. Olen miettinyt mitä vastaan, vai vastaanko enää mitään. Minulle kun ei riitä enää olla joku ajanviete jollekin, sanojasi lainatakseni.
Kun se minulle on paljon, paljon enemmän, sitä haluaa toista myöskin tavata.
Mutta taas ymmärrän että kun olen kyseessä minä, niin olenhan se Luojan luoma maanantai lapsi....
jonka hän ilmeisesti krapuloissaan vahingossa väänsi tänne maanpäälle. Huomasi erehdyksensä, ja päätti käyttötarkoitukseksi laittaa minut epäonnisimmaksi mitä koskaan on ketään ollut. Ainakin mitä tulee näihin tunne juttuihin.
Kun ajattelen sinua, ja tilannettasi,
ymmärrän sinun pelkosi että et halua riskiä ottaa ja joutua kuulemaan jotain "kylmää" häneltä.
Kuitenkin se ei sitä välttämättä ole. Minä en oikein usko sitä sinun kohdalla.
Jotenkin tuntuu, että että hän ei ota sinusta selvää, on saanut aavistuksen ajatuksistasi, mutta kun panttaat ja pakoilet, ei kai sitten hänkään uskalla lähestyä. Tai jos onkin yrittänyt, ja tulkinnut ehkä jotain väärin, tai sinä peloissasi antanut väärän signaalin...
Kun nämä ovat kuitenkin aika haavoittuvaisia asioita, ja toki meidän omat kokemuksemme tekevät meistä eritavalla haavoittuvaisia. Ei tiedetä mikä toiselle voi olla ihan simppeli juttu, ja taas toiselle aivan ylitsepääsemätön loukkaus.
Näistäkin asioista pitäisi vain KESKUSTELLA sen toisen kanssa. Ei siinä muuten pääse eteenpäin.
Eikä omia ajatuksia saa kuuluville ja ymmärretyiksi jos ne pantaa. Sitten on paha olo.
Ja se kasvaa kasvamistaan, kunnes....
Kunnes on pakko tapahtua jotain....
Mitä se sitten itsekullekin on.
Tosi mukava jos nyt edes aiot alkaa miettimään ja sulattelemaan sanomisiani. Saadaan sinutkin tuonne onnellisten ihmisten joukkoon rakastuneena hoopoilemaan imelä ilme kasvoilla!! Mikä sen mukavampi näky kuin ihminen josta paistaa kilometrien päähän että hän on rakastunut!!
Jipii!! Parasta katukuvaa mitä voi nähdä! No, paitsi että kun ne haaveissaan esim. törttöilee jonkun talon seinään, se ei ole kivaa...Ei tainnut ehtiä tämä sinulle jos olet taas siellä vaan kello kolmeen, mutta jos ehti niin hyvä.
Mukavaa loppupäivää, vaikka aurinko ei enää paistakaan. Ei ainakaan täällä, siellähän voi paistaa. Palataan taas!

aasi kirjoitti:

olipas taas kiva avata kone ja löytää täältä viesti! Ja kiva kun sinäkin näytät olevan tänään pirteällä ja hyvällä mielellä!
Juu tuosta "rohkeudestani", siitä en voi ylpeillä.
Sitäpaitsi, sinä siihen yllytit, kun halusit kiitokset siitä elämäsi hyvästä työstä. En vain sitä voi sulle suoda. No, olisin tietysti voinut olla olematta "yllytyshullu"! En toki sinua moiti, älä vaan nyt niin ajattele! Samalla tavallahan minä tuupin sinua, vaan ei näytä sinuun purevan. Ehkä liian hennosti tuuppasen, täytyisi varmaan alkaa ihan konkreettisesti puhemieheksi ja sanan saattajaksi.
Vai on sulla jännityskihelmöintiä? Hyvä merkki! *nauraa..* Sitä et sitten voikaan raapia, toivottavasti se yltyy oikein sietämättömäksi.
Joutuisit sitten todellakin tekemään asian eteen ratkaisuja! Täytyypäs täällä alkaa oikein Woodoo noidaksi! (hakee samalla noita vehkeitä...heh)
Ja mitä tuohon omaani tulee, en oikeastaan enää tiedä mitä sen asian kanssa tekisin. Saamani vastaus ei ollut minun kannaltani mitä toivoin, ei sinne päinkään. Olen miettinyt mitä vastaan, vai vastaanko enää mitään. Minulle kun ei riitä enää olla joku ajanviete jollekin, sanojasi lainatakseni.
Kun se minulle on paljon, paljon enemmän, sitä haluaa toista myöskin tavata.
Mutta taas ymmärrän että kun olen kyseessä minä, niin olenhan se Luojan luoma maanantai lapsi....
jonka hän ilmeisesti krapuloissaan vahingossa väänsi tänne maanpäälle. Huomasi erehdyksensä, ja päätti käyttötarkoitukseksi laittaa minut epäonnisimmaksi mitä koskaan on ketään ollut. Ainakin mitä tulee näihin tunne juttuihin.
Kun ajattelen sinua, ja tilannettasi,
ymmärrän sinun pelkosi että et halua riskiä ottaa ja joutua kuulemaan jotain "kylmää" häneltä.
Kuitenkin se ei sitä välttämättä ole. Minä en oikein usko sitä sinun kohdalla.
Jotenkin tuntuu, että että hän ei ota sinusta selvää, on saanut aavistuksen ajatuksistasi, mutta kun panttaat ja pakoilet, ei kai sitten hänkään uskalla lähestyä. Tai jos onkin yrittänyt, ja tulkinnut ehkä jotain väärin, tai sinä peloissasi antanut väärän signaalin...
Kun nämä ovat kuitenkin aika haavoittuvaisia asioita, ja toki meidän omat kokemuksemme tekevät meistä eritavalla haavoittuvaisia. Ei tiedetä mikä toiselle voi olla ihan simppeli juttu, ja taas toiselle aivan ylitsepääsemätön loukkaus.
Näistäkin asioista pitäisi vain KESKUSTELLA sen toisen kanssa. Ei siinä muuten pääse eteenpäin.
Eikä omia ajatuksia saa kuuluville ja ymmärretyiksi jos ne pantaa. Sitten on paha olo.
Ja se kasvaa kasvamistaan, kunnes....
Kunnes on pakko tapahtua jotain....
Mitä se sitten itsekullekin on.
Tosi mukava jos nyt edes aiot alkaa miettimään ja sulattelemaan sanomisiani. Saadaan sinutkin tuonne onnellisten ihmisten joukkoon rakastuneena hoopoilemaan imelä ilme kasvoilla!! Mikä sen mukavampi näky kuin ihminen josta paistaa kilometrien päähän että hän on rakastunut!!
Jipii!! Parasta katukuvaa mitä voi nähdä! No, paitsi että kun ne haaveissaan esim. törttöilee jonkun talon seinään, se ei ole kivaa...Ei tainnut ehtiä tämä sinulle jos olet taas siellä vaan kello kolmeen, mutta jos ehti niin hyvä.
Mukavaa loppupäivää, vaikka aurinko ei enää paistakaan. Ei ainakaan täällä, siellähän voi paistaa. Palataan taas!

Lue lisää

Huomenta! Tulin vaan rallatteleen sulle ett` "Voiko ihanammin päivän enää alkaa,
onko ihanampaa tapaa niinkuin tää?"...
Tunnustan, minä kyllä tietäisin ihanampiakin tapoja...
Tyytyminen tähän ainakin toistaiseksi.
Mukavaa päivänjatkoa! Minulla koittaa nyt yö, nukkumatti on puhunut, *ugh*, joten tottelen!
(ps. sopiiko että kerjään hieman myötätuntoa, olen flunssassa ja kuumeessa. Voi voi voi, kauheen sairas, voih..)

aasi kirjoitti:

olipas taas kiva avata kone ja löytää täältä viesti! Ja kiva kun sinäkin näytät olevan tänään pirteällä ja hyvällä mielellä!
Juu tuosta "rohkeudestani", siitä en voi ylpeillä.
Sitäpaitsi, sinä siihen yllytit, kun halusit kiitokset siitä elämäsi hyvästä työstä. En vain sitä voi sulle suoda. No, olisin tietysti voinut olla olematta "yllytyshullu"! En toki sinua moiti, älä vaan nyt niin ajattele! Samalla tavallahan minä tuupin sinua, vaan ei näytä sinuun purevan. Ehkä liian hennosti tuuppasen, täytyisi varmaan alkaa ihan konkreettisesti puhemieheksi ja sanan saattajaksi.
Vai on sulla jännityskihelmöintiä? Hyvä merkki! *nauraa..* Sitä et sitten voikaan raapia, toivottavasti se yltyy oikein sietämättömäksi.
Joutuisit sitten todellakin tekemään asian eteen ratkaisuja! Täytyypäs täällä alkaa oikein Woodoo noidaksi! (hakee samalla noita vehkeitä...heh)
Ja mitä tuohon omaani tulee, en oikeastaan enää tiedä mitä sen asian kanssa tekisin. Saamani vastaus ei ollut minun kannaltani mitä toivoin, ei sinne päinkään. Olen miettinyt mitä vastaan, vai vastaanko enää mitään. Minulle kun ei riitä enää olla joku ajanviete jollekin, sanojasi lainatakseni.
Kun se minulle on paljon, paljon enemmän, sitä haluaa toista myöskin tavata.
Mutta taas ymmärrän että kun olen kyseessä minä, niin olenhan se Luojan luoma maanantai lapsi....
jonka hän ilmeisesti krapuloissaan vahingossa väänsi tänne maanpäälle. Huomasi erehdyksensä, ja päätti käyttötarkoitukseksi laittaa minut epäonnisimmaksi mitä koskaan on ketään ollut. Ainakin mitä tulee näihin tunne juttuihin.
Kun ajattelen sinua, ja tilannettasi,
ymmärrän sinun pelkosi että et halua riskiä ottaa ja joutua kuulemaan jotain "kylmää" häneltä.
Kuitenkin se ei sitä välttämättä ole. Minä en oikein usko sitä sinun kohdalla.
Jotenkin tuntuu, että että hän ei ota sinusta selvää, on saanut aavistuksen ajatuksistasi, mutta kun panttaat ja pakoilet, ei kai sitten hänkään uskalla lähestyä. Tai jos onkin yrittänyt, ja tulkinnut ehkä jotain väärin, tai sinä peloissasi antanut väärän signaalin...
Kun nämä ovat kuitenkin aika haavoittuvaisia asioita, ja toki meidän omat kokemuksemme tekevät meistä eritavalla haavoittuvaisia. Ei tiedetä mikä toiselle voi olla ihan simppeli juttu, ja taas toiselle aivan ylitsepääsemätön loukkaus.
Näistäkin asioista pitäisi vain KESKUSTELLA sen toisen kanssa. Ei siinä muuten pääse eteenpäin.
Eikä omia ajatuksia saa kuuluville ja ymmärretyiksi jos ne pantaa. Sitten on paha olo.
Ja se kasvaa kasvamistaan, kunnes....
Kunnes on pakko tapahtua jotain....
Mitä se sitten itsekullekin on.
Tosi mukava jos nyt edes aiot alkaa miettimään ja sulattelemaan sanomisiani. Saadaan sinutkin tuonne onnellisten ihmisten joukkoon rakastuneena hoopoilemaan imelä ilme kasvoilla!! Mikä sen mukavampi näky kuin ihminen josta paistaa kilometrien päähän että hän on rakastunut!!
Jipii!! Parasta katukuvaa mitä voi nähdä! No, paitsi että kun ne haaveissaan esim. törttöilee jonkun talon seinään, se ei ole kivaa...Ei tainnut ehtiä tämä sinulle jos olet taas siellä vaan kello kolmeen, mutta jos ehti niin hyvä.
Mukavaa loppupäivää, vaikka aurinko ei enää paistakaan. Ei ainakaan täällä, siellähän voi paistaa. Palataan taas!

Lue lisää

Tervehdys taas sinnekinpäin ja kiitos jälleen pitkästä viestistä. Noo mä nyt oon tämmönen hankala tapaus, että muhun ei ihan mitkä tahansa ropit pure, mutta eihän sitä tiedä, koska alkaa vaikutus, oiskohan jotain hämäläistä perimää, hidas syttymään, heh heh (riippuu tietysti asiasta). Joo kyllä mua pitää potkia kunnolla persuuksiin, että saa liikettä ja asiat pitää sanoa suoraan, en minä kuule ihan pienistä hätkähdä, vaikka muutoin herkkä olenkin, ronskit otteet, kun olen itsekin välillä aika suorapuheinen, jota ei välttämättä aina ymmärretä, mutta ihmisistä joista välittää voi sanoa suoraan, kuka sitä nyt ainakaan mitään imartelua kestäisi, en minä ainakaan, enkä itse siihen sortuisi, sanon just niinkuin tunnen ja ajattelen, ehkä joskus liiankin "kovasti", en ole koskaan omia mielipiteitäni peitellyt, vaikka olenkin usein erimieltä (toisinaan kyllä paha tapa tehdä ärsyttämällä, saadakseen keskustelua aikaan!) Tietysti joissakin tilanteissa täytyy olla korrekti, jos ei tunne ihmistä, niin eihän sitä voi mennä ihan mitä tahansa laukomaan.
Vai pitäis mun kihelmöinti tässä sietämättömäksi yltyä... saat kohta itte tulla sen parantamaan... no olitpas ilkeä (hymyilyttää)! Niin tuo ajanviete on kyllä sellainen juttu, että mielelläänhän sitä nyt haluaisi olla toisen lähellä, ei kai sitä nyt viestitellä loputtomiin, ilman ettei näkisi koskaan! Mikähän se teillä oikein mättää? Soisi jo sinunkin saavan asiasi kuntoon ja sen mielenrauhan. Ajattelen sinut sieluni silmillä onnellisena tallaajana kevätauringon paisteessa, kaunis hymy karehtien, eikö tämä sinun pässinpääsi toivoisi sitä sinulle myöskin? Se vaan on niin nuo väärinkäsitykset/ymmärrykset, jotka tekevät hallaa, kun ei tiedä enää mihin uskoa ja jos pohjalta koko aika tulee ne omat epäilykset, joihin ei ole saanut järellistä selitystä niin aika vaikea on luottaa siihen hyväänkään. Mutta kyllä minä sinuna ehdottaisin tapaamista livenä, jos ette sitä ole jo tehneet, ei kai silloin voi mitään väärinkäsityksiä tulla, jos kumpikin on rehellinen. Jos toinen on sinulle vastannut, viestitellyt ja ollut epävarma jostain syystä, niin eihän siitä mitään tule, jos juttu ei etene tuon enempää, hullummaksihan asiat vain menevät, jos ei suostu uskomaan mihinkään, ainakaan mihinkään hyvään. Jos aina elämässä tai ainakin todella usein (kuten minulla) on käynyt "ohrasesti", niin ei sitä vaan saata uskoa, että joskus se onni voisi niin hyvin potkia, että saisi sen, mikä tosiaankin aiheuttaa niitä sydämen rytmihäiriöitä ym.ym. Jotenkin sitä vain ajattelee, etten MINÄ voi tulla onnelliseksi, EN MINÄ saa saada tuota tunnetta, eihän SE VOI OLLA TOTTA! MIKSI minä muka ansaitsisin mitään niin kaunista, mitään niin läheistä, että kyyneleet tulee kun kaihoisasti häntä ajattelen. Onnellisten ihmisten joukkoon minäkin haluaisin kuulua ja totta tosiaan minusta näkee KUN OLEN RAKASTUNUT, vaikka joudunkin sen peittämään, kun sitähän on vähän ´paha yksin rakastaa, vaikka RAKASTANKIN, MINÄHÄN OLEN KORVIA JA VARPAITA MYÖTEN RAKASTUNUT HÄNEEN!!!!
Tuntuu, että sydän pompahtaa tuolta rinnastain kohta pois, se polttaa ja tekee sellaisen lämmön säteillään koko kehooni niin, että taju kankaalla ollaan kohta... Hei mut nyt on taas lopeteltava, koitahan sinä jaksella siellä ja rohkeesti vaan, mä pidän sulle peukkuja, ihan tosissani. Palaillaan...

aasi kirjoitti:

Huomenta! Tulin vaan rallatteleen sulle ett` "Voiko ihanammin päivän enää alkaa,
onko ihanampaa tapaa niinkuin tää?"...
Tunnustan, minä kyllä tietäisin ihanampiakin tapoja...
Tyytyminen tähän ainakin toistaiseksi.
Mukavaa päivänjatkoa! Minulla koittaa nyt yö, nukkumatti on puhunut, *ugh*, joten tottelen!
(ps. sopiiko että kerjään hieman myötätuntoa, olen flunssassa ja kuumeessa. Voi voi voi, kauheen sairas, voih..)

Lue lisää

Asiahan ei mitenkään liity asiaan josta keskustelette täällä, mutta uteliaana kysyn, kuinka sinulla koittaa yö klo 8 aamulla, vai oletko töissä yö töissä?

Muuten teidän keskustelua on ollut hauska seurata :). Itseasiassa ittekin välillä miettii mitä tehdä ton soulmaten kanssa, mutta ei kai mitään enää tehtävissä, kun olen jo itsenikin nolannut....yrityksilläni....

aasi kirjoitti:

Huomenta! Tulin vaan rallatteleen sulle ett` "Voiko ihanammin päivän enää alkaa,
onko ihanampaa tapaa niinkuin tää?"...
Tunnustan, minä kyllä tietäisin ihanampiakin tapoja...
Tyytyminen tähän ainakin toistaiseksi.
Mukavaa päivänjatkoa! Minulla koittaa nyt yö, nukkumatti on puhunut, *ugh*, joten tottelen!
(ps. sopiiko että kerjään hieman myötätuntoa, olen flunssassa ja kuumeessa. Voi voi voi, kauheen sairas, voih..)

Lue lisää

Pikaisesti sinulle toivottelen pikaista paranemista. Aika hyvin viestittelit just silloin kun minä tuota viestiä väsäsin tunteella samaan aikaan. Koitahan nyt koisia ja pitää ittes sängyssä, eikö! Ihanaa kun jaksat rallatella noin flunssaisena, mukava herätys, tulin taas hyvemmälle tuulelle! Otahan rommitoti niin eiköhän olo helpotu! Nyt ei kerkii enempää, mutta sairasta nyt maltilla, ettei tule jälkisairauksia!
Kauniita unia!

Pässinpää kirjoitti:

Tervehdys taas sinnekinpäin ja kiitos jälleen pitkästä viestistä. Noo mä nyt oon tämmönen hankala tapaus, että muhun ei ihan mitkä tahansa ropit pure, mutta eihän sitä tiedä, koska alkaa vaikutus, oiskohan jotain hämäläistä perimää, hidas syttymään, heh heh (riippuu tietysti asiasta). Joo kyllä mua pitää potkia kunnolla persuuksiin, että saa liikettä ja asiat pitää sanoa suoraan, en minä kuule ihan pienistä hätkähdä, vaikka muutoin herkkä olenkin, ronskit otteet, kun olen itsekin välillä aika suorapuheinen, jota ei välttämättä aina ymmärretä, mutta ihmisistä joista välittää voi sanoa suoraan, kuka sitä nyt ainakaan mitään imartelua kestäisi, en minä ainakaan, enkä itse siihen sortuisi, sanon just niinkuin tunnen ja ajattelen, ehkä joskus liiankin "kovasti", en ole koskaan omia mielipiteitäni peitellyt, vaikka olenkin usein erimieltä (toisinaan kyllä paha tapa tehdä ärsyttämällä, saadakseen keskustelua aikaan!) Tietysti joissakin tilanteissa täytyy olla korrekti, jos ei tunne ihmistä, niin eihän sitä voi mennä ihan mitä tahansa laukomaan.
Vai pitäis mun kihelmöinti tässä sietämättömäksi yltyä... saat kohta itte tulla sen parantamaan... no olitpas ilkeä (hymyilyttää)! Niin tuo ajanviete on kyllä sellainen juttu, että mielelläänhän sitä nyt haluaisi olla toisen lähellä, ei kai sitä nyt viestitellä loputtomiin, ilman ettei näkisi koskaan! Mikähän se teillä oikein mättää? Soisi jo sinunkin saavan asiasi kuntoon ja sen mielenrauhan. Ajattelen sinut sieluni silmillä onnellisena tallaajana kevätauringon paisteessa, kaunis hymy karehtien, eikö tämä sinun pässinpääsi toivoisi sitä sinulle myöskin? Se vaan on niin nuo väärinkäsitykset/ymmärrykset, jotka tekevät hallaa, kun ei tiedä enää mihin uskoa ja jos pohjalta koko aika tulee ne omat epäilykset, joihin ei ole saanut järellistä selitystä niin aika vaikea on luottaa siihen hyväänkään. Mutta kyllä minä sinuna ehdottaisin tapaamista livenä, jos ette sitä ole jo tehneet, ei kai silloin voi mitään väärinkäsityksiä tulla, jos kumpikin on rehellinen. Jos toinen on sinulle vastannut, viestitellyt ja ollut epävarma jostain syystä, niin eihän siitä mitään tule, jos juttu ei etene tuon enempää, hullummaksihan asiat vain menevät, jos ei suostu uskomaan mihinkään, ainakaan mihinkään hyvään. Jos aina elämässä tai ainakin todella usein (kuten minulla) on käynyt "ohrasesti", niin ei sitä vaan saata uskoa, että joskus se onni voisi niin hyvin potkia, että saisi sen, mikä tosiaankin aiheuttaa niitä sydämen rytmihäiriöitä ym.ym. Jotenkin sitä vain ajattelee, etten MINÄ voi tulla onnelliseksi, EN MINÄ saa saada tuota tunnetta, eihän SE VOI OLLA TOTTA! MIKSI minä muka ansaitsisin mitään niin kaunista, mitään niin läheistä, että kyyneleet tulee kun kaihoisasti häntä ajattelen. Onnellisten ihmisten joukkoon minäkin haluaisin kuulua ja totta tosiaan minusta näkee KUN OLEN RAKASTUNUT, vaikka joudunkin sen peittämään, kun sitähän on vähän ´paha yksin rakastaa, vaikka RAKASTANKIN, MINÄHÄN OLEN KORVIA JA VARPAITA MYÖTEN RAKASTUNUT HÄNEEN!!!!
Tuntuu, että sydän pompahtaa tuolta rinnastain kohta pois, se polttaa ja tekee sellaisen lämmön säteillään koko kehooni niin, että taju kankaalla ollaan kohta... Hei mut nyt on taas lopeteltava, koitahan sinä jaksella siellä ja rohkeesti vaan, mä pidän sulle peukkuja, ihan tosissani. Palaillaan...

Lue lisää

Suuren suuri kiitos viestistä! Hyvä kun sinäkin huomaat että meillä mättää!! Vai onko se sitten edes mättämistä? Minun mielestä hän ei sitten välitä. Siis riitävästi että tulisi muutakin, kuin viestittelyä. Ei tapaamisia, ei lähellä oloa, ei mitään mitä olisi kiva kaksistaan tehdä.
Eli näin suuri " O " piste.
Joskus aikoinaan ehdotin useinkin tapaamisia, mutta kun toiselle ei käy niin ei käy.
Nyt pöljä sitten yritin vielä, ajattelin että jos hän sittenkin välittää, kun pitää yhteyttä.
Ja paskanmarjat!!! Kyllä siis tosiaan mättää, mutta mättää mulla omassa päässä! Näin alan uskomaan kun valoa ei putken päästä näy.
Miksikäs ei tietty tuokin vaihtoehto, josta mainitsit, että väärinkäsitykset/ymmärrykset tekevät hallaa, voisi tulla kysymykseen.....mutta...
Kun mielestäni silloin voisi ottaa asiat puheeksi ja keskustella suoraan jos on asioita jotka itseä vaivaa? Niin minä ainakin teen. Miksi se sitten ei onnistuisi häneltäkin? Eihän siihen tarvita muuta kuin halua? Sillä ne asiat saa selväksi.
Vai että sinun kihelmöinnin parantajaksi?
Koko ajanhan minä sitä yritän tehdä. Että sinä menet sen oman rakkaasi luo ja varmasti se kuule parantaa sen, tosin samantien aiheuttaisi uuden kihelmöinin. Ainakin minä tekisin niin.
Mikä sen mukavampaa, kuin saada ja antaa, saada ja antaa.....(hyi, ja älä nyt ole kaksimielinen)
(ei kerrota muille nyt aivan kaikkea, *pst, kuiskaa..kyllähän me nyt jotain pidetään salassa* (hih))
Voi, minä tulen ihan kateelliseksi..*hymyilen*..
kun joku saa noin suurta rakkautta osakseen tietämättä siitä edes. Menevät ihan hukkaan kun toinen ei edes tiedä niistä mitään. Tosi surullista. Minulle tuollainen olisi unelmien täyttymys. Omat tuntemukseni/tunnustukseni pässinpäälleni ovat hänen tiedossa, ja silti menevät hukkaan. Sanonko taas paskanmarjat??
Täällä oppii puhumaan rumiakin vielä kaikenlisäksi. Sovitaanko viikonlopun tavoite?
Kumpikin alkaa uskomaan että nuo lauseesi voi kumota. Maanantaina katsotaan miten hyvin ollaan onnistuttu ajatuksen muuttamisessa.
Käännetään asia niin, että MINÄ AION TULLA ONNELLISEKSI, MINÄ SAAN TULLA ONNELLISEKSI, TUO ONNEN TUNNE KUULUU MYÖSKIN MINULLE, SE TODELLAKIN ON TOTTA, MINÄ JOS KUKA ANSAITSEN SEN, HALUAN KUULUA ONNELLISTEN IHMISTEN JOUKKOON, SE ON MINUN OIKEUTENI, EN PEITÄ ENÄÄ TUNTEITANI, EN SUOSTU RAKASTAMAAN YKSIN VAAN KAKSIN, AION NÄYTTÄÄ ETTÄ OLEN RAKASTUNUT, EN ENÄÄ HYLKÄÄ ITSEÄNI ENKÄ LYÖ LAIMIN, OTAN SEN MIKÄ MINULLE ON SYNTYMÄSTÄNI SAAKKA OIKEUTETTU, TEEN VALINTANI TÄSTÄ LÄHTIEN NIIN KUIN SYDÄMESSÄNI HALUAN JA MINULLA ON LUPA SIIHEN, MINULLA ON LUPA OLLA ITSELLENI REHELLINEN.
Johan oli paatoksellinen saarna, tulisiko minusta vielä näin vanhana vaikka pappi?
No, tässä tätä taas oli. Nyt sitten arkeeni ja kourallinen rohtoja että selviää yövuorosta jotenkin hengissä. Ääni pihisee kuin sahtipönttö, ja kuumemittari melkein sulaa. Mutta eiköhän se tästä. Ehkä yritän vielä huomenna ehtiä kommentoida mahdollista viestiäsi ennen viikonloppua. Eikös se ollut niin että et viikonloppuisin oikein ole koneen äärellä? Vai maltatko maanantaihin saakka odotella? (kiusoittelin hieman)
Hyvää perjantai päivää ja mukavaa illanjatkoa! Jos nyt satut tänne vilkaseen kiireiltäsi.

Utelias kirjoitti:

Asiahan ei mitenkään liity asiaan josta keskustelette täällä, mutta uteliaana kysyn, kuinka sinulla koittaa yö klo 8 aamulla, vai oletko töissä yö töissä?

Muuten teidän keskustelua on ollut hauska seurata :). Itseasiassa ittekin välillä miettii mitä tehdä ton soulmaten kanssa, mutta ei kai mitään enää tehtävissä, kun olen jo itsenikin nolannut....yrityksilläni....

Lue lisää

Oikein arvasit, jotkut ihmiset joutuvat tekemään vuorotyötä, eli ei sen kummoisempaa. Ai sinullakin soulmaten kanssa ongelmia? Oletko nyt varma että olisit nolannut itsesi? Jos se sinullakin on vain oma olettamus? Minä olen niin lapsenmielinen että haluaisin pysyä viattomassa uskossani siitä, että kun kyseessä on soulmate, ei hän niin asiasta ajattelisi. Että se olisi oma pelko joka tekee ne kepposet! Rohkeutta ja uskoa, sekä kaikkea hyvää elämääsi, ja yrityksiisi...vielä uudelleen...
Sano asiat suoraan sille toiselle, älä vihjaile...voi mennä karkuun jos on samanlainen kuin me, ja tapauksemme, sitä toki en toivoisi sinulle käyvän. Vai hauska seurata tätä....enpä ihmettele yhtään etteikö näin olisi!
Niin hemmetin vakavasta asiasta kuin onkin kyse!!
*naurattaa ja hymyilyttää ja itkettää vuoron perään itseäkin.......kyllä tää on elämää*

aasi kirjoitti:

Oikein arvasit, jotkut ihmiset joutuvat tekemään vuorotyötä, eli ei sen kummoisempaa. Ai sinullakin soulmaten kanssa ongelmia? Oletko nyt varma että olisit nolannut itsesi? Jos se sinullakin on vain oma olettamus? Minä olen niin lapsenmielinen että haluaisin pysyä viattomassa uskossani siitä, että kun kyseessä on soulmate, ei hän niin asiasta ajattelisi. Että se olisi oma pelko joka tekee ne kepposet! Rohkeutta ja uskoa, sekä kaikkea hyvää elämääsi, ja yrityksiisi...vielä uudelleen...
Sano asiat suoraan sille toiselle, älä vihjaile...voi mennä karkuun jos on samanlainen kuin me, ja tapauksemme, sitä toki en toivoisi sinulle käyvän. Vai hauska seurata tätä....enpä ihmettele yhtään etteikö näin olisi!
Niin hemmetin vakavasta asiasta kuin onkin kyse!!
*naurattaa ja hymyilyttää ja itkettää vuoron perään itseäkin.......kyllä tää on elämää*

Lue lisää

Yritetty on jo tarpeeksi, en usko enää. Nyt siinämielessä hyvä, että itse todella annan itselleni luvan luovuttaa. Jos yrittää ja yrittää niin lopulta joutuu toteamaan, että ei tule haluttua tulosta. Ollaan (vaikka ollaankin samanlaisia) myös pienissä oleellisissa asioissa erilaisia.

Mutta nyt olen valmis jatkamaaan etsintää :). Kuitenkin on hauska lukea, että muillakin on noita samoja fiilinkejä, kun muut ympärilläni tuntuu vaihtavan miestä/naista jos ei toimi (vaikka toimisikin) varsin helposti. Itse taas jotenkin löydän tosi harvoin ihmisen joka kiinnostaa. On tapahtunut vasta kaksi kertaa elämässäni ja ne onkin olleet yhtä myrskyä....

aasi kirjoitti:

Suuren suuri kiitos viestistä! Hyvä kun sinäkin huomaat että meillä mättää!! Vai onko se sitten edes mättämistä? Minun mielestä hän ei sitten välitä. Siis riitävästi että tulisi muutakin, kuin viestittelyä. Ei tapaamisia, ei lähellä oloa, ei mitään mitä olisi kiva kaksistaan tehdä.
Eli näin suuri " O " piste.
Joskus aikoinaan ehdotin useinkin tapaamisia, mutta kun toiselle ei käy niin ei käy.
Nyt pöljä sitten yritin vielä, ajattelin että jos hän sittenkin välittää, kun pitää yhteyttä.
Ja paskanmarjat!!! Kyllä siis tosiaan mättää, mutta mättää mulla omassa päässä! Näin alan uskomaan kun valoa ei putken päästä näy.
Miksikäs ei tietty tuokin vaihtoehto, josta mainitsit, että väärinkäsitykset/ymmärrykset tekevät hallaa, voisi tulla kysymykseen.....mutta...
Kun mielestäni silloin voisi ottaa asiat puheeksi ja keskustella suoraan jos on asioita jotka itseä vaivaa? Niin minä ainakin teen. Miksi se sitten ei onnistuisi häneltäkin? Eihän siihen tarvita muuta kuin halua? Sillä ne asiat saa selväksi.
Vai että sinun kihelmöinnin parantajaksi?
Koko ajanhan minä sitä yritän tehdä. Että sinä menet sen oman rakkaasi luo ja varmasti se kuule parantaa sen, tosin samantien aiheuttaisi uuden kihelmöinin. Ainakin minä tekisin niin.
Mikä sen mukavampaa, kuin saada ja antaa, saada ja antaa.....(hyi, ja älä nyt ole kaksimielinen)
(ei kerrota muille nyt aivan kaikkea, *pst, kuiskaa..kyllähän me nyt jotain pidetään salassa* (hih))
Voi, minä tulen ihan kateelliseksi..*hymyilen*..
kun joku saa noin suurta rakkautta osakseen tietämättä siitä edes. Menevät ihan hukkaan kun toinen ei edes tiedä niistä mitään. Tosi surullista. Minulle tuollainen olisi unelmien täyttymys. Omat tuntemukseni/tunnustukseni pässinpäälleni ovat hänen tiedossa, ja silti menevät hukkaan. Sanonko taas paskanmarjat??
Täällä oppii puhumaan rumiakin vielä kaikenlisäksi. Sovitaanko viikonlopun tavoite?
Kumpikin alkaa uskomaan että nuo lauseesi voi kumota. Maanantaina katsotaan miten hyvin ollaan onnistuttu ajatuksen muuttamisessa.
Käännetään asia niin, että MINÄ AION TULLA ONNELLISEKSI, MINÄ SAAN TULLA ONNELLISEKSI, TUO ONNEN TUNNE KUULUU MYÖSKIN MINULLE, SE TODELLAKIN ON TOTTA, MINÄ JOS KUKA ANSAITSEN SEN, HALUAN KUULUA ONNELLISTEN IHMISTEN JOUKKOON, SE ON MINUN OIKEUTENI, EN PEITÄ ENÄÄ TUNTEITANI, EN SUOSTU RAKASTAMAAN YKSIN VAAN KAKSIN, AION NÄYTTÄÄ ETTÄ OLEN RAKASTUNUT, EN ENÄÄ HYLKÄÄ ITSEÄNI ENKÄ LYÖ LAIMIN, OTAN SEN MIKÄ MINULLE ON SYNTYMÄSTÄNI SAAKKA OIKEUTETTU, TEEN VALINTANI TÄSTÄ LÄHTIEN NIIN KUIN SYDÄMESSÄNI HALUAN JA MINULLA ON LUPA SIIHEN, MINULLA ON LUPA OLLA ITSELLENI REHELLINEN.
Johan oli paatoksellinen saarna, tulisiko minusta vielä näin vanhana vaikka pappi?
No, tässä tätä taas oli. Nyt sitten arkeeni ja kourallinen rohtoja että selviää yövuorosta jotenkin hengissä. Ääni pihisee kuin sahtipönttö, ja kuumemittari melkein sulaa. Mutta eiköhän se tästä. Ehkä yritän vielä huomenna ehtiä kommentoida mahdollista viestiäsi ennen viikonloppua. Eikös se ollut niin että et viikonloppuisin oikein ole koneen äärellä? Vai maltatko maanantaihin saakka odotella? (kiusoittelin hieman)
Hyvää perjantai päivää ja mukavaa illanjatkoa! Jos nyt satut tänne vilkaseen kiireiltäsi.

