Olen elänyt mielestäni "oudon" elämän tähän asti. Tuntuu että jotkut vuodet ovat menneet hukkaan. Olen kärsinyt keskittymisvaikeuksista, ahdistuksesta, yksinäisyydestä. Tuntuu että ihmiset ovat saaneet minustä hieman väärän kuvan tai jotain. Teinivuodet ovat olleet yksinäisiä, hämmentäviä, sekavia. Tuntuu että en ole saanut elämässä mitään aikaiseksi, koska olen ollut yksinäinen, ahdistunut, ja (edellämainitut jutut)Tietenkin pientä edistystä olen havainnut. Muutama hyvä kaveri löytyy. Mutta harrastukset ovat esim. puuttuneet. Olen siis viettänyt liikaa aikaa yksin. Enkä ole saanut mitään järkevää aikaiseksi mielestäni. No olen ujo poika ollut aina, se selittää osan asioista. Viime aikoina olen tajunnut muutamia asioita elämästä ja osaan ottaa asiat positiivisemmin. Silti joutuu taistelemaan välillä liikaa. Toivottavasti joku osaisi sanoa jotain aiheeseen liittyvää.
Kummallinen elämä..
m19
7572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikuttaa ihan normaalilta 19v. ihmisen kokemuksilta.
ei muuta ku:
1) kouluun tai töihin
2) säännöllisesti liikkumaan
3) tyttöjahtiin tahi poikajahtiin kumppania etsimään
jos noi menee vituiks, älä masennu! mikään noista ei liene välttämätön hienolle elämälle... itses kans ku oisit sujut.
koulu menee jokseenkin hyvin, säännöllinen liikunta puuttuu, tyttöjä pelkään. No tavallaan asiat on kunnossa, mut ei niinkun haluais. Erityisesti naisrintama on mulle "hiljaiseloa" täynnä. Mut pitää yrittää.
kuules, jos yrittää jaksat, olet voittaja. oli asia sit mikä vain.
jos siinä 25 vuotiaana on viel poikuus tallella (en tiedä onko enää nytkään...) niin vituttaahan se. mut ei sillä, saati tyttöystävällä, varsinaisesti kiirus ole. elä stressaa. kaikki vaan tapahtuu, ennemmin tai myöhemmin, uskot siihen tai et!
Ei tuo sinun kuvaamasi elämä ole mitenkään outoa eikä edes harvinaistakaan. Sitäpaitsi sinulla asiat taitavat olla aika hyvin: sinulla on hyviä kavereita (arvaapa monellako ei ole yhtään!), et ole ainakaan vaikeasti masentunut (arvaapa moniko on, ja miltä se tuntuu!) ja olet oppinut suhtautumaan asioihin positiivisemmin (arvaapa monelleko on käynyt tasan päinvastoin!).
Jatka vain elämääsi ihan niin kuin se sinulta luonnostaan tulee. Sinua ei varmaan hyväksytä kusipääporukoihin, mutta kyllähän meitä suurinpiirtein tavallisiakin löytyy. Niin että tervetuloa jengiin vaan.
Taidatpa olla oikeassa. Ei mulla niin huonosti mene. Taitaa vaan olla mihin asioita vertaa. Jos vertaa johonkin jolla menee "hienosti" tuntee että itsellä menee huonosti. Jos taas vertaa johonkin henkilöön jolla menee oikeesti huonosti nii omat murheet tuntuu mitättömiltä. Näin ajattelin asian tässä.
Kyllähän näitä "kavereita" jokaisella on ja puuttuu, mutta yksinolo on taatusti parempi kuin huonossa seurassa. Itselläni kaikki mennyt tähän asti (30v) pieleen, koska aina jokin hölmöläinen haluaa pohtia asioita minun puolestani ja luoda hieman "omituisia" visioita joihinka ajaa minut. Näinhän se mt-alakin on minulle tullut tutuksi kun joku meni selkäni takana sohlottamaan asioitani. Harvakseltaan olen omia asioita saanut pohtia taikka ajaa.
Työelämässä mukana olo vain karsi maanikkoja pois niskasta. Mielisairaat ihmiset haluavat yhdistellä toisistaan riipumattomia asioita mm. työ taikka kouluelämän henkiseen hyvinvointiin. Siltikin saamme lukea uutisista, että moni opiskelija kärsii mt-ongelmista.
Keskittymishäiriö on takuuvarma asia aina silloin kun joutuu ulkopuolisen häirinnän kohteeksi.
Minulla on yksi neuvo ja se on, että vie mielihalusi esim. työ taikka kouluelämässä läpi vaikkapa kiukulla ja vaikka olotila olisi kuinka ahdistunut taikka stressaantunut tahansa.
kuulosti kauhian tutulta tua mitä kerroit.että se mitä on ollut.en oo ollu koulukiusattu,mut mut on jätetty yksin.
minun elämässä on kaikki ihan hyvin. nyt. minulla on poikaystäväkin, joka on ihan hulluna minuun ja jotenkin musta tuntuu, että voi raasua kun tämmöiseen mörköön on mennyt ihastumaan. tykkään hänestä kauhiasti, mutta jotenkin tuntuu etten ansaitse häntä. kirjotan nyt syksyllä ylioppilaaksi ja tuntuu että jos jatkan vaan opiskeluja, kuolen yksinkertaisesti pystyyn. ajattelin kerätä kaikki voimani ja lähteä ihan tuuliajolle ulkomaille, että sais jotain eloa. että olis vaan pakko elää.että olis tehtävä hommia jokaisten päivän askareitten eteen.pois täältä äitin passailusta.