Hei
Saattaa olla aika yleistä että miehellä ja vaimolla on eri halut seksin suhteen. Mies haluaa pari kertaa viikossa kun taas vaimolle sopisi kerran kuukaudessa. Siinä on melkoinen ero.
Mies ei haluilleen mitään voi, itse on pakko saada helpotusta ainakin kerran viikossa eikä vaimonkaan tarvitse aina suostua jos ei kerran halua. Eikä ole edes hauskaa naiskennella sellaisen kanssa joka ei aidosti halua vaikka suostuu kuitenkin koska on tavallaan velvollinen siihen.
Mites sitten jos vaimo ei suostukkaan kun kerran kuukaudessa? Eli tavallaan tekee yksipuolisen päätöksen että aikuisella miehellä saa olla seksielämää vain