Onko kellään samanlaista tilannetta,että tyttöystävällä/poikaystävällä on psyykkisiä ongelmia erittäin vaikeasta lapsuudesta johtuen...
Tyttöystävälläni on pahoja järjestelmällisys pakkomielteitä ja hänellä on oka päivä ahdistuneisuutta,masentuneisuutta,itsetuhoisia ajatuksia,raivokohtauksia yms.
kirjottakaa jos jollain on edes vähän samanlaista...tuntuu pahalta ja on tosi rankkaa kun pitäis huolehtia tyttöystävästä ja käydä töissä.Hän itse ei pysty menemään kouluun tai töihin ja on sen takia kotona(järjestelemässä).
En tiedä kuinka kauan jaksan tälläista...
Hän on vasta 17 ja ongelmia hänellä on todella paljon....
Tyttöystävälläni on pahoja järjestelmällisys pakkomielteitä ja hänellä on oka päivä ahdistuneisuutta,masentuneisuutta,itsetuhoisia ajatuksia,raivokohtauksia yms.
kirjottakaa jos jollain on edes vähän samanlaista...tuntuu pahalta ja on tosi rankkaa kun pitäis huolehtia tyttöystävästä ja käydä töissä.Hän itse ei pysty menemään kouluun tai töihin ja on sen takia kotona(järjestelemässä).
En tiedä kuinka kauan jaksan tälläista...
Hän on vasta 17 ja ongelmia hänellä on todella paljon....
Vastaukset 85
Vanhimmat
Jätä se ja etsi uus. Ei tosta muuten mitään tule.
Mä rakastan sitä muijaa enkä haluis jättää sitä...mut oon myös miettinyt että oisko se sille parempi jos me ei seurusteltais.Oon kuitenkin sen tukihenkilö ja lähin ihminen.Sehän saattais hajota lopullisesti jos mä jättäisin sen...sitä en halua!
saako tyttöystäväs jotain ammattiapua?jos ei niin pitäs..älä kumminkaan jätä sitä,se tarvii sua!tsemppiä sulle ja tyttöystävälles!!!
Minun ex-tyttöystäväni opiskeli psykologiaa, valitteli kaikkia tauteja joita kirjasta löysi. En kehdannut jättää häntä koska hän puhui siitä kuinka ei jaksa ja kuinka hän tahtoo tappaa itsensä. Onneksi hän löysi toisen miehen jolla oli enemmän varaa ostaa drinkkejä hänelle, en usko että olisin kovin montaa kuukautta enää itse pysynyt siinä terveenä. Suosittelen sinulle tyttöystävän vaihtoa. Tai yksin oloa, ihan miten vain. Ei siinä minulla onneksi ehtinyt terveys mennä, mutta kalliiksi tuli kumminkin, luottotiedoista pääsin eroon kun piti juomista ja syömistä hänelle ostaa, ravintoloissa, kun ei kuulemma kestänyt istua kotona, eikä omat tulot olleet aivan akateemista tasoa, vaan enemmänkin noita myyjän ropoja.
No,siis periaatteessa vähän sinnepäin tässä mun tilanteessa on se et sillä on viel kaiken lisäks syömishäiriö...välillä menee kieltämättä sitä rahaa ihan hullusti pelkkään syömiseen ulkona...ja sit on viel se et se tuntee olonsa tosi ahdistuneeks meidän kämpässä(asutaan yksiössä) ja meil saattaa mennä yöt ulkona ku se ei pysty mennä himaan.Sit aamulla pitäis jaksaa viel mennä töihin ku on valvonu koko yön..
No sitten tuo on vielä vaikeampi tapaus kuin se mun ex. Onneksi löysin paremman, ei tosin kauniimman, mutta luonteeltaan rauhallisemman sitten siinä yksinäisyyttä pois kännätessäni.
Jos sä päätät häntä tukea kuten nuo ehdottavat monet, yritä pitää omia tunteitasi erillään hänen tunteistaan. Eli älä ole liian empaattinen, mikäli vain onnistuu.
Toi varmaan on hyvä neuvo. Sillä ne sekoaa niissä laitoksissakin nekin 'hoitajat' jotka ei olleet alunperin sekaisin, kun ne alkaa tuntemaan sitä samaa vihaa mitä ne toisetkin hoitajat. Sitten ne -tosin- ei välitä yhtään niistä uhreistaan, joita kutsuvat potilaiksi. Istuvat kahvitauolla eikä ole väliksi mitä ne siellä touhuaa, kunhan aineita on pää täynnä.
"Älä ole liian empaattinen". Tässä taas yksi järjen riemuvoitto! Onneksi täällä on fiksujakin kommentteja...
"Onneksi löysin paremman, ei tosin kauniimman". Tästä jo voitte päätellä Juhan iän. Itse veikkaisin 15 vuotta. Mutta kaikkihan eivät toki ole älyllisesti lahjakkaita :/
että olet jaksanut tukea häntä tähän asti. Käykö hän psykologilla tai muuta vastaavaa? Hän tarvitsee apua...
