Minne kummaan se vanhanajan kunnon vaarinkalja on hävinnyt?
Valmistettiin ainakin vielä -60-70 luvulla. Kai resepti vielä löytyisi.
Vaahtosi hyvin ja vei janon, oli aina heinätalkoissakin. Pullokoko oli 2- ja 5 litran pullo jossa 5 litran pullo oli puukehikossa.
Täällähän on joskus ollut se tyrnäväläinen pottufarmari, joka tunsi parhaat Laplandia tuotteet.
Saisikohan se tyrnäväläinen juomatehdas palautettua tämän vaarinkaljan (entisellä maulla) takaisin markkinoille. Luulisi, että menekki olisi taattu.
Tästä on tehty adressikin joitakin vuosia sitten, että vaarinkaljaa alettaisiin taas valmistaa.
Valmistettiin ainakin vielä -60-70 luvulla. Kai resepti vielä löytyisi.
Vaahtosi hyvin ja vei janon, oli aina heinätalkoissakin. Pullokoko oli 2- ja 5 litran pullo jossa 5 litran pullo oli puukehikossa.
Täällähän on joskus ollut se tyrnäväläinen pottufarmari, joka tunsi parhaat Laplandia tuotteet.
Saisikohan se tyrnäväläinen juomatehdas palautettua tämän vaarinkaljan (entisellä maulla) takaisin markkinoille. Luulisi, että menekki olisi taattu.
Tästä on tehty adressikin joitakin vuosia sitten, että vaarinkaljaa alettaisiin taas valmistaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannatetaan! :)))
Taisi olla Porin Oluttehtaan valmistamaa.
Ja niin se on tämä maailmanmeno, että globaali talous jyrää paikallisen tuotannon ja kunnon oluen siinä missä muutkin luonnollisen arvokkaat tunteella ja sydämellä tehdyt tuotteet.
Porin Oluttehtaan olut oli Karhu ja taitaa jotain olla jäljellä, vaikka tehdaskin on jo saatettu maan tasalle. Wikipedian mukaan Karhu-oluen nykyreseptin on kehittänyt Porin panimolla tuotantopäällikkönä ja panimomestarina toiminut Ilkka Vanhatalo. Vaikka: Karhua valmistaa tanskalaisen Carlsberg-konsernin omistama Sinebrychoff Keravalla.
Arvaa, onko Carlsberg kiinnostunut Vaarinkaljan valmistamisesta?
Eiköhän sitä kohta saa suviseuroista, kun tupakkia ei enää saa.
Olin kai 6-7 vuotias, kun minusta tuli Vaarinkalja-fani 1950 luvun alkupuolella, kun koko perhe matkustimme Riistavedelle mummon hautajaisiin. Ensin junalla ja sitten linja-autolla. Oli kova helle, kun jäätiin linja-autosta pois erään maalaiskaupan kohdalla olevalla pysäkillä. Kauppa oli jo suljettu lauantaina iltapäivällä, mutta isä meni koputtelemaan samassa talossa olevan kauppiaan asunnon ovelle ja palasi sieltä iso Vaarinkalja-pullo mukanaan. Siitä juotiin vuorotellen ja kyllä se vaahtoava viileä tummanruskea juoma maistui taivaallisen hyvälle.