Outo tunne

Olen pitkään miettinyt miksi oloni on niin sekava. Ristiriitainen.

Kun olen yksin ja mietin kaikkea asiat tuntuu niin suurilta. Tunnen oloni äärettömän masentuneeksi. Tulevaisuus toivottoman synkkää, enkä pysty näkemään itselleni tulevaisuutta enää.

Kun olen muiden seurassa. Katselen maailmaa ympärilläni. Kaikkea elämää mitä lähelläni on, yhtäkkiä murheeni ja elämäni tuntuu niin pieneltä. Etäiseltä. Saan kaikkeen etäisyyden ja kaikki huoleni tuntuvatkin taas pieniltä. Toivo palaa.

Kuljen oudossa epätoivon ja toivon
Näköalattomuuden ja näköalallisuuden aallokossa.

Hämmentää niin nopea vaihtelu yksin asioiden pohtimisen toivottomuudesta seurassa olemisen toivon palautumiseen

Olen yleensä tunteilta tasainen eli ne ei vaihtele seuran mukaan ääripäihin mutta nyt...
9<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat..

Äänestä
  • En usko että ymmärrät


    Minulla on depressio ja luokittelun mukaan vaikea asteinen


    Itsemurha vaaran kanssa

    Äänestä

  • etymmärrä kirjoitti:

    En usko että ymmärrät


    Minulla on depressio ja luokittelun mukaan vaikea asteinen


    Itsemurha vaaran kanssa

    jos ongelmasi tuntuvat pieniltä muiden seurassa ollessasi, niin mielestäni sinun kannattaisi pysytellä muiden parissa. Koeta hakeutua erilaisiin ryhmiin, jos se ei muuten onnistu.

    Äänestä


  • etymmärrä kirjoitti:

    En usko että ymmärrät


    Minulla on depressio ja luokittelun mukaan vaikea asteinen


    Itsemurha vaaran kanssa

    Kokeilisit itsemurhaa ilman vaaraa..

    Äänestä

  • ehdotus kirjoitti:

    jos ongelmasi tuntuvat pieniltä muiden seurassa ollessasi, niin mielestäni sinun kannattaisi pysytellä muiden parissa. Koeta hakeutua erilaisiin ryhmiin, jos se ei muuten onnistu.

    Perustan aidon myttyilyryhmän, kunhan hyvä paikka vaan löytyy. Sinne voi tulla porukalla synkistelemään.

    Äänestä


Sinulla on tulevaisuus kunhan annat itsellesi vapauden luoda se.

Äänestä

Olen itse Ämmän palvoja. Haistakaa vittuuuuuuuuuuu!!!!!!!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tunteetheittelee kirjoitti:

Olen pitkään miettinyt miksi oloni on niin sekava. Ristiriitainen.

Kun olen yksin ja mietin kaikkea asiat tuntuu niin suurilta. Tunnen oloni äärettömän masentuneeksi. Tulevaisuus toivottoman synkkää, enkä pysty näkemään itselleni tulevaisuutta enää.

Kun olen muiden seurassa. Katselen maailmaa ympärilläni. Kaikkea elämää mitä lähelläni on, yhtäkkiä murheeni ja elämäni tuntuu niin pieneltä. Etäiseltä. Saan kaikkeen etäisyyden ja kaikki huoleni tuntuvatkin taas pieniltä. Toivo palaa.

Kuljen oudossa epätoivon ja toivon
Näköalattomuuden ja näköalallisuuden aallokossa.

Hämmentää niin nopea vaihtelu yksin asioiden pohtimisen toivottomuudesta seurassa olemisen toivon palautumiseen

Olen yleensä tunteilta tasainen eli ne ei vaihtele seuran mukaan ääripäihin mutta nyt...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu