Järkeilyä tähän

Rakastan ja rakastan. Tunteille ei voi mitään, mutta mietin sitä, että kumpikaan meistä ei ole valmis tekemään yhteisen elämän hyväksi mitään. Olemme molemmat naimisissa tahoillamme. Molemmat väittävät eroavansa, mutta kumpikaan ei sitä tee. Elämme siis näin koko elämämme loppuajan. Ehkä liikaa menetettävää erossa molemmilla. Miksi siis jatkaa edes tätä? Pystyykö mies edes eroamaan? Olen jostakin lukenut, että harva mies siihen pystyy, vaikka onnellinen ei olisi. Jäädään siihen turvalliseen vanhaan. Ehkä naisellakin samaa. Toisaalta tähän voi liittyä mitä vain. Ehkä on parempi antaa olla ja jatkaa vain vanhassa turvallisessa kainalossa, jota ei rakasta. Ainakin, kun ei saa mitään varmuutta mihinkään. Miksi riskeerata turvallista elämää, vaikka omasta onnellisuudestaan välittämättä. Pidähän huolta itsestäsi mies.