Toimi omien voimiesi mukaan. Jos vain rakkautta riittää.
joo,hän kävi psykologilla 2 vuotta mutta siitä ei ollut apua...sitten hän oli muutaman viikon avohoidossa tämän vuoden alussa,mutta ei siitäkään ollut apua...Ollaan mietitty et psykoterapia voisi auttaa kun siinä kaiveltaisiin kaikki lapsuuden asiat esille...nyt täytyis vaan jotenkin hankkia kunnon psykiatri jostain.
ammattiauttajan apua hän tarvitsee. Psykologeja on erilaisia, suosittelen, että hän vaihtaisi sitä. Tai sitten kokeilette psykoterapiaa.
Lääkkeistä voisi olla apua. Tyttöystäväsi on todella solmussa. Mutta älä ole hänen kanssaan vain siksi, että hän ei pärjäisi ilman sinua...
Tyttöystävällesi ei tee kyllä hyvää, että hän on kotona kaiket päivät. Siellä hän on vain yksin ajatustensa kanssa. Joku harrastus tai kurssi voisi piristää häntä? Onko hänen perheensä / ystävänsä huolissaan hänestä?
ei hyödy kukaan!Rakastaako tyttöystäväsi sinua? Voit olla kova ja raaka" Käskeä hänet hoitoon,jos ei muu auta niin sairaalaan? Onko ollut? No voisit kertoa hänelle ettet jaksa enään, ja rakastat häntä, mutta hänen on mentävä hoitoon, tai sinä et voi auttaa. ja et luultavasti voikaan auttaa, kyllä löytyy varmasti jokin hoitomuoto josta on apua, voit soittaa häntä hoitvalle tai vanhalle hoitaneelle lääkärillekin ja kysellä neuvoa et apua!Hallaa teet hänellekin jos vain ymmärrät ja tuet? Sillä se ei tule häntä parantamaan kuitenkaan!
Lääkitys hänellä oli ,mutta se ei ole tyttöystäväni mielestä ratkaisu vaan hän haluaisi ongelmistaan lopullisesti eroon,ilman lääkkeitä.Lääkkeet patoo tunteita ei ne niitä pois vie...
Perhe on tottakai huolissaan.
Ajattelin tässä pistää hänet kuntonyrkkeilyyn jossa se sais ehkä purettua niit agressioita säkkiin eikä aina mun poskeen...alkaa jo tympiä sen läiskimiset ja välillä menee itelläkin hermot (vaikka ei saisi).
Siinä hoitoon käskemisessä on se vaara että hän suuttuu ja kääntää asian toisinpäin. Eli en neuvoisi riskeeraamaan, ainakaan niin kauan kuin samassa asunnossa asut.
Joo,eli avohoidossa hän on ollut mutta siitä ei ollut apua(hän halusi itse lopettaa ja ei siellä ollut ammattipsykologeja vaan ihan tavallisia sairaanhoitajia ,joka oli minusta hyvin outoa).Psykoterapia voisi auttaa ja sitä ollaan hakemassa...
Lääkkeitäkin on monenlaisia. Myös hoitavia. Eivät ne ratkaisu ole, mutta hyvän hoidon kanssa hyvä apukeino.
Ei suhteenne voi tuolla tavoin jatkua. Toivottavasti tyttöystäväsi osaa olla kiitollinen tuestasi. Tuo läiskiminen kuulostaa aika pahalta...
Onneksi hän ei ole mikään iso nainen.
Hyvä sinulle =) Tuolla alempana on erittäin kehittävää tekstiä nimimerkki Elineltä...
Muista, että tarvitset apua myös omaan jaksamiseesi.
tarvitsen. Tajusin sen vain liian myöhään..
Mutta kiitos, että kuuntelette, kaikki te.
kaverit ovat aina tukenani...
sillä kavereihin turvautuen ehkäiset varmimmin oman väsymisesi...
omaishoitaja ja tiedän, ettei ole mitään järkeä polttaa itseään loppuun... Siitä ei hyödy kukaan...
vakavasti, kroonisesti masentunut. Nykyään.
Että näin.
Tottahan tuo on...jos olisi joku hoitopaikka missä olisi psykologikoulutuksen saaneita hoitajia ja missä hänelle annettaisiin hoitoa myös syömishäiriöön ja ihan vain päivä rytmeihin...avohoito ei ollut sellainen....
Voi ei... Onko sinulla ystäviä joille voisit puhua? Toivottavasti elämäsi ei koostu pelkästään siskosi auttamisesta?
te kauankin olleet yhdessä? Onko hän koko seurustelun ajan ollut samanlainen?
ollaan oltu yhessä 1vuos ja 6kk... ja reilu puol vuotta sil on ollut pahempia oloja...koko ajan sil on ollut ongelmia mut nyt puolen vuoden aikana ne on tullu esille pahimmillaan...:(
helposti asettua tyttöystäväsi osaan, koska itselläni on ollut samantyylisiä ongelmia. Kohtelin poikaystävääni todella huonosti. Käytökseni paheni, koska ongelmani liittyivät juuri siihen, että minun oli paha olla toisen ihmisen lähellä. Olin masentunut ja ahdistunut. Purin pahaa oloani poikaystävääni. Tuo läiskiminen on myös tuttua... Testasin hänen rakkauttaan minua kohtaan, tein todella typeriä tempauksia.
Toivon, että tyttöystäväsi saa apua ja pian!
Toivon kanssa samaa ja kun vielä saisi sellaista hoitoa mistä olisi apua...
niin pahaa tyttöystäväsi lapsuudessa tapahtui, että hän tuollaiseksi muuttui?
hänen vanhemmat erosivat kun hän oli 3-4-vuotias...hän jäi äitinsä luokse asumaan.Äiti alkoi liikkua huonoissa piireissä ja alkoi käyttää huumeita.Tyttöystäväni näki kun ihmiset työnsivät neuloja käsiinsä.Hänen äitinsä ei pitänyt huolta hänestä vaan sanoi hänelle useasti tappavansa itsensä kun tytöystäväni oli viisi.HÄnen äitinsä viilsi ranteensa auki hänen nähdensä.Tyttöystäväni näki kun hänen äitiään hakattiin...(en ole varma muta ehkä tyttöystäväänikin lyötiin). Sitten hänen isänsä sai huoltajuuden..vähän aikaa oli ok.sitten hänen isänäsä tapasi naisen joka oli inhottava tyttöystävälleni,haukkui ja näin...hänen isänsä jätti naisen....sitten hänen isänsä tapasi uuden naisen joka oli aluksi ihan kiva ja sitten hänen isänsä meni naimisiin sen naisen kanssa ja nainen muuttui vähitellen todella ilkeäksi...Tyttöystäväni piti pitää kaikki paikat koko ajan järjestyksessä...pelkkä lasikin pöydällä niin hänen äitipuolensa otti hirveet pultit...riitelyä paljon äitipuolen kanssa ja äitipuoli henkisesti pahoinpiteli tyttöystävääni...
sinnä nyt jotain....eikä siinä ollut ees kaikki.
Sori vähä epäselvä teksti...
Voi kamala...
No hänelle ei tee hyvää muuttaa takaisin isänsä luokse...
Toivon, että kirjoittelet jatkossakin tälle palstalle ja kerrot kuulumisia? Toivottavasti oikea hoitomuoto löytyy...
Pidä huolta itsestäsi ja tyttöystävästäsi :)
Tyttöystäväsi on koulu-/opiskeluiässä ja mielenterveyden ongelmat rajoittavat/uhkaavat vakavasti suoriutumista opiskelusta. Hankkikaa psykiatrin lausunto (arvio psykoterapian tarpeellisuudesta/hyödyllisyydestä) ja sen ja oman hakemuksen kanssa anomaan Kelalta kuntoutuspäätöstä psykoterapiaan. (jäähän siitä silti jonkin verran omavastuuosuutta)
Se on totta, että pätevän JA sopivan JA vapan terapeutin läytäminen on tuurista kiinni. Tsemppiä!
Kuulehan nyt.
Lyhyt tämä viesti ei ole, mutta lue. LUE. Onhan sinulla aikaa netissä muutenkin lorvailla, kun täälläkin aikaasi vietät. Lue vaikka osissa, tai tulosta, kunhan luet.
Apuahan sinä kysyt, minä teen parhaani että ymmärtäisit. Yritän vain auttaa, en ärsyttää.
Psyykkiset ongelmat ovat vakava asia, niillä ei noin vain leikitä, että joo sillä on paha olo, mitähän mun pitäs tehdä, oon aatellu et oisko parempi jättää se... !!! Pistää oikeasti vihaksi, ja toisaalta olen hyvin surullinen, että tyttöystäväsi on sinunlaiseesi ihmiseen törmännyt, jos todella ajattelet että saattaisit ehkä JÄTTÄÄ HÄNET hankalan, mahdollisesti jopa hänelle hengenvaarallisen tilanteen keskelle.
On se raskasta pitää huolta, jaksaa toisen puolesta, on. Tiedän ihan omasta kokemuksestani.
Paras ystäväni, sisareni, sairastui vakavaan mielialahäiriöön parisen vuotta sitten, ja oman mielenterveyteni uhalla häntä jaksan, enkä kyllä ikinä tule sen takia jättämään! Itsariyritykset, ainaiset, pahanlaatuiseti viiltelyt, itsetuhoiset ajatukset, hyvin masentunut, ahdistunut, sekava mielentila, epätoivoisuus, sairaalan psykiatrisen osastot monien yhtäjaksoisten viikkojen ajalta, lääkkeet, terapiat ja kaikki muu asiaan liittyvä on tullut tutuksi jo ihan alkuvaiheessa. Muttei tullut mieleenkään jättää häntä YKSIN kärsimään!
Ihminen joka on hankalassa elämäntilanteessa, tarvitsee apua. Tässä näin, sinun tapauksessasi on vakavampi kuin vain hankala elämäntilanne, ja vielä jos kerran syömishäiriötä epäilet, on tilanne vielä pahempi.
Mutta ei ylitsepääsemätön.
Mikäli tosiaan tunnet halua jättää hänet, et häntä oikeasti rakasta. Joko uskottelet rakastavasi, tai sitten et vain itsekään tiedä tai halua myöntää itsellesi asian oikeaa laitaa.
Et sinä häntä rakasta jos hänet jätät kaikkien vaikeuksien keskelle -YKSIN.
Oletteko puhuneet asiasta? Hoidetaanko häntä jossakin? Onko lääkitystä?
Mieti hei nyt vähän. Jos sinulla olisi samanlainen tilanne, tahtoisitko että sinut jätettäisiin yksin, yksin pärjäämään, yksin olosi kanssa??? Joskus hänestä ehkä saattaa tuntua, että tahtoisi olla yksin, ja jos hän sitä sanoo, se tuskin tarkoittaa että sinun pois pitäisi mennä. Apua hän tarvitsee, ja sinä, kuten myönsit, olet hänen tukihenkilönsä. SINÄ voit auttaa, SINUUN hän luottaa.
Jos hänet jätät, luuletko että häntä huvittaisi jaksaa enää senkään vertaa. Jos toinen pettää tai jättää kun niin ei missään nimessä siinä tilanteessa olisi hyvä käydä, etenkin jos on jotain ongelmia, luuletko että saa nopeasti takaisin sen uskon maailmaan, ihmiskuntaan ja ihmisen hyvyyteen, jonka siinä menettää. Ja luottamuksen, luottamuksen, jonka tuollainen tilanne saa katoamaan jos aiot toteuttaa jättösi.
Mietipä nyt hei vähän, yritä aidosti olla huolissasi ja kiinnostunut tyttöystävästäsi.
Et sinä häntä rakasta, jos ei kiinnosta tai innosta häntä vaikeassa tilanteessaan auttaa.
Ei ihminen ole mikään leikkikalu jota voin noin vain heitellä oman mielensä mukaan. Lelu, joka heitetään nurkkaan kun sen vaatteet likaantuvat, kun se ei olekaan enää niin kaunis ja kiva, parhaimmillaan. Ihminen on särkyvä olento, joka omasta tahdostaan, tilanteen ollessa tarpeeksi paha - tappaa itsensä, ja vain siitä syystä että maailmassa on ihmisiä, jotka eivät välitä, jotka ajattelevat vain itseään ja työtään. Kuten sinä.
Vaikeissa tilanteissaan tarvitsee ihminen rakkautta ja apua niistä selvitäkseen.
"oman mielenterveyteni uhalla häntä jaksan, enkä kyllä ikinä tule sen takia jättämään"
Erittäin kaunista ja koskettavaa tekstiä :) Olet todella hieno ja ihana ihminen! Edellä mainittu kohta sai kyyneleet silmiini... Että näinkin ihania ihmisiä on! Todella epäitsekästä.
Minulla on itselläni vakavia ongelmia (väkivaltainen lapsuus) ja olen todella kiitollinen ystävilleni ja miehelleni, jotka ovat jaksaneet minua. Joille ei koskaan olisi tullut mieleenkään hylätä minua vain siksi, että minulla on ongelmia. Ilman heitä en olisi näin vahva...
Voimia sinulle Eline :)
Kiitos, että edes joku suhtautuu tällaiseen positiivisesti.
Auttaa, että saa kannustusta...
Voimia tässä tarvitaankin...
Oman mielenterveyteni uhalla, kyllä. Ja jaksan häntä yhä vaikken enää niin terve olekaan...
Olisi pitänyt aikoinaan mennä jollekulle puhumaan, että tulee ittelle paha olo kun hoitaa toista...
KIITOS! Toi oli oikeesti paras viesti kaikista.
Kyllä rakastan tyttöystävääni enkä ole aikomuksissa jättää häntä vaan tuen häntä aina.Ajatukseni oli se että olisiko hänellä parempi ilman minua...Hän on nyt todennäköisesti muuttamassa takaisin isänsä luo,koska siellä hänellä ei olisi niin paljon vastuuta kaikesta ja hänen olisi helpompi olla ongelmiensa kanssa.Tosin siellä on hänen äitipuolensa joka on aiheuttanut suurimman osan hänen ongelmistaan...en tiedä onko sekään oikea ratkaisu siis...Hän oli vain 16 (2kk vajaa 17)kun muutimme yhteen ja uskon että hän ei ollut ehkä vielä valmis siihen...itse olen 20...
Kaverit on sitä varten että heille voi avautua...olen saanut parhaalta kaveriltani paljon tukea ja kannustusta ja sen avulla kyllä jaksan...Kiitos teille kahdelle (eline ja ?)
suhtauduit sittenkin noin rakentavasti! *helpotuksen huokaus*
Ymmärsit mitä tarkoitan, et ollutkaan sellainen nykyajan trendipelle, joka ensimmäisen vaikeuden tullessa jättää. Hyvä niin.
Hyvä, että viestistäni jotain apua oli, ehkä se auttaa sinua jaksamaan. Voin laittaa mailiosoitteeni jos haluat jutella enemmänkin? Olen melkolailla samassa tilanteessa itsekin, ehkä voin auttaa?
elämääsi paljon enkeleitä. Olet aika kauan ollut itse sellainen :) Pelastava enkeli siskollesi...
Toivon myös paljon jaksamista ja terveyttä!
Juuri nyt en jaksa uskoa itsestäni niin paljon, että enkeli olisin...
Teen vain sen, minkä koen tarpeelliseksi.
Rakastan siskoani valtavasti, en voi jättää häntä yksin kaiken keskelle.
Vaikka olenkin nuori niin olen sinäänsä aika vanhoillinen että mielestäni jos rakastaa toista niin ei ole semmoista asiaa mistä ei pääsisi yli...(paitsi pettäminen,sitä en hyväksy)
Kaipa sitten olen vanhoillinen itsekin.
