Mitä jos ei halua elää? On ollut terapiat, lääkkeet, olen uskovainen, uskon kaikenlaista. Mulla ei ole toivoa huomisesta. Olen yksin, en ysinäinen, en viihdy muiden ihmisten kanssa. Toisaalta voisin lunastaa oman elämäni muille muita auttaen, mutta se ei aina tunnu kovin houkuttelevalta, varsinkaan tässä mielentilassa. Toisaalta minulla on ihan hyviäkin ideoita, en jaksa niitä toteuttaa, mieluummin en poistu kotoa ja tykkään olla valveilla öisin, kun on pimeää ja hiljaisuutta. Kuten sanottu, minulla ei ole toivoa tulevaisuudesta, sillä minulla ei ole sieltä mitään mitä haluaisin. En halua seuraa, parisuhteita, loistoa tai hyviä töitä, opiskeluja, en perhettä, enkä vain elää tässä maailmassa. Kuolemani toisi surua joillekin läheisilleni, mutta luulen että se olisi samalla heille helpotus. Olen vielä alaikäinen, mutta ottaen huomioon tilanteeni, en halua olla tulevaisuudessa yhteiskunnan riippakivi, eikä musta tunnu, että mulla olisi hirveästi mitään annettavaa. Valitettavasti en voi vain odottaa, tämän ajanjakson 'ohimenoa'. Minulla on katumusta viime vuosista, eikä toivoa tulevasta.
Eli, onko kellään antaa hyvää syytä elää?
Eli, onko kellään antaa hyvää syytä elää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämä on.pyydä nyt ystäväni !luotettua ystävääsi kahville ja kerro tunteistasi.joskus kuten minulla löytyi ihan fyysinen syy "masennukseeni".mut ASIAT pitää hoitaa.niitä ei pidä pitkittää!Apua on tarjolla ja hyvää.mik on männy se *ON.katumus kuuluu ja itsesyytökset.YKSNÄISYYDESTÄ.Pyydä hyväystävää kahveelle!!
jäin miettimään SINUA??olet vissiin nuori?mene koulusi terveydenhoitajan luokse.HÄN on työssään hyvä ja vaitiolovelvollinen.kerro tuntemuksesi hänelle.Auttaja on hän.Toivon ELÄMÄÄSI pitkiä ja HYVIÄ vuosia ne on sinulla edessäsi.kaikkea hyvää sinulle toivotan.et ole yksin.
En valitettavasti ole koulussa, joten ei myöskään terveydenhoitajaa. Ja en oikein usko että siitä olisi apua. Olen ollut jo terapioissa ja toisin sanoen ollut yhteydessä kouluaikoina terkkariin. Terapian uudelleen aloittaminen ei oikein sytytä. Mun terapeutti ja psykiatrit on kaikki ollut todella kivoja, mutta en koe terapiaa hyödylliseksi. Voihan sitä kaikkea rupatella, mutta se ei välttämättä tuo helpotusta. Jos terapian tarkoitus on jotain itsensä ymmärtämisestä, en koe että terapeutti pystyy osoittamaan mitään.
Itsellenikin hiukan "vieras" tuo ihmisten luoma merkityselämä ja siksi viihdynkin mökillä.
Tarkoituksena olisi luopua elektroniikasta lähes kokonaan ja kesät samoilla ympäriinsä hyödyntäen luonnon tarjontaa.
Onhan tuota ihmisten sirkusta jännä seurata sivusta ja onhan sitä tullut elettyäkin laput silmillä useampi vuosi.
Monissa uskonnoissahan kirjoitetaan tilastasi ja se on hyvä tila. Onhan raamatussakin sanomaa että maailma on paha , älkää mukautuko sen mukaan.
Lähe intiaan johonkin temppeliin humisemaan mantroja niin vois vaikuttaa ajatteluun hiukan ! :D
No Intiaan voisinkin lähteä jos olis raheita. :D Edelleen kuitenkin todellisuus on, että elämä ei oikein mene eteenpäin itseni pysyessä neljän seinän sisällä, tarvitaan työ, rahaa. Mä en osaa sanoa jaksanko edes elää keskellä kukkaketoa.