Kun mikään ehkäisy ei ole aivan 100 prosenttisen varmaa, on vain vastuun kantamista, että ei tee lasta maailmaan, jos ei voi olla varma, että omat voimat tai muu tilanne sen sallii.
Olen itse koululaisen äiti ja monesti olen rakkaudestani huolimatta miettinyt, teinkö oikein, kun synnytin lapsen.
Olen itse koululaisen äiti ja monesti olen rakkaudestani huolimatta miettinyt, teinkö oikein, kun synnytin lapsen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
puhut puppua!!!
puhut asiaa ketjun aloittaja!
En todellakaan kirjoittanut provosoidakseni. Maailmassa on niin paljon lapsia, joista vanhemmat eivät syystä tai toisesta jaksa huolehtia kuten pitäisi.
Meillä on kaikki hyvin ja jaksan hoitaa lapseni, mutta jos lapsi on esim. sairas tavalla tai toisella on voimat usein todella vähissä. Voimat voivat myös loppua kokonaan. Samoin voi käydä, jos kumpi jompi vanhemmista vaikkapa sairastaa jotain vakavaa sairautta.
Abortti riittävän ajoissa tehtynä on kuitenkin parempi ratkaisu, kuin tehdä lapsi, joka joutuu kantamaan koko elämänsä sitä, ettei vanhempien voimat ollut aluksi tai koko aikana riittävät ihmislapsesta huolehtimiseen.
Itse olen vakavasti sairas ja olen monesti joutunut miettimään, teinkö oikein, kun synnytin lapsen tähän maailmaan.
Abortti voi olla myös humaani teko. On liian mustavalkoista ajatella, että abortti on murha. Maailmassa on varmasti paljon äitejä, jotka miettivät näitä samoja asioita, mutta ne vaietaan tai vaiennetaan.
Voihan raskaaksi tulla vaikka raiskauksestakin, eikä silloinkaan kukaan voi tuomita aborttia. Abortoitu alkio tai sikiö on eri asia, kuin tapettu vauva.
Vielä vuosisada alussa suomessa tapahtui järkyttävä määrä vanhempien tekemiä lapsenmurhia. Nykyisin murhaluvut ovat pienentyneet, eikä vähiten aborttien ansiosta.
Abortti ei ole ehkäisyä, eikä sinällään hyvä teko, mutta jos synnyttävän naisen keinot, voimat tai muut selviytymis mahdollisuudet ovat liian epävarmat tai vähäiset, abortti on mahdollinen ratkaisu. Muuten voidaan päätyä tilanteeseen, jolloin äiti tappaa oman syntyneen lapsensa, ja silloin kuolee kaksi ihmistä; sekä äiti että lapsi.
En kiistä, etteikö abortissa tapettaisi elävä olento, vaikkakin sikiö, mutta aikuisten on kyettävä ajattelemaan monitahoisemmin, kuin pelkkä hyvä-paha linjalla.
Abortti voi olla armollinen ratkaisu, vaikka ei olisikaan paras tai oikein.
Itse en ole tehnyt koskaan aborttia, enkä tule tekemäänkään, koska sain sterilisaation yhden lapsen jälkeen sen halutessani. Rakastan lastani enemmän kuin mitään tässä maailmassa, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö miettisi teinkö oikean ratkaisun halutessani lapsen.
Jokainen joka seuraa ympäröivää maailmaa ja miettii mihin kaikki on johtamassa ja millainen tulevaisuus meillä on tarjota lapsillemme meistä riippumattomassa ympäröivässä maailmassa, ei voi olla miettimättä, onko lapsien tekeminen paras ratkaisu.
Parasta olisi, jos joku keksisi 100% ehkäisyn. Sitä paitsi alkioita tutkitaan ja sairauksia löydetään. Miksi niin tehdään, jos yhteiskunnallisesti pidetään oikeana vain kaikkien lasten synnyttämistä maailmaan?
Abortin oikea ja väärä keskustelun asemasta pitäisi keskustella siitä, minkä ikäisen alkion tai sikiön voi vielä abortoida. Mielestäni 12 viikkoinen on jo lähes vauva.
Täytyy muistaa, että vaikka esim. adoptoitavaksi antaminen on nykyään mahdollista, eivät kaikki ole niin valistuneita tai riittävillä voimilla tai taidoilla varustettuja, että osaisivat tai jaksaisivat miettiä ja käydä läpi kaikki eri mahdollisuudet ja niiden vaatimat prosessit.