Tai vain liian pelokas uskomaan, ettei ylitse pääsisi, sillä viimeistään silloin, jos uskoisin, ettei vaikeuksista pääse yli, menetän lopullisesti uskoni maailmaan.
Hyvä, että ajattelet noin. Nykyajan hoitomenetelmät ovat hyviä, jokaiselle kyllä löytyy omansa. Kunhan jaksaa etsiä.
jos tahdot niin kirjoita os.
[email protected]
voipi olla että kirjoitankin...
kaikki naiset on sekaisin, ei mitään syytä huoleen, tollasii ne on kaikki muutkin, juo olutta äläkä välitä kaikista motkotuksista äläkä mäkätyksistä
anna sille vaikka raamattu tai aku ankka käteen niin se lukee sitä eikä tarvii sun murehtii, sekoo se niistäkin mutta ei tarvii sun polttaa päreitäs jonkin muijan takia
kyllä täällä hullujenhuoneellakin on nettiyhteydet, että tuo se muijas tänne
mut te ootte siellä niin huumeissanne että ette te pysty mitään kirjoittaa
kiitti toi on ihan jees kevennystä tälle palstalle...:O
Häntä ei pelasta kuin uskoon tuleminen. Rukoilen sinun ja hänen puolesta.
Minäkin rukoilen.
Sieltä saa myös omaiset tukea!
Se on laiska ja sillä on murrosikä. Menee ohi muutamassa vuodessa.
aika hissuu et johtuis murrosiästä...
Tossa alempana jotkut kertoo kuinka käy kun sairaalaan vie/lääkkeitä syö.
Eli jos on totta, ei ihan
vielä lääkkeitä kannata syödä, ne aiheuttaa
sivuvaikutuksia ynnä muuta.
murrosikä puhkeaa myöhemmin.
totta...mutta voiko hänen kaikki vaikeudet sitten johtua vain murrosiästä? pakkomielteet?raivarit?masentuneisuus?itsetuhoisuus?väkivaltaisuus?
En tiedä, en ole ammattilainen. Mutta sen, mitä tätä ketjua olen kahlannut lävitse, niin todeööakan noi nimimerkit "Psykologi" ja "Psykiatri" eivät ole todellisuudessa nimimerkkiensä viittaamia ammattilaisia. Älä vaan mee uskoon!
Mut kuiteskii vaikuttaa siltä, että tyttöystäväsi tarvitsisi ammattiapua. Älkää lannistuko, jos aiemmat yritykset eivät tuottabeet tulosta.
En tiedä, en ole ammattilainen. Mutta sen, mitä tätä ketjua olen kahlannut lävitse, niin todellakaan noi nimimerkit "Psykologi" ja "Psykiatri" eivät ole todellisuudessa nimimerkkiensä viittaamia ammattilaisia. Älä vaan mee uskomaan kaikkea mitä täällä anonyymisti voidaan tarjoilla!
Kuiteskii vaikuttaa siltä, että tyttöystäväsi tarvitsisi ammattiapua. Älkää lannistuko, jos aiemmat yritykset eivät tuottaneet tulosta.
Shyguy, oletko varma ettet hoida jollain tavalla myös itseäsi tyttösi ongelmien kautta? Pelottaako päästää irti 17-vuotias lapsi, joka joutuu kuitenkin sen oman elämänsä itse luomaan... Onko teillä jollain tasolla puhumattomia asioita, toteuttamattomia toiveita, ääneenlausumattomia ajatuksia? Onko sinulla jo niin selkeä mielikuva siitä, millaisen tytön haluat, ettet huomioi hänen omaa, ehkä jostain syystä taistelevaa persoonaansa?
Itse lähentelen jo kolmeakymmentä, mutta aina tulen jollain tasolla olemaan ei-muovattava, reagoiva, vetäytyvä ja hieman riippuvainen, pahimpina aikoina hajottelin kaikenlaista ja purin muutenkin tyytymättömyyttäni. Tuo asuminen teidän pitäisi järjestää jotenkin tai itsesi/tyttösi saattaa käydä kehnosti.
Voimia "vanhemmuuteesi":)
Et varmaan ole kauaa seurannut näitä keskusteluja, kun tuommoisesta varoitat, tuolla on myös jokin "sairaanhoitaja" ja noita psykologeja on riittänyt kaikenlaisia. Nimimerkin kun voi jokainen kirjoittaja itse päättää. Mutta sen kyllä huomaa itse tekstistä, mimmoinen se on, millä asialla kirjoittaja on.
Haluisin viel vähä lisää tietää psyykkisistä sairauksista niiltä kenellä on itellä ollu jotain tai kenen sukulaisella on.Miten te toimitte jos tulee "kohtauksia".VÄlillä on tosi vaikee käyttäytyä oikein...ja iten teidän kaverit ja sukulaiset on suhtautunu psyykkisiin ongelmiin.Meil on vähä ongelmii sen suhteen et jotkut ei ymmärrä psyykkisiä ongelmia vaan ajattelee et kaikki tapahtuu silleen miten itte vaan haluu...
jos seurustelukumppanillanne on psyykkisiä ongelmia...hmm...en tiedä mikä on paras ratkaisu, mutta...itselläni on ollut vakavaa masennusta ym.seurustelin pitkään pojan kanssa joka tiesi ongelmistani.en kuitenkaan antanut hänelle taakkaa näistä.olo oli pitkään parempi.nyt romahdin kun poikaystäväni jätti minut.en sitä tietenkään ole hänelle sanonut, ja eihän se hänen ongelmansa enää olekaan.
neuvoisin teitä kuitenkin ymmärtämään kumppanianne ja olemaan hellä.jos jätätte, tehkää se hellästi niin ei satu enempää kuin jo mikä olemassa oleva kipu on.
plääh.mikä minä olen sanomaan, jätetty ja petetty looser.:)
Itse kirjoitin omasta sisarestani "Mikä sisartani vaivaa".
