Tykkään sinusta kyllä, vaikken aina uskalla vilkaista kuin sivusilmällä ❤️
Sinä ihana mies
Sullesuloiselle
29<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Milloin näit hänet viimeksi?
Vastaan vaikka en aloittaja olekaan. Ajatukset samat. Eilen. Kaukaa vain.
Voisin samaistua tähän viestiin, sama juttu..
Toivoton nainen🙁
Miten lähelle?
Kivenheiton
Tästä olis tuollaset 30-35 askelta, jos rappusia ei lasketa.
Niin.. riippuu millainen askel 😶
Jos on harvinaisen pitkäjalkainen, pääsee vähemmillä askelilla?
Niin tai korkkareilla sipsuttaa🤭
Vois olla minulle mutta sittenkin.... 🤔
No hyvä sitten.:) en lähde nyt muuta ahnehtimaan, vaikka myönnän että tunnen sinuun vetoa.
Oletko mun ihana Mia? Pusuja 💏
Niin jotta salaa sivusilmällä nainen vilkaisee, miehen körilästä.
Tuttu tunne kun. tuntuu kuin joku olisi vilaissut.
Kiva olla ilo silmälle
Hän on enemmän kuin vaan ilo silmälle.
Olen rakastunut :)
Paljon teillä on ikäeroa?
En lähde arvailemaan..enkä mieti sitä
Tiedät kuitenkin eikö niin?
Tiedän, että on
Niin tietysti..;) muuta vastausta odottanutkaan
Ihana vai vihattu mies, ero voi olla kovin pieni ja riippuu päivästä? Miksi itsensä mieltää on sitten toinen juttu? Tällaisia pyörittelen mietteissäni, kun ymmärrän itseni aika huonoksi ihmiseksi tällä hetkellä, ihanaksikin joskus kauan sitten voinut itseni kokea? Pohdittavaa riittää, olenko valmis ja mihin?
Niin. Se oletko valmis on sinusta kiinni.
Kyllä, onko vain toisen valmiudella merkitystä, jos toinen ei ole sitä? Yhdessä oltava samalla raiteella menossa yhteiseen hyvään, tapahtuuko se pala palalta vai miten? Ei aina yhtä helppoa jos toinen on erimieltä niin vaikeammaksi tekee, siksi ajankohta ei ole aina paras mahdollinen, jos toinenkin elää omaansa, eikä ajattele mitä me yhdessä voisimme olla?
Synergiaa ja ymmärrystä kaivataan, et löytyy yhteinen sävel ja tie yhteiseen hyvään. Paljon taitaa olla vielä työstettävänä, onko toinen siihen kuinka valmis? Onko helppoa tietä olemassa, vaatiiko omat rönsynsä, että siitä tulee kestävämpi ja parempi? Jokaisella omansa kuljettavana, pelkoakin voi olla läsnä, jollei toiseen voi luottaa alussa täysin?
Pelkoa, epävarmuutta ja paljon muuta. Keskeneräistä. Molemmat elää omaansa, mutta minä ainakin ajattelen aina sitä mitä me voisimme olla. Teit suuren aukon sydämeeni kun emme näe.
Näin minäkin haluaisin ajatella, et mitä voisimme olla ja ajatellutkin niin välillä. Toivon, että näette toisenne ja puhutte tuntemuksistanne toisianne kohtaan? Vain sitä kautta pala palalta löydätte toisenne ja opitte toivottavasti nauttimaan yhteisestä hyvästä.
Minä olen menettämässä otetta yhteisestä hyvästä, ei tarkoita, ettenkö tuntisi kiinnostusta toista kohtaan. Ehkä olotilani ei vaan ole paras mahdollinen kohtaamiselle nyt?
Mikä sinulla on, ettet voi kohdata häntä nyt? Minä olen tulkinnut hänestä, että ehkä kaikki välillämme olikin kuvitelmaani. Koen että hän suhtautuu minuun vihamielisesti. Se sattuu.
Kuvitelma on suurempi mahdollisuus kuin todellisuus se on tullut usein selväksi. Lähinnä tunnen inhoa nyt erästä kohtaan. Pidän kokonaan toisesta enemmän.
Miten tämä mielestäsi vihamielisyys näkyy sinulle? Itsellä on totinen ilme (suojamuuri), mikä johtuu ehkä jännityksestä, miten toinen reakoi mahdollisesti minut kohdatessa? Minun pelkoni syntynyt viestittelyjen jälkeen, jossa olin aloitteentekijänä. En ollut päällekäyvä, enkä pahantahtoinen ainakaan omasta mielestäni. Enkä halua tilanteen kärjistyvän enempää.
Ajattelin toki jälkeenpäin, et tulin väärin ymmärretyksi ja ehkä aika parantaa, mut eipä ole ainakaan vielä näin käynyt. Miettinyt kans sitä, et olenko sittenkään valmis mihinkään syvempään?
🤔 eei kai sentään?