Hei!
Onko kellään tietoa, kun pyytäisin amerikkalaisen serkkuni lapseni kummiksi. Mutta hän on uskonnoltaan kattollinen ja minä evankelisluterilainen. Voiko hän tulla lapseni kummiksi silti?
Onko kellään tietoa, kun pyytäisin amerikkalaisen serkkuni lapseni kummiksi. Mutta hän on uskonnoltaan kattollinen ja minä evankelisluterilainen. Voiko hän tulla lapseni kummiksi silti?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun kummi osallistuu lapsen hengelliseen kasvattamiseen, niin olisikohan uskonnolla merkitystä...
Käsittääkseni sylikummina pitää tapauksessasi olla luterilainen, kristitty käy muuten kummiksi.
Kyllä aivan kumminhan tarkoitus on osallistua "hengelliseen" kasvatukseen.
Miten sen asian sitten loppuviimeksi kukakin ajattelee. Eikä kyse ole sylikummista.
Ja sitäpaitsi ymmärsit täysin väärin otsikkoni
että olisikohan uskonnolla merkitystä. Minulle on ainakin aivan sama onko lapseni luterilainen, katollinen tai ortodoksi.... Ja vielä enemmän aivan sama missä uskonnossa kummi on.
Jos sinulla on kaksi evankelis-luterilaista, konfirmoitua kummia ja jotka ovat läsnä kastetoimituksessa, sen lisäksi sinun lapsesi kummiksi voidaan nimetä esim. roomalaiskatolilainen kristitty.
Juju on siinä, että tunnustavatko he meidän kirkkomme lapsikasteen. (Eli että jos esim. minä tahtoisin liittyä heidän kirkkoonsa/yhteisöönsä, vaatisivatko he minulta uutta kastetta.) Roomalaiskatolilaiset käyvät siis tämän ehdon mukaan kummeiksi.
Kysy tarkemmin kotiseurakuntasi kirkkoherranvirastosta. Nämä asiat ovat oikeasti hyvin tärkeitä, vaikkeivät ehkä juuri sinulle.
Harmittavan pinnallinen tuo huomiosi, että sinulle on aivan sama mitä uskontoa kummi edustaa - mutta se taitaa olla aika yleistä nykyään.
Kummista on tullut joku ystäväaikuinen, vaikka alkuperäinen merkitys on olla kasteen todistaja, historiallisesti takuumies tai -nainen, kasteelle tuoja ja kristillisen kasvatuksen antaja. Luottamustoimi siis.
Mieti vielä, miksi ylipäätään haluat pyytää lapselle kastetta, jos asia ei sinua juuri kiinnosta, kummien ei tarvitse tunnustaa ko. uskoa, mihin kastetaan jne. Nimittäin näitä asioista käydään kastekeskustelussa läpi, jonka soisin sinunkin kohdallesi tulevan papin käyvän.
(Kaikki eivät käy, tulevat vain paikalle viittä vaille mutta kaikissa ammateissa on ihmisiä, jotka tekevät jotkut hommat paremmin ja toiset huonommin.)
Kasteen pyytäminen lapselle on kuitenkin sellainen asia, että sitä ei seurakunta tai pappi milloinkaan saa evätä lapselta, vaikka pyytäjälle itselleen asia olisi vain tapa tai perinne tai suvun painostuksen tulosta. Siitä ei kastekeskustelussa ole kyse - vaan tutustumisesta.
Kaste ja kummit ovat Taivaan Isän lahjaa lapselle eikä lahjan arvoa vähennä se, minkä verran lahjan antamista sivusta seuraavat ymmärtävät tai arvostavat. Huom! Tähän sivusta seuraajiin kuuluu mielestäni samalla tavalla myös pappi. Kukaan meistä ei "tajua" sakramentteja, mutta ne otetaan vastaan uskolla.
