Olen rakastunut mieheen työpaikallani enkä tiedä mitä tehdä. Odotan maanantai päiviä kuin kuuta nousevaa ja toivon joka päivä että kohtaan tämän miehen keittiössä "vahingossa" kun haen kahvia. Tunnen jotain äärimmäisen syvää vetovoimaa häntä kohtaa koska meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet ja meidän persoonallisuus ja huumori on täysin samanlaista. En voi olla miettimättä hänen ihania ruskeita silmiä, pehmeää naurua ja lämmintä katsetta jatkuvasti. Öisin haaveilen siitä että saisin vaan antautua suudelmiin ja kosketuksiin, päivisinkin. Töihin on vaikeaa keskittyä. Että voikin olla näin rakastunut..
Mutta olen vaikeassa tilanteessa... Parisuhdetta on takana yli 10-vuotta toisen miehen kanssa jota kyllä rakastan, mutta rakkaus on muuttanut muotoaan vuosien saatossa. Kaipaan intohimoa niin paljon, tunteita ja kosketusta, mutta en saa tunteilleni vastakaikua. Miehen käsitys rakkaudesta on sitä että ollaan samaan aikaan kotona, istutaan television edessä. Ymmärrän sen ja tottakai rakkaus on myös sitä arkea. En vaan saa luotua sellaista syvää yhteyttä mieheeni vaikka kuinka yritän. Yritän vihjaista ajatuksistani, toiveistani saada nauttia hänestä ja rakkaudesta tai siitä että tehdään jotain oikeasti yhdessä. Mies tuijottaa tyhjään eikä rekisteröi puheitani ollenkaan. Tiedätte kun ei vaan klikkaa, ei olla samalla aaltopituudella. Mitkään vihjeet, suorat puheet tai viettelykset tehoa..
En pidä pettämisestä, mutta tämä mies töissä vie aina jalat alta ja hengitykseni suorastaan salpaantuu hänen läsnäolossa. Jos joskus saisin tältä mieheltä vastakaikua niin voisin rikkoa kaikkia sääntöjä ja vaan antautua hänen käsiinsä. Haaveilen siitä niin paljon. Aina kun saan mahdollisuuden olla hänen lähellä tai jutella hänelle niin maailmassa tuntuu yhtäkkiä olevan miljoonia värejä ja valoa. Huomaan vältteleväni jopa keskustelunaiheita jossa tulisi esiin että olen varattu nainen, vaikka hän taitaa jo sen tietää.
Onko teillä kokemuksia? Auttakaa rakkaudenkipeää..
Mutta olen vaikeassa tilanteessa... Parisuhdetta on takana yli 10-vuotta toisen miehen kanssa jota kyllä rakastan, mutta rakkaus on muuttanut muotoaan vuosien saatossa. Kaipaan intohimoa niin paljon, tunteita ja kosketusta, mutta en saa tunteilleni vastakaikua. Miehen käsitys rakkaudesta on sitä että ollaan samaan aikaan kotona, istutaan television edessä. Ymmärrän sen ja tottakai rakkaus on myös sitä arkea. En vaan saa luotua sellaista syvää yhteyttä mieheeni vaikka kuinka yritän. Yritän vihjaista ajatuksistani, toiveistani saada nauttia hänestä ja rakkaudesta tai siitä että tehdään jotain oikeasti yhdessä. Mies tuijottaa tyhjään eikä rekisteröi puheitani ollenkaan. Tiedätte kun ei vaan klikkaa, ei olla samalla aaltopituudella. Mitkään vihjeet, suorat puheet tai viettelykset tehoa..
En pidä pettämisestä, mutta tämä mies töissä vie aina jalat alta ja hengitykseni suorastaan salpaantuu hänen läsnäolossa. Jos joskus saisin tältä mieheltä vastakaikua niin voisin rikkoa kaikkia sääntöjä ja vaan antautua hänen käsiinsä. Haaveilen siitä niin paljon. Aina kun saan mahdollisuuden olla hänen lähellä tai jutella hänelle niin maailmassa tuntuu yhtäkkiä olevan miljoonia värejä ja valoa. Huomaan vältteleväni jopa keskustelunaiheita jossa tulisi esiin että olen varattu nainen, vaikka hän taitaa jo sen tietää.
Onko teillä kokemuksia? Auttakaa rakkaudenkipeää..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sanoisin että olet tyypillinen nainen. Parasta olisi nykyiselle miehellesi että eroaisitte.
Määrittele "tyypillinen nainen"? Oletko sitten tyypillinen mies joka haluaa kaiken mutta ei ole valmis tekemään mitään naisesi eteen, odotat vaan hänen olevan jokin "trophy-wife" sinulle?
Miehesi vaistoaa jo juttusi, että kannattaa alkaa vain puhumaan siitä, mikä suhteessanne mättää ja minkä vuoksi satuit haksahtamaan johonkuhun toiseen. Se on sitä rehellisyyttä ja se on myös tie teidän suhdeselvitykseen tai sitten pysyvään eroon. Eikö sinusta itsestäsikin tunnu paremmalta, kun saat puhuttua, ei kannata niihin pettämiskuvioihin alkaa, siinä tekee itseään kohtaan suurimman virheen.
Ota ero ensin nykyisestä ja havittele vierasta munaa vasta sen jälkeen. Mieti miehesi tunteita miltä hänestä tuntuu!! Tahdotko myös itse kokea saman mieti sitä!!
Sinulla taitaa olla nyt nukkumaanmenoaika.
On hyvä miettiä toisen tunteita, mutta kerropa miksi pitäisi miettiä sellaisen ihmisen tunteita, joka ei itsekään ole miettinyt sinun tunteita, enkä puhu mistään lapsellisista kostoista ja tunteet voi mitätöidä paljon muullakin kuin pettämisellä, teille tietysti pano on ainoo asia maailmassa.
On kokemusta. Pitkä parisuhde joka jotenkin oli kaavoihinsa puutunut. Töissä sitten joku joka sai aikaan säpinää. Kivahan se on kokea syttöjä ja sellaista kipinää. Itse annoin tilanteen viedä. Hirveässä sähläyksessä uuden suhteen virittelyä ja vanhan lopettamista.
Jälkiviisaana voin todeta että on maailman huonoin tapa käyttää elämänsä aikaa ja .ratkaista ummehtunut suhde uudella säädöllä. Nyt vertaisin omaa käytöstäni huumeaddiktiin. Ihastuminen antoi potkua juuttuneeseen arkeen.
Faktat:
1 kun arki ja oma parisuhde tuntuu tylsältä, syy ei ole ainoastaan oman kumppanin. Yhdessä se harmaa arki ja sen tylsä kaava on luotu. Tästä syystä:
2 kumppanin parjaaminen ja/tai jonkun toisen kaipaaminen ja haihattelu eivät ole ratkaisu.
3 ihastuminen, hullaantuminen johonkin muuhun herättää kyllä säpinää, mutta on hyvin pitkälti huumetta itseensä kyllästyneelle, mikä tarkoittaa sitä että:
4 ihastuminen on lähes 100 prosenttisesti kuin nousuhumala: kuvitelmia ja haihatteluita.
5 Muutostarpeeseen ja itseensä kyllästymiseen on parempiakin vaihtoehtoja kuin viritellä työpaikkaihastusta.
6 Kaikista huonoin keino on alkaa pitää vielä harmaassa häkissä tylsistyneenä möllöttävälle kumppanille palopuheita parisuhteen huonosta tilasta: hänhän on vielä jumissa yhdessä kaivamassanne kuopassa ja sinä olet kirmannut ylös työpaikkaihastuksen voimalla.
7 Onnittelut että heräsit. Kiitä sisimmässäsi herättäjääsi mutta ei sitä suhteeksi asti kannata edes haihatella. Muuta arkeasi, rutiinejasi, tee jotain uutta. Sinä itsellesi itseä varten. Jossain vaiheessa se kumppanikin herää kuopasta. Ja jos ei herää, siinä vaiheessa on aika puhua mutta vasta kun itse osaat olla ilman kuoppaa niin ettei siinä tarvita sitä työpaikan jannua vaan osaat olla kipinöivä ihan omiksesi.
Hmmm, mulla itellä kävi kyllä niin, että kymmenisen vuotta sitten kävin todella pohjalla monen tekijän vuoksi, jouduin käymään läpi todella kovia juttuja ja jotta olisin vielä henkisesti selvinnyt ei ollut muuta vaihtoehtoa kuon avun turvin käydä läpi kipeitä kohtia, omaa muutosta ym. Vasta tuosta toivuttuani ja omat kriisitkin läpikäyneenä niin muutaman vuoden päästä ihastuin ja tunsin vahvemmin mualle eli älkää aina tolkuttako standatdiratkaisujanne kaikille ja ylristäkö asioita!
Minä olen vuodesta toiseen ihastunut nuoriin tyttöihin, jotka tulevat kesäapulaisiksi.
Typerä lortto
Odottavan aika on pitkä, pian varottavat kuin mummoa torilla, pysy erossa vanhoista munista. Tuore on aina tuoretta!