Kaikella ystävyydellä olen aiheesta kirjoittanut.
Kaikki eivät vain asiaa pysty näin näkemään. Vaikka kyse on lapsesta ja sen elämän laadusta. Joskus ihmettelen, että nämä abortti on murha tyypit eivät oikeasti välitä lapsista. Kunhan vain pääsevät vaahtoamaan jostain.
Ja mitä tuohon adobtioon tulee, niin asia ei todellakaan ole noin yksioikoinen. Kuten näillä sivuilla joku on aikaisemmin antanut ymmärtää.
Käytän nyt itseäni esimerkkinä. Eli jos tulisin raskaaksi käyttämästäni ehkäisystä huolimatta, tekisin abortin. Kyse ei ole siitä, että nyt ei ole sopiva hetki. Kyse on siitä etten halua lapsia ollenkaan. Siitä huolimatta, että elän vakaassa ja hyvässä parisuhteessa.
Työsuhteeni on määräaikainen jota ketjutetaan eripituisiksi pätkiksi. Ja heti kun tulisi ilmi, että olisin raskaana, seuraavaa sopimusta en enää näkisi. Synnytyksen jälkeenkään. Kenenkään vuoksi en ala vaarantamaan toimeentuloani ja tulevaisuuttani. Ja tuolla tarkoitan lähinnä adobtiovanhempia.
Adoptio kaikkinensa on hyvin suuri prosessi kaikille osapuolille ja voi vain kuvitella sen äidin tunteita, joka joutuu kantamaan sisällään lasta, joka ei jää hänelle. Sellaisessa tapauksessa voi olla myös niin, ettei sikiö kohdussa saa riittävän hyvää huolenpitoa.
Abortit vähenisivät silläkin, että aikuinen saisi aina halutessaan sterilisaation. Muutenkin se olisi ainoa oikea tapa vapauttaa sterilisaatiot, koska aikuisen on kyllä voitava päättää omista asioistaan. Nykyiselläänhän sen saa vain, jos on yli kolmekymppinen ja kolme lasta synnyttänyt, tai erittäin painavista terveydellisistä syistä. Sterilisaation saamisen kovia kriteerejä perustellaan sillä, että muuten tulee niin paljon vaikeita peruutusleikkauksia.
Olisi järkevämpää myöntää sterilisaatio helpommin perustein kaikille ja lopettaa piuhojen entiselleen ompelu eli sterilisaation peruutus kokonaan.
Lisäksi kukaan ei ole tukemassa äitiä, joka päättäisikin jaksaa kantaa ja synnyttää maailmaan lapsen adoptiovanhemmille. Tuen mahdollisuutta ei ole tälläisessa tapauksessa missään määrin saatavilla, eikä apua eteenpäin. Lisäksi voimme vain kuvitella, kuinka yhteiskunta eli me toiset tuomitsemme äidin, joka on ensin raskaana ja sitten ei ilmestykkään vauvan vaunuja työntelemään, saati jos vielä tiedämme, että vauva on annettu pois!
Adoptiossa on lisäksi aina lapsen kannalta se riski, että vauvasta kehittyy nuori ja aikuinen, joka kärsii biologisen äidin tekemästä ratkaisusta.
Kaikkeen tähän löytyy tietenkin raamatusta neuvoja jakelevia, mutta meillä muilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa tieteen nopeaa kehittymistä ja 100% ehkäisyn markkinoille tuloa.
Kovasti voimia kaikille, jotka painivat sen kanssa antaakko alkion kehittyä sikiöstä vauvaksi, vai toimiakko nopeasti ennen alkion kehittymistä. Valitettavasti päätös on suuri ja tehtävä pian, ja tuomitsioita löytyy aina olipa päätös kumpaan suuntaan tahansa.
sterilisaation saa, vaikka ei olisi yhtään lasta, kunhan on yli 30 v. Ainakin itse sain. Olen samaa mieltä, että sterilisaatio pitäisi "vapauttaa". Olisin tehnyt sen itse jo alle 20 v, koska en ole koskaan halunnut lapsia. Mulla seksielämä oikeastaan alkoi vasta sterilisaation jälkeen, kun ei enää tarvitse pelätä raskautta.