Satoja jouluöitä valvoneen, ajassa patinoituneen harmaan heinäladon ovet olivat auki. Joulukuvaelmasta poiketen ladossa ei ollut mitään, mutta jalanjäljet hangessa paljastivat kävijän. Vanhan ladon salaisuuksia ja työkonetta ruosteisenakin vaaliva takorautasalpa oli avattu hiljaa hiiskumatta. Tontuilla olisi voinut olla siellä Korvatunturin postitoimiston lahjapakettiautomaatti ja kätköllinen juuttisäkkejä.
Joulurauhaa ei ollut vielä julistettu, eikä peltoreissa soinut Näin teet sydämeesi joulun. Sydänmailla sellaista ei tarvittu. Aattoaamuun valonkajoa toivat sinisellä samettikankaalla tuikkivat tähdet ja niiden heijastukset valkeassa lumihangessa vihjailivat sinne piilotetuista afrikantähdistä. Nenänpää ennusti pakkasta olevan sinisen Mynthon-askillisen verran. Pakkanen huurusti hengityksen ja kuura kehysti metsän vanhat viisaat kuuset postiosoitteettomaksi joulukortiksi. Tyllitäytteisiä lumitöppösiä leijaili maahan yötossumaisen kevyesti. Lumihiutaleet olivat kuin ikkunakoristeita koulun kuvaamataidontunnilta, joihin myös pakkanen oli jättänyt oman kädenjälkensä askartelemalla siksakeilla lumikiteisiin kauniin kuvion.
Jouluinen työmatka sujui yhtä vilkkaasti kuin Vieno Kekkosen rekiretkessä. Lumipukuisesta maisemasta erottuivat suuret piparkakkutalot. Metsän rajassa siintävää vanhaa pirttiä vielä saneerattiin ja piparkakkutaikinaa oli kaulittu koko tontin leveydeltä. Siirappia pyöri betonimyllyssä, ettei se jämähtäisi. Erään metsätien päässä olevan tuvan paksut hirret oli tehty lakritsipötköistä, joiden sisällä oli valkoista minttua. Ne kätkivät hirsitalon uumeniin ja joulupöydässä tarjoiltavaan riisipuuroon kanelin, neilikan, kardemumman ja mantelinmakuisia joulutarinoita. Kaikista lennokkaimmat kertomukset punanuttuisesta rovaniemeläisestä nuohoojasta, hopeisten jalasten jäljistä Helsinki-Vantaan kiitoradalla ja pakastearkussa kuorsaavasta lumiukosta saivat tontut kiireisiksi joulupukin kuumalinjan puhelinvaihteessa.
Mikä onni, että saatiin luminen joulu. Kohta korviin kantautuisi Peltosten ja Järvisten suksien suhina. Ehkä Fischeritkin saapuisivat Itävallasta koti-Suomeen joulunviettoon, ei heistä aina tiennyt tonttujen muistiinpanotkaan. Loppusuoralla vastaan tuli iloinen hiihtäjä punainen tonttulakki päässä. Latukoneenkuljettaja tiesi, että hiihtäjä oli sijoittuinut takaa-ajomatkalla perinteisen tyylin kauneudessa maailmancupin kärkisijalle.
Se oli rakkautta ensilumenladulla. Kukaan muu ei onnistuneesta voitelusta huolimatta pystyisi sivakoida niin nopeasti heartagrammin muotoisella parisprinttiradalla. Hiihtäjän sompat jättivät virkatuilta patalapuilta muistuttavia kaunokirjailtuja jälkiä lumeen ja laduntekijän sydämeen.
:)
Joulurauhaa ei ollut vielä julistettu, eikä peltoreissa soinut Näin teet sydämeesi joulun. Sydänmailla sellaista ei tarvittu. Aattoaamuun valonkajoa toivat sinisellä samettikankaalla tuikkivat tähdet ja niiden heijastukset valkeassa lumihangessa vihjailivat sinne piilotetuista afrikantähdistä. Nenänpää ennusti pakkasta olevan sinisen Mynthon-askillisen verran. Pakkanen huurusti hengityksen ja kuura kehysti metsän vanhat viisaat kuuset postiosoitteettomaksi joulukortiksi. Tyllitäytteisiä lumitöppösiä leijaili maahan yötossumaisen kevyesti. Lumihiutaleet olivat kuin ikkunakoristeita koulun kuvaamataidontunnilta, joihin myös pakkanen oli jättänyt oman kädenjälkensä askartelemalla siksakeilla lumikiteisiin kauniin kuvion.
Jouluinen työmatka sujui yhtä vilkkaasti kuin Vieno Kekkosen rekiretkessä. Lumipukuisesta maisemasta erottuivat suuret piparkakkutalot. Metsän rajassa siintävää vanhaa pirttiä vielä saneerattiin ja piparkakkutaikinaa oli kaulittu koko tontin leveydeltä. Siirappia pyöri betonimyllyssä, ettei se jämähtäisi. Erään metsätien päässä olevan tuvan paksut hirret oli tehty lakritsipötköistä, joiden sisällä oli valkoista minttua. Ne kätkivät hirsitalon uumeniin ja joulupöydässä tarjoiltavaan riisipuuroon kanelin, neilikan, kardemumman ja mantelinmakuisia joulutarinoita. Kaikista lennokkaimmat kertomukset punanuttuisesta rovaniemeläisestä nuohoojasta, hopeisten jalasten jäljistä Helsinki-Vantaan kiitoradalla ja pakastearkussa kuorsaavasta lumiukosta saivat tontut kiireisiksi joulupukin kuumalinjan puhelinvaihteessa.
Mikä onni, että saatiin luminen joulu. Kohta korviin kantautuisi Peltosten ja Järvisten suksien suhina. Ehkä Fischeritkin saapuisivat Itävallasta koti-Suomeen joulunviettoon, ei heistä aina tiennyt tonttujen muistiinpanotkaan. Loppusuoralla vastaan tuli iloinen hiihtäjä punainen tonttulakki päässä. Latukoneenkuljettaja tiesi, että hiihtäjä oli sijoittuinut takaa-ajomatkalla perinteisen tyylin kauneudessa maailmancupin kärkisijalle.
Se oli rakkautta ensilumenladulla. Kukaan muu ei onnistuneesta voitelusta huolimatta pystyisi sivakoida niin nopeasti heartagrammin muotoisella parisprinttiradalla. Hiihtäjän sompat jättivät virkatuilta patalapuilta muistuttavia kaunokirjailtuja jälkiä lumeen ja laduntekijän sydämeen.
:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
ehkäpä väärä foorumi tälle tämä
Tämä oli ehkä hienoin kirjoitus täällä aikoihin.
Hyvää joulua!
Tämän joulusadun kirjoittajan pitäisi kirjoittaa kirja. Tai useampi.
Oli kaunis, hauska, mielikuvitusrikas, hellä, lämmin, ihastuttava, salaperäinen, kuvaileva ja yllättävä pätkä.
Ihana. Ei voi kuin kumartaa ja kiittää.
Nyt meni kyllä tällä hiihtäjällä sukset pysyvästi sydämenmuotoiseen solmuun...
- Mitä sanoi kuusipuuhun törmännyt latukoneenkuljettaja?
- "Olen ihan pihkassa!"
Ei kannata töissä ottaa alkohoolii
☃️❄️🎅🏼
Hyvää Joulua! tän parempaan ei vaan kykene. toivottavasti hymyilytti edes hiukan nämä:)
Wau, kuinka upea kirjoitus!!
Jokohan se kirja alkaa olla valmis? 💖