Lue lisää

!!!

aasi kirjoitti:

Suuren suuri kiitos viestistä! Hyvä kun sinäkin huomaat että meillä mättää!! Vai onko se sitten edes mättämistä? Minun mielestä hän ei sitten välitä. Siis riitävästi että tulisi muutakin, kuin viestittelyä. Ei tapaamisia, ei lähellä oloa, ei mitään mitä olisi kiva kaksistaan tehdä.
Eli näin suuri " O " piste.
Joskus aikoinaan ehdotin useinkin tapaamisia, mutta kun toiselle ei käy niin ei käy.
Nyt pöljä sitten yritin vielä, ajattelin että jos hän sittenkin välittää, kun pitää yhteyttä.
Ja paskanmarjat!!! Kyllä siis tosiaan mättää, mutta mättää mulla omassa päässä! Näin alan uskomaan kun valoa ei putken päästä näy.
Miksikäs ei tietty tuokin vaihtoehto, josta mainitsit, että väärinkäsitykset/ymmärrykset tekevät hallaa, voisi tulla kysymykseen.....mutta...
Kun mielestäni silloin voisi ottaa asiat puheeksi ja keskustella suoraan jos on asioita jotka itseä vaivaa? Niin minä ainakin teen. Miksi se sitten ei onnistuisi häneltäkin? Eihän siihen tarvita muuta kuin halua? Sillä ne asiat saa selväksi.
Vai että sinun kihelmöinnin parantajaksi?
Koko ajanhan minä sitä yritän tehdä. Että sinä menet sen oman rakkaasi luo ja varmasti se kuule parantaa sen, tosin samantien aiheuttaisi uuden kihelmöinin. Ainakin minä tekisin niin.
Mikä sen mukavampaa, kuin saada ja antaa, saada ja antaa.....(hyi, ja älä nyt ole kaksimielinen)
(ei kerrota muille nyt aivan kaikkea, *pst, kuiskaa..kyllähän me nyt jotain pidetään salassa* (hih))
Voi, minä tulen ihan kateelliseksi..*hymyilen*..
kun joku saa noin suurta rakkautta osakseen tietämättä siitä edes. Menevät ihan hukkaan kun toinen ei edes tiedä niistä mitään. Tosi surullista. Minulle tuollainen olisi unelmien täyttymys. Omat tuntemukseni/tunnustukseni pässinpäälleni ovat hänen tiedossa, ja silti menevät hukkaan. Sanonko taas paskanmarjat??
Täällä oppii puhumaan rumiakin vielä kaikenlisäksi. Sovitaanko viikonlopun tavoite?
Kumpikin alkaa uskomaan että nuo lauseesi voi kumota. Maanantaina katsotaan miten hyvin ollaan onnistuttu ajatuksen muuttamisessa.
Käännetään asia niin, että MINÄ AION TULLA ONNELLISEKSI, MINÄ SAAN TULLA ONNELLISEKSI, TUO ONNEN TUNNE KUULUU MYÖSKIN MINULLE, SE TODELLAKIN ON TOTTA, MINÄ JOS KUKA ANSAITSEN SEN, HALUAN KUULUA ONNELLISTEN IHMISTEN JOUKKOON, SE ON MINUN OIKEUTENI, EN PEITÄ ENÄÄ TUNTEITANI, EN SUOSTU RAKASTAMAAN YKSIN VAAN KAKSIN, AION NÄYTTÄÄ ETTÄ OLEN RAKASTUNUT, EN ENÄÄ HYLKÄÄ ITSEÄNI ENKÄ LYÖ LAIMIN, OTAN SEN MIKÄ MINULLE ON SYNTYMÄSTÄNI SAAKKA OIKEUTETTU, TEEN VALINTANI TÄSTÄ LÄHTIEN NIIN KUIN SYDÄMESSÄNI HALUAN JA MINULLA ON LUPA SIIHEN, MINULLA ON LUPA OLLA ITSELLENI REHELLINEN.
Johan oli paatoksellinen saarna, tulisiko minusta vielä näin vanhana vaikka pappi?
No, tässä tätä taas oli. Nyt sitten arkeeni ja kourallinen rohtoja että selviää yövuorosta jotenkin hengissä. Ääni pihisee kuin sahtipönttö, ja kuumemittari melkein sulaa. Mutta eiköhän se tästä. Ehkä yritän vielä huomenna ehtiä kommentoida mahdollista viestiäsi ennen viikonloppua. Eikös se ollut niin että et viikonloppuisin oikein ole koneen äärellä? Vai maltatko maanantaihin saakka odotella? (kiusoittelin hieman)
Hyvää perjantai päivää ja mukavaa illanjatkoa! Jos nyt satut tänne vilkaseen kiireiltäsi.

Lue lisää

Hyvää huomenta sinulle! Nyt en tiedä kuinka paljon kerkeän tänne kirjoittamaan, mutta katsotaan. Siis en ymmärrä tuota teidän juttua, että mitä hän sitten sinulle viestittelee, jos ei kerran "halua" sinua tavata tai ei ole sellaista ehdottanut? Onko kyseessä vain tunteiden ja ajatusten vaihtoa vai odotusta ja "testausta", että mikähän tuo nyt on, että uskaltaako tuota lähestyä vai ei? Miksiköhän hänelle ei käy, eikö hän ole vastannut sinulle, MIKSI! en ymmärrä, että jos olet hänelle suoraan ehdottanut tapaamista ja et ole saanut siihen vastausta, vai onko vastaus ollut, ettei sovi? Kai sitä voisi sitten sanoa, että milloin sopii, eikö? Onkohan siinä nyt vaan niin paljon epäluuloja, vai mikä se voi olla, ainakin itselläni johtuu siitä, etten usko enää mihinkään, halustani ei todellakaan ole kyse! No empä usko, että hän tätä minun kihelmöintiä parantaa, kun ei halua nähdäkään, se vaan kihelmöi täällä omassa yksinäisyydessään!! Eihän sitä kukaan muu voi parantaakaan, kiva kun näin virtuaalisesti yrität ja jaksat minua potkia, vaikka kyllä se minunkin kohdalla taitaa olla turhaan, hukkaan heitettyä aikaa! En ole saanut sellaista varmuutta, että näin olisi, että hänellä olisi minkäänlaisia tunteita minua kohtaan, korkeintaan vihaa, jos sitäkään! Mitä tuohon rakkaudentunnustukseen tulee, niin kyllä hän sen tietää, vaikka en sitä ihan nokakkain ole sanonut, mutta jotain vastaavaa olen kyllä puhelimessa kertonut. Sitä paitsi sen kuuleminen yhtäkkiä voi saada mitä erinäisempiä reaktioita aikaan, eikä sitä voi ihan noin vain pläjäyttää vasten kasvoja, jotenkin se tuntuu aika kornilta! Vaikka tunnenkin niin ja sen voisin sanoakin, mutta sehän voisi itseasiassa laittaa hänet juoksemaan niin kauaksi kuin pippuri kasvaa, entisestään!
Kerroppa siitä runokerhosta, se rupesi jotenkin kiinnostamaan, jotenkin itselläni alkoi palauta muisti pätkittäin jostain... no olisi kiva kuulla tästä sinun runokerhostasi, mitä se pitää sisällään? Tuo sinun kaunis kirjoituksesi sai taas minut kyyneliin täällä... Sydämeni ääntä kuuntelen ja teen päätökseni sen mukaan, mutta kun jos kaksi sydäntä ei syki samaan tahtiin?
Kun ajattelen, että teen sitten niin tai näin, kirjoitan ajatuksiani, tunteitani tai vaikka en tekisi yhtään mitään niin aina teen väärin. Se on aivan kuin olisi ympyrä, jonka sisällä on useita renkaita ja itse olen siellä keskipisteessä, yritän päästä sen renkaan yli ja kun olen yhden ylittänyt, olen entistä sekavampi, eikä ulospääsyä ole! ja ne renkaat on kirkkaanpunaiset!
Mä jatkan mietiskelyä ja ajatuksiasi kyllä tietysti,lupaan sen, mutta en mene takaamaan mitään. Minun on maltettava maanantaihin kun en omista tuota konetta, vaan törkeästi käytän tämän paikan konetta hyväkseni, joten viikonloppuisin ei ole mahdollisuutta tähän, valitettavasti ainakaan toistaiseksi, eikä minkään muunkaanlaiseen viestittelyyn ja miksi minä hänelle viestittelisin, jos kerran hänkään ei viestittele minulle? Oon tänään klo 14.00 asti ja sitten taas maanantaina, mutta hyvää viikonvaihdetta sinulle, jos et kerkii ennen sitä palailemaan!

Pässinpää kirjoitti:

Hyvää huomenta sinulle! Nyt en tiedä kuinka paljon kerkeän tänne kirjoittamaan, mutta katsotaan. Siis en ymmärrä tuota teidän juttua, että mitä hän sitten sinulle viestittelee, jos ei kerran "halua" sinua tavata tai ei ole sellaista ehdottanut? Onko kyseessä vain tunteiden ja ajatusten vaihtoa vai odotusta ja "testausta", että mikähän tuo nyt on, että uskaltaako tuota lähestyä vai ei? Miksiköhän hänelle ei käy, eikö hän ole vastannut sinulle, MIKSI! en ymmärrä, että jos olet hänelle suoraan ehdottanut tapaamista ja et ole saanut siihen vastausta, vai onko vastaus ollut, ettei sovi? Kai sitä voisi sitten sanoa, että milloin sopii, eikö? Onkohan siinä nyt vaan niin paljon epäluuloja, vai mikä se voi olla, ainakin itselläni johtuu siitä, etten usko enää mihinkään, halustani ei todellakaan ole kyse! No empä usko, että hän tätä minun kihelmöintiä parantaa, kun ei halua nähdäkään, se vaan kihelmöi täällä omassa yksinäisyydessään!! Eihän sitä kukaan muu voi parantaakaan, kiva kun näin virtuaalisesti yrität ja jaksat minua potkia, vaikka kyllä se minunkin kohdalla taitaa olla turhaan, hukkaan heitettyä aikaa! En ole saanut sellaista varmuutta, että näin olisi, että hänellä olisi minkäänlaisia tunteita minua kohtaan, korkeintaan vihaa, jos sitäkään! Mitä tuohon rakkaudentunnustukseen tulee, niin kyllä hän sen tietää, vaikka en sitä ihan nokakkain ole sanonut, mutta jotain vastaavaa olen kyllä puhelimessa kertonut. Sitä paitsi sen kuuleminen yhtäkkiä voi saada mitä erinäisempiä reaktioita aikaan, eikä sitä voi ihan noin vain pläjäyttää vasten kasvoja, jotenkin se tuntuu aika kornilta! Vaikka tunnenkin niin ja sen voisin sanoakin, mutta sehän voisi itseasiassa laittaa hänet juoksemaan niin kauaksi kuin pippuri kasvaa, entisestään!
Kerroppa siitä runokerhosta, se rupesi jotenkin kiinnostamaan, jotenkin itselläni alkoi palauta muisti pätkittäin jostain... no olisi kiva kuulla tästä sinun runokerhostasi, mitä se pitää sisällään? Tuo sinun kaunis kirjoituksesi sai taas minut kyyneliin täällä... Sydämeni ääntä kuuntelen ja teen päätökseni sen mukaan, mutta kun jos kaksi sydäntä ei syki samaan tahtiin?
Kun ajattelen, että teen sitten niin tai näin, kirjoitan ajatuksiani, tunteitani tai vaikka en tekisi yhtään mitään niin aina teen väärin. Se on aivan kuin olisi ympyrä, jonka sisällä on useita renkaita ja itse olen siellä keskipisteessä, yritän päästä sen renkaan yli ja kun olen yhden ylittänyt, olen entistä sekavampi, eikä ulospääsyä ole! ja ne renkaat on kirkkaanpunaiset!
Mä jatkan mietiskelyä ja ajatuksiasi kyllä tietysti,lupaan sen, mutta en mene takaamaan mitään. Minun on maltettava maanantaihin kun en omista tuota konetta, vaan törkeästi käytän tämän paikan konetta hyväkseni, joten viikonloppuisin ei ole mahdollisuutta tähän, valitettavasti ainakaan toistaiseksi, eikä minkään muunkaanlaiseen viestittelyyn ja miksi minä hänelle viestittelisin, jos kerran hänkään ei viestittele minulle? Oon tänään klo 14.00 asti ja sitten taas maanantaina, mutta hyvää viikonvaihdetta sinulle, jos et kerkii ennen sitä palailemaan!

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Esitit kysymyksen "runokerhosta" mitä se pitää sisällään.
En oikeastaan sitä halua täällä ja tässä selittää niin miten asia on, mutta jotain voin valaista.
Niihin aikoihin kun otin yhteyttä tähän ko.henkilöön, ilmoitin hänelle miksi yhtäkkiä olen moisen rohkeus puuskan saanut kertoa näistä asioista. Pyysin lukemaan nämä taustat, sekä yhden toisen jutun, joka oli (häpeäkseni tunnustan).....minun kirjoittama myöskin. Ja nimenomaan hänelle. Hän ei tajunnut alkuunkaan, vaan kysyi mistä runokerhosta se juttu oli.
Millä tavalla tämä sinun muistin pätkiä palautti mieleen? Kerro nyt sinä vuorostaan miksi tämä aihe kiinnosti?
Tämä olisi ollut minulle ja miksei sinullekin kaikista helpointa, kun olisi osoittautunut, että olisimme olleet molemmat etsimiämme henkilöitä.
Asiat olisi jo selvät. Ja minä poloinen olisin leijunut pilvissä jo aikaa sitten!!
Olisi ollut kyllä tämän vuosikymmenen rakkaustarina, jälleen kerran törmätä täällä....
Tuskin olisi enää voitu puhua sattumasta.
Niin paljon näitä törmäämisiä olisi tapahtunut että pakko olisi ollut uskoa.
Toiseen aiheeseen sitten. Ai meinaisit että hän testaa? Tuota ajattelin itsekin joskus kauan sitten, mutta eihän siitä enää pitäisi olla kyse? Vai voisiko? En tullut asiaa ajatelleeksi taaskaan. Kiitos sinun huomion, ja kommenttisi. Minä nyt malttamattomana olisin kyllä tuon ajatuksen haudannut ajat sitten, hautasinkin, sillä eihän nyt mikään testi voi vuosia kestää.
Tuohan on tietysti muuten ihan totta että kun on niitä ohrasia juttuja ollut, sitä ei usko, ja testaa testaamisesta päästyäänkin. Mutta kyllä siihenkin nyt joku raja täytyy tulla.
Muutenhan se on jo piina, niin itselle kuin sille toisellekin. Helpompihan sekin olisi tehdä livenä, vai?
Ai olet puhelimessa kertonut syvimmistä tunteistasi? Ja mitä sait vastaukseksi?
No, minä en kyllä ole saanut tietoa puhelimessa, enkä kyllä muullakaan tavalla. Kai me jotain ystäviä kuitenkin olemme. Sen tiedon nyt ainakin olen saanut. En minä ainakaan juoksisi karkuun jos hän muutakin sanoisi. Miten voisin, kun juuri kaikkein eniten sitä kaipaan ja toivon?
No, en viitsi tästä tämän enempää kirjoittaa. Liian tuskallinen aihe.
Kuka kumma sinulle noin sanoo että kun kerrot/kirjoitat ajatuksiasi, tunteitasi, tai olet tekemättä yhtään mitään, että tekisit aina väärin? Et sinä tee väärin. Kun olet rehellinen itsellesi, niin silloin tietysti olet sitä sille toisellekin, ja muillekin ihmisille joiden kanssa olet tekemisissä. Se ei edes voi olla väärin silloin kun itsellesi olet rehellinen.
Kuka muu sinun puoliasi tulisi pitämään ellet sitä itse tahdo tehdä ensin. Varmaan "hän" sen tekisi jos antaisit siihen luvan.
Minä ainakin haluaisin suojella ja puolustaa sitä "minun häntä" vaikka henkeni kaupalla, jos siihen olisi lupa ja mahdollisuus. Ei vain ole. Ainakaan vielä, jos koskaan, pahoin pelkään.
Lähetän tämän nyt että ehdit saada ennen poistumistasi. Oikein hyvää viikonloppua Sinulle!

