Lähteekö näillä henki

En mennytkään vielä nukkumaan. Olen huolissani sinusta. Soita kriisipuhelimeen. Suomen mielenterveysseuran valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Sinne voi soittaa yölläkin.

Noihin palveluihin kun soitat ja olet tarpeeksi epävakaa, niin pääset kyllä kaikkien palveluitten kytättäväksi kotiin, koneeseen ja työhön ja saat leiman iäksesi. Itsellä on kokemusta. Selviydy kotikonstein mieluummin.

proelämä kirjoitti:

En mennytkään vielä nukkumaan. Olen huolissani sinusta. Soita kriisipuhelimeen. Suomen mielenterveysseuran valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Sinne voi soittaa yölläkin.

Lue lisää

En soita mihinkään kriisipuhelimiin, olen ollut masentunut, ahdistunut ja kärsinyt vakavista sosiaalisista peloista jo yli 10 vuotta. No tänä vuonna tuli sitten ero naisystävästi, jatkuvat fyysiset kivut ja uniongelmatkin on menneet pahemmaksi. En muutenkaan elämässä ole onnistunut missään. Ei tätä paskaa enää jaksa.

Noihin fyysisiin kipuihin pitäisi ainakin saada jotain helpotusta, kun ne jo yksinään voi aiheuttaa masennusta. Auttaako tavalliset kipulääkkeet? Kivut usein hankaloittaa myös nukkumista. Unen aikana aivot tavallaan korjaavat itseään, ja mieliala saattaa olla parempi jos pystyy nukkumaan hyvin. Siis kivut ja uniongelmat pitäisi hoitaa jotenkin. Jospa joku lääkäri osaisi auttaa...

Sosiaaliset pelot on myös sellaisia, että niihin voi liittyä masennusta. Pelon lähteille olisi hyvä päästä, ja käsitellä pelkoja kunnolla itsekseen tai terapiassa.

Ero parisuhteesta voi sekin aiheuttaa masennusta. Onneksi se yleensä menee ohi ajan kanssa. Aluksi on oikeastaan ihan normaalia surra ja olla allapäin, mutta viikkojen ja kuukausien myötä helpottaa. Erosta johtuva masennuksen kesto voi olla yhteydessä parisuhteen pituuteen. Joskus voi mennä parikin vuotta ennen kuin erosta on päässyt täysin yli. Tämänkaltaisista suruista ihminen kuitenkin toipuu.

En oikeastaan usko sitä, ettet olisi elämässä onnistunut missään. Olet esimerkiksi onnistunut käymään koulua ja olemaan parisuhteessa. Ja todennäköisesti paljon muussa. Kun miettii tarkemmin, niin huomaa asioita, joita on pitänyt itsestään selvinä.

Sinulla on nyt masennusta, jolle on useita altistavia tekijöitä. Kun näitä tekijöitä saa vähemmälle, niin masennuskin alkaa helpottaa.

proelämä kirjoitti:

Noihin fyysisiin kipuihin pitäisi ainakin saada jotain helpotusta, kun ne jo yksinään voi aiheuttaa masennusta. Auttaako tavalliset kipulääkkeet? Kivut usein hankaloittaa myös nukkumista. Unen aikana aivot tavallaan korjaavat itseään, ja mieliala saattaa olla parempi jos pystyy nukkumaan hyvin. Siis kivut ja uniongelmat pitäisi hoitaa jotenkin. Jospa joku lääkäri osaisi auttaa...

Sosiaaliset pelot on myös sellaisia, että niihin voi liittyä masennusta. Pelon lähteille olisi hyvä päästä, ja käsitellä pelkoja kunnolla itsekseen tai terapiassa.

Ero parisuhteesta voi sekin aiheuttaa masennusta. Onneksi se yleensä menee ohi ajan kanssa. Aluksi on oikeastaan ihan normaalia surra ja olla allapäin, mutta viikkojen ja kuukausien myötä helpottaa. Erosta johtuva masennuksen kesto voi olla yhteydessä parisuhteen pituuteen. Joskus voi mennä parikin vuotta ennen kuin erosta on päässyt täysin yli. Tämänkaltaisista suruista ihminen kuitenkin toipuu.

En oikeastaan usko sitä, ettet olisi elämässä onnistunut missään. Olet esimerkiksi onnistunut käymään koulua ja olemaan parisuhteessa. Ja todennäköisesti paljon muussa. Kun miettii tarkemmin, niin huomaa asioita, joita on pitänyt itsestään selvinä.

Sinulla on nyt masennusta, jolle on useita altistavia tekijöitä. Kun näitä tekijöitä saa vähemmälle, niin masennuskin alkaa helpottaa.

Lue lisää

Mistä tiedät että olen käynyt mitään kouluja?

"Joskus voi mennä parikin vuotta ennen kuin erosta on päässyt täysin yli. Tämänkaltaisista suruista ihminen kuitenkin toipuu."

Jotkut selviää ja jotkut ei, joillekkin se ero voi olla se viimeinen naula arkkuun joka katkaisee kamelin selän lopullisesti.

IkuisestiMasentunut kirjoitti:

Mistä tiedät että olen käynyt mitään kouluja?

"Joskus voi mennä parikin vuotta ennen kuin erosta on päässyt täysin yli. Tämänkaltaisista suruista ihminen kuitenkin toipuu."

Jotkut selviää ja jotkut ei, joillekkin se ero voi olla se viimeinen naula arkkuun joka katkaisee kamelin selän lopullisesti.

Lue lisää

Eikä tässä tosiaan tavalliset kipulääkkeet auta kun ei ole auttanut Buranaa paremmat tulehduskipulääkkeet eikä edes Panacod joka on Panadolia parempi koska se sisältää kodeiinia.

En tiedä mitähän seuraavaksi, kirjoittaiskohan psykiatrinen lääkäri reseptin Tramaliin? Lyrica oli joskus ahdistukseen vaikka sekin on hermokipulääke mutta en ottanut muutamaa pilleriä enempää kun se ei oikein sopinut mulle.

Kyllähän tuo rivatril ja tenox auttaa nukkumaan mutta ei niitä parane kovin usein ottaa tai niistäkin katoaa teho ja tulee riippuvuus. Mulla on kyllä homma hallinnassa mutta toisinkin on varmasti joillekkin käynyt.

Arvelin, että olet käynyt koulua, koska osaat kirjoittaa.:)

Niin, voi olla että ero tuntuu pahemmalta jos on ennestään murheita. Ja on siinä varmaan muutenkin eroja ihmisten välillä siinä kuinka raskaalta ero tuntuu. Yleensä ottaen kuitenkin eroista toivutaan aika hyvin. Toipumisessa voi auttaa ystävien tuki ja sinkkuelämästä nauttiminen ja muutenkin yksinolon hyvien puolien miettiminen. Hyvä jos sinulla on jotain kipu- ja nukahtamislääkitystä. Kipu olisi hyvä saada pois välillä kokonaan, että hermosto saa levätä. Kipu aiheuttaa tavallaan jatkuvan hälytystilan elimistöön ja keskushermostoon, ja se pitäisi katkaista. Saisitkohan lääkäriltä tehokkaampia kipulääkkeitä? Unilääkkeisiin voi tulla riippuvuus, mutta parin viikon käyttö ei vielä haittaa.

Vielä tuli mieleen, että kipujen syy pitäisi selvittää tarkasti. Kipu on oire jostakin, ja yleensä se kertoo jonkin asteisesta kudoksen vauriosta. Kun syy on selvillä, pystytään korjaamaan kivun aiheuttaja. Se on vähän sama juttu masennuksenkin kanssa, ehkä masennus on psyykkistä kipua, jolle on syy. Kun masennuksen syy saadaan selville, sen aiheuttaja voidaan korjata, ja masennus poistuu.

En tiedä parantaako hengenmenon todennäköisyyttä jos ottaa 150 rivatril pilleriä Panacodit ja vielä viinaa päälle?

Mietihän vielä hetki :) Joskus kannattaa ottaa yksi päivä kerrallaan, yksi hetki kerrallaan.

Ymmärrän, että sinulla on paha olla. Joskus on todella, todella hankalaa, ymmärrän. Ei näe enää mitään parempaa ja joka hetki voi olla hankala.

Jos otat tuon satsin, voi olla että joko kuolet tai et tervettä päivää enää näe ja loppuelämäsi vietät vammautuneena.
Joskus nuo oksentaa pois, joskus henki ei vaan lähde. Mitään varmaa ei ole. Aina on mahdollisuus että jäät henkiin.

Mutta viina ja Panacodit on takuuvarma maksavaurio. En tiedä onnistuisko se kuolettava hengityslama sitten pelkästään isolla määrällä rivatrillejä ja 60% viinalla mutta varmaan tulis oksennus ja kaikki pillerit ulos sen mukana.

Se on jo toi 15g parasetamolia semmonen et se tuhoaa maksan ja itseasiassa, on olemassa tutkimusta että alkoholi hieman suojaa parasetamolin maksatoksisuudelta. Mutta tosiaan, hemmetin huono tapa yrittää itsensä hengiltä ottaa mikään missä on parasetamolia, juuri tuon pitkän keston ja tuskaisuuden takia.

Rivat viina voi toimia, mutta tuo oksentaminen ja epäonnistuminen on todennäköistä. Ja noin yleisesti benzoilla on aika vaikeeta saada tappavaa hengityslamaa aikaiseksi. Tosiasia on, että nuo lääkkeet joilla on hyvä vaste tässä tarkoituksessa on vedetty pois markkinoilta, ikävä kyllä.

Paljon tullut itse näitä siis tutkittua ja huonolta näyttää, että tämän asian voisi tässä maassa järkevästi tehdä.

No perkele. Kallioleikkausta kai koitettava. Paikkakin ois jo valmiina. Olen vielä ootellu, mut en tiedä mitä. En ainakaan parempaa huomista.

Mikäköhän helvetti on ongelmana näillä ihmisillä, jotka tälläisiä kirjottavat. Vähän D:tä ja kalaöljyjä. Niillä lähtee masennus ja loppuu kärsimys.. Ja sit vielä jotain kirkkoa. Äly hoi?

ToivotonMyös kirjoitti:

Mikäköhän helvetti on ongelmana näillä ihmisillä, jotka tälläisiä kirjottavat. Vähän D:tä ja kalaöljyjä. Niillä lähtee masennus ja loppuu kärsimys.. Ja sit vielä jotain kirkkoa. Äly hoi?

Lue lisää

Ja entäs sitten, kun kaikki vitamiinit/ kalaöljyt/muut öljyt/kirkot/terapiat/mindfullnesit/mitä niitä muita on, on kokeiltu eikä kärsimys ole hellittänyt piirun vertaa?

Lääkkeillä ei tosin henki lähde, sen luulisi nyt jokaisen tietävän.

Itsemurhaa miettivillä ei aina ole masennusdiagnoosia eikä masennustesteissä tule pointseja muusta kuin siitä, että elämä näyttää toivottomalta.

realismia_kehiin kirjoitti:

Ja entäs sitten, kun kaikki vitamiinit/ kalaöljyt/muut öljyt/kirkot/terapiat/mindfullnesit/mitä niitä muita on, on kokeiltu eikä kärsimys ole hellittänyt piirun vertaa?

Lääkkeillä ei tosin henki lähde, sen luulisi nyt jokaisen tietävän.

Itsemurhaa miettivillä ei aina ole masennusdiagnoosia eikä masennustesteissä tule pointseja muusta kuin siitä, että elämä näyttää toivottomalta.

Lue lisää

"Lääkkeillä ei tosin henki lähde, sen luulisi nyt jokaisen tietävän."

Lääkkeitä, viinaa ja häkää, jo vain lähtee henki?

Ei paljoo auta terapiat, mindfulnessit, kirkot, vitamiinit ja kalaöljykapselit jatkuvaan ahdistukseen, vakavaan sosiaaliseen pelkoon, masennukseen ja paniikkikohtauksiin. Joskus on syytä myöntää että peli alkaa olla pelattu.

Aina on olemassa ratkaisu ongelmaan, se vain pitää löytää. Oletko sitten jo kokeillut terveellisiä elämäntapoja ja uskontoa? Jos et, niin kannattaa kokeilla. Ei ne elämätavat ihan hetkessä auta, mutta jo muutaman viikon sisällä voi huomata että olo on vähän parempi. Se on ihan tieteellisesti tutkittu, että vitamiinit osallistuu aivojen välittäjäaineiden toimintaan. Aiheesta löytyy netistäkin runsaasti tietoa. Pelkästään B12-vitamiinin puute aiheuttaa masennusta. Ihmisen psyykkinen olotila heijastelee osittain aivojen kuntoa, vaikkakin ympäristötekijöillä on myös merkitystä. Aivot on osa fyysistä kehoa, joten kaikki mikä saa voimaan paremmin fyysisesti vaikuttaa myös aivoihin positiivisesti, ja sitä kautta psyykkiseen hyvinvointiin. Ihan loogista, vai mitä?

Joo, ratkaisu on olemassa. Se tunnetaan nimellä pahoinvointia ehkäisevät lääkkeet ja 20g pentobarbitaalia, ikävä kyllä tässä maassa lääkärit on kiinnostuneet vain ja ainoastaan kärsimyksen pitkittämisestä ja tuota ei määrätä. Tai ehkä vaihtoehtoisesti tuo lääkkeet, viina ja häkä.

Jos se olisi niin helppoa, että vetämällä vähän vitskua naamariin ja kävelemällä ulkona ihmiset ei olisi masentuneita, kukaan ei olisi masentunut. Loogista, eikö?

Ja uskontoon nyt ei kukaan tervejärkinen ihminen koske.

ToivotonMyös kirjoitti:

Joo, ratkaisu on olemassa. Se tunnetaan nimellä pahoinvointia ehkäisevät lääkkeet ja 20g pentobarbitaalia, ikävä kyllä tässä maassa lääkärit on kiinnostuneet vain ja ainoastaan kärsimyksen pitkittämisestä ja tuota ei määrätä. Tai ehkä vaihtoehtoisesti tuo lääkkeet, viina ja häkä.

Jos se olisi niin helppoa, että vetämällä vähän vitskua naamariin ja kävelemällä ulkona ihmiset ei olisi masentuneita, kukaan ei olisi masentunut. Loogista, eikö?

Ja uskontoon nyt ei kukaan tervejärkinen ihminen koske.

Lue lisää

Juuri näin.

Ei se itsemurha ole ratkaisu. Se on vain tragedia.

En väitä, että masennus johtuisi epäterveellisistä elämäntavoista. Masennus johtuu hyvin usein traumaattisista kokemuksista ja niiden jälkivaikutuksista. Ei ole tarkoitus vähätellä psyykkistä tuskaa tai vaikeita kokemuksia. Olen vain omalla kohdallani huomannut, että vaikka masennus ei alunperin johtuisikaan elämäntavoista, niin silti siitä toipuu paremmin, jos elää terveellisesti. En kyllä ole itsekään päässyt täysin terveellisiin elämäntapoihin, vaan se on vielä haaveena. Esimerkiksi juoksuharrastus aikoinaan auttoi minulla ahdistukseen, masennukseen ja unettomuuteen. Samoin muidenkin juttujen olen huomannut vaikuttavan, kuten vahvat vitamiinilisät. Yritän tässä vain auttaa ihmisiä sen perusteella mitä olen itse kokenut.

Jos ei ole tarkoitus vähätellä kärsimystä miksi tehdä sitä?

Puhumattakaan tuosta "avusta". Tai kai sinä siitä jotain mielihyvää saat, että olet vähän mukamas auttanut. Joka nyt tietysti sinänsä on hyvä asia sinulle.

Miten itsemurha ei olisi ratkaisu? Siinä loppuu kärsimys.

Mistä sinä olet varma että itsemurhassa loppuu kärsimys?

Tietenkin se on uskomuksista kiinni mihin uskoo, loppuuko se vai ei.

Jos itsemurha epäonnistuu, niin siinä vasta kärsimys alkaakin.

proelämä kirjoitti:

Ei se itsemurha ole ratkaisu. Se on vain tragedia.

En väitä, että masennus johtuisi epäterveellisistä elämäntavoista. Masennus johtuu hyvin usein traumaattisista kokemuksista ja niiden jälkivaikutuksista. Ei ole tarkoitus vähätellä psyykkistä tuskaa tai vaikeita kokemuksia. Olen vain omalla kohdallani huomannut, että vaikka masennus ei alunperin johtuisikaan elämäntavoista, niin silti siitä toipuu paremmin, jos elää terveellisesti. En kyllä ole itsekään päässyt täysin terveellisiin elämäntapoihin, vaan se on vielä haaveena. Esimerkiksi juoksuharrastus aikoinaan auttoi minulla ahdistukseen, masennukseen ja unettomuuteen. Samoin muidenkin juttujen olen huomannut vaikuttavan, kuten vahvat vitamiinilisät. Yritän tässä vain auttaa ihmisiä sen perusteella mitä olen itse kokenut.

Lue lisää

"Ei se itsemurha ole ratkaisu. Se on vain tragedia."

Itsemurha nimenomaan on ratkaisu. Silloin on tehnyt päätöksen lopettaa surkea elämä ja turha kärsimys. Onhan niitä varmojakin tapoja päästä hengestään, loppu on kiinni omasta uskalluksesta jota en vielä itsekkään ole saanut kerättyä tarpeeksi.

proelämä kirjoitti:

Aina on olemassa ratkaisu ongelmaan, se vain pitää löytää. Oletko sitten jo kokeillut terveellisiä elämäntapoja ja uskontoa? Jos et, niin kannattaa kokeilla. Ei ne elämätavat ihan hetkessä auta, mutta jo muutaman viikon sisällä voi huomata että olo on vähän parempi. Se on ihan tieteellisesti tutkittu, että vitamiinit osallistuu aivojen välittäjäaineiden toimintaan. Aiheesta löytyy netistäkin runsaasti tietoa. Pelkästään B12-vitamiinin puute aiheuttaa masennusta. Ihmisen psyykkinen olotila heijastelee osittain aivojen kuntoa, vaikkakin ympäristötekijöillä on myös merkitystä. Aivot on osa fyysistä kehoa, joten kaikki mikä saa voimaan paremmin fyysisesti vaikuttaa myös aivoihin positiivisesti, ja sitä kautta psyykkiseen hyvinvointiin. Ihan loogista, vai mitä?

Lue lisää

Minä en ole kokeillut terveellisiä elämäntapoja, vaan elänyt koko ikäni terveellistä elämää.

Ja minulla ei ole masennusdiagnoosia. Sitä masennusta ei kannata tunkea joka paikaan. Normaalisti en käy täällä masennuspalstalla, mutta olen havainnut, että täällä käy muitakin, joilla on ihan muita diagnooseja kuin masennus.

Terveellisistä elämäntavoista ei ole haittaa kenellekään, päinvastoin, mutta ne sen enempää kuin mikään muukaan yksittäinen asia ei poista kärsimystä. En ole lopettamassa elämääni, mutta en halua elää lähempi satavuotiaaksi.

Minä en oikein tykkää siitä, mihin suuntaan tämä keskustelu on menossa. Miksi olet "ToivotonMyös" hyökkäävä minua kohtaan? Olen tässä yrittänyt auttaa, ja olet ihan oikeassa siinä, että saan mielihyvää auttamisesta. Ei kai siinä mitään pahaa ole? On olemassa niitäkin ihmisiä, jotka saa mielihyvää ihan päinvastaisesta asiasta, eli toisten ihmisten vahingoittamisesta. Enkö ole onnistunut auttamaan sinun mielestäsi, tai enkö ole onnistunut auttamaan sinua? En tarkoita olla mitenkään kenenkään yläpuolella. En edes tykkää miettiä mitään hierarkioita. Minäkin olen mielenterveysongelmainen, ja olen kokenut vaikka mitä sillä saralla. Miten olen vähätellyt sinun kärsimyksiäsi ja minkälaista apua haluaisit? Olen samaa mieltä kuin 242444. Ei voi tietää sitä, loppuuko itsemurhassa kärsimys. Jos sielu jatkaa elämää kuoleman jälkeen, sama kärsimys saattaa vain siirtyä kuolemanjälkeiseen elämään.

Ja vielä, ei ole olemassa täysin varmaa tapaa itsensä tappamiseen. On joku selvinnyt jopa siitä, että laskuvarjohypyssä varjo ei ole auennut.

En mä nyt mitenkään hyökkäävä ole. Täysin turhia neuvoja kohtaan vain olen tympääntynyt. Niitä kun saa kaikkialla.

Kuten jo totesin, on ihan kiva että saat jotain mielihyvää toimistasi. Se se kait on se tarkoitus tällä pallolla. Mutta tosiaan, täysin turhien latteuksien jakeleminen "apuna" tympii. Ja se että siitä nyt sitten jotenkin ollaan tyytyväisiä, mitään oikeasti auttavaa tekemättä.

Se mitä apua minä kaipaisin nyt ei sinänsä ole mitenkään epäselvä ja siitä nyt ei sen enempää kannata keskustella. Ei mulla mitenkään ole tarkoitus ole ollut loukata, mutta välillä jotain itsetutkiskelua ehkä toivoisin.

Ja joo tiedetään. Onhan näitä, joku 2% selviää haulikosta päähänkin.

Mitä tulee sieluihin tai muuhun hölynpölyyn, niin niistä nyt ei kannata edes puhua. Hölynpölyä kun ovat.

No, olen ainakin yrittänyt auttaa. Moni ei tee sitäkään. Ja sitäpaitsi tottakai olen tyytyväisempi itseeni, jos olen jotenkin onnistunut auttamisessa. Ei se auttaminen sinänsä ole tärkeintä, vaan tulokset. Tietenkin se tuntuu vähän ikävältä, jos ei ole onnistunut siinä mitä on halunnut tehdä. Ehkä toivon, että osaisin auttaa paremmin, aina ei osaa sanoa niitä oikeita sanoja. En ole ammattilainen, yritän vaan lähinnä omista kokemuksista käsin auttaa jotenkin. Voi kyllä olla niinkin, että se mikä minulla on auttanut ei ehkä auta jollain toisella, yksilöitä kun ollaan. Kai se selviää itse kokeilemalla mikä on hyväksi. Sieluasiasta sen verran että onhan niitä kuolemanrajakokemuksiakin. Asian todistaminen suuntaan taikka toiseen on kyllä aika mahdotonta.

Noista latteuksista vielä: ihmisellä on ihmisarvo, olen ihan oikeasti sitä mieltä, ja se on tosiasia, ei latteus.

Vai mitä tarkoitit latteuksilla?

proelämä kirjoitti:

No, olen ainakin yrittänyt auttaa. Moni ei tee sitäkään. Ja sitäpaitsi tottakai olen tyytyväisempi itseeni, jos olen jotenkin onnistunut auttamisessa. Ei se auttaminen sinänsä ole tärkeintä, vaan tulokset. Tietenkin se tuntuu vähän ikävältä, jos ei ole onnistunut siinä mitä on halunnut tehdä. Ehkä toivon, että osaisin auttaa paremmin, aina ei osaa sanoa niitä oikeita sanoja. En ole ammattilainen, yritän vaan lähinnä omista kokemuksista käsin auttaa jotenkin. Voi kyllä olla niinkin, että se mikä minulla on auttanut ei ehkä auta jollain toisella, yksilöitä kun ollaan. Kai se selviää itse kokeilemalla mikä on hyväksi. Sieluasiasta sen verran että onhan niitä kuolemanrajakokemuksiakin. Asian todistaminen suuntaan taikka toiseen on kyllä aika mahdotonta.

Lue lisää

Tässä on nyt se ristiriita. Nämä latteudet, terveelliset elämäntavat, kyllä se muuttuu paremmaksi on asioita jotka jokainen meistä on kuullut. Ei ne auttaneet ensimmäisellä kerralla, eivät ne auta 50. kerrallakaan. Enemmän tuo sinun auttamisesi vaikuttaa siltä ett haluat kokea tehneesi jotain, ja tässä ei ole mitään väärää. Ei se silti auta. Helpottanee sinua nukkumaan kun päivän hyvä työ on tehty mutta muuta arvoa sillähän ei ole.

Mitä tulee ihmisarvoon: jos siihen uskot, miksi vastustat sitä, että saataisin ihmisarvoinen kuolema myös?

Kenties käsitykset "arvokkuudesta" ja sen ulottuvuuksista eroavat jollakin tavoin?

Julistelethan itsekin ahtaine katsomuksinesi täällä niistä eroavia suuntia "hölynpölyksi" ja muuksi kuin "tervejärkiseksi". Joten onko tuolla nyt sitten väliä, jos joku vähän höpisee terveysmömmöjä ja liikuntatuputteluja? Yhtä lailla latteaa ja usein toisteltua roskaa molemmat...

Jos elämä on Sinulle joku kyseenalaistamaton "fyysinen" todellisuus, jossa ei ole mitään sielullista - ei myöskään mitään avoimia ja syvempiä kysymyksiä siinä, mihin itse koko kokemus ja käsitys tästä "vain fyysisestä" maailmasta kenties perustuu - niin sitten kai se on niin. Elämän voi lopettaa jonakin teknisesti hallittuna aineellisena ongelmana kyselemättä yhtään mitään sen syvemmin, ja se on sitten "arvokasta", tai jotain. Mutta kaikki eivät ajattele noin. Ja aika helvetinmoista latteuttahan tuokin on, jos nyt latteuksista puhuttiin.

Tämä koko aika yleisine ajatuksineen ja puheineen on niin saatanan latteaa, että ei ihme, kun ihmisiä masentaa ja elämästä häviää merkitys. Sehän on jo yleisestikin kapeutettu ja kuihdutettu olemattomiin kaikessa nykyhölinässä.

Olen siksi koettanut puhua terveellisemmistä elämäntavoista, koska olen huomannut, että ne itsellä vaikuttaa positiivisesti henkiseenkin hyvinvointiin. Ja sen takia mitä olen lukenut niistä ja niitten vaikutuksesta aivotoimintaan. Ihminen jaetaan liian usein kahteen osaan, henkiseen ja fyysiseen, ja ajatellaan että nämä osat ei ole yhteydessä toisiinsa. Oikeasti ihminen on kokonaisuus, jossa fyysinen vaikuttaa henkiseen ja toisinpäin. Jos ajatellaan esimerkiksi alkoholia: se on ihan fyysinen aine, mutta kun sitä nauttii, niin sillä on aika iso vaikutus psyykkiseen toimintaan. Tämä johtuu siitä, että alkoholi vaikuttaa välittäjäaineisiin aivoissa. Minusta siis terveellisistä elämäntavoista puhuminen ei ole latteus, vaan se on omasta mielestäni viisautta, ja ennemminkin ihmisen jakaminen kahteen osaan on latteus, tai ainakin tietämättömyyttä. Voihan tosin olla niin, että masentunut ihminen ei jaksa elää terveellisesti. Siinä kohtaa voi sanoa, että ei heti tarvitse fitnesskisaajaksi alkaa, vaan aloittaa vähän kerrallaan. Sitten voi olla niinkin, että elämäntavat ei yksinään auta. Ne voi auttaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta masentunut saattaa tarvita muutakin apua. Ja usein tarvitseekin. Olen koettanut sanoa masentuneille, että asiat voi muuttua paremmaksi siitä syystä, että masennukseen liittyy se, että tulevaisuus vaikuttaa hirveän synkältä. Yritän saada ihmiset huomaamaan, että tulevaisuus saattaa olla paljon parempi. Ei sekään ole latteus, vaan realismia. Ei ole ollut koskaan tarkoitus lässyttää turhia, vaan olen ollut itse vilpittömästi sitä mieltä mitä olen kirjoittanut. Ehkä sinusta vaan on tuntunut latteuksilta ne asiat, joista olet itse eri mieltä.

Niin ja ei se sielun olemassaolokaan ole minusta latteus.

Jos et ole trolli, ymmärrät oikeasta elämästä todella, todella vähän. Kysymyksesi on suhteellisen naiivi. Sori!

Samaa mieltä. Tuollaiset ihmiset jotka noin puhuu eivät ymmärrä todellisesta tuskasta mitään eivätkä ole sellaista koskaan joutuneet kokemaan.

Otappa ensin vuosikymmenien jatkuva henkinen kärsimys, yksinäisyys ja nöyryytys jatkuva fyysinen kipu itselles ja puhu vasta sitten että onko kaikilla Suomessa asiat hyvin.

totta, ettei suomessa todellakaan läheskään kaikilla hyvin.

MUTTA kuinka moni tosiaan yrittää edes jotain tehdä sen eteen, että asiat olisivat hitusen paremmin, eikä vellota ikinen päivä siinä liejussa, eli itseinhossa ja masennuksessa.

masennus on vakava sairaus se on todellinen tosi, ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko on myös heille totta, ketkä siitä kärsivät. esim. pienikin liikunta auttaa mun mielestä aina, eikä kaikki harrastuksetkaan maksa paljoa.

erot, parisuhteesta tai ystävyyssuhteista sattuu, tiedän kokemuksesta ja niistä toipuminen yksilöllisesti vie oman aikansa, mutta hengissä selviää.

helposti syytetään,vellotaan omassa tilanteessa, aina voi syyttää olosuhteita, lapsuutta, ankeita yhteensattumia jne jne. se on totta on erilaisia kohtaloita, mutta jos ottaa tavoitteeksi pienet askeleet itselle mieluisista asioista, joista pitää kaikilla on niitä.

en tiedä, onko masennuksesta edes koskaan mahdollista toipua, mutta tämän on mun mielipide, että niin kauan kun on elämää on toivoa! =)

voevoeove kirjoitti:

Jos et ole trolli, ymmärrät oikeasta elämästä todella, todella vähän. Kysymyksesi on suhteellisen naiivi. Sori!

En ole trolli mutta pari kertaa kuolemaa läheltä maistellut.
En omasta tietoisesta syystäni, mutta joutunut tilanteisiin, jossa on ...
Kun kuolema on lähellä, tajuaa kuinka tärkeä se elämä onkaan.
Siis sen aikaa kun mitä se elämä kestää.
Kun aika loppuu, se oikeasti loppuu.
Ei siinä ole mitään uhoamista tai mitään, sillä kun kuoleman kylmä koura koskettaa,
ja painaa ihmisen maahan, se on kylmä ja kova.
Itsellä ei aina mene hyvin eikä sillä ole aina niin väliäkään.
Yritän hymyillä muille ihmisille ja auttaa heitä.
Tiedän nyt, että kun oma aikani tulee, sitä ei voi väistää.
Yritän olla onnellinen pimeydestä, kaamoksesta, vesisateesta ja kaikesta, mistä vaan voin.
Siitä mistä en voi olla onnellinen, sille en voi mitään. Sitten vaan jatkan seuraavalle kulmalle ja katson, olisiko siellä jotain ilon antajaa.
Joskus voi olla synkkiä päiviä paljon peräkkäin. Silti yritän hymyillä muilla ja asettua omaan elämääni siten, kun se on. Ei minulla ole mitään kiirettä pois lähteä.
Siihen ei ole mitään syytä oikeasti, muuta kun jos joutuu lähtemään.
Sanoisinkin, että onnellisuus on valinta. Särkyä ja painetta voi olla, mutta mitä sitten?
Se on sitä kun se on sitä. Kun se helpottaa, niin se on kiva asia.

"esim. pienikin liikunta auttaa mun mielestä aina, eikä kaikki harrastuksetkaan maksa paljoa."

Sun mielestä "aina" eli joka hetki kaikkien kohdalla. Tuohon kannattanee kiinnittää huomiota.

- - -

"Mikä oikeesti on huonosti , paitsi mielikuvitus? "

Kenties siitä juuri onkin kyse. Eli kaikki on huonosti.

"Sanoisinkin, että onnellisuus on valinta. Särkyä ja painetta voi olla, mutta mitä sitten?"

No joillakin on katsos joskus "särkyä ja painetta" sellainen annos, että se hävittää ne sellaiset onnellisuuden "valitsemiset" aika lailla kokonaan pois mahdollisuushorisonteista ylipäätään. Ole vain onnellinen, jos / kun sinun kohdallasi noin ei ole koskaan ollut, ja jos et ehkä voi sellaista tilaa kuvitellakaan. Toivo vaikka, ettei tarvitsekaan - mutta älä ainakaan saarnaa muille, miten heidänkin pitäisi olla yhtä onnellisia kuin sinä. Monet tekevät tämän virheen. Sinä kun et ole me kaikki...

Tämä ei ollut kommentti mitenkään erityisesti ja lähinnä sinulle, jonka tekstiä lainasin. Vaan enemmänkin viittailua tiettyihin yleisempiin suhtautumis- ja toimintatapoihin.

Niinjoo kirjoitti:

"Sanoisinkin, että onnellisuus on valinta. Särkyä ja painetta voi olla, mutta mitä sitten?"

No joillakin on katsos joskus "särkyä ja painetta" sellainen annos, että se hävittää ne sellaiset onnellisuuden "valitsemiset" aika lailla kokonaan pois mahdollisuushorisonteista ylipäätään. Ole vain onnellinen, jos / kun sinun kohdallasi noin ei ole koskaan ollut, ja jos et ehkä voi sellaista tilaa kuvitellakaan. Toivo vaikka, ettei tarvitsekaan - mutta älä ainakaan saarnaa muille, miten heidänkin pitäisi olla yhtä onnellisia kuin sinä. Monet tekevät tämän virheen. Sinä kun et ole me kaikki...

Tämä ei ollut kommentti mitenkään erityisesti ja lähinnä sinulle, jonka tekstiä lainasin. Vaan enemmänkin viittailua tiettyihin yleisempiin suhtautumis- ja toimintatapoihin.

Lue lisää

Niin, mutta on hyvä ymmärtää, että ihmiset täällä keskustelevat. Ihmiset haluaa kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia. Ei kukaan saarnaa tai jos saarnaisi, niin ei sitä tarivtse kuunnella tai noudattaa.
Käsittääkseni täällä kirjoittelu on erilaisten ihmisten erilaisia kokemuksia. Yksi sopii yhteen ja toinen toiseen.
Ymmärrän mitä kirjoitat kuitenkin ja voisin olla samaa mieltäkin joiltain osin.
Joskus kun itselläni on hahmotusongelma, yritän katsoa asiaa vaikka avaruudenta käsin.
Ihmiset touhuilevat ( sieltä ei näy tunteita) ja joku on paikoillaan. Tavallista elämää.
Mihin maailman kaikkeuteen laitamme tässä masennuksen tai kivut tai säryt.
Jokainen niitä kokenut tietää, että jos ei ajattele muuta kun omaa oloaan, niin tilanne alkaa rakentumaan mahdottomaksi.
Juuri siksi on hyvä, että ajatellaan muutakin kun omaa oloa. Yritetään olla ystävällisiä ja hymyilläkin joskus.
Siitä voi jopa aueta uusi tie ihmiselle, eikä sen esteenä saa olla sinä tai kukaan muukaan.
Ei lytätä toisia vaan mietitään asioita... sillai ne voi helpottua.

elämäonhienojuttu kirjoitti:

En ole trolli mutta pari kertaa kuolemaa läheltä maistellut.
En omasta tietoisesta syystäni, mutta joutunut tilanteisiin, jossa on ...
Kun kuolema on lähellä, tajuaa kuinka tärkeä se elämä onkaan.
Siis sen aikaa kun mitä se elämä kestää.
Kun aika loppuu, se oikeasti loppuu.
Ei siinä ole mitään uhoamista tai mitään, sillä kun kuoleman kylmä koura koskettaa,
ja painaa ihmisen maahan, se on kylmä ja kova.
Itsellä ei aina mene hyvin eikä sillä ole aina niin väliäkään.
Yritän hymyillä muille ihmisille ja auttaa heitä.
Tiedän nyt, että kun oma aikani tulee, sitä ei voi väistää.
Yritän olla onnellinen pimeydestä, kaamoksesta, vesisateesta ja kaikesta, mistä vaan voin.
Siitä mistä en voi olla onnellinen, sille en voi mitään. Sitten vaan jatkan seuraavalle kulmalle ja katson, olisiko siellä jotain ilon antajaa.
Joskus voi olla synkkiä päiviä paljon peräkkäin. Silti yritän hymyillä muilla ja asettua omaan elämääni siten, kun se on. Ei minulla ole mitään kiirettä pois lähteä.
Siihen ei ole mitään syytä oikeasti, muuta kun jos joutuu lähtemään.
Sanoisinkin, että onnellisuus on valinta. Särkyä ja painetta voi olla, mutta mitä sitten?
Se on sitä kun se on sitä. Kun se helpottaa, niin se on kiva asia.

Lue lisää

Puhut ihan kauniisti ja osin tottakin, mutta oikea elämä ei ole asenne kysymys. Ainakaan kaikissa tilanteissa. Aina on uusi päivä, niin sinulla, elinkautisvangilla kuin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneellakin. Asiat on lopulta niin helvetin suhteellisia. Näkökulmia on ikään kuin liikaa. Yksinkertaisuus ei ole elämän perusluonne.

voevoevoevoe kirjoitti:

Puhut ihan kauniisti ja osin tottakin, mutta oikea elämä ei ole asenne kysymys. Ainakaan kaikissa tilanteissa. Aina on uusi päivä, niin sinulla, elinkautisvangilla kuin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneellakin. Asiat on lopulta niin helvetin suhteellisia. Näkökulmia on ikään kuin liikaa. Yksinkertaisuus ei ole elämän perusluonne.

Lue lisää

Ehkä nuo ovat juuri ongelmiasi.
Oikeasti elämä:
on asennekysymys ja jopa kaikissa tilanteissa.
Yksinkertaisuus on elämän perusluonne.

Kaikki muu on turhaa ja upottavaa, jolla ei tee yhtään mitään..

Väittäisin tiedostavani elämän realiteetit 28-vuotiaana aika hyvin. Asennekysymys se ei ole kaikissa tilanteissa. Ihminen on tunne-eläin ennen kaikkea, siksi asenteella ei voi korjata kaikkea. Asiat ovat enemmän tai vähemmän aina suhteellisia. Jos yksinkertaisuus olisi elämän perusluonne, niin maailmassa olisi ehkä 3/4 vähemmän ongelmia kuin mitä todellisuudessa tällä hetkellä on, jos katsomme laajemmin maailmaa. Evoluutio (tai vaihtoehtoisesti Jumala) loi tästä maailmasta omanlaisensa näyttämön jossa jokaisella tulee olemaan oma kohtalonsa hyvässä ja pahassa.

No kokeillaan sitten perkele vaikka sitä kallionleikkausta!

Eikä kun ei kokeilla mitään, mikä vahingoittaa itseä, vaan kokeillaan niitä asioita, jotka auttaa itseä!

Lääkärihän sen kertoi.
Oletusten mukaan olisi ollut jo lähtöä.
Kyllä se itsestäkin siltä on tuntunut. Kokemuksestani kerron.
Että sinulle paskanjauhanta voi olla toiselle todellinen asia.
Semmoisia me olemme.
Ei minua haittaa vaikka olisit mitä mieltä tahansa. Ei se asioita muuta.
Kirjoitan vain omista asioistani. Jaan asiaani niiltä osin kun haluan muille.

Niin, kyllähän se turhauttaa, jos ihminen ei halua tulla autetuksi, ymmärrän hyvin, itseäkin on vastaavassa tilanteessa suututtanut. Mutta ei ehkä kannata kuitenkaan kannustaa tappamaan itseään...Eikä yksinolokaan takaa välttämättä helppoa ja tuskatonta kuolemaa, tai edes kuolemaa. Jos vetää esim. purkin lääkkeitä, niin voi olla että herää parin päivän päästä armottoman päänsäryn ja maksavaurion kanssa.