Tyttöystäväsi oireet ovat samanlaiset kuin sisarellani.
Sisareni elämä on kulunut siivoamisessa ja järjestyksen pitämisessä sekä kotona että työpaikalla. Itsensä kehittämisestä hän ei ole koskaan välittänyt. Millimetrijärjestys ja kaikenlainen kontrolloiminen on välttämätöntä että hän pysyisi rauhallisena.
Kun hänen miehensä joutui työnsä vuoksi matkustamaan, oli se sisarelleni katastrofi. Hän oli myös mustasukkainen ja epäili miestään uskottomuudesta. Yksinollessaan hän saattoi juoda älyttömästi. Ehkä nämä alituiset raivokohtaukset ja riidat aiheuttivat sen että sisareni mies sai infarktin ja kuoli aivan liian nuorena.
Meilläkin on ollut vaikea lapsuus, mutta tämän sisareni kieltää täysin. Hän maalaa menneisyydestä ruusutarhan ja raivostuu jos joku sattuu mainitsemaan jotakin "epäedullista" lapsuudestamme.
Ehkä hän haluaisi luoda jonkunlaisen unelmamaailman entisen tilalle järjestelemällä ja siivoamalla ympäristöänsä. Hän saattaa mennä siivouskaapille kylässä käydessäänkin ja alkaa parannella paikkoja. Tämä on raivostuttavaa, mutta sitä hän ei itse huomaa.
Jos et itse halua saada psyykkisiä ongelmia, niin yritä saada tyttöystäväsi asiantuntijoitten hoitoon. Jos hän ei siihen suostu niin ajattele itseäsi. Olet vielä nuori ja elämä on edessäsi.
Joskus on tehtävä vaikeita päätöksiä elämässään.
Mul on se paha ongelma et en aina välillä voi hyväksyä sitä että hän laittaa paikkoja järjestykseen...sit mul menee hermot(vaikka ei saisi) ja siitä syntyy ihan hirveä kaaos.Nainen ottaa ihan uskomattomat raivarit ja asian selvittämiseen menee joku 2 tuntii ainakin...
Hänellä ei onneks ole niin neuroottinenn siivous ongelma ,että hän alkaisi vieraillakin siivoamaan...
Meniks sulla sun siskos kanssa hermot?? Mitä kävi jos meni hermot??
menkää hakemaan apua esim. mielenterveystoimistosta. hän on niin nuori, että varmasti jo hyvän mielenterveyshoitajan kanssa juttelu auttaa, mutta siihen tarvitaan aikaa ja useita käyntejä, mutta aikaahan hänellä on, koska on niin nuori. Miettikää ja keskustelkaa asiasta aivan rauhassa ja toivottavasti pääsette asiassa eteenpäin. Toivoa on aina.
mä olen 17 ja mulla on tapana järjestellä kun turhaudun.esim kun poikaystävä jätti niin tunsin itteni tyhmäksi ja mitättömäksi enkä mennyt ulos,kun ei ollut tekemistä niin järjestelen ja jynssään joka paikan.se ei tietenkään ole sama asia..oletteko te puhuneet asiasta,eikö auttanut.ootko yrittänyt vihjalilla ammatti auttajalle menemistä?tai sinne kriisiyksikön samankokeneiden puolelle?tai jos vaikkapa joku rauhoittava lääkitys...sä olet kyllä aika ihana,kun jaksat rakastaa ja huolehita toisesta niin hyvinä kun huonoina aikoinakin,olet erittäin hyvä mies ja ansaitsisit rentoutusta ja huolenpitoa.kunpa mäkin joskus löytäisin samanlaisen kullan kainalooni..kaikkea hyvää sulle!!!
Kiitti paljon.Tommoset viestit auttaa jaksamaan...
tunnut mukavalta.olis kiva tutustua suhun paremmin noin ystävä mielessä.kun ei mullakaan niitä ystäviä liikaa ole...jos haluat niin mailaa mulle tonne [email protected]
nii-in tekis mieli auttaa sua jotenki tai jotain,mutta en oikein osaa vaikka halusisinkin.puhuminen helpottaa,kai sulla on ihmisiä lähellä jotka tukee ja rakastaa suakin?!auttaisko jos te keksisitte jonkin yhteisen/oman harrastuksen?ei välttämättä ajattelis asiaa koko ajan.jos saa kysyä niin missä päin maailmaa te asutte?taisin jo antaakin sulle mun sähköposti osotteeni,mutta sinne saa kirjotella([email protected])kun siltä tuntuu...
Kiitos tosi paljon!! SAatanpa kirjotellakin! Meil on periaatteessa yhteinen harrastus tai kakskin...käydään molemmat salilla ja molemmat on thaiboxingissa...sit mul on kyl viel fudis,salibandy,rantalentis,lautailu ja koris harrastuksina .Urheilu pitää mut koossa.Se on niiku mulle terapiaa et käyn urheilee...
jään odottelemaan sun viestiäsi ja kitjotteln kunhan olen saanut sulta ensin jotain.hyvät päivän jatkot ja muutenkin!
Ennenkuin kovin raskaisiin hoitoihin suostutte, tuolla ylempänä joku neuvoi että laittaa hakusanaksi esim. anti-psychiatry jos tahtoo vähän kriittisempää mielipidettä psykiatriasta. Ne hoidot on monesti sellaisia että aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä.
Halaaminen ja hellyys on varmaan hyväksi myös ongelmaiselle.
Hei!
Muista, että sinulla ei ole velvollisuutta pelastaa tyttöystävääsi. Jos kuitenkin olet halukas jatkamaa hänen kanssaan ja koet itsesi riittävän vahvaksi tukemaan häntä, voit yrittää auttaa häntä olemala hänelle turvallinen suhde. Hän on (todennäköisesti) jäänyt vaille riittävää rakkautta ja huolenpitoa lapsena ja hakee nyt tätä huolenpitoa sinulta, koska kokee sinut riittävän turvalliseksi. Jos hän ei kokisi sinua riittävän turvalliseksi ja läheiseksi, hän ei todennäköisesti näyttäisi näitä heikompia puolia itsessään sinulle (ellei hän sitten raivoa kaikille ystävillensäkin). Tyttöystäväsi siis pyrkii saamaan sinulta tätä paitsi jäänyttä rakkautta. Sinä olet nyt koravaavan vanhemman asemassa. Sinun rakkaudellasi on myös mahdollisuus parantaa, tulevaisuudessa tilanne voi olla helpompi.
Voisit ehdottaa tyttöystävällesi käyntiä esim. terveyskeskuksen psykologilla. Ulkopuolinen apu helpottaisi sinun taakkaasi. Ja muistathan hakea myös itse itsellesi lepoa ja apua esim. ystäviltä ja omilta vanhemmiltasi.
Jos kuitenkin koet, että et ole valmis auttamaan tyttöystävääsi tai et jaksa ryhtyä siihen pitkään prosessiin, kannattaa suhde pistää poikki. Ehkäpä hän löytää jonkun toisen, joka auttaa tai ehkäpä ero saa hänet tajuamaan, että hän tarvitsee ulkopuolista ammattiapua. Sinun velvollisuutesi ei ole auttaa.
Siinä vaan pian itse alkaa ahdistua ja kärsiä masennuksesta kun rakas voi huonosti, se ikäänkuin tarttuu.
Tyttöystäväsi tarvitsee terapiaa ja minusta hänen tulisi selvittää oma elämänsä kuntoon ennenkuin pilaa sinun.
Mun poikaystävällä on sama ongelma. Kun hän oli pieni hänen isä tappoi ensin mun poikaystävän äidin ja sitten itsenä. Hanellä on ollut paniikkihäiriöitä, masennus, raivokohtauksia jne. Kun hän oli 17 asiat oli tosi huonosti. Nyt hän on 20 ja kaikki menee paremmin.
Mä haluun vaan sanoa sulle että OLE SUN TYTTÖYSTÄVÄN TUKENA.
mun poikaystävällä oli vähän samantapainen lapsuus. Masentuneisuutta, ja näin jälk. päin oon miettiny että jonkinnäköinen pers. häiriökin vois sillä olla.
MUTTA liian pitkälle taisin kestää, ku tulin itsekin tosi masentuneiseksi, en ollut tarpeeksi vahva. Joskus se vihjas itsemurhalla tai jollain muulla. Käytti lieviä huumeita, mitkä ehkä osaksi edesauttoi 'ongelmien' syntymistä.
No, lopuksi se petti mua, eikä edes salassa. Siihen se sitten loppui. Ei se osannu ees mitään empatiaa tuntea omien sanojensa mukaan.
et sellasta, mä en kestäny, mut hyvä jos sä oot vahva ja teillä menee hyvin!!!
Kiitos!! Auttoi tosi paljon että sanoit että nyt kaikki hänellä menee tosi hyvin.Jaksan itsekin uskoa että tyttöystävälläni kääntyy kaikki parempaan suuntaan...
Mulla ei ole aivan samanlaista tilannetta ollu. Itselläni on ollut masentuneisuutta, itsetuho ajatuksia jne. Asiat vaan paheni, mitä enemmän aika kului. Mä selvisin siitä, Perheeni ja ystävieni avulla. Perheeni huomasi, ettei kaikki ollut hyvin, niinpä he hakivat apua minulle. Sain apua tammikuun puolen välin aikoihin. Eka terveyden hoitajalle ja sitten psykiatrian erikois sairaan hoitajalle. sitten psykologille ja lääkäriin. Sain mieliala lääkkeet. Lääkitys loppuu enskuussa. Olen saanut näinä kuukausina elämäni takaisin. Voin nauttia asioista joilla ei vielä tammikuussa ollut väliä. En voinut keskittyä mihinkään. Tyttöystäväsi, pitäis mennä ammattiauttajan luokse. Asiat pitäis purkaa mielestä. Tiedän että se on vaikiaa puhua, mutta se auttaa. Yritin kolmesti itsemurhaa, mutta enään en edes tahdo kuolla. Tahdon elää. Löysin ihmisen jonka kans elän loppu ikäni. Olemme kihloissa jne. Mä sain ammattiavun kautta elämäni takaisin. olen siitä hyvin kiitollinen. Auta tyttöystävääsi, yritä saadahänet hoitoon mahdollisimman pian. Jos oisin saanut pariviikkoa myöhemmin apua, niin en kirjoittais nyt tässä. Yritä jaksaa olla tyttöystäväsi tukena.