aasi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Esitit kysymyksen "runokerhosta" mitä se pitää sisällään.
En oikeastaan sitä halua täällä ja tässä selittää niin miten asia on, mutta jotain voin valaista.
Niihin aikoihin kun otin yhteyttä tähän ko.henkilöön, ilmoitin hänelle miksi yhtäkkiä olen moisen rohkeus puuskan saanut kertoa näistä asioista. Pyysin lukemaan nämä taustat, sekä yhden toisen jutun, joka oli (häpeäkseni tunnustan).....minun kirjoittama myöskin. Ja nimenomaan hänelle. Hän ei tajunnut alkuunkaan, vaan kysyi mistä runokerhosta se juttu oli.
Millä tavalla tämä sinun muistin pätkiä palautti mieleen? Kerro nyt sinä vuorostaan miksi tämä aihe kiinnosti?
Tämä olisi ollut minulle ja miksei sinullekin kaikista helpointa, kun olisi osoittautunut, että olisimme olleet molemmat etsimiämme henkilöitä.
Asiat olisi jo selvät. Ja minä poloinen olisin leijunut pilvissä jo aikaa sitten!!
Olisi ollut kyllä tämän vuosikymmenen rakkaustarina, jälleen kerran törmätä täällä....
Tuskin olisi enää voitu puhua sattumasta.
Niin paljon näitä törmäämisiä olisi tapahtunut että pakko olisi ollut uskoa.
Toiseen aiheeseen sitten. Ai meinaisit että hän testaa? Tuota ajattelin itsekin joskus kauan sitten, mutta eihän siitä enää pitäisi olla kyse? Vai voisiko? En tullut asiaa ajatelleeksi taaskaan. Kiitos sinun huomion, ja kommenttisi. Minä nyt malttamattomana olisin kyllä tuon ajatuksen haudannut ajat sitten, hautasinkin, sillä eihän nyt mikään testi voi vuosia kestää.
Tuohan on tietysti muuten ihan totta että kun on niitä ohrasia juttuja ollut, sitä ei usko, ja testaa testaamisesta päästyäänkin. Mutta kyllä siihenkin nyt joku raja täytyy tulla.
Muutenhan se on jo piina, niin itselle kuin sille toisellekin. Helpompihan sekin olisi tehdä livenä, vai?
Ai olet puhelimessa kertonut syvimmistä tunteistasi? Ja mitä sait vastaukseksi?
No, minä en kyllä ole saanut tietoa puhelimessa, enkä kyllä muullakaan tavalla. Kai me jotain ystäviä kuitenkin olemme. Sen tiedon nyt ainakin olen saanut. En minä ainakaan juoksisi karkuun jos hän muutakin sanoisi. Miten voisin, kun juuri kaikkein eniten sitä kaipaan ja toivon?
No, en viitsi tästä tämän enempää kirjoittaa. Liian tuskallinen aihe.
Kuka kumma sinulle noin sanoo että kun kerrot/kirjoitat ajatuksiasi, tunteitasi, tai olet tekemättä yhtään mitään, että tekisit aina väärin? Et sinä tee väärin. Kun olet rehellinen itsellesi, niin silloin tietysti olet sitä sille toisellekin, ja muillekin ihmisille joiden kanssa olet tekemisissä. Se ei edes voi olla väärin silloin kun itsellesi olet rehellinen.
Kuka muu sinun puoliasi tulisi pitämään ellet sitä itse tahdo tehdä ensin. Varmaan "hän" sen tekisi jos antaisit siihen luvan.
Minä ainakin haluaisin suojella ja puolustaa sitä "minun häntä" vaikka henkeni kaupalla, jos siihen olisi lupa ja mahdollisuus. Ei vain ole. Ainakaan vielä, jos koskaan, pahoin pelkään.
Lähetän tämän nyt että ehdit saada ennen poistumistasi. Oikein hyvää viikonloppua Sinulle!

Lue lisää

Kiitti sulle, että kerkesit vastaamaan vielä tänään. No itselläni tuli vain tuosta runokerhosta mieleen yksi juttu, mikä tapahtui kauan sitten, jonka melkein olin jo unohtanut, ei nyt sentään tai siis tuo "kerho"- sana vain johti hieman harhaan. En minäkään tässä sen enempää halua kertoa asiasta, mutta ko. tapaukseen liittyy useampi henkilö, jossa eräät henkilöt kertoilivat runoja ja yksi henkilö heitti aiheita, joista heidän piti väsätä runo, ikimuistoinen ilta muuten kyllä! Niin olisihan se aivan mahtavaa jos olisit hän, mutta ei tästä kyllä taida saada sellaista lopputulosta, vaikka kuinka väkisin yrittäisi! Enhän minä kyllä testaa häntä, kun kerran tiedän miten on asianlaita, tietysti hän voi näppärästi käydä lukemassa ajatuksiani täältä ja naureskella omalle typeryydelleni, no se nautinto hänelle suotakoon!
Mutta kun en voi muuta väittää kun sen minkä tunnen, kai tää tästä joskus helpottaa, kun vain tietäisi milloin ja miten? Niin kyllä minä olen ollut rehellinen, aivan liikaakin, ei sen enempää kai voi sisintään paljastaa, mutta kun se ei riitä, ei auta tippaakaan jos toinen on rehellinen, kun ei sitä toista voi väkipakolla saada välittämään itsestään, eikä siinä nyt mitään järkeä olekaan, vaikka eihän tässä mitään järjen kanssa ole tekemistä, varsinkin kun olen niin ääriään myöten tunne-ihminen, mutta eikö se ole tunne, joka sitä järkeäkin säätelee? Enkä minä "tee" sellaisella ihmisellä mitään, joka ei minua halua. En kyllä tiedä miksi minä täällä kanssasi keskustelen aiheesta, mutta toivon, että edes sinä saisit hänet ja tulisit onnelliseksi tai te tulisitte, kun kirjoituksestasihan paistaa se uskomaton välittäminen, että varmasti olisi kunnia "omistaa" sinunlaisesi ystävä, saati sitten rakastettu! Eihän sitä toivoaan saa kokonaan pois heittää, kai sitä voi sitten vasta jälkeenpäin tulla sanomaan, että kyllä se oli ihan hyvä juttu, ettei... Mutta tällä hetkellä (ei vieläkään!!!!) tunnu siltä, että voisin koskaan ajatella ko. tapauksesta, että hyvä juttu kun ei tullut mitään!!! Todellakin on tosi tuskaa tämä elo "elää" näin, jotenkin tuntuu, ettei tämä ole elämää ollenkaan, hädintuskin hengitän! Ei kai pitäisi haluta koskaan mitään niin ei tulisi pettymyksiä! Kun näitä kirjoituksia mitä tännekin palstoille ihmiset kirjoittavat,niin niistä huokuu se paha olo, että mikä se on, mikä aiheuttaa niin suurta ahdistusta ihmisille, nämä ihmissuhteet, aina niin kimurantit! Onko ihminen koskaan tyytyväinen? Kun lukee joidenkin ihmisten kirjoittamia juttuja; heillä on omaisuutta, työtä jopa rakastettu ja kenties lapsiakin ja vielä terveyttä, ja siltikin he ovat onnettomia, tuskaisia, että mikä heiltä puuttuu, pelko kaiken menettämisestä? Miksi me emme osaa nauttia siitä mitä meillä jo on, kun aina vain haluamme lisää ja lisää! Itse olen kuitenkin jotenkin tyytyväinen tai ehkä se on vähän väärä sana, mutta kuitenkin, vaikka en omista mitään, ei ole ketään kuka rakastaisi, ei lapsia, eikä paljon mitään muutakaan, mitään sellaista mikä jollekin toiselle on itsestäänselvyys. Sitä ihminen oppii tulemaan toimeen vähemmälläkin, se on mihin sitten tottuu ja tekee itsensä riippuvaiseksi siitä, mitä ilman on ennenkin pystynyt elämään.
Ei se raha tuo onnea,jos ei rahattomuuskaan ja kaiken voi yhdessä hetkessä menettää jokainen!
Jotkut sanovat, että ilman rakkautta ei voi elää!
Niin ei kai tosiaan tätä elämäksi voi kutsua, mutta tämän kanssa on tultava toimeen, kun tasan ei käy onnenlahjat, eikä sitä toisille näemmä suoda, onhan se jo nähty ja koettu. Ne jotka sitä osaakseeen saavat, pitävät sitä monesti liian itsestäänselvyytenä, eivätkä ymmärrä sitä, ettei kaikki ihmiset ole saaneet KOSKAAN rakkautta osakseen. Se on niin käsittämätön voimia antava tunne, jolloin tuntee, että sitä selviää mistä tahansa. Kai minäkin vaikka yksin näin tuntien voin sanoa, että se antaa voimia minulle, vaikka en sille vastakaikua saakaan, hölmöltähän se tuntuu, eikä sitä sellainen ihminen ymmärrä, jolle nämä asiat ovat jokapäiväisiä asioita, eikä näitä tarvitse miettiä. Mä toivon, että mä toimin oikein, että saan voimia hyväksyä sen tosiasian, mikä minulle sitten on tarkoitettu. Paljon haaveita on ollut, eikä monikaan asia ole toteutunut, vaikka ei kovin suurellisia ole olleetkaan, mutta jotkut asiat minun kohdallani jäävät kokematta, on tuota ikää jo sen verran, että melkein toinen jalka haudassa! Oishan tätä taas jutun juurta vaikka kuinka, mutta hyviä vointeja sinulle, nyt on vielä jotain ärhellettävä, joten ehkä palaan vielä, sitten maanantaina...

aasi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Esitit kysymyksen "runokerhosta" mitä se pitää sisällään.
En oikeastaan sitä halua täällä ja tässä selittää niin miten asia on, mutta jotain voin valaista.
Niihin aikoihin kun otin yhteyttä tähän ko.henkilöön, ilmoitin hänelle miksi yhtäkkiä olen moisen rohkeus puuskan saanut kertoa näistä asioista. Pyysin lukemaan nämä taustat, sekä yhden toisen jutun, joka oli (häpeäkseni tunnustan).....minun kirjoittama myöskin. Ja nimenomaan hänelle. Hän ei tajunnut alkuunkaan, vaan kysyi mistä runokerhosta se juttu oli.
Millä tavalla tämä sinun muistin pätkiä palautti mieleen? Kerro nyt sinä vuorostaan miksi tämä aihe kiinnosti?
Tämä olisi ollut minulle ja miksei sinullekin kaikista helpointa, kun olisi osoittautunut, että olisimme olleet molemmat etsimiämme henkilöitä.
Asiat olisi jo selvät. Ja minä poloinen olisin leijunut pilvissä jo aikaa sitten!!
Olisi ollut kyllä tämän vuosikymmenen rakkaustarina, jälleen kerran törmätä täällä....
Tuskin olisi enää voitu puhua sattumasta.
Niin paljon näitä törmäämisiä olisi tapahtunut että pakko olisi ollut uskoa.
Toiseen aiheeseen sitten. Ai meinaisit että hän testaa? Tuota ajattelin itsekin joskus kauan sitten, mutta eihän siitä enää pitäisi olla kyse? Vai voisiko? En tullut asiaa ajatelleeksi taaskaan. Kiitos sinun huomion, ja kommenttisi. Minä nyt malttamattomana olisin kyllä tuon ajatuksen haudannut ajat sitten, hautasinkin, sillä eihän nyt mikään testi voi vuosia kestää.
Tuohan on tietysti muuten ihan totta että kun on niitä ohrasia juttuja ollut, sitä ei usko, ja testaa testaamisesta päästyäänkin. Mutta kyllä siihenkin nyt joku raja täytyy tulla.
Muutenhan se on jo piina, niin itselle kuin sille toisellekin. Helpompihan sekin olisi tehdä livenä, vai?
Ai olet puhelimessa kertonut syvimmistä tunteistasi? Ja mitä sait vastaukseksi?
No, minä en kyllä ole saanut tietoa puhelimessa, enkä kyllä muullakaan tavalla. Kai me jotain ystäviä kuitenkin olemme. Sen tiedon nyt ainakin olen saanut. En minä ainakaan juoksisi karkuun jos hän muutakin sanoisi. Miten voisin, kun juuri kaikkein eniten sitä kaipaan ja toivon?
No, en viitsi tästä tämän enempää kirjoittaa. Liian tuskallinen aihe.
Kuka kumma sinulle noin sanoo että kun kerrot/kirjoitat ajatuksiasi, tunteitasi, tai olet tekemättä yhtään mitään, että tekisit aina väärin? Et sinä tee väärin. Kun olet rehellinen itsellesi, niin silloin tietysti olet sitä sille toisellekin, ja muillekin ihmisille joiden kanssa olet tekemisissä. Se ei edes voi olla väärin silloin kun itsellesi olet rehellinen.
Kuka muu sinun puoliasi tulisi pitämään ellet sitä itse tahdo tehdä ensin. Varmaan "hän" sen tekisi jos antaisit siihen luvan.
Minä ainakin haluaisin suojella ja puolustaa sitä "minun häntä" vaikka henkeni kaupalla, jos siihen olisi lupa ja mahdollisuus. Ei vain ole. Ainakaan vielä, jos koskaan, pahoin pelkään.
Lähetän tämän nyt että ehdit saada ennen poistumistasi. Oikein hyvää viikonloppua Sinulle!

Lue lisää

Hyvää maanantai-aamua Sinulle ystävä kallis. Niin se taas vierähti yksi viikonloppu, eikä mennyt ihan niinkuin olin ajatellut, ei paljon kotona kerinnyt olemaan, olin suunnitellut vähän jotain muuta, mutta kun tuli sitten jotain yllättävää, etten voinutkaan. Mutta olit kyllä mielessäni ja pohdin sanojasi kyllä tiukkaan, yritin oikein todenteolla muuttaa käsitystäni ja saada jokin sisäinen lukko aukeamaan, nähdä asiat jotenkin eri valossa. Oli muuten erittäin kaunis saarna sinulta, voi kumpa oisin voinutkin toimia niiden ohjeiden mukaan! Ainahan sinusta voi tulla sellainen pastori, ei kun vain hakemukset nettiin, niin ei aikaakaan kun saat todistuksen siitä, eikös se Robbie Willamskin tehnyt niin? Sain kuitenkin kaikelta kiireeltäni luettua sellaista kirjaa kuin "Ymmärrä tunteesi hyväksy itsesi/Louise Minerva Frostegren. Erittäin hyödyllinen, kannattaa lukea. Siteeraan sitä nyt sinullekin tässä: "Opi, että sinä itse teet päätökset ja vastaat seurauksista. Ymmärrä, että olet itse sekä ahdistuksen että rakkauden syy. Opi ymmärtämään, että vaikeillakin asioilla on tarkoituksensa. Ellet ole kokenut pimeyttä ja sumua, miten voisit ymmärtää sen kokeneita? Et voi olla luonnostaan vahva ja muiden tukipylväs, jos tunnet vain elämän valoisan ja helpon puolen. Ellet itse ole tuntenut sitä, mikä isketään sinulta kuoliaaksi, mikä otetaan sinulta pois, mikä takertuu sinuun, niin että olet vähällä murtua, et voi tuntea myötätuntoa ja ymmärtämystä muita samaan tilanteeseen joutuneita kohtaan. Kärsimys on tarpeen ravistelemaan ihmistä, terävöittämään ajatusta ja syventämään tunteita. Epätoivo antaa ymmärrystä ja nöyryyttä. Kun olet päässyt pahan tuomasta ahdistuksesta, jatkat matkaa kokeneempana. Sinulle jää tieto siitä, millaista oli, mitä opit ja miten pääsit eteenpäin. Pimeyttä kokematta et osaa arvostaa valoa. Pahalla ei ole valtaa, ellemme sitä sille anna. Ollakseen vapaa on oltava peloton, ja ollakseen peloton on elettävä rakkaudessa. Se rakkaus on pyyteetöntä ja rajatonta. Sen virtausta ei voi pysäyttää mikään muu kuin pelon kouristuksenomainen aita. Mutta jopa aidat ovat rakkautta, sillä ne sulkevat sisään haavoittuvuuden, ne suojaavat niin kauan kuin tarvitaan, ja niitä siirtäessämme kehitymme. Jotta vapautuisimme niistä ja voisimme päästää rakkauden virtaamaan, meidän on opittava antamaan periksi, päästävä ulkoisen minän toiveista, vaatimuksista ja peloista. Jos vaadit, että tilanteen pitää tietyt vaatimukset täyttäen ilahduttaa sinua tai suojata sinua pelolta tai ahdistukselta, et hyväksy elämää sellaisena kuin se on. Elät vastustaen (elämän täytyy olla sellaista kuin MINÄ haluan, muuten pahastun, suutun ja olen pettynyt), mikä aiheuttaa turhautumista. Kun hellität ja annat rakkaudelle vallan, toivotat elämän tervetulleeksi. Näin annat asioiden tapahtua vastustamatta ja suhtaudut muutoksiin myönteisesti. Et pelkää kohdata tuntematonta, vaan luotat siihen, että kaikki tapahtuu parhaaksesi, vaikka se ei välttämättä olisikaan hauskaa. Pystyt hyödyntämään voimavarojasi ja käyttämään aivojesi rajattomia mahdollisuuksia paremmin. Paitsi että sinulla on voimaa, myös annat sitä. Säteilet iloa ja siunausta ympärillesi. Olet oma itsesi, edistät myönteisyyttä ja paranemista."