Lasta voi kastamisen ajan pitää sylissä kuka tahansa. Hänen ei tarvitse olla kummi ensinkään eikä edes kelvollinen kummiksi. Aika yleistä on, että lapsen isä pitää lasta sylissä kastamisen ajan. Meillä on kolme lasta, eikä kenellekään heistä ole nimetty sylikummia. Kaikki kummit ovat saman arvoisia.
Jos kaste ja kummit ovat taivaaan lahja lapselle. Niin ethän missään nimessä voi väheksyä toisen uskontokunnan edustajaa. Ethän sinä voi tuomita ihmistä hänen uskontonsa mukaan. Ja meinaatko sinä että kastetta ei voi ottaa jos perhe ei ole uskova? Ja vanhanaikaista on puhua kummista "kristillisenä" kasvattajana.
Missään nimessä minä en halua että minulle ja perheelleni tyrkytetään uskonsanoja. Mutta sinä ilmeisesti väheksyt meitä, jotka emme vietä aikaamme kirkoissa joka pyhä.
Se on ikävää, koska meitä on paljon. Ja voihan sitä kukin uskoa omalla tavallaan, haluamatta kuitenkaan että uskoa tyrkytetään sen koommin.
Toivon, että et lukisi niin paljon omia ennakkoluulojasi minun tekstiini. Enhän minä
puhunut tuomitsemisesta mitään.
En todellakaan tuomitse ketään heidän uskontokuntansa mukaan, niin kuin en tuomitse muutenkaan ihmisiä. Ihmettelen, mistä löysit tuomitsemisen. Onko se peräisin omasta ennakkoluulostasi että uskovat-ihmiset-tuomitsevat-toisia-ja-luulevat-olevansa-muita-parempia.
Varmasti näitä on mutta eivät kaikki ole.
Sanoin, että kummin uskontokunta on tärkeä asia.
Siinä mielessä tarkoitin sitä tärkeyttä, että tosiasia on, että kristilliset kirkot opettavat monesta perusasiasta eri painotuksin tai eri tavallakin. Kummin tehtävänä on olla apuna kristillisessä kasvatuksessa vanhemmille ja minun mielestäni juuri siksi on tärkeää, että mainitut kaksi kummia ovat luterilaisia. Sen lisäksi niin kuin sanoin, kummeista on sovittu niin kuin kerroin.
Kummin tehtävistä on päätetty Kirkkojärjestyksessä jonka on vahvistanut kirkolliskokous eli vaaleilla valitut ihmiset joten demokraattisesti on toimittu. Nämä eivät siis ole minun tuomitsevia mielipiteitäni kummeista vaan se on ihan kirkon omaa itseymmärrystä.
Sanoin toiseen kysymykseesi ihan erikseen, koska aavistin sen tulevan... että kastekeskustelu EI ole sitä varten, että siinä mitataan tai kysytään kenenkään uskoa, enkö sanonutkin?
Sanoin, että näitä asioita on hyvä miettiä ennen kastetta - jos sattuu kohdalle ennen kastetta tilanne, että siitä asiasta keskustellaan kanssasi/kanssanne ääneen niin olisi tullut ajateltua asioita ja mahdollisesti useammasta näkökulmastakin. (Minusta ainakin on mukava valmistautua tilanteisiin, joissa minun mielipidettäni kysytään etten ole vain kuin ö aapisen laidalla ja myöhemmin vasta hoksaa: näin minä olisin halunnut sanoa, näin minä itse asiassa ajattelen tästä ja tästä.)
Kaste on nimenomaan lahja lapselle, eikä sen arvo riipu kenenkään uskosta tai mistään muusta asiasta kuin siitä, että Jumala tahtoo kastaa lapsen.
Minä en todellakaan väheksy ihmisiä, jotka eivät "vietä aikaansa kirkoissa joka pyhä". En tiedä, mistä senkään oletit. Kai omista ennakkoluuloistasi käsin tai sitten en tajua.
