Olen päältäpäin normaali mies 35-40v. Käyn töissä, en ryyppää, osaan käyttäytyä. MUTTA olen kaikki vapaa ajat vanhempieni kanssa. En osaa itsenäistyä. YRITÄN SITÄ oikeasti. Mutta vaan tuntuu etten osaa olla yksin, haluan olla heidän kanssa ja jutella. Yksinolo ahdistaa todella voimakkaasti. No tällä iällä kaverit ovat jo omissa perheissään / touhuissaan. Pari kaveria on ns. vapailla markkinoilla niin jos en ole vanhemmillani niin heti tekee mieli lähteä heidän luo ettei tarvitse olla yksin. jutella ja olla. Kun olen kotona olen lukossa. en laita ruokaa, syön vaan eineksiä. pyykinpesua yritän tehdä yksin. Tarvitsen kaikkeen kaverin.. vanhemmat..seuraa. En lähde yksin baariin, en lähde yksin ulkomaille. Tuntuu ahdistavalta.
En osaa nauttia elämästä yksin.
Olenko persoonallisuushäiröinen?
Olenko aikuinen mies joka ei ole itsenäistynyt?
Olenko mies joka tarvitsee psykiatria?
Kiitos jos jaksatte vastata... olisi kiva lukea miten te olette samantyyppisestä elämän tilanteesta päässeet.
En osaa nauttia elämästä yksin.
Olenko persoonallisuushäiröinen?
Olenko aikuinen mies joka ei ole itsenäistynyt?
Olenko mies joka tarvitsee psykiatria?
Kiitos jos jaksatte vastata... olisi kiva lukea miten te olette samantyyppisestä elämän tilanteesta päässeet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostat läheisriippuvaiselta. Mun äitikin on läheisriippuvainen mutta lievempi tapaus kuin sä. En osaa antaa mitään hyviä neuvoja mutta suosittelen ajan varaamista psykologille. Älä ala vetämään mitään lääkkeitä tuohon, niistä tulee vaan turraksi, kokemusta on.
Kannattaa myös miettiä mitä sitten kun vanhemmistasi aika jättää. Läheisriippuvaisuus voi olla rasittavaa myös läheisillesi. Kannattaa ehkä hankkia joku mielekäs harrastus vaikka tuntuu aluksi vaikealta ilman muita ihmisiä. Jotain johon voit uppoutua.
No mutta, ei kaikki ihmiset ole samasta puusta veistettyjä. Joissakin maissa tuo taitaa olla ihan normaaliakin toimintaa, että ollaan aina yhdessä. Nykyään vain kovasti nostetaan jalustalle "itsenäistä" elämistä.
Toki, oletko miettinyt miksi yksinoleminen ahdistaa? Mikä on se perimmäinen ahdistuksen nostava tunne/asia.
Kuitenkin, jos olet kuitenkin kykenevä itsenäisestikin toimimaan, vaikka se tuntuisi ahdistavalta, niin en näkisi kovin suurta ongelmaa olevan.
en osaa auttaa, mutta mulla menee tasan tarkkaan erilain. Päätä särkee kun oon muiden kanssa ja yksinään on parempi olla.
Oot varmaa normaali ekstrovertti...