Siinä oli sellaista tekstiä, jota ainakin minä yritin "päntätä" päähäni. Jotenkin selkeitä ohjeita, jos vain osaisi sen opin sisäistää ja käytännössö käyttää hyödykseen, ehkä paremmin sanottu kuin tehty, mutta yritys ainakin on kova. Tuo mitä sanoit siitä toisesta kirjoituksesta, LUULEN, että tiedän mitä kirjoitusta tarkoitit. Sehän oli niin kaunis tunnustus, ettei sitä nyt millään ilveellä olisi voinut miksikään "runokerhon tuotokseksi" lukea, niin kaunista, että minä ainakin olisin 7. taivaassa, jos minulle joku jotain noin kaunista koskaan tunnustaisi, saati sitten, jos se olisi vielä HÄN, jota suuresti RAKASTAN. Ei taida hän tajuta mitä menettää, jos ei tuosta ja kaikesta mitä olet tännekin kirjoittanut perusta, kaikkihan vain todistaa Sinun ainutlaatuisuutesi,herkkyytesi ja kauneuden, tavalla, joten katsot tätä maailmaa ja ajattelet muita ja muiden tunteita, niin suurella sydämellä, että eihän tuohon voi kuin hämmentyen, kaikessa ihmeellisyydessään suhtautua, onni, että sinunlaisia ihmisiä on vielä olemassa, pidä tuo tyyli, ja ole edelleenkin oma itsesi, kyllä se vielä se viimeinen pala loksahtaa paikoilleen ja voit olla tyytyväinen, ettei mikään, mitä olet tämänkin asian eteen tehnyt, ollut turhaa. Lopussa kiitos seisoo ja kärsivällisyys palkitaan, johan mekin olemme käyneet tätä keskustelua peräti 5 vko!!!! Minä ainakin olen saanut sinulta niin paljon voimia, että tuskin pystyn edes sanoin kuvaamaan, miten paljon olet minua auttanut, kuinka olen sinua tarvinnut ja odottanut viestejäsi. Kävi tässä minun tapauksessa ja sinun tapauksessa miten tahansa, ei mikään kuitenkaan ole ollut yhdentekevää, eikä merkityksetöntä,päinvastoin. Mutta oikein hyvää alkavaa viikkoa sinulle ja toivottavasti voit jo paremmin ja että sinulla on kuitenkin hieman ollut aikaa levähtää. Palaillaan...

Pässinpää kirjoitti:

Hyvää maanantai-aamua Sinulle ystävä kallis. Niin se taas vierähti yksi viikonloppu, eikä mennyt ihan niinkuin olin ajatellut, ei paljon kotona kerinnyt olemaan, olin suunnitellut vähän jotain muuta, mutta kun tuli sitten jotain yllättävää, etten voinutkaan. Mutta olit kyllä mielessäni ja pohdin sanojasi kyllä tiukkaan, yritin oikein todenteolla muuttaa käsitystäni ja saada jokin sisäinen lukko aukeamaan, nähdä asiat jotenkin eri valossa. Oli muuten erittäin kaunis saarna sinulta, voi kumpa oisin voinutkin toimia niiden ohjeiden mukaan! Ainahan sinusta voi tulla sellainen pastori, ei kun vain hakemukset nettiin, niin ei aikaakaan kun saat todistuksen siitä, eikös se Robbie Willamskin tehnyt niin? Sain kuitenkin kaikelta kiireeltäni luettua sellaista kirjaa kuin "Ymmärrä tunteesi hyväksy itsesi/Louise Minerva Frostegren. Erittäin hyödyllinen, kannattaa lukea. Siteeraan sitä nyt sinullekin tässä: "Opi, että sinä itse teet päätökset ja vastaat seurauksista. Ymmärrä, että olet itse sekä ahdistuksen että rakkauden syy. Opi ymmärtämään, että vaikeillakin asioilla on tarkoituksensa. Ellet ole kokenut pimeyttä ja sumua, miten voisit ymmärtää sen kokeneita? Et voi olla luonnostaan vahva ja muiden tukipylväs, jos tunnet vain elämän valoisan ja helpon puolen. Ellet itse ole tuntenut sitä, mikä isketään sinulta kuoliaaksi, mikä otetaan sinulta pois, mikä takertuu sinuun, niin että olet vähällä murtua, et voi tuntea myötätuntoa ja ymmärtämystä muita samaan tilanteeseen joutuneita kohtaan. Kärsimys on tarpeen ravistelemaan ihmistä, terävöittämään ajatusta ja syventämään tunteita. Epätoivo antaa ymmärrystä ja nöyryyttä. Kun olet päässyt pahan tuomasta ahdistuksesta, jatkat matkaa kokeneempana. Sinulle jää tieto siitä, millaista oli, mitä opit ja miten pääsit eteenpäin. Pimeyttä kokematta et osaa arvostaa valoa. Pahalla ei ole valtaa, ellemme sitä sille anna. Ollakseen vapaa on oltava peloton, ja ollakseen peloton on elettävä rakkaudessa. Se rakkaus on pyyteetöntä ja rajatonta. Sen virtausta ei voi pysäyttää mikään muu kuin pelon kouristuksenomainen aita. Mutta jopa aidat ovat rakkautta, sillä ne sulkevat sisään haavoittuvuuden, ne suojaavat niin kauan kuin tarvitaan, ja niitä siirtäessämme kehitymme. Jotta vapautuisimme niistä ja voisimme päästää rakkauden virtaamaan, meidän on opittava antamaan periksi, päästävä ulkoisen minän toiveista, vaatimuksista ja peloista. Jos vaadit, että tilanteen pitää tietyt vaatimukset täyttäen ilahduttaa sinua tai suojata sinua pelolta tai ahdistukselta, et hyväksy elämää sellaisena kuin se on. Elät vastustaen (elämän täytyy olla sellaista kuin MINÄ haluan, muuten pahastun, suutun ja olen pettynyt), mikä aiheuttaa turhautumista. Kun hellität ja annat rakkaudelle vallan, toivotat elämän tervetulleeksi. Näin annat asioiden tapahtua vastustamatta ja suhtaudut muutoksiin myönteisesti. Et pelkää kohdata tuntematonta, vaan luotat siihen, että kaikki tapahtuu parhaaksesi, vaikka se ei välttämättä olisikaan hauskaa. Pystyt hyödyntämään voimavarojasi ja käyttämään aivojesi rajattomia mahdollisuuksia paremmin. Paitsi että sinulla on voimaa, myös annat sitä. Säteilet iloa ja siunausta ympärillesi. Olet oma itsesi, edistät myönteisyyttä ja paranemista."

Siinä oli sellaista tekstiä, jota ainakin minä yritin "päntätä" päähäni. Jotenkin selkeitä ohjeita, jos vain osaisi sen opin sisäistää ja käytännössö käyttää hyödykseen, ehkä paremmin sanottu kuin tehty, mutta yritys ainakin on kova. Tuo mitä sanoit siitä toisesta kirjoituksesta, LUULEN, että tiedän mitä kirjoitusta tarkoitit. Sehän oli niin kaunis tunnustus, ettei sitä nyt millään ilveellä olisi voinut miksikään "runokerhon tuotokseksi" lukea, niin kaunista, että minä ainakin olisin 7. taivaassa, jos minulle joku jotain noin kaunista koskaan tunnustaisi, saati sitten, jos se olisi vielä HÄN, jota suuresti RAKASTAN. Ei taida hän tajuta mitä menettää, jos ei tuosta ja kaikesta mitä olet tännekin kirjoittanut perusta, kaikkihan vain todistaa Sinun ainutlaatuisuutesi,herkkyytesi ja kauneuden, tavalla, joten katsot tätä maailmaa ja ajattelet muita ja muiden tunteita, niin suurella sydämellä, että eihän tuohon voi kuin hämmentyen, kaikessa ihmeellisyydessään suhtautua, onni, että sinunlaisia ihmisiä on vielä olemassa, pidä tuo tyyli, ja ole edelleenkin oma itsesi, kyllä se vielä se viimeinen pala loksahtaa paikoilleen ja voit olla tyytyväinen, ettei mikään, mitä olet tämänkin asian eteen tehnyt, ollut turhaa. Lopussa kiitos seisoo ja kärsivällisyys palkitaan, johan mekin olemme käyneet tätä keskustelua peräti 5 vko!!!! Minä ainakin olen saanut sinulta niin paljon voimia, että tuskin pystyn edes sanoin kuvaamaan, miten paljon olet minua auttanut, kuinka olen sinua tarvinnut ja odottanut viestejäsi. Kävi tässä minun tapauksessa ja sinun tapauksessa miten tahansa, ei mikään kuitenkaan ole ollut yhdentekevää, eikä merkityksetöntä,päinvastoin. Mutta oikein hyvää alkavaa viikkoa sinulle ja toivottavasti voit jo paremmin ja että sinulla on kuitenkin hieman ollut aikaa levähtää. Palaillaan...

Lue lisää

Hei ja kiitos jälleen viestistä. Antaa kyllä paljon taas ajateltavaa. Kiitos myös kohteliaasta ylistyksestäsi, ihan olen hämmentynyt. Tuo mitä sanoit tuosta papiksi hakeutumisesta, toivottavasti se oli vitsi! Väheksymättä mitään ammattikuntaa, sanon että jos minä pappi oikeasti haluaisin olla, olisin siihen varmaankin hakeutunut silloin kun sen aika olisi ollut. Tuskin minun lahjani siihen riittäisivätkään.
Sitten tuohon kirjaan jota luet, ehkä yritän löytää samaisen teoksen ja luen sen. Jotenkin tuo nimi vaikuttaa tutulta, että olen sen voinut jopa lukeakin joskus, huolimattomasti tosin. Ja onhan noita paljon vastaavanlaisia nimiäkin kirjoilla, johon sen nyt voin sekoittaa mielessäni. Aikoinaan luin aika paljonkin samankaltaisia kirjoja, mutta nyt se lukuharrastus on jäänyt muiden kiireiden varjoon. Toivottavasti tuo nyt löytyisi helpommin kuin kerran eräs leffa, jota minulle suositteli "hän". Sen etsimiseen kului monta kuukautta kunnes se vahingossa löytyi eräästä divarista. Ja senkin löysi eräs tuttava, jonka tiesin niissä käyvän, ja pyysin häntä pitämään silmänsä auki jos se vaikka löytyisi sellaisista paikoista. Vai luulet tietäväsi mitä kirjoitusta tarkoitan sillä toisella jutulla, niinpä...
Kuten olet itsekin todennut, se ei riitä että vaikka kuinka itse ajattelisi suurella rakkaudella toista, ja haluaisi hänelle pelkkää hyvää, jollei hän halua sitä juuri siltä henkilöltä vastaanottaa niin minkäs teet. Ei siinä auta itkut eikä mitkään muutkaan temput ja urotyöt. Aion tämän tyylin pitää, aivan kuin sinäkin minua kehoitit siihen. Minkäs ihminen perusluonteelleen mitään voi. Vaikka minulle itselleni ei paljoa ole iloa ollutkaan siitä että olen avara sydäminen, on se ehkä muille tuonnut tukea ja turvaa edes joskus. Kun on jaksanut kuunnella, ja olla saatavilla. Toki sekin täytyy joskus osata rajoittaa, ettei omat voimat lopu.
Kyllä minä enemmänkin olen nolo sen kirjoituksen johdosta kuin iloinen. Vaikka sinä nyt ylistitkin sitä, oli varmaankin yksi elämäni suurimmista mokista. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Riskin ottona minä sitä kyllä itse pidin ensin mutta mokaksi osoittautui. Otanpas tästäkin jotain opikseni. Vai ollaan me jo viisi viikkoa kirjoiteltu? Onpas aika rientänyt!!
Onhan meillä tämä yksinäisyys niin suuri kaikilla tasoilla, että osaa asettua toisen asemaan kun tietää miltä se tuntuu, ja halua kannustaa toista. Kyllä minäkin voin sanoa sinusta, että on suuri vääryys jollei se sinun HÄN noteeraa sinun tunteitasi mitenkään. Mutta edelleen minä olen sitä mieltä että ei hän näiden kirjoitusten perusteella sinua vielä tunnista. Olinhan minäkin tunnistavinani sinut häneksi. Niin moni ihminen kun voi olla samassa tilanteessa, ja toivoo tottakai että juuri tuo teksti voisi olla minulle. Saa uutta toivoa, turhaakin, vain huomatakseen että eihän se minulle ollutkaan. Nuo antamasi vihjeet eivät kyllä opasta sitä oikeaa luoksesi vaikka hän päivittäin lukisi tätä keskusteluamme. Niin moni on tavannut viime syksynä....samankaltaisesti kuin te.....moni on soittanut väärään aikaan kun toisella on ollut kiire....jne.
Ja minä olen edelleenkin sitä mieltä, että jos välittäminen on aitoa, hän ei missään tapauksessa kyllä naura. Viimeisenä hän sen tekee. Kyllä siinä tulee kuule ihan muut asiat mieleen.Ainakin itselläni tulisi suuri lämpö, suojelunhalu, ajatus että mitä kaikkea tälle rakkaalle pahaa sitten onkin tapahtunut ja tehty, että hän noin paljon pelkää, niin jos se minun vallassani on, en ikinä, en koskaan halua häntä satuttaa mitenkään. Jos vain osaisin, yrittäisin auttaa kohtaamaan ne pelot turvallisesti, ja voittamaan ne. Saada luottamus elämään ja itseen takaisin.
Toki hän joutuisi samaa käymään minun kanssa läpi.
Kun uskaltaa luottaa, se turvallisuus tulee kuin itsestään. Ja päinvastoin.
Nyt joudun lopettelemaan, olisi tietysti ollut vielä paljon sanottavaa, mutta nyt aika ei anna enää siihen mahdollisuutta. Hyvää alkavaa viikkoa myöskin sinulle! Ja kai tässä palaillaan..(tähän riippuvuuteen, -hymyilyttää)

aasi kirjoitti:

