Ei oo sellasta hurmosta mitä muilla...
Oon liian selväpäinen suhteeseen.
huomannut
14540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kai suhteeseen hurmosta tarvita?
No, ei kai välttämättä, miten sen nyt ottaa.
Eikö se jo riittäis että on hyvä, lämmin ja turvallinen olo jonkun kanssa.. tietysti vähän kipinöitä ym. Mutta hurmos.. eikö se ole jo vaarallista?
oon liian sekopäinen suhteeseen, ei kestä hermo mulla.
koskaan ollut rakastunut.
Itselleni tuli aloittajasta täsmälleen sama mieleen. Kaikkihan eivät ole edes kykeneviä tuntemaan rakkautta.
Humalassako sitä pitäisi sitten aina olla? Sulla on kuule liian suuret kuvitelmat parisuhteesta, kun sen tuleekin olla just sitä peruskauraa ja tasapainoa eikä mitään jatkuvia suuria kaipuun, ihastuksen, rakastuksen tunteita tai hirveetä riitaa ja mäiskettä. Tunne aallokossa eläminen ei ole mitenkään kivaa jatkuvalla syötöllä, kun tätä tavan peruselämääkin pitäisi pyörittää.
Samaa mieltä. Peruskaura ja tasapaino kuulostaa hyvältä.
Kolmikulmaiset vanteet kannattaa ottaa auton jotta pyörivät paremmin kuin pyöreät!
Mikähän olikin eräs hauska juttu... työkavereiden kanssa kun joskus joudumme olemaan ulkonakin tehtävissä: huppari=työhuppeli, hupparin huppu päälle, työhuppelissa sitten ollaan, eli pikku hiprakassa.
Ihastuksen alkuun kuuluu tunteiden vuoristorataa.
Iloa kun toinen vaikuttaa siltä että tuntisi samoin. Surua jostain pienestä huomiotta jättämisestäkin
Suuttumusta pienistäkin
Voimakastakin epävarmuutta itsestä ja ulkonäköön enemmän keskittymistä
Ihastumisen vaihe kun etenee ja suhde syvenee tunteet tasoittuu eikä vuoristoratoja epätoivosta toivoon ja itsevarmuudesta epävarmuuteen enää esiinny
Suhteen alku on minusta aina tosi raskasta siks itse oon pitkien suhteiden kannattaja.
Toiset jää koukkuun siihen alkuhuuman tunteeseen ja päättää suhteen kun se häviää eli noin 2-3 v päästä suhteen alettua
Toiset taas niinkuin minä koen alun tunnevaihtelun raskaana ja nautin siitä vakiintuneesta ”tylsästä” suhteen vaiheesta enemmän
Mut molemmat kuuluu luonnollisena osana suhteen elämänkaarta kun kyse aidosta rakastumisesta
Miehillä erityisesti jotenkin tuo mustasukkaisuuden kokeminen nousee siinä alkuhuumassa liittyy varmaan siihen sen vaiheen korostuneeseen tunne heittelyn itsevarmuuden ja epävarmuuden välillä. Usein sekin tasaantuu kun suhde etenee vakiintuneeseen suuntaan
On se noin.
Nuorempana oli hurmosta, liekkö liekki näin vanhemmiten viilenee. Tunteet tasoittuu ja ymmärtää että pärjää myös ihan yksinkin. Tulee siis helpommin toimeen itsensä ja tunteidensa kanssa.
Itsekin olen sen huomannut.
Joo ompelukoneellakin ajat ajelemaan siksakkia, kuvitellessasi ollessasi jossain moottoritiellä ohitellen autoja Ferrarilla, voisi tulla hyvä siksakki sitten siinä ajatelmissa Porscheja ohitellen moottoriteillä.
Asiakas saattaisi tykätä tuloksesta.