En minäkään vietä aikaani kirkossa joka pyhä eikä tarkoitus olekaan olla siellä joka pyhä.
Varoitat minua tuomitsemasta, mutta huomaathan, kuinka itse teet negatiivisia oletuksia ja arvostelujani minun henkilöstäni vaikket tunne minua. Luet rivien välistä tuomiota ja väheksyntää, vaikka yritin vastata asiaasi asiallisesti, asiat asioina, koska sattumoisin juuri kummiongelmastasi tiedän jotakin, mikä voisi auttaa. Siis katsoppas ensin itseesi ennen kuin osoittelet muita.
Kasteessa ei kenellekään "tyrkytetä uskonsanoja",
ajatuskin on ihmeellinen. Sillä itsehän perhe on kastetta pyytänyt, joten ihmiset toki pyynnön esittäessään varautuvat siihen, että kyseessä on kirkon kaste eikäpä vaikkapa jonkin toisen kulttuurin initiaatioriitti. Eli siellä varsinaisen kastamisen lisäksi myös rukoillaan ja luetaan yksi evankeliumikohta Raamatusta.
Lapselle voi myös pitää nimiäiset, jos tämä tuntuu - itse pyydettynäkin vielä - tyrkyttämiseltä.
Muutenkaan en ymmärrä tuota pointtiasi tyrkytyksestä. Vastasin kysymykseesi kummiasiassa, jonka esitit. Ajattelin, että kun kerran tiedän niin kerron, ettei sinun tarvitse sen takia soitella virastoihin tai enempää aikaasi kuluttaa netissä etsimässä tietoa.. joten oleppa hyvä.
Tuomion sanoja täällä ei ole tarkoitus sanoa
ja samalla toivon, että minuakaan ei ihmisvoimin tuomittaisi.
kaste ja kummius ovat kirkon luomia instituutioita ja vaikka kuinka haluaisit, et voi potkia sitä vastaan. kirkollla on luonnollisestikin oikeus asettaa omat kriteeriinsä itse luomaansa juttuun.
vaihtoehtona sinulla on jättää kaste väliin ja nimetä lapsesi vain maistraatissa ja viettää sen jälkeen halutessasi nimenantojuhla, tällöin lapsesi kuulu ev.lut.kirkkoon, eikä kukaan tuputa sinulle tai lapsellesi mitään. tällöin "kummien" uskontokunnallakaan ei ole mitään merkitystä.
vaikka kuinka katsoisit kummin tehtävän muuttuneen ja väittäisit kirkon käsitystä vanhanaikaiseksi, se ei silti muuta kirkon käsitystä kummiudesta ja vain se on se mikä merkitsee.
Miksi sitten kuulut kirkkoon ja kastat lapsesi jos et halua uskon sanoja yms. ?
Minä en kuulu kirkkoon juuri edellä mainitun syyn vuoksi.
Kyllä on mielikuvituksetonta ja typerää tuommonen.
Ilmeisesti en ole tarpeeksi selkeästi kirjoittanut, että ymmärtäisit asiani. Mutta joka tapauksessa haluaisin kummiksi katollisen serkkuni, joka asuu vakituisesti amerikassa. Itse olen evankelisluterilainen, enkä ole ajatellutkaan erota kirkosta. Ja joka tapauksessa minun lapseni kastetaan myös kirkossa. Saan sitten luvan katolliseen kummiin tai en. Minä en arvostele enkä luokittele ihmisiä heidän uskontonsa mukaan. Minun puolestani ihmiset saavat uskoa mihin tykkäävät. Ainoastaan minä tiedän itse mihin uskon ja mihin haluan uskoa. Ethän sinä voi minulta uskoani riistää tietämättäsi mihin minä uskon. Ja tottakai lapseni voi kuulua evankelisluterilaiseen kirkkoon, ilman että hänelle sen enempää tuputetaan uskontoa. Ja jos lapseni joskus ja jossain vaiheessa haluaa itse liittyä seurakuntatoimintaan mukaan, niin sehän on hänen asiansa. Minä itse olen nuorena käynyt joka pyhä kirkon pyhäkerhossa, tyttökerhossa, sekä seurakunnan päiväkerhossa ja lisäksi ollut myös seurakunnan järjestämillä retkillä. Enhän minä niitä lapseltani kiellä. Ajatelkaa mitä ajattelette, vastauksenne kuulostaa enemmänkin huvittavalta. Tai ehkä ymmärsitte kysymykseni väärin. mutta olisihan se pitänyt arvata ettei täältä kannata kysyä. Joten kysyn suoraan kotipaikkakuntani kirkkoherralta, "että käykö katollinen serkkuni kummiksi vai ei"...
