Oliko? Eikö tullut sana suusta? Vaikka ri ykdi sana sanomatta jää.
0Äänestä
Bxjfoke
Meinasin itsekin kantaa hänet kotiin lähtiessäni mutta eihän se koskaan niin mene.
0Äänestä
Mmmmm
Ikkunasta?
0Äänestä
niintäälläkin
Missäs näit? :) Itsekin näin erään tumman ponnaripäisen naisen vilahtavan kämppäni lähistöllä ja mietein et olikohan hän? :)
0Äänestä
Samaanaistakatsellut
Oli se..brunette 😉
0Äänestä
hänonvienysydämeni
;) <3
0Äänestä
Huomennataas
Sama. Ollut jo yli kaksi vuotta. Jos uskaltaisit sanoa jotain siitä mitä tunnet, edes pientä, niin tulisin vastaan.
0Äänestä
hymysi_sulattaa
Samoin, vaikka kovin ohimennen nähtiin 💕
0Äänestä
aitojorma
Minullakin oli perhosia anuksessa tänään kun näin sinut, ai että! 😘👁🦋💩❤️
0Äänestä
hyihyi
:-(
0Äänestä
JokirantaJukka
Oli kiva nähdä sua jumpassa 😍😘
0Äänestä
Miehenmielipide
Minäkin läähätin kuin koiranpentu hänen lähellään. Siinä on vaan niin perhanan hyvä olla.
0Äänestä
love.na
Tällä hetkellä ei hymyilytä kenenkään muun seurassa yhtä paljon 😍😊 semmoinen hauska.☺️
0Äänestä
HoitajaMies
Mitä miesystäväsi on siitä mieltä?
0Äänestä
Kädetkintärisee
Tuttu tunne aina kun hänet miehen näen, saati kun puhutaan jotain. Aina ilmaisen itseäni jotenkin hölmösti hänelle. Hermostun ja puheesta tulee jotenkin epäselvää tai töksäytän jotain vähän typerää. Tai kuten tänään, paljastin jotain liikaa elämästäni, en oo juuri huudellut siitä asiasta kuin lähimmilleni. Sitten hävettää jälkikäteen. Huokaus.
0Äänestä
Kädetkintärisee
Kädetkintärisee kirjoitti:
Tuttu tunne aina kun hänet miehen näen, saati kun puhutaan jotain. Aina ilmaisen itseäni jotenkin hölmösti hänelle. Hermostun ja puheesta tulee jotenkin epäselvää tai töksäytän jotain vähän typerää. Tai kuten tänään, paljastin jotain liikaa elämästäni, en oo juuri huudellut siitä asiasta kuin lähimmilleni. Sitten hävettää jälkikäteen. Huokaus.
Hmm, ei ollut tarkoitus tähän kohtaan kirjoittaa, sorry vain. :)
0Äänestä
jännäilmiö
Kädetkintärisee kirjoitti:
Hmm, ei ollut tarkoitus tähän kohtaan kirjoittaa, sorry vain. :)
vaikka minua jännittäis miten tai olisi tarkka paikka (siis käsillä jotain todella tarkkaa esim töissä), niin minun kädet ei ole ikinä tärissy. Sama jossain aamu- tao vaikka päiväraporteissa, jossa väkeä on paljon pienessä tilassa, niin minulla ei naamanväri muutu koskaan punaiseksi, vaan olen aina tasisen kalpea. Outoa, mutta johtuisko siitä ettei mulla ole mitään luurankoja kaapissa?
0Äänestä
pakkojatkaa
jännäilmiö kirjoitti:
vaikka minua jännittäis miten tai olisi tarkka paikka (siis käsillä jotain todella tarkkaa esim töissä), niin minun kädet ei ole ikinä tärissy. Sama jossain aamu- tao vaikka päiväraporteissa, jossa väkeä on paljon pienessä tilassa, niin minulla ei naamanväri muutu koskaan punaiseksi, vaan olen aina tasisen kalpea. Outoa, mutta johtuisko siitä ettei mulla ole mitään luurankoja kaapissa?
tää tuli mieleen siitä eräästä "miehestä", joka aina raportilla oli ja on helakanpunainen ja hiloileva ja meinasipa kerran häkellyksissään istua tuolin sijasta lattialle. :/
0Äänestä
Kädetkintärisee
jännäilmiö kirjoitti:
vaikka minua jännittäis miten tai olisi tarkka paikka (siis käsillä jotain todella tarkkaa esim töissä), niin minun kädet ei ole ikinä tärissy. Sama jossain aamu- tao vaikka päiväraporteissa, jossa väkeä on paljon pienessä tilassa, niin minulla ei naamanväri muutu koskaan punaiseksi, vaan olen aina tasisen kalpea. Outoa, mutta johtuisko siitä ettei mulla ole mitään luurankoja kaapissa?
No ei mullakaan ole "luurankoja kaapissa", en vaan paljasta kaikkea itsestäni kaikille. Tuo taipumus punasteluun yms. Oli voimakas teininä. Nykyisin ei, mutta tämä tietty mies vaikuttaa sillä tavalla muhun. Ehkä johtuu siitä, kun haluaisin tehdä tietysti hyvän vaikutuksen mutta sen sijaan teen päinvastaisen. :)
0Äänestä
nojooo
pakkojatkaa kirjoitti:
tää tuli mieleen siitä eräästä "miehestä", joka aina raportilla oli ja on helakanpunainen ja hiloileva ja meinasipa kerran häkellyksissään istua tuolin sijasta lattialle. :/
liikuessa hikoilen eniten kaikista muista, vaikka olenkin salin vahvin :D ja poskissakin saattaa olle vähän punaa. :) Mutta tosiaan tuo eka kommenttini kuvaa juurikin sitä, että jos ihmisellä on pimeät puolensa ja salattavaa ja muualla yrittää esittää normaalia, niin se ei sitten välttämättä onnistukaan, vaan käytös ja olemus kertoo paljonkin, vaikka kuinka yrittäisi esittää muuta. Siksikin elän aina sen mukaisesti, ettei mitään hävettävää olisi, joka sitten väkisinkin heijastuu ulospäin. Tämä juontaa ehkä siitä, että mummoni aina sanoi, että "taivaan isä" näkee koko ajan kaiken, joten jo lapsena minulla oli tarkka kontrolli vaikkakin olisin ollut yksin. Tein ja teen vain asioita, jotka kestää päivänvalon ja ovat normaaliuden rajoissa. Tavallaan olen tyytyväinen tähän isoäitini opetukseen, vaikka se lapsena vähän pelottikin.
0Äänestä
etookkaan
Kädetkintärisee kirjoitti:
No ei mullakaan ole "luurankoja kaapissa", en vaan paljasta kaikkea itsestäni kaikille. Tuo taipumus punasteluun yms. Oli voimakas teininä. Nykyisin ei, mutta tämä tietty mies vaikuttaa sillä tavalla muhun. Ehkä johtuu siitä, kun haluaisin tehdä tietysti hyvän vaikutuksen mutta sen sijaan teen päinvastaisen. :)
varmaan se eräs mitään puhumaton jopa huoneesta toiseen tuijottelija (mieli tuli pamauttaa ovi kiinni!, että saan kirjoittaa rauhassa), joka tuli kanssani vessaankin yhtäaikaa. Töissä on akkojen kesken tapana (joka paikassa) sanoa, että nyt täytyy käydä vessassa :D:D ja tämä lähti talsimaan rinnallani ja vielä takaisinkin samaa matkaa. :DJa vessat ovat äänieristämättömiä vierekkäin olevia koppeja. Ja sitten kun muiden akkojen kanssa nauraa räkätettiin jotain tyhmiä juttuja, niin tämä tuli huoneen ovelle vihaisen näköisenä luullen että nauretaan sille.
0Äänestä
Joskustärisienemmän
Kädetkintärisee kirjoitti:
No ei mullakaan ole "luurankoja kaapissa", en vaan paljasta kaikkea itsestäni kaikille. Tuo taipumus punasteluun yms. Oli voimakas teininä. Nykyisin ei, mutta tämä tietty mies vaikuttaa sillä tavalla muhun. Ehkä johtuu siitä, kun haluaisin tehdä tietysti hyvän vaikutuksen mutta sen sijaan teen päinvastaisen. :)
Minä en ainakaan takerru jonkun ihmisen käsien tärinään tai punasteluunkaan. Ajattelen, että sellainen voi johtua muustakin kuin suuremmoisesta karismastani. Minulla huomaa puhetavassa parhaiten jännityksen. Töks. Töks jne ☺️ Jos kaveri on synkkaava, niin silloin töksöttää ihan hauskasti 😊
0Äänestä
voisua
Kädetkintärisee kirjoitti:
No ei mullakaan ole "luurankoja kaapissa", en vaan paljasta kaikkea itsestäni kaikille. Tuo taipumus punasteluun yms. Oli voimakas teininä. Nykyisin ei, mutta tämä tietty mies vaikuttaa sillä tavalla muhun. Ehkä johtuu siitä, kun haluaisin tehdä tietysti hyvän vaikutuksen mutta sen sijaan teen päinvastaisen. :)
tämä ei varmaan edes koske sua. Varsinkaan, jos punastelusi syy ei ole mitkään "pimeät" asiat. Ihmisillä ei pitäisi olla mitään outouksia, koska väkisinkin se heijastuvat normaalielämään. Luultavasyi myös pervot ajatukset (vaikkapa työkaveristasi) näkyvät väkisinkin käytöksessäsi, vaikket niin haluaisikaan. Tällä ajatuksella ohjaan omaa käytöstäni/reaktioitani, koska en halua olla mikään tärisevä/punasteleva pelle, joka ei meinaa osua ison takamuksensa kanssa edes tuoliin. Parasta vaan elellä niin normaalisti kuin suinkin. Niin minä teen ja siitä tää jatkuva kalpeuteni ja käsien tärisyttämyys (myös muiden läsnäollessa) varmaan johtuukin, josta olen pellkästään kiitollinen.
0Äänestä
Niilläeioletekemistä
jännäilmiö kirjoitti:
vaikka minua jännittäis miten tai olisi tarkka paikka (siis käsillä jotain todella tarkkaa esim töissä), niin minun kädet ei ole ikinä tärissy. Sama jossain aamu- tao vaikka päiväraporteissa, jossa väkeä on paljon pienessä tilassa, niin minulla ei naamanväri muutu koskaan punaiseksi, vaan olen aina tasisen kalpea. Outoa, mutta johtuisko siitä ettei mulla ole mitään luurankoja kaapissa?
Ei se johdu siitä, ettei sinulla ole luurankoja. Sulla voi olla niitä paljon enemmän kuin punaisella ja tärisevällä. Tarkoitan, ettei tuo ole selitys millekään 😊
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oliko? Eikö tullut sana suusta? Vaikka ri ykdi sana sanomatta jää.
Meinasin itsekin kantaa hänet kotiin lähtiessäni mutta eihän se koskaan niin mene.
Ikkunasta?
Missäs näit? :) Itsekin näin erään tumman ponnaripäisen naisen vilahtavan kämppäni lähistöllä ja mietein et olikohan hän? :)
Oli se..brunette 😉
;) <3
Sama. Ollut jo yli kaksi vuotta. Jos uskaltaisit sanoa jotain siitä mitä tunnet, edes pientä, niin tulisin vastaan.
Samoin, vaikka kovin ohimennen nähtiin 💕
Minullakin oli perhosia anuksessa tänään kun näin sinut, ai että!
😘👁🦋💩❤️
:-(
Oli kiva nähdä sua jumpassa 😍😘
Minäkin läähätin kuin koiranpentu hänen lähellään. Siinä on vaan niin perhanan hyvä olla.
Tällä hetkellä ei hymyilytä kenenkään muun seurassa yhtä paljon 😍😊 semmoinen hauska.☺️
Mitä miesystäväsi on siitä mieltä?
Tuttu tunne aina kun hänet miehen näen, saati kun puhutaan jotain. Aina ilmaisen itseäni jotenkin hölmösti hänelle. Hermostun ja puheesta tulee jotenkin epäselvää tai töksäytän jotain vähän typerää. Tai kuten tänään, paljastin jotain liikaa elämästäni, en oo juuri huudellut siitä asiasta kuin lähimmilleni. Sitten hävettää jälkikäteen. Huokaus.
Hmm, ei ollut tarkoitus tähän kohtaan kirjoittaa, sorry vain. :)
vaikka minua jännittäis miten tai olisi tarkka paikka (siis käsillä jotain todella tarkkaa esim töissä), niin minun kädet ei ole ikinä tärissy. Sama jossain aamu- tao vaikka päiväraporteissa, jossa väkeä on paljon pienessä tilassa, niin minulla ei naamanväri muutu koskaan punaiseksi, vaan olen aina tasisen kalpea. Outoa, mutta johtuisko siitä ettei mulla ole mitään luurankoja kaapissa?
tää tuli mieleen siitä eräästä "miehestä", joka aina raportilla oli ja on helakanpunainen ja hiloileva ja meinasipa kerran häkellyksissään istua tuolin sijasta lattialle. :/
No ei mullakaan ole "luurankoja kaapissa", en vaan paljasta kaikkea itsestäni kaikille. Tuo taipumus punasteluun yms. Oli voimakas teininä. Nykyisin ei, mutta tämä tietty mies vaikuttaa sillä tavalla muhun. Ehkä johtuu siitä, kun haluaisin tehdä tietysti hyvän vaikutuksen mutta sen sijaan teen päinvastaisen. :)
liikuessa hikoilen eniten kaikista muista, vaikka olenkin salin vahvin :D ja poskissakin saattaa olle vähän punaa. :)
Mutta tosiaan tuo eka kommenttini kuvaa juurikin sitä, että jos ihmisellä on pimeät puolensa ja salattavaa ja muualla yrittää esittää normaalia, niin se ei sitten välttämättä onnistukaan, vaan käytös ja olemus kertoo paljonkin, vaikka kuinka yrittäisi esittää muuta. Siksikin elän aina sen mukaisesti, ettei mitään hävettävää olisi, joka sitten väkisinkin heijastuu ulospäin.
Tämä juontaa ehkä siitä, että mummoni aina sanoi, että "taivaan isä" näkee koko ajan kaiken, joten jo lapsena minulla oli tarkka kontrolli vaikkakin olisin ollut yksin. Tein ja teen vain asioita, jotka kestää päivänvalon ja ovat normaaliuden rajoissa.
Tavallaan olen tyytyväinen tähän isoäitini opetukseen, vaikka se lapsena vähän pelottikin.
varmaan se eräs mitään puhumaton jopa huoneesta toiseen tuijottelija (mieli tuli pamauttaa ovi kiinni!, että saan kirjoittaa rauhassa), joka tuli kanssani vessaankin yhtäaikaa. Töissä on akkojen kesken tapana (joka paikassa) sanoa, että nyt täytyy käydä vessassa :D:D ja tämä lähti talsimaan rinnallani ja vielä takaisinkin samaa matkaa. :DJa vessat ovat äänieristämättömiä vierekkäin olevia koppeja.
Ja sitten kun muiden akkojen kanssa nauraa räkätettiin jotain tyhmiä juttuja, niin tämä tuli huoneen ovelle vihaisen näköisenä luullen että nauretaan sille.
Minä en ainakaan takerru jonkun ihmisen käsien tärinään tai punasteluunkaan. Ajattelen, että sellainen voi johtua muustakin kuin suuremmoisesta karismastani. Minulla huomaa puhetavassa parhaiten jännityksen. Töks. Töks jne ☺️
Jos kaveri on synkkaava, niin silloin töksöttää ihan hauskasti 😊
tämä ei varmaan edes koske sua. Varsinkaan, jos punastelusi syy ei ole mitkään "pimeät" asiat. Ihmisillä ei pitäisi olla mitään outouksia, koska väkisinkin se heijastuvat normaalielämään. Luultavasyi myös pervot ajatukset (vaikkapa työkaveristasi) näkyvät väkisinkin käytöksessäsi, vaikket niin haluaisikaan. Tällä ajatuksella ohjaan omaa käytöstäni/reaktioitani, koska en halua olla mikään tärisevä/punasteleva pelle, joka ei meinaa osua ison takamuksensa kanssa edes tuoliin.
Parasta vaan elellä niin normaalisti kuin suinkin. Niin minä teen ja siitä tää jatkuva kalpeuteni ja käsien tärisyttämyys (myös muiden läsnäollessa) varmaan johtuukin, josta olen pellkästään kiitollinen.
Ei se johdu siitä, ettei sinulla ole luurankoja.
Sulla voi olla niitä paljon enemmän kuin punaisella ja tärisevällä. Tarkoitan, ettei tuo ole selitys millekään 😊