Erityispiirteisyys on se mikä tässä on suurin vaikutin ja sen lisäksi muutamat vaikeat viime vuodet. Yhdelläkään tuntemattomalla ihmisellä ei ole noiden kahden "syyn" takia ollut mitään mahdollisuuksia. Ei kertakaikkiaan ole jaksamista ruveta tutustumaan tuntemattomiin ihmisiin. Oletuksena oli se, että tuttu ihminen olisi ainoa vaihtoehto, mutta sekin mahdollisuus on poissuljettu johtuen hänen erilaisuudestaan. Kun ei tunnu olevan mitään tarvetta läheisyyteen, eikä ole halua muuttaa omasta kodista pois, ei jaksa laittaa ruokaa, ei siivota, ei hoitaa ketään, jolla on jokin sairaus tai mahdolliset vanhuuden vaivat. Pelkkä ajatus että joutuisi suureen muutokseen aiheuttaa valtavan sisäisen ahdistuksen. Hän itse on tainnut tietää sen jo yli kymmenen vuoden ajan, koska haaveena on ollut olla aina yksin ja jossain vaiheessa ottaa koira kaveriksi. yhdenkään ihmisen puolesta ei voi "uhrautua", koska silloin menettää itsensä ja sellaisesta on jo vuosien kokemus nuorempana. Sellaisessa tilanteessa ihminen on tyhjä sisältä ja elämänilo häviää.
Mitään ei ole jäljellä
loppuelämäyksin
087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.