Sydän pakahtuu kun ajattelen sinua. Tiedostan kyllä, että tämä on täysin epärealistista haihattelua, mutta olen kiitollinen ja onnellinen, että saat mut tuntemaan näin.
Menkööt tämä joulunaika näin <3
Menkööt tämä joulunaika näin <3
Aiheutat kuplivaa iloa
sinusta_haaveillen
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Enkä aiheuta.
se menee nussimaan ämm.miehelle. :D
vai onko R vai A. :DD muutama Ässäkin. :DD
ASperger ihan pihalla...
Samoja tuntemuksia mullakin.Sydän pakahtuu ja onnellinen olo. Voi kun nähtäis vielä joskus,mä haluaisin niin halata sua.
Huuhdon kohta ajatukseni sillä, mitä juuri nyt kuulen.
Lämmittää todella, jos yhtään olen ajatuksissasi 💕
Tössö virtuaalihali hyvännäköiselle miehelle :)
Sanottu ja ajateltu.
Miksi ajattelet sen olevan epärealistista haihattelua?
Jos joku ihminen saa sinut tuntemaan noin vahvasti, ei se ole silloin haihattelua. Se on täyttä totta ja realismia. Tunteeko hän samoin?
Totta, saahan sitä haaveilla mistä tahansa. Mutta, se että hän tuntisi samoin on epärealistista haihattelua 😀 En siis sellaista haihattelekaan, vaan tyydyn haaveilemaan.
Mulla ihan just sama.
Niin mullakin. Joskus tuntuu niin todelta, että leijun onnen tunteessa. Mutta aina on tullut jossain kohtaa romahdus. Tänään on taas sellainen päivä, että soimaan itseäni taas menemästä siihen vanhaan halpaan. Ei hän voi minusta välittää, ainakaan samalla tavalla, kuin minä hänestä. Se olisi jo liian hyvää.
Paljon on ollut niitä hyviä hetkiä, mutta ehkä enenevässä määrin on alkanut tulla sitä toista puolta esiin. Mahdollisesti tämä joulunaika saa vielä herkistymään, viime vuonna oli tosi mahtavaa tähän aikaan.
En voi muuta tehdä asian suhteen, kun ottaa vastaan sen, mitä tuleman pitää. Aikaa sitten olen ymmärtänyt, että on turhaa yrittää näitä tuntemuksia vastaan taistella. Ehkä näitä on ollut taas aikaa liikaa funtsailla, kun kotona olen oleillut.
Hän on tosi upea, oma uniikki persoonansa, olen vaan antanut viime aikoina hänen ymmärtää muuta. Jotenkin sitä pelkää, että jos tulee taas takkiin, ei minusta itsestäni jää enää mitään jäljelle.
Se on varmaan just niin. Toivotan sulle kuitenkin kaikkea parasta ja älä pelkää liikaa, se harmittaa paljon enemmän kuolinvuoteella kuin eletty elämä.
Mulla on sillai eri tilanne, kun mitään ei vielä ole ikinä tapahtunut. Eli kaikki on tavallaan mahdollista, mutta tositosi epätodennäköistä, vaikka pienen hetken luulin, mutta se taisi kaikki olla sitä haihattelua ja mielikuvituksen tuotetta.