Hei ja kiitos jälleen viestistä. Antaa kyllä paljon taas ajateltavaa. Kiitos myös kohteliaasta ylistyksestäsi, ihan olen hämmentynyt. Tuo mitä sanoit tuosta papiksi hakeutumisesta, toivottavasti se oli vitsi! Väheksymättä mitään ammattikuntaa, sanon että jos minä pappi oikeasti haluaisin olla, olisin siihen varmaankin hakeutunut silloin kun sen aika olisi ollut. Tuskin minun lahjani siihen riittäisivätkään.
Sitten tuohon kirjaan jota luet, ehkä yritän löytää samaisen teoksen ja luen sen. Jotenkin tuo nimi vaikuttaa tutulta, että olen sen voinut jopa lukeakin joskus, huolimattomasti tosin. Ja onhan noita paljon vastaavanlaisia nimiäkin kirjoilla, johon sen nyt voin sekoittaa mielessäni. Aikoinaan luin aika paljonkin samankaltaisia kirjoja, mutta nyt se lukuharrastus on jäänyt muiden kiireiden varjoon. Toivottavasti tuo nyt löytyisi helpommin kuin kerran eräs leffa, jota minulle suositteli "hän". Sen etsimiseen kului monta kuukautta kunnes se vahingossa löytyi eräästä divarista. Ja senkin löysi eräs tuttava, jonka tiesin niissä käyvän, ja pyysin häntä pitämään silmänsä auki jos se vaikka löytyisi sellaisista paikoista. Vai luulet tietäväsi mitä kirjoitusta tarkoitan sillä toisella jutulla, niinpä...
Kuten olet itsekin todennut, se ei riitä että vaikka kuinka itse ajattelisi suurella rakkaudella toista, ja haluaisi hänelle pelkkää hyvää, jollei hän halua sitä juuri siltä henkilöltä vastaanottaa niin minkäs teet. Ei siinä auta itkut eikä mitkään muutkaan temput ja urotyöt. Aion tämän tyylin pitää, aivan kuin sinäkin minua kehoitit siihen. Minkäs ihminen perusluonteelleen mitään voi. Vaikka minulle itselleni ei paljoa ole iloa ollutkaan siitä että olen avara sydäminen, on se ehkä muille tuonnut tukea ja turvaa edes joskus. Kun on jaksanut kuunnella, ja olla saatavilla. Toki sekin täytyy joskus osata rajoittaa, ettei omat voimat lopu.
Kyllä minä enemmänkin olen nolo sen kirjoituksen johdosta kuin iloinen. Vaikka sinä nyt ylistitkin sitä, oli varmaankin yksi elämäni suurimmista mokista. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Riskin ottona minä sitä kyllä itse pidin ensin mutta mokaksi osoittautui. Otanpas tästäkin jotain opikseni. Vai ollaan me jo viisi viikkoa kirjoiteltu? Onpas aika rientänyt!!
Onhan meillä tämä yksinäisyys niin suuri kaikilla tasoilla, että osaa asettua toisen asemaan kun tietää miltä se tuntuu, ja halua kannustaa toista. Kyllä minäkin voin sanoa sinusta, että on suuri vääryys jollei se sinun HÄN noteeraa sinun tunteitasi mitenkään. Mutta edelleen minä olen sitä mieltä että ei hän näiden kirjoitusten perusteella sinua vielä tunnista. Olinhan minäkin tunnistavinani sinut häneksi. Niin moni ihminen kun voi olla samassa tilanteessa, ja toivoo tottakai että juuri tuo teksti voisi olla minulle. Saa uutta toivoa, turhaakin, vain huomatakseen että eihän se minulle ollutkaan. Nuo antamasi vihjeet eivät kyllä opasta sitä oikeaa luoksesi vaikka hän päivittäin lukisi tätä keskusteluamme. Niin moni on tavannut viime syksynä....samankaltaisesti kuin te.....moni on soittanut väärään aikaan kun toisella on ollut kiire....jne.
Ja minä olen edelleenkin sitä mieltä, että jos välittäminen on aitoa, hän ei missään tapauksessa kyllä naura. Viimeisenä hän sen tekee. Kyllä siinä tulee kuule ihan muut asiat mieleen.Ainakin itselläni tulisi suuri lämpö, suojelunhalu, ajatus että mitä kaikkea tälle rakkaalle pahaa sitten onkin tapahtunut ja tehty, että hän noin paljon pelkää, niin jos se minun vallassani on, en ikinä, en koskaan halua häntä satuttaa mitenkään. Jos vain osaisin, yrittäisin auttaa kohtaamaan ne pelot turvallisesti, ja voittamaan ne. Saada luottamus elämään ja itseen takaisin.
Toki hän joutuisi samaa käymään minun kanssa läpi.
Kun uskaltaa luottaa, se turvallisuus tulee kuin itsestään. Ja päinvastoin.
Nyt joudun lopettelemaan, olisi tietysti ollut vielä paljon sanottavaa, mutta nyt aika ei anna enää siihen mahdollisuutta. Hyvää alkavaa viikkoa myöskin sinulle! Ja kai tässä palaillaan..(tähän riippuvuuteen, -hymyilyttää)

Lue lisää

Niin huomenia sinulle, vaikka alkaa tässä jo tuntua siltä, että nyt pitäisi kai lopettaa toivon kannattaminen ja tämä kirjoittaminenkin. Vaikka tuotkin lohtua tähän synkkyyteen, joka taasen on painamaan päälle, ei tästä tule lastaa, eikä p*****n! Oon herännyt väärällä jalalla, kai huomaat, ei kauan kestänyt minun positiivisuuteni, eikä oppi mennyt perille!
Kyllähän se oli tietysti vitsi, se pappi juttu, on vaan ollut juttua siitä (ihan kaikella kunnioituksella, väheksymättä ketään). Niin näinhän se on, ettei se riitä, vaikka kuinka itsellä on ne tunteet, että ne "automaattisesti" olisi myös sillä kohteella. Tosin, jos ajattelen tätä asiaa toistepäin, niin onhan se tietysti aika "hämmentävä" tilanne, jos itseensä joku sellainen "ihastuisi", josta ei niin olisi kiinnostunut (joskus niinkin on käynyt) tosin mistään "suuresta" rakkaudesta ei ollut kyse, varmaankin vain ohimenevä ihastus, pikemminkin. Eihän sillekään voi mitään, jos ei tule niitä tunteita toiseen, ei niitä voi väkipakolla esille repiä! Eihän sitä kenenkään tunteisiin rakastuta, vaan siihen ihmiseen itseensä, siihen mitä hän edustaa, se on jonkinlaista kemiaa, vetovoimaa. Älä ole turhaan nolona, vaikka ymmärrän kyllä sen tunteen, koska olen sitä kyllä itsekin,näiden paljastusten jälkeen, taitaa enemmänkin ärsyttää kuin... Ajattelinkin suhtautua tähän asiaan tästä eteenpäin niin, että ajattelen tilanteen toisinpäin, itseni hänen tilanteeseen ja lopetan tämän! Niin ja mitä tuohon tunnistamiseen tulee, niin kyllä aivan varmasti tunnistaa tai sitten hänellä on sellainen sähkökatkos päässä, ettei paremmasta väliä, tosin ehkä se olisi tässä tapauksessa jopa suotavaa, mutta tehty mikä tehty, eletty mikä eletty ja sanottu mikä sanottu! Niinhän sinä taisit häntä minuksi epäillä, vaikutti siltä, että et oikein luota häneen? Koska ne vastaukset,jotka olet häneltä saanut, mitä kautta nyt olet saanutkin ovat sen verran ristiriidassa siihen nähden,mitä minä tänne kirjoitan ja mitä olen vastannut, että en yksinkertaisesti voi olla sama henkilö, mutta sehän on aivan mahdollista, että ihminen erehtyy, epäilee, tutkistelee sisintään ja tuntemuksiaan ja mietiskelee näitä asioita, koska ne kuitenkin jossain määrin vaivaavat. Virheitähän tässä jokainen tekee ja arvioi toisinaan väärin, kuka sitä nyt niin täydellinen olisi. Kyllä tästä täytyy vaan ottaa opiksi, mutta samoja toimintatapoja sitä kuitenkin noudattaa, mutta tulee vaan entistä varovaisemmaksi. Turhahan tätä on yksin jatkaa, itsensä vaan tekee naurunalaiseksi joka taholta, joka ei kyllä oloa paranna tippaakaan. Mutta mä olen päättänyt selviytyä, mun on pakko. Mä olen itse oma tuomarini, pahin sellainen ja jos voisin itseäni rangaista jotenkin konkreettisesti, niin se olisi kyllä pahimman kaavan mukaan, elinkautinen, josta ei puolella kärsimisellä selviäisikään. No kaipa näitä näkymättömiä kahleita kannan kuitenkin jossain määrin, kun ei ne tunnu ruostuvan millään. Mä oon vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen turhuuteen, että pitikin olla taas niin tyhmä, että antoi itselleen luvan toivoa... En tiedä pitäisikö tässä nyt ajatella sitten niin, että enhän ole ainoa, joka on vastaavanlaiseen tilanteeseen joutunut, mutta ei se lohduta, ja pitäisikö sen, jotenkin tuntuu hölmöltä ajatella, että voisi saada lohtua kenenkään toisen pahasta olosta. Toivoisin, että saisitte välinne selvitettyä ja totuus sinullekin selkenisi, koska olen kyllä sitä mieltä, että vaikuttaa enemmänkin väärinkäsityksiltä tai joltain vastaavilta. Mutta eihän sitä voi tietää mitä sitä minkäkin jutun taustalla on, ethän sinäkään ole voinut kaikkea paljastaa, kenties ei hänkään, joten väärinkäsitykset on enemmän kuin mahdollisia. Kyllä tää on turhan vaikeeta. On jotenkin totaalisen tyhjä olo, aivan kuin olisi autiolla saarella,josta laivat purjehtii ohitse ja vilkuttaa mennessään! Nyt pitää lopettaa, palaillaan kuitenkin, vai (ihan miten haluat)! Hyvää päivänjatkoa sinulle kuitenkin, milloin sitten kerkiätkin viestini lukea.

Pässinpää kirjoitti:

Niin huomenia sinulle, vaikka alkaa tässä jo tuntua siltä, että nyt pitäisi kai lopettaa toivon kannattaminen ja tämä kirjoittaminenkin. Vaikka tuotkin lohtua tähän synkkyyteen, joka taasen on painamaan päälle, ei tästä tule lastaa, eikä p*****n! Oon herännyt väärällä jalalla, kai huomaat, ei kauan kestänyt minun positiivisuuteni, eikä oppi mennyt perille!
Kyllähän se oli tietysti vitsi, se pappi juttu, on vaan ollut juttua siitä (ihan kaikella kunnioituksella, väheksymättä ketään). Niin näinhän se on, ettei se riitä, vaikka kuinka itsellä on ne tunteet, että ne "automaattisesti" olisi myös sillä kohteella. Tosin, jos ajattelen tätä asiaa toistepäin, niin onhan se tietysti aika "hämmentävä" tilanne, jos itseensä joku sellainen "ihastuisi", josta ei niin olisi kiinnostunut (joskus niinkin on käynyt) tosin mistään "suuresta" rakkaudesta ei ollut kyse, varmaankin vain ohimenevä ihastus, pikemminkin. Eihän sillekään voi mitään, jos ei tule niitä tunteita toiseen, ei niitä voi väkipakolla esille repiä! Eihän sitä kenenkään tunteisiin rakastuta, vaan siihen ihmiseen itseensä, siihen mitä hän edustaa, se on jonkinlaista kemiaa, vetovoimaa. Älä ole turhaan nolona, vaikka ymmärrän kyllä sen tunteen, koska olen sitä kyllä itsekin,näiden paljastusten jälkeen, taitaa enemmänkin ärsyttää kuin... Ajattelinkin suhtautua tähän asiaan tästä eteenpäin niin, että ajattelen tilanteen toisinpäin, itseni hänen tilanteeseen ja lopetan tämän! Niin ja mitä tuohon tunnistamiseen tulee, niin kyllä aivan varmasti tunnistaa tai sitten hänellä on sellainen sähkökatkos päässä, ettei paremmasta väliä, tosin ehkä se olisi tässä tapauksessa jopa suotavaa, mutta tehty mikä tehty, eletty mikä eletty ja sanottu mikä sanottu! Niinhän sinä taisit häntä minuksi epäillä, vaikutti siltä, että et oikein luota häneen? Koska ne vastaukset,jotka olet häneltä saanut, mitä kautta nyt olet saanutkin ovat sen verran ristiriidassa siihen nähden,mitä minä tänne kirjoitan ja mitä olen vastannut, että en yksinkertaisesti voi olla sama henkilö, mutta sehän on aivan mahdollista, että ihminen erehtyy, epäilee, tutkistelee sisintään ja tuntemuksiaan ja mietiskelee näitä asioita, koska ne kuitenkin jossain määrin vaivaavat. Virheitähän tässä jokainen tekee ja arvioi toisinaan väärin, kuka sitä nyt niin täydellinen olisi. Kyllä tästä täytyy vaan ottaa opiksi, mutta samoja toimintatapoja sitä kuitenkin noudattaa, mutta tulee vaan entistä varovaisemmaksi. Turhahan tätä on yksin jatkaa, itsensä vaan tekee naurunalaiseksi joka taholta, joka ei kyllä oloa paranna tippaakaan. Mutta mä olen päättänyt selviytyä, mun on pakko. Mä olen itse oma tuomarini, pahin sellainen ja jos voisin itseäni rangaista jotenkin konkreettisesti, niin se olisi kyllä pahimman kaavan mukaan, elinkautinen, josta ei puolella kärsimisellä selviäisikään. No kaipa näitä näkymättömiä kahleita kannan kuitenkin jossain määrin, kun ei ne tunnu ruostuvan millään. Mä oon vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen turhuuteen, että pitikin olla taas niin tyhmä, että antoi itselleen luvan toivoa... En tiedä pitäisikö tässä nyt ajatella sitten niin, että enhän ole ainoa, joka on vastaavanlaiseen tilanteeseen joutunut, mutta ei se lohduta, ja pitäisikö sen, jotenkin tuntuu hölmöltä ajatella, että voisi saada lohtua kenenkään toisen pahasta olosta. Toivoisin, että saisitte välinne selvitettyä ja totuus sinullekin selkenisi, koska olen kyllä sitä mieltä, että vaikuttaa enemmänkin väärinkäsityksiltä tai joltain vastaavilta. Mutta eihän sitä voi tietää mitä sitä minkäkin jutun taustalla on, ethän sinäkään ole voinut kaikkea paljastaa, kenties ei hänkään, joten väärinkäsitykset on enemmän kuin mahdollisia. Kyllä tää on turhan vaikeeta. On jotenkin totaalisen tyhjä olo, aivan kuin olisi autiolla saarella,josta laivat purjehtii ohitse ja vilkuttaa mennessään! Nyt pitää lopettaa, palaillaan kuitenkin, vai (ihan miten haluat)! Hyvää päivänjatkoa sinulle kuitenkin, milloin sitten kerkiätkin viestini lukea.

Lue lisää

Huomenta! Yritäs nyt piristyä siellä! Mikä vetää niin alakuloiseksi? Sekö kun hän ei tunnista? Mutta jollei hän ole käynyt lukemassa ollenkaan näitä sinun juttuja? Tuo mitä sanoit meidän mahdollisista väärinymmärryksistä, niin todennäköisesti niitä on. Kaikille ihmisille niitä välillä tulee. Se on vaan kurjaa kun ei tiedä onko, ja mistä asioista ne väärinymmärrykset ovat tulleet. Eiköhän silloinkin täytyisi kertoa toiselle, mikä jäi mietityttämään, eihän se muuten selviä.
Tuosta tulikin mieleeni...
Tässä viestittelyssämme on muutama kohta, jotka mietityttää minua suuresti. En vain ole uskaltanut ottaa puheeksi. Syystä, että loukkaisin, vaikka sitä se ei missään tapauksessa ole. Kun nyt asian puheeksi otin, saanko ne asiat sinulta kysyä? Voi mennä "jankkaamiseksi" mutta eikös elävässä elämässäkin joudu uusinta kuulusteluun jos on antanut samasta asiasta kaksi erilaista lausuntoa? Tuohon kun kysyit ettenkö luota oikein häneen kun epäilin teitä samaksi, vastaisin että luotan toki. Mutta tässä tilanteessa noiden samankaltaisuuksien suuri määrä, sekä se että hän ei ehkä rakastuessaan/rakastaessaan, olisi sitä suoralta kädeltä tässä tilanteessa ensimmäisenä kertomassa mailissa/puhelimessa, tms. Hänessä kun on toisaalta myös hyvin paljon salaperäisyyttä ja veitikkamaisuutta, voisin "ehkä" kuvitella hänen tekevän myös näin. Vai sanonko TOIVOIN tekevän sen nyt ylipäätään jotenkin????
No, oli niin tai näin, epäilyjäni en voi kieltää.
Enkä kyllä sitäkään pahalla tarkoita.
Toki täytyy myös muistaa että itselläni on oma osuuteni, että minua ehkä täytyykin testata, olenko lintu vai kala. Sen saa aivan vapaasti tehdä. Kunhan muistaa että liika testaaminen vie turhaa aikaa. Ja en toki ole hänelle kaikkea elämästäni kertonut, aivan kuin totesit. Kaikkeen hänen kysymiinsä asioihin on kuitenkin saanut rehelliset vastaukset. Ja paljon olen muutakin kertonut, mutta en koko elämänkertaani. Eipä ole ollut tilaisuuttakaan, emmehän ole pahemmin tapailleet. Kuten itsekin mainitsit, ei ehkä olla riittävästi puhuttu, ja on väärinkäsityksiä, tai sitten on puhuttu liikaa, ja taas on väärinkäsityksiä, tai vain minä olen puhunut liikaa, ja seuraus ties mitä........siis tämä, josta täällä nyt on saatu sivu kaupalla materiaalia aikaiseksi. Mitä tähän kirjoittamisen lopettamiseen tulee, kyllähän se tällekin vääjäämättä kuolon aika koittaa. Ihan kuin meillekin. Sääli, jos liian aikaisin, kun tulee sanottua liian usein, että "jonain päivänä toteutan sen asian", tai "sitten vasta, kun ensin"....
Niinpä. Ei pitäisi siirtää asioita, sillä ei voi tietää, olenko enää seuraavan tunnin aikana elossa toteuttamassa niitä myöhemmäksi siirettyjä juttuja. No kyllä menee taas haudanvakavaksi.
Hyvää keskiviikko päivää sinulle, toivottavasti mielialasi on parempi kuin eilen!

aasi kirjoitti:

Huomenta! Yritäs nyt piristyä siellä! Mikä vetää niin alakuloiseksi? Sekö kun hän ei tunnista? Mutta jollei hän ole käynyt lukemassa ollenkaan näitä sinun juttuja? Tuo mitä sanoit meidän mahdollisista väärinymmärryksistä, niin todennäköisesti niitä on. Kaikille ihmisille niitä välillä tulee. Se on vaan kurjaa kun ei tiedä onko, ja mistä asioista ne väärinymmärrykset ovat tulleet. Eiköhän silloinkin täytyisi kertoa toiselle, mikä jäi mietityttämään, eihän se muuten selviä.
Tuosta tulikin mieleeni...
Tässä viestittelyssämme on muutama kohta, jotka mietityttää minua suuresti. En vain ole uskaltanut ottaa puheeksi. Syystä, että loukkaisin, vaikka sitä se ei missään tapauksessa ole. Kun nyt asian puheeksi otin, saanko ne asiat sinulta kysyä? Voi mennä "jankkaamiseksi" mutta eikös elävässä elämässäkin joudu uusinta kuulusteluun jos on antanut samasta asiasta kaksi erilaista lausuntoa? Tuohon kun kysyit ettenkö luota oikein häneen kun epäilin teitä samaksi, vastaisin että luotan toki. Mutta tässä tilanteessa noiden samankaltaisuuksien suuri määrä, sekä se että hän ei ehkä rakastuessaan/rakastaessaan, olisi sitä suoralta kädeltä tässä tilanteessa ensimmäisenä kertomassa mailissa/puhelimessa, tms. Hänessä kun on toisaalta myös hyvin paljon salaperäisyyttä ja veitikkamaisuutta, voisin "ehkä" kuvitella hänen tekevän myös näin. Vai sanonko TOIVOIN tekevän sen nyt ylipäätään jotenkin????
No, oli niin tai näin, epäilyjäni en voi kieltää.
Enkä kyllä sitäkään pahalla tarkoita.
Toki täytyy myös muistaa että itselläni on oma osuuteni, että minua ehkä täytyykin testata, olenko lintu vai kala. Sen saa aivan vapaasti tehdä. Kunhan muistaa että liika testaaminen vie turhaa aikaa. Ja en toki ole hänelle kaikkea elämästäni kertonut, aivan kuin totesit. Kaikkeen hänen kysymiinsä asioihin on kuitenkin saanut rehelliset vastaukset. Ja paljon olen muutakin kertonut, mutta en koko elämänkertaani. Eipä ole ollut tilaisuuttakaan, emmehän ole pahemmin tapailleet. Kuten itsekin mainitsit, ei ehkä olla riittävästi puhuttu, ja on väärinkäsityksiä, tai sitten on puhuttu liikaa, ja taas on väärinkäsityksiä, tai vain minä olen puhunut liikaa, ja seuraus ties mitä........siis tämä, josta täällä nyt on saatu sivu kaupalla materiaalia aikaiseksi. Mitä tähän kirjoittamisen lopettamiseen tulee, kyllähän se tällekin vääjäämättä kuolon aika koittaa. Ihan kuin meillekin. Sääli, jos liian aikaisin, kun tulee sanottua liian usein, että "jonain päivänä toteutan sen asian", tai "sitten vasta, kun ensin"....
Niinpä. Ei pitäisi siirtää asioita, sillä ei voi tietää, olenko enää seuraavan tunnin aikana elossa toteuttamassa niitä myöhemmäksi siirettyjä juttuja. No kyllä menee taas haudanvakavaksi.
Hyvää keskiviikko päivää sinulle, toivottavasti mielialasi on parempi kuin eilen!

Lue lisää

No huomenta sinullekin! Kiitos taas jälleen. Yritän piristyä, onhan tässä taas pitkä vapaa edessä, toisaalta se tarkoittaa myös sitä, ettei olla yhteydessä neljään päivään, hui kuinka mä tän kestän. Totta kohtahan tän joutuu lopettamaan tai pitäisikin tietysti, valitettavasti. Kohtahan ne rekisteröinnitkin tulee, että empä taida ihan pässinpäänä esiintyä, vaikka aika ansaittu nimimerkki, eikö! Täytyyhän sitä olla nimensä veroinen, heh heh! Johan kummasti piristi, sä sitten saat mut aina nousemaan jaloilleni, hyvä niin! Joo mä oon TOSI salaperäinen, ei edes oma äitini mua tunne!!!, tosin meidän välit ei ole koskaan niin läheiset olleet, että hänen kanssaan oisin voinut kaikkea puhua, mutta ovat ne toki kuitenkin kiinteät, että kyllä yhteyttä pidetään jatkuvasti. En oikein ole mikään kyläilijä ihminen muutenkaan, eiks sitä sanota, että suku on pahin, mutta onneksi ystävät sentään saa "valita"! Siis ymmärsinkö nyt oikein, että toivoit, että minä olisin HÄN, että HÄN kirjoittaisi tänne, muttei kertoisi tai paljastaisi sitä sinulle? Palatakseni tuohon aikaisempaan juttuusi, niin en todellakaan ole saanut minkäänlaista kyselyä tästä keskustelustamme, joten en ole voinut myöskään siihen silloin vastata??!! Tietysti nämä samankaltaisuudet jotenkin ihmetyttää ja moni muukin asia ja saa sitten turhaan toivon kipinän, että jos sittenkin... jotenkin hölmöä pidellä toivoa yllä kun se on menetetty jo aikaa sitten ja niin väärin... Kyllähän sä voit kysyä minulta mitä tahansa, yritän niihin parhaani mukaan vastata, toki en minäkään voi kaikkea täällä kertoa, eikä todellakaan ole aikomuskaan, mutta sähän voit toki lähettää mulle sähköpostia, jos haluat? tässä tulee: [email protected] Itseasiassa aika jännä juttu, kun just joku aika sitten joku täysin tuntematon henkilö sanoi minulle, että olen "veitikkamainen", eikä ollut keskustellut minun kanssani kuin 5 min.??? Eihän sitä kaikkea voi heti paljastaa ja täytyy tietysti vähän "kuulostella" minkätyyppinen henkilö on kysymyksessä, kenen kanssa voi heittää huulta ja kenen ei? (tarkoitan nyt täysin tuntemattomia ihmisiä, jotka tulevat keskustelemaan). No meillä ainakin on rutosti väärinkäsityksiä, minulla on oma käsitys asioista, joka vaihtelee täysin päinvastaiseen? Joten en tiedä totuutta, eikä se näin selviäkään, ei kai ole minulle tarkoitettu selvitäkseenkään? Mutta jostain syystä se vaivaa. Se kyllä vaivaa, että hänellä on ilmiselvästi vääriä käsityksiä minusta ja "toiminnastani"!!! Mutta tuntemuksistani EI HÄNELLÄ VOI OLLA väärää käsitystä, eiköhän se ole näin sopivasti sanottuna SELVÄÄ PÄSSINLIHAA!!!!! Todellakin tuntuu jankkaamiselta nämä omat ajatukseni! Eihän sitä voi tietenkään toiseen luottaa, jos ei toista edes kunnolla tunne. Luottamushan täytyy ansaita, tosin jostain syystä häneen aikaisemmin luotin, mutta nyt en tiedä enää... Taidan olla väärään aikaan väärässä paikassa, jotakuinkin aina... Kun rupeaa miettimään tätä asiaa, että JOS se asia onkin niin ja JOS se ei olekaan, mä sekoon lopullisesti mitä enemmän mä tätä ajattelen. Kuinkahan kauan se mua vaivaa, tää tunne. Ja silti tuntuu, että ilman tätä tunnetta olisin kuin tyhjä onkalo, kallionkolo, pimeä onkaloinen, josta ei valoa näy... mikä tarkoitus tällä kaikella on? Miks ne tunteet tulee, jos niitä ei ole oikeutta osoittaa? MIKSI? Miksi ne ei voi kuolla pois, vaan "kiusaavat" mua loputtomiin!!!! Miksi mä en saa häntä mielestäni pois? Vaikka välillä tulee hetkellisiä tuntemuksia, että nyt se katosi, sitten iskee paniikki, aivan kuin minun pitäisi "juosta" sen tunteen perässä, että et kyllä hitto soikoon mua jätä nyt yksin, sähän pidät mut hengissä!!!!??
Kuulostaa varmaan täysin päättömältä, en mä osaa sitä selittää, kun koko tää juttu on niin käsittämätön, että et varmasti uskoisi, jos kaiken tietäisit. Hän vaan tuntuu niin voimakkaasti siltä soulmate:lta, joka on rakentanut sen pesän mun sydämeen, eikä edes rakennuslupaa tullu kysymään, johan on hemmetti, ei kyllä tämmönen peli vetele, korvauksia saa ruveta kohta makseleen... heh, heh !!!! (pistää vähän hymyilyttämään) "nään" hänen kasvot taas edessäni, täydessä virneessä, huh !! rupes taas tulee kummallisia tuntemuksia?! Kuinkakohan kauan mä oon tätä viestiä väsäny, no kun täällä ei taas tänään mitään kummosta tapahdu. Onneksi ei kaikki päivät ole toistensa kaltaisia, että toisinaan saa painaa urakalla ja toisinaan taas pyöritellään sormia. No minähän käytän tämän ajan tietysti sinulle viestittämällä, eihän mene hukkaan? Mutta palaillaan, jossain muodossa, tänne tai sinne boxiini, ihan miten vaan, se sinulle sopii.

Pässinpää kirjoitti:

No huomenta sinullekin! Kiitos taas jälleen. Yritän piristyä, onhan tässä taas pitkä vapaa edessä, toisaalta se tarkoittaa myös sitä, ettei olla yhteydessä neljään päivään, hui kuinka mä tän kestän. Totta kohtahan tän joutuu lopettamaan tai pitäisikin tietysti, valitettavasti. Kohtahan ne rekisteröinnitkin tulee, että empä taida ihan pässinpäänä esiintyä, vaikka aika ansaittu nimimerkki, eikö! Täytyyhän sitä olla nimensä veroinen, heh heh! Johan kummasti piristi, sä sitten saat mut aina nousemaan jaloilleni, hyvä niin! Joo mä oon TOSI salaperäinen, ei edes oma äitini mua tunne!!!, tosin meidän välit ei ole koskaan niin läheiset olleet, että hänen kanssaan oisin voinut kaikkea puhua, mutta ovat ne toki kuitenkin kiinteät, että kyllä yhteyttä pidetään jatkuvasti. En oikein ole mikään kyläilijä ihminen muutenkaan, eiks sitä sanota, että suku on pahin, mutta onneksi ystävät sentään saa "valita"! Siis ymmärsinkö nyt oikein, että toivoit, että minä olisin HÄN, että HÄN kirjoittaisi tänne, muttei kertoisi tai paljastaisi sitä sinulle? Palatakseni tuohon aikaisempaan juttuusi, niin en todellakaan ole saanut minkäänlaista kyselyä tästä keskustelustamme, joten en ole voinut myöskään siihen silloin vastata??!! Tietysti nämä samankaltaisuudet jotenkin ihmetyttää ja moni muukin asia ja saa sitten turhaan toivon kipinän, että jos sittenkin... jotenkin hölmöä pidellä toivoa yllä kun se on menetetty jo aikaa sitten ja niin väärin... Kyllähän sä voit kysyä minulta mitä tahansa, yritän niihin parhaani mukaan vastata, toki en minäkään voi kaikkea täällä kertoa, eikä todellakaan ole aikomuskaan, mutta sähän voit toki lähettää mulle sähköpostia, jos haluat? tässä tulee: [email protected] Itseasiassa aika jännä juttu, kun just joku aika sitten joku täysin tuntematon henkilö sanoi minulle, että olen "veitikkamainen", eikä ollut keskustellut minun kanssani kuin 5 min.??? Eihän sitä kaikkea voi heti paljastaa ja täytyy tietysti vähän "kuulostella" minkätyyppinen henkilö on kysymyksessä, kenen kanssa voi heittää huulta ja kenen ei? (tarkoitan nyt täysin tuntemattomia ihmisiä, jotka tulevat keskustelemaan). No meillä ainakin on rutosti väärinkäsityksiä, minulla on oma käsitys asioista, joka vaihtelee täysin päinvastaiseen? Joten en tiedä totuutta, eikä se näin selviäkään, ei kai ole minulle tarkoitettu selvitäkseenkään? Mutta jostain syystä se vaivaa. Se kyllä vaivaa, että hänellä on ilmiselvästi vääriä käsityksiä minusta ja "toiminnastani"!!! Mutta tuntemuksistani EI HÄNELLÄ VOI OLLA väärää käsitystä, eiköhän se ole näin sopivasti sanottuna SELVÄÄ PÄSSINLIHAA!!!!! Todellakin tuntuu jankkaamiselta nämä omat ajatukseni! Eihän sitä voi tietenkään toiseen luottaa, jos ei toista edes kunnolla tunne. Luottamushan täytyy ansaita, tosin jostain syystä häneen aikaisemmin luotin, mutta nyt en tiedä enää... Taidan olla väärään aikaan väärässä paikassa, jotakuinkin aina... Kun rupeaa miettimään tätä asiaa, että JOS se asia onkin niin ja JOS se ei olekaan, mä sekoon lopullisesti mitä enemmän mä tätä ajattelen. Kuinkahan kauan se mua vaivaa, tää tunne. Ja silti tuntuu, että ilman tätä tunnetta olisin kuin tyhjä onkalo, kallionkolo, pimeä onkaloinen, josta ei valoa näy... mikä tarkoitus tällä kaikella on? Miks ne tunteet tulee, jos niitä ei ole oikeutta osoittaa? MIKSI? Miksi ne ei voi kuolla pois, vaan "kiusaavat" mua loputtomiin!!!! Miksi mä en saa häntä mielestäni pois? Vaikka välillä tulee hetkellisiä tuntemuksia, että nyt se katosi, sitten iskee paniikki, aivan kuin minun pitäisi "juosta" sen tunteen perässä, että et kyllä hitto soikoon mua jätä nyt yksin, sähän pidät mut hengissä!!!!??
Kuulostaa varmaan täysin päättömältä, en mä osaa sitä selittää, kun koko tää juttu on niin käsittämätön, että et varmasti uskoisi, jos kaiken tietäisit. Hän vaan tuntuu niin voimakkaasti siltä soulmate:lta, joka on rakentanut sen pesän mun sydämeen, eikä edes rakennuslupaa tullu kysymään, johan on hemmetti, ei kyllä tämmönen peli vetele, korvauksia saa ruveta kohta makseleen... heh, heh !!!! (pistää vähän hymyilyttämään) "nään" hänen kasvot taas edessäni, täydessä virneessä, huh !! rupes taas tulee kummallisia tuntemuksia?! Kuinkakohan kauan mä oon tätä viestiä väsäny, no kun täällä ei taas tänään mitään kummosta tapahdu. Onneksi ei kaikki päivät ole toistensa kaltaisia, että toisinaan saa painaa urakalla ja toisinaan taas pyöritellään sormia. No minähän käytän tämän ajan tietysti sinulle viestittämällä, eihän mene hukkaan? Mutta palaillaan, jossain muodossa, tänne tai sinne boxiini, ihan miten vaan, se sinulle sopii.

Lue lisää

Osaatte te ainakin ilmaista tunteitanne.
Toisella ei ole kotimikroa. Onkohan hän ope?
Näin voisi päätellä ajoista, jolloin hän kirjoittelee.

Olette niin arvoituksellisia. Meitä on ainakin sata naista, jotka elätellään toivoa olla pässinpään rakastettu.

Pässinpää kirjoitti:

No huomenta sinullekin! Kiitos taas jälleen. Yritän piristyä, onhan tässä taas pitkä vapaa edessä, toisaalta se tarkoittaa myös sitä, ettei olla yhteydessä neljään päivään, hui kuinka mä tän kestän. Totta kohtahan tän joutuu lopettamaan tai pitäisikin tietysti, valitettavasti. Kohtahan ne rekisteröinnitkin tulee, että empä taida ihan pässinpäänä esiintyä, vaikka aika ansaittu nimimerkki, eikö! Täytyyhän sitä olla nimensä veroinen, heh heh! Johan kummasti piristi, sä sitten saat mut aina nousemaan jaloilleni, hyvä niin! Joo mä oon TOSI salaperäinen, ei edes oma äitini mua tunne!!!, tosin meidän välit ei ole koskaan niin läheiset olleet, että hänen kanssaan oisin voinut kaikkea puhua, mutta ovat ne toki kuitenkin kiinteät, että kyllä yhteyttä pidetään jatkuvasti. En oikein ole mikään kyläilijä ihminen muutenkaan, eiks sitä sanota, että suku on pahin, mutta onneksi ystävät sentään saa "valita"! Siis ymmärsinkö nyt oikein, että toivoit, että minä olisin HÄN, että HÄN kirjoittaisi tänne, muttei kertoisi tai paljastaisi sitä sinulle? Palatakseni tuohon aikaisempaan juttuusi, niin en todellakaan ole saanut minkäänlaista kyselyä tästä keskustelustamme, joten en ole voinut myöskään siihen silloin vastata??!! Tietysti nämä samankaltaisuudet jotenkin ihmetyttää ja moni muukin asia ja saa sitten turhaan toivon kipinän, että jos sittenkin... jotenkin hölmöä pidellä toivoa yllä kun se on menetetty jo aikaa sitten ja niin väärin... Kyllähän sä voit kysyä minulta mitä tahansa, yritän niihin parhaani mukaan vastata, toki en minäkään voi kaikkea täällä kertoa, eikä todellakaan ole aikomuskaan, mutta sähän voit toki lähettää mulle sähköpostia, jos haluat? tässä tulee: [email protected] Itseasiassa aika jännä juttu, kun just joku aika sitten joku täysin tuntematon henkilö sanoi minulle, että olen "veitikkamainen", eikä ollut keskustellut minun kanssani kuin 5 min.??? Eihän sitä kaikkea voi heti paljastaa ja täytyy tietysti vähän "kuulostella" minkätyyppinen henkilö on kysymyksessä, kenen kanssa voi heittää huulta ja kenen ei? (tarkoitan nyt täysin tuntemattomia ihmisiä, jotka tulevat keskustelemaan). No meillä ainakin on rutosti väärinkäsityksiä, minulla on oma käsitys asioista, joka vaihtelee täysin päinvastaiseen? Joten en tiedä totuutta, eikä se näin selviäkään, ei kai ole minulle tarkoitettu selvitäkseenkään? Mutta jostain syystä se vaivaa. Se kyllä vaivaa, että hänellä on ilmiselvästi vääriä käsityksiä minusta ja "toiminnastani"!!! Mutta tuntemuksistani EI HÄNELLÄ VOI OLLA väärää käsitystä, eiköhän se ole näin sopivasti sanottuna SELVÄÄ PÄSSINLIHAA!!!!! Todellakin tuntuu jankkaamiselta nämä omat ajatukseni! Eihän sitä voi tietenkään toiseen luottaa, jos ei toista edes kunnolla tunne. Luottamushan täytyy ansaita, tosin jostain syystä häneen aikaisemmin luotin, mutta nyt en tiedä enää... Taidan olla väärään aikaan väärässä paikassa, jotakuinkin aina... Kun rupeaa miettimään tätä asiaa, että JOS se asia onkin niin ja JOS se ei olekaan, mä sekoon lopullisesti mitä enemmän mä tätä ajattelen. Kuinkahan kauan se mua vaivaa, tää tunne. Ja silti tuntuu, että ilman tätä tunnetta olisin kuin tyhjä onkalo, kallionkolo, pimeä onkaloinen, josta ei valoa näy... mikä tarkoitus tällä kaikella on? Miks ne tunteet tulee, jos niitä ei ole oikeutta osoittaa? MIKSI? Miksi ne ei voi kuolla pois, vaan "kiusaavat" mua loputtomiin!!!! Miksi mä en saa häntä mielestäni pois? Vaikka välillä tulee hetkellisiä tuntemuksia, että nyt se katosi, sitten iskee paniikki, aivan kuin minun pitäisi "juosta" sen tunteen perässä, että et kyllä hitto soikoon mua jätä nyt yksin, sähän pidät mut hengissä!!!!??
Kuulostaa varmaan täysin päättömältä, en mä osaa sitä selittää, kun koko tää juttu on niin käsittämätön, että et varmasti uskoisi, jos kaiken tietäisit. Hän vaan tuntuu niin voimakkaasti siltä soulmate:lta, joka on rakentanut sen pesän mun sydämeen, eikä edes rakennuslupaa tullu kysymään, johan on hemmetti, ei kyllä tämmönen peli vetele, korvauksia saa ruveta kohta makseleen... heh, heh !!!! (pistää vähän hymyilyttämään) "nään" hänen kasvot taas edessäni, täydessä virneessä, huh !! rupes taas tulee kummallisia tuntemuksia?! Kuinkakohan kauan mä oon tätä viestiä väsäny, no kun täällä ei taas tänään mitään kummosta tapahdu. Onneksi ei kaikki päivät ole toistensa kaltaisia, että toisinaan saa painaa urakalla ja toisinaan taas pyöritellään sormia. No minähän käytän tämän ajan tietysti sinulle viestittämällä, eihän mene hukkaan? Mutta palaillaan, jossain muodossa, tänne tai sinne boxiini, ihan miten vaan, se sinulle sopii.

Lue lisää

Osaatte te ainakin ilmaista tunteitanne.
Toisella ei ole kotimikroa. Onkohan hän ope?
Näin voisi päätellä ajoista, jolloin hän kirjoittelee.

Olette niin arvoituksellisia. Meitä on ainakin sata naista, jotka elätellään toivoa olla pässinpään rakastettu.

Pässinpää kirjoitti:

No huomenta sinullekin! Kiitos taas jälleen. Yritän piristyä, onhan tässä taas pitkä vapaa edessä, toisaalta se tarkoittaa myös sitä, ettei olla yhteydessä neljään päivään, hui kuinka mä tän kestän. Totta kohtahan tän joutuu lopettamaan tai pitäisikin tietysti, valitettavasti. Kohtahan ne rekisteröinnitkin tulee, että empä taida ihan pässinpäänä esiintyä, vaikka aika ansaittu nimimerkki, eikö! Täytyyhän sitä olla nimensä veroinen, heh heh! Johan kummasti piristi, sä sitten saat mut aina nousemaan jaloilleni, hyvä niin! Joo mä oon TOSI salaperäinen, ei edes oma äitini mua tunne!!!, tosin meidän välit ei ole koskaan niin läheiset olleet, että hänen kanssaan oisin voinut kaikkea puhua, mutta ovat ne toki kuitenkin kiinteät, että kyllä yhteyttä pidetään jatkuvasti. En oikein ole mikään kyläilijä ihminen muutenkaan, eiks sitä sanota, että suku on pahin, mutta onneksi ystävät sentään saa "valita"! Siis ymmärsinkö nyt oikein, että toivoit, että minä olisin HÄN, että HÄN kirjoittaisi tänne, muttei kertoisi tai paljastaisi sitä sinulle? Palatakseni tuohon aikaisempaan juttuusi, niin en todellakaan ole saanut minkäänlaista kyselyä tästä keskustelustamme, joten en ole voinut myöskään siihen silloin vastata??!! Tietysti nämä samankaltaisuudet jotenkin ihmetyttää ja moni muukin asia ja saa sitten turhaan toivon kipinän, että jos sittenkin... jotenkin hölmöä pidellä toivoa yllä kun se on menetetty jo aikaa sitten ja niin väärin... Kyllähän sä voit kysyä minulta mitä tahansa, yritän niihin parhaani mukaan vastata, toki en minäkään voi kaikkea täällä kertoa, eikä todellakaan ole aikomuskaan, mutta sähän voit toki lähettää mulle sähköpostia, jos haluat? tässä tulee: [email protected] Itseasiassa aika jännä juttu, kun just joku aika sitten joku täysin tuntematon henkilö sanoi minulle, että olen "veitikkamainen", eikä ollut keskustellut minun kanssani kuin 5 min.??? Eihän sitä kaikkea voi heti paljastaa ja täytyy tietysti vähän "kuulostella" minkätyyppinen henkilö on kysymyksessä, kenen kanssa voi heittää huulta ja kenen ei? (tarkoitan nyt täysin tuntemattomia ihmisiä, jotka tulevat keskustelemaan). No meillä ainakin on rutosti väärinkäsityksiä, minulla on oma käsitys asioista, joka vaihtelee täysin päinvastaiseen? Joten en tiedä totuutta, eikä se näin selviäkään, ei kai ole minulle tarkoitettu selvitäkseenkään? Mutta jostain syystä se vaivaa. Se kyllä vaivaa, että hänellä on ilmiselvästi vääriä käsityksiä minusta ja "toiminnastani"!!! Mutta tuntemuksistani EI HÄNELLÄ VOI OLLA väärää käsitystä, eiköhän se ole näin sopivasti sanottuna SELVÄÄ PÄSSINLIHAA!!!!! Todellakin tuntuu jankkaamiselta nämä omat ajatukseni! Eihän sitä voi tietenkään toiseen luottaa, jos ei toista edes kunnolla tunne. Luottamushan täytyy ansaita, tosin jostain syystä häneen aikaisemmin luotin, mutta nyt en tiedä enää... Taidan olla väärään aikaan väärässä paikassa, jotakuinkin aina... Kun rupeaa miettimään tätä asiaa, että JOS se asia onkin niin ja JOS se ei olekaan, mä sekoon lopullisesti mitä enemmän mä tätä ajattelen. Kuinkahan kauan se mua vaivaa, tää tunne. Ja silti tuntuu, että ilman tätä tunnetta olisin kuin tyhjä onkalo, kallionkolo, pimeä onkaloinen, josta ei valoa näy... mikä tarkoitus tällä kaikella on? Miks ne tunteet tulee, jos niitä ei ole oikeutta osoittaa? MIKSI? Miksi ne ei voi kuolla pois, vaan "kiusaavat" mua loputtomiin!!!! Miksi mä en saa häntä mielestäni pois? Vaikka välillä tulee hetkellisiä tuntemuksia, että nyt se katosi, sitten iskee paniikki, aivan kuin minun pitäisi "juosta" sen tunteen perässä, että et kyllä hitto soikoon mua jätä nyt yksin, sähän pidät mut hengissä!!!!??
Kuulostaa varmaan täysin päättömältä, en mä osaa sitä selittää, kun koko tää juttu on niin käsittämätön, että et varmasti uskoisi, jos kaiken tietäisit. Hän vaan tuntuu niin voimakkaasti siltä soulmate:lta, joka on rakentanut sen pesän mun sydämeen, eikä edes rakennuslupaa tullu kysymään, johan on hemmetti, ei kyllä tämmönen peli vetele, korvauksia saa ruveta kohta makseleen... heh, heh !!!! (pistää vähän hymyilyttämään) "nään" hänen kasvot taas edessäni, täydessä virneessä, huh !! rupes taas tulee kummallisia tuntemuksia?! Kuinkakohan kauan mä oon tätä viestiä väsäny, no kun täällä ei taas tänään mitään kummosta tapahdu. Onneksi ei kaikki päivät ole toistensa kaltaisia, että toisinaan saa painaa urakalla ja toisinaan taas pyöritellään sormia. No minähän käytän tämän ajan tietysti sinulle viestittämällä, eihän mene hukkaan? Mutta palaillaan, jossain muodossa, tänne tai sinne boxiini, ihan miten vaan, se sinulle sopii.

Lue lisää

Hyvät aasi ja pässinpää,
älkää nyt ruvetko vain "privatisti" mailailemaan!
Tänne jää suuri joukko immeisiä kaipaamaan keskusteluanne.
On ollut tosi mielenkiintoista luettavaa, on paljon yhtäläisyyksiä minunkin elämääni ja "pässinpäähän" joka myös lähenee ja loittonee vuorotellen....vai olisikohan hän Tuuliviiri, (mikä lie)....
Toivottavasti palaatte "astialle"!

Ollaan nyt sitten vaikka ope, ihan miten vaan!
Mukavaa, että jaksatte seurata keskusteluamme!?
Ainahan sitä haaveilla saa, ihan rauhassa.
Eiköhän sieltä seurahuoneelta teillekin seuraa löytyne? Onnea ja menestystä "metsästykselle"
Nämä apajat on "suljettu", ainakin minun osalta!

Pässinpää kirjoitti:

Ollaan nyt sitten vaikka ope, ihan miten vaan!
Mukavaa, että jaksatte seurata keskusteluamme!?
Ainahan sitä haaveilla saa, ihan rauhassa.
Eiköhän sieltä seurahuoneelta teillekin seuraa löytyne? Onnea ja menestystä "metsästykselle"
Nämä apajat on "suljettu", ainakin minun osalta!

Lue lisää

Kiitos vaan, mutta osaltani, niin tänne kirjoittelu kuin mailailu loppuu tähän. Olen jo sen verran nöyryyttänyt itseäni, että vähempikin jo riittää. Aasin puolesta en voi puhua, mitä hän tekee, mutta tämä keskustelu ei enää jatku, koska lopputulos ei todellakaan ollut se, minkä olisin toivonut (ei tietenkään). Sen siitä saa kun yksin tuntee ja tekee itsensä kaikkien silmissä naurunalaiseksi, niinkin vakava asia kuin tämä on, ainakin omalta kohdaltani, että sen se ainakin opetti, ettei täällä kannata tunteitansa paljastaa. Se ei johda muuhun kuin suurempaan ahdistukseen ja kärsimykseen, kunnes se lopulta... Niin, mutta oikein hyvää kevättä sinulle ja kaikille ko. keskustelua seuranneille ja kiitokset aasille ymmärtäväisyydestäsi, kuka sitten olitkaan. Nyt olen niin säröillä, etten tiedä kuinka jaksan tästä eteenpäin?... Kuka h****i menikään keksimään sen, mikä se nyt olikaan...??????????

Pässinpää kirjoitti:

Kiitos vaan, mutta osaltani, niin tänne kirjoittelu kuin mailailu loppuu tähän. Olen jo sen verran nöyryyttänyt itseäni, että vähempikin jo riittää. Aasin puolesta en voi puhua, mitä hän tekee, mutta tämä keskustelu ei enää jatku, koska lopputulos ei todellakaan ollut se, minkä olisin toivonut (ei tietenkään). Sen siitä saa kun yksin tuntee ja tekee itsensä kaikkien silmissä naurunalaiseksi, niinkin vakava asia kuin tämä on, ainakin omalta kohdaltani, että sen se ainakin opetti, ettei täällä kannata tunteitansa paljastaa. Se ei johda muuhun kuin suurempaan ahdistukseen ja kärsimykseen, kunnes se lopulta... Niin, mutta oikein hyvää kevättä sinulle ja kaikille ko. keskustelua seuranneille ja kiitokset aasille ymmärtäväisyydestäsi, kuka sitten olitkaan. Nyt olen niin säröillä, etten tiedä kuinka jaksan tästä eteenpäin?... Kuka h****i menikään keksimään sen, mikä se nyt olikaan...??????????

Lue lisää

Kyllä tämä keskustelu on ollut tosi "lohduttava" muille kohtalotovereille, ei se ole ollut turha.
Itsekkin olen tällä hetkellä tosi nolona...vaikka seurustelen tahollani, niin silti tämä "soulmateni" on vaivannut minua jos kuinka kauan, ja nyt on tapahtunut jos jonkinlaista, ja tämä Tuuliviiri on pitkin matkaa tunnustanut tunteensa, mutta sitten hän taas karkaa teille tietämättömille, enkä kuule hänestä pitkiin aikoihin (eikä juurikaan vastaile viesteihin). Hän myöskin seurustelee tahollaan...
Ja nyt olen kyllä munannut itseni ruhtinaallisesti...jes jes!

Voisinpa sanoa että tämä juttu se vasta sekava on ollut...juu - ei -vaarinhousut.
Ja valitettavasti ne housut on kyllä jäänyt käteen (ja jalkaan! heh!)

Mutta sitä nyt sen kummemmin selittämättä (sitä ei kyllä tajuaisi kukaan), toivon että jaksat jatkaa taivaltasi. Meitä on ilmeisesti paljon täällä jotka riutuvat samanlaisessa pattitilanteessa. Ja se puristava tunne joka kalvaa ja kalvaa sisuskaluja on joskus tosi sietämätön. Ja vielä tällanen tapaus jossa molemmat seurustelevat tahoillaan (yhteinen menneisyys/kesken jäänyt juttu) ja törmäävät toisinaan, ja silloin todella kipinöi!
Voi hemmetin hemmetti!
No, jään tätä tuskailemaan ja menen nurkkaan häpeämään & kuuntelemaan kuinka omatunto soimaa.
Kevään odotusta kaikille kohtalotovereille, yritetään pitää lippu korkella.

Pässinpää kirjoitti:

Kiitos vaan, mutta osaltani, niin tänne kirjoittelu kuin mailailu loppuu tähän. Olen jo sen verran nöyryyttänyt itseäni, että vähempikin jo riittää. Aasin puolesta en voi puhua, mitä hän tekee, mutta tämä keskustelu ei enää jatku, koska lopputulos ei todellakaan ollut se, minkä olisin toivonut (ei tietenkään). Sen siitä saa kun yksin tuntee ja tekee itsensä kaikkien silmissä naurunalaiseksi, niinkin vakava asia kuin tämä on, ainakin omalta kohdaltani, että sen se ainakin opetti, ettei täällä kannata tunteitansa paljastaa. Se ei johda muuhun kuin suurempaan ahdistukseen ja kärsimykseen, kunnes se lopulta... Niin, mutta oikein hyvää kevättä sinulle ja kaikille ko. keskustelua seuranneille ja kiitokset aasille ymmärtäväisyydestäsi, kuka sitten olitkaan. Nyt olen niin säröillä, etten tiedä kuinka jaksan tästä eteenpäin?... Kuka h****i menikään keksimään sen, mikä se nyt olikaan...??????????

Lue lisää

Siltä varalta että toteutat uhkauksesi, tännekin tämän viestin jätän. Pyyntö sinulle, pyrähdä vielä yksi kerta privassa! Sun on pakko nähdä tämä!!!!!!