- pinja-
Hänellä on identiteetti kriisi eli hän ei tiedä mitähän tahtoo elämältään.
Pitäis vaan löytää asioita mistä hän ois kiinnostunut.
Hmmmmmm.... Ja voishanse olla niinkin että teidän suhteenne ei toimi oikein hänen mielestään ja on ehkä sitten vielä sen verran hienovaranen ettei raski sulle kertoa että ei ole tyytyväinen suhteeseenne. Eikä halua tuottaa sulle pahaa mieltä.
Tämän vuoksi hän ehkä sitten tuntee "ikäänkuin" itsensä vangituksi ja sidotuksi.
Pohtikaapa asiaa tältäkin kannalta olisko syyt siellä puolen asioita.
Sitten se ratkaisukin löytyy.
Minun poikaystävälläni on maano-depressiivinen mielisairaus ja vielä alkoholiongelma.
Luulin, että jaksaisin hänen kanssaan, hän on muuten reipas ja lahjakaskin ja avulias.
Mutta hänen kanssaan 2.5 vuoden aikana on minun oma elämäni mennyt totaalisesti pilalle.
Poikaystäväni huutaa, hermoromahtelee, makaa kuin kuollut, kieltää minua puhumasta tuntikausia j n e.
Hän ei pysty juuri rakastelemaan, ei pysty keskittymään ja aina välillä hän ryyppää päänsä täyteen, vaikka tekeekin sen onneksi omassa asunnossaan.
Meillä on kummallakin oma paikka asua.
Kaiken lisäksi häntä vaivaa se, ettei hän ole pystynyt elämässään mihinkään lahjakkuudestaan ja energiastaan huolimatta.
Ja kun sain oikean unelmatyön hän kadehti minua katkerasti ja teki kaikkensa uuvuttaakseen minut.
Hän onnistui, masennuin hänen käytöksestään ja omasta työtaakastani.
Jouduin sairaslomalle ja syytän nyt kylläkin osaltaan häntä minun elämäni pirstomisesta.
Hän provosoi minua ja saa minut raivoon monta kertaa vuorokaudessa.
Minä holhoan häntä kuin lasta.
Hän kiroilee, huutaa ja mellastaa ja särkee jopa tavaroitani.
En suosittele tällaista elämää kellekään.
Olen aivan umpikujassa.
Lähde, ennenkuin et jaksa enää.
Voittehan silti tapailla jos teitä huvittaa.
Onko ihme jos sekoaa, jos on vain kotona koko ajan.
Tyttöystävälläsi on paljon energiaa, ja jos hän on kotona,
eikä ole muuta tekemistä , onko ihme jos hän jär-
jestelee??? Jos ei ole muutakaan????? Ettet vain
itse olisi niin mustasukkainen ettet päästä akkaas
minnekään, ja tää on seurausta siitä. mä ainakin
sekoisin jos pitäs löllyä neljän seinän sisällä,
Huom.edes yksi kokonainen päivä!!!!!!
Aluksi ajattelin että en edes vastaisi tähän mutta hyvä että tämmöisiäkin ajatuksia tulee.
Tyttöystäväni lopetti itse yo-merkonomi linjan ja suunnitteli opiskelevansa kosmetologiksi.
Kävi kuitenkin niin että hänen vaikeutensa tulivat pintaan ja hän ei ole kyennyt vielä aloittamaan sitä...
Olen sanonut hänelle että hänen pitäisi tapailla enemmän kavereitaan,mutta hän on niin masentunut että häntä ei huvita...
HÄntä ei huvita juuri mikään.
Itseäni syytän myös hänen masentuneisuudestaan sillä itse olen aika stressaantunut (työn,äidin vakavien sairauksien ja enon alkoholiongelman takia (ja siskon uskonnollisen hourahtamisen takia)).
TOivoisin että pystyisin tukea tyttöystävääni paremmin,mutta se on välillä hankalaa kun itselläkin on ongelmia.
Osalla varsinkin nuoremmista naisista on tapana syyttää kaikesta miehiä - semmoisista ei kannata välittää. Itsellänikin on kokemusta tuosta ilmeisestä miesvihasta. Se yo-merkonomi linja taitaa tuottaa nykyään kaupan kassoja -ja muutaman myyntitykin- joten sen lopettaminen sinänsä ei vielä suuri katastrofi ole, hänelle voisi olla hyväksi käydä vaikka jokin työvoimatoimiston tyhjänpäiväisistä kursseista jotta olisi jotain tekemistä. Eihän niistä mitään hyötyä ole ja ne vetäjätkin on tosi tyhmiä mutta voisi olla parempi kuin kotona istua - toisaalta, voi olla ettei ole. Itseä ei kumminkaan kannata syyttää.