Meitä oli kolme - äiti, isä ja minä - kunnes isä löysi työpaikaltaan uuden läheisen ystävän ja rakkaan. Yhtenä päivänä minut kutsuttiin todistamaan isäni ja uuden rakkaan hääjuhlaa kirkkoon. Minut puettiin ihanaan prinsessamekkoon ja hiukseni koristeltiin kukilla ja helmillä. Minua neuvottiin kävelemään somasti ja minua kehoitettiin hymyilemään kauniisti kuin oikea prinsessa. Juhlavieraita oli paljon. Katseita oli paljon. Minua pelotti ja hirvitti niin, että hymyilin kaikilla voimillani ja katsoin pappia suoraa silmiin. Pappi puhui vieraille, isälle ja uudelle äitipuolelleni ja loi silloin tällöin minuunkin isällisen, hillityn, hyväksyvän ja rohkaisevan katseen, niin kuin kunnon pappismiehen kuuluukin. Ja siinä arvokkaiden katseiden ja kauniiden sanojen keksellä isä, pappi ja koko kirkkokansa murskasivat kaikki yhdessä pienen tytön typerät haaveet äidistä ja isästä ja oikeasta perheestä. Minuun sattui, mutta minä hymyilin hyvin, oikein hyvin minä hymyilin.
Tuon juhlan jälkeen taisin olla pitkään hiljainen lapsi.
Olin jo unohtanut tuon kaiken, kunnes syksyllä äiti toi minulle postin seasta kutsun ilmoittautua rippikouluun. En tiedä, miksi ihmeessä tuo lapsena koettun käsittämättömän ristiriitainen hetki tuli mieleeni juuri silloin, kun kutsua luin. Viikon päästä sanoin äidilleni, etten menisi rippikouluun, en ainakaan vielä. Äiti sanoi, etteihän sinun sinne ole pakko mennä. Se on asia, jonka saat päättää aivan itse. Nyt luokkatoverini käyvät rippikoulua. Äitikin käy kirkossa usein sunnuntaisin.
Minä kävelen ja kuuntelen kuinka kevättalven ensiauringon sulattama ja hämärtyvän illan uudelleen jäädyttämä jää rapsahtelee kenkäni alla. Tunnen, ettei mene enää montaa päivää, kun talitintti taas laulaa. Voi kuinka kevättalvi onkin suloista aikaa. Mieleni on keveä ja sydämeni kiitollinen Jumalalle.
Tuon juhlan jälkeen taisin olla pitkään hiljainen lapsi.
Olin jo unohtanut tuon kaiken, kunnes syksyllä äiti toi minulle postin seasta kutsun ilmoittautua rippikouluun. En tiedä, miksi ihmeessä tuo lapsena koettun käsittämättömän ristiriitainen hetki tuli mieleeni juuri silloin, kun kutsua luin. Viikon päästä sanoin äidilleni, etten menisi rippikouluun, en ainakaan vielä. Äiti sanoi, etteihän sinun sinne ole pakko mennä. Se on asia, jonka saat päättää aivan itse. Nyt luokkatoverini käyvät rippikoulua. Äitikin käy kirkossa usein sunnuntaisin.
Minä kävelen ja kuuntelen kuinka kevättalven ensiauringon sulattama ja hämärtyvän illan uudelleen jäädyttämä jää rapsahtelee kenkäni alla. Tunnen, ettei mene enää montaa päivää, kun talitintti taas laulaa. Voi kuinka kevättalvi onkin suloista aikaa. Mieleni on keveä ja sydämeni kiitollinen Jumalalle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä nyt ei sitten ollut mitään järjen hitustakaan. Isäsi ja äitisi liitto ei toiminut, paska mäihä. Miten se vaikuttaisi mitenkään siihen, haluatko mennä rippikouluun?
Äitisi, joka käy usein kirkossa(ei siis tapa kristitty), ei painosta sinua menemään rippikouluun, kaverisi käyvät jo(eikös sitä yleensä kesällä?), ja sinä olet kiitollinen Jahvelle sääilmiöistä? Nyt ei kaikki taida olla ihan hyvin. Puhu terapeutille tai papille.
Tuolla kirjoittajan tavallahan sitä kasvetaan ja tehdään omia ratkaisuja ja huomataan, että kun elämä kömäyttää niin hiton paljon hyviä asioita jää jäljelle mistä saada voimia.
Vuodenajat vaihtuvat ja maapallo kiertää omaa rataansa heilahtamatta ihmisten vastoinkäymisistä. Ja elämä voittaa...
Sitä paitsi minä olen kuullut jo, kun tirpat laulavat.
Prinsessa, kirjoituksesi oli kaunein ja asiallisin pitkään aikaan tällä palstalla. Ymmärrän hyvin mitä halusit sanoa. Kovin mielellään me heitämme lokaa toistemme päälle ja tulemme kyynisiksi. Kuitenkin Jumala on rakkaus ja hyvyys voittaa pahuuden ja kauneus on rumuutta parempi. Kauneudella tarkoitan ihmisen sydäntä. Olet vielä nuori, etkä ole ajatuksiltasi ehtinyt urautua vielä suuntaan tai toiseen. Pidä mielesi avoimena ja säilytä luottamus Jumalaan. Haluan toivottaa kaikille hyvää Pääsiäisen odotusta! Taivaassa tavataan!
Kauniin proosallisesti kirjoitettu.
Minä kieltäydyin rippikoulusta - yli 20 vuotta sitten - voi, joko siitä on niin kauan! - vakaumuksellisesta syystä. Kun en uskonut mitään Jumalaa olevan missään. "Ateistinen" käsitykseni ei kuitenkaan ollut kieltäytymiseni varsinainen syy, ei ainakaan ainoa. Olisinhan minä ehkä voinut mennä "tavan vuoksi" ja että olisin tyydyttänyt suvun perinteet ja "saanut rippilahjoja".
Ajattelin kuitenkin näin: kirkkoon kuuluu ihmisiä jotka oikeasti uskoo Jumalaan, ok., heillä on oikeus uskoonsa ja vaikka minä en uskokaan tahdon kunnioittaa heidän uskoa. Mielestäni usko Jumalaan oli lapsellista ja typerää, mutta en tahtonut pilkata kenenkään uskoa. Se mikä minusta oli lapsellista ja typerää saattoi toiselle olla arvokasta.
Siksi kieltäydyin rippikoulusta vakaumuksellisesti. Koska rippikouluun meneminen ja koko siihen touhuun osallistuminen pelkästään tavan tai rippilahjojen vuoksi olisi mielestäni ollut niiden ihmisten uskon halveksimista jotka oikeasti uskoo Jumalaan.
Onko talitintti se lintu joka sanoo "tityy-tityy"?
Olin pari viikkoa sitten metsässä patikoimassa ja kuulin sen - poskelleni valahti muutama kirkas kyynel, ja tuhat lapsuuden tuoksua nousi muistikuvien kultaisista kätköistä:
Titityy-Titityy.
Lauloi niinkuin ennenkin. Pysähdyin kuuntelemaan, todella.
Onko kukaan teistä kuullut viimevuosina että talitintti - vai mikä lintu se nyt sitten onkaan - vielä laulaisi titityy?
Vuosien kuluessa kaikki supistuu ja kapenee. Linnun laulukin.
No, ei sentään kaikki.
:)
Niinkuin valkoinen kyyhky häkissään
etsii lauluaan sydämestään
ei tinttikään kaupungissa laulaa voi
koska maailman kovuus on vienyt herkkyyden pois
mutta - metsäkyyhkyn aika on tullut
ja kohta kukat puhkeavat maahan
kujerrus kantaa yli metsäpurojen
siellä istuu pieni lintu suloinen
on onnellinen vaeltaja
tuo pieni lintunen
puhtaus koskettaa siipiä herkkää
ja kyynel putoaa, kastetta täynnä jo maa
todella totta!
laulun aika on tullut
anna minun nähdä kasvosi
anna minun kuulla äänesi
sillä suloinen on sinun äänesi
ja ihanat ovat sinun kasvosi -
kyyhkyseni suloinen
tuo onnellinen -
tule pois piilostasi
ja laula, laula
kirkkain laulu mitä maan päällä kantaa
Urbaanit laulavat "ti-tyy" ja landelaiset "ti-ti-tyy"
Kai sitä voi aidosti uskoa ilman rippikouluakin siinä missä tavanvuoksi kuuluu kirkkoonkin. Jos kerran usko merkitsee enemmän kuin teot, niin kaikkihan on sitten ok.
Katsotko sähköpostisi?
:)