Olen jo ajat sitten ensimmäisessä viestissäni ja ihan ensimmäiseksi vastannut että
ROOMALAISKATOLILAINEN KÄY KUMMIKSI JOS SINULLA ON KAKSI KONFIRMOITUA EVANKELIS-LUTERILAISTA KUMMIA HÄNEN LISÄKSEEN.
Millaisesta rautalangasta tämä pitää vääntää?
En viitsi enään uhrata aikaani vastaamalla sinun typeriin viesteihisi. Jumalan rauhaa vaan sinulle ;)
Älä suotta mieltäsi pahoita ajattelemattomista sanoista. Yritit jakaa tietoa jota Elli pyysi, mutta (taas) maailman palkka oli pilkka. Mitäpä tuosta. Minuun teit vaikutuksen pitkäjänteisyydelläsi ja itsehillinnällä. Itsellä olisi noin kovapäisestä kanssa keskustelijasta (voiko inttämistä nimittää keskusteluksi) palanut käämit sekunnissa.
Seurasin keskustelua mielenkiinnosta, koska en luterilaisen kirkon käytäntöjä niin selvästi tiedä. Omaa mielipidettäni kai tässä on turha enää esille tuoda, kun kerta kaksi ääripäätä jo samaan ovat päätyneet: Pastoressa (pastori oletan) ja Uskonnoton...
Jokainen tallaa omia polkujaan, mutta että seurakunnan jäsenyyteen kesäleirien ja kirkkohäiden takia? Ihmeelliseltä kuulostaa.
Joillekin suodaan avarakatseisuuden kasvaa iän ja elämänkäänteiden mukana, toivoisin kuuluvani siihen porukkaan. Rauhallista paaston aikaa ja pääsiäisen valmistautumista Sinulle Pastoressa. (Elli, älä edes vaivaudu...)
ja kiitos sinulle. En minä viitsi vaivautua enää.
Jos Elli tahtoo mennä kirkkoherranvirastoon kuulemaan saman vastauksen, niin sehän on hänen asiansa. Ehkä tällä tavalla on helpompaa olla pitkäjänteinen, livenä joskus kyllä menee hermot.
Sehän taas ei palvele mitään, mutta täytyy olla myös seurakuntalaisilta lupa ihmisyyteen kaikkine lieveilmiöiteen meillä papeillakin. Samoin sinulle ja kaikille palstan lukijoille, myös Ellille, rauhallista paaston aikaa. Pian, jos Luoja suo, saamme yhdessä iloita ja todeta: Kristus ylösnousi - totisesti nousi!
kummi... onkohan harja- vai tasakatto? Hehe... Sorry. En voinu olla tarttumatta tuohon toistuvaan virheelliseen kirjoitusmuotoosi.
Kyllä voi jos lapsellesi on tulossa vähintään kaksi evankelisluterilaista kummia.
Kummallakin lapsistamme on yksi ortodoksi kummi ev.luttien lisäksi. Kysyimme aikanaan asiaa papilta joka sanoi että pitää olla väh. kaksi omaan uskontokuntaan kuuluvaa kummia!