Hei kaikki!
Olen luvannut itselleni Sveitsin reissun (noin 10000e) joululahjaksi. Pääsen pois täältä maanpäältä lopullisesti, ja kärsimykseni lakkaa. Parempaa joululahjaa ei voi enää itselle saada, sekä annan myös joululahjan ja elämän monelle ihmiselle, ketkä haluavat elää, sillä olen lupautunut luovuttamaan elimeni. Väsyin vain elämään, kun olen niin kauan ollut yksin, enkä ole nauttinut elämästä enää aikoihin, enkä iloinnut mistään. Minua ei kukaan jää kaipaamaan, niin päätin antaa itselleni parhaan mahdollisen joululahjan, sekä myös monelle muullekin. Näin minäkin saan tehtyä monta ihmistä iloiseksi. Minun tieni on ollut niin raskas kuljettava, että en enää jaksa sitä vain yksin kulkea loppuun. ;(
Olen luvannut itselleni Sveitsin reissun (noin 10000e) joululahjaksi. Pääsen pois täältä maanpäältä lopullisesti, ja kärsimykseni lakkaa. Parempaa joululahjaa ei voi enää itselle saada, sekä annan myös joululahjan ja elämän monelle ihmiselle, ketkä haluavat elää, sillä olen lupautunut luovuttamaan elimeni. Väsyin vain elämään, kun olen niin kauan ollut yksin, enkä ole nauttinut elämästä enää aikoihin, enkä iloinnut mistään. Minua ei kukaan jää kaipaamaan, niin päätin antaa itselleni parhaan mahdollisen joululahjan, sekä myös monelle muullekin. Näin minäkin saan tehtyä monta ihmistä iloiseksi. Minun tieni on ollut niin raskas kuljettava, että en enää jaksa sitä vain yksin kulkea loppuun. ;(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnea!
Kelpaisi Sveitsin-reissu itsellenikin, mutta eipä ole tuohon rahaa niin pakko jatkaa kärsimystä.
Niin ja me köyhemmät voidaan katsoa valokuvia Sveitsistä ja haaveilla. Sekin on hienoa, jos vaan paneutuu asiaan täysillä.
Usein haaveilu on hienompaa, kun itse kokemus.
Jo pelkästään lentokoneet ahdistavat minua suunnattomasti, jonot lentoasemilla jne jne.
Oikeastaan tykkään enemmän haaveilla kun toteuttaa.
Jokin lahja ihmiselle tuo haavelukin.
Kai te pidätte minua ihan kaistapäisenä, jota saatan ollakin tietämättäni.
Jos aloittaja menee , niin hyvää matkaa ja onnellisia hetkiä sinne jonnekin, jonne en itse varmaan koskaan mene.
Voin kuvitella kuitenkin, että tykkäät kaikesta siellä.
Älä hemmetti maksa puoskareille kymmentätuhatta. Käytä kaikki rahasi vaikka maailmanympärimatkaan ja kaikkeen turhaan luksukseen. Sitten vaan ostat halvalla jämärahoille vaikka myrkkyä, johon kuolet tai vaikka ei-niin-turvallisesti, mutta kivuttomasti kaasutat itsesi vähän kuin kanat 38 päivän elon jälkeen..
Ota minut pliiiiis mukaan! Jos sais vaikka kaks yhen hinnalla. Mutta onnea päätökselle.
Onkohan tämä eutanasiafantasiointi ollut aina joku yleinen suosittu masennusoire ja elämänkriisien ilmentäjä, vai liittyykö se jotenkin meidän muutenkin melko pinnalliseen ja ajatuksettomaan nykyaikaamme?
No, jos näiden mantrojen hokeminen jotakuta jotenkin helpottaa, niin siitä sitten vaan. Kai. Itseäni vuoroin (surku-)huvittaa ja tympii.
Kyllä sitä kuitenkin kuolee mieluummin ihan "köyhästi" eli täydesti elämällä ja kuolemalla kuin käsittelemällä tuotakin asiaa jonakin teknisenä toimenpiteenä. Päin vastoin toimimalla elämän unohtaminen on tietty ehkä jollakin tavoin totaalista?
Olen pahoillani aloittajan puolesta siitä, mikä noihin tilanteisiin on vienyt. Ehkä kuitenkin kannattaisi aina vielä jatkaa, niin kauan kuin on aikaa. On yleensä mahdollisuuksiakin, ennalta arvaamattomia ja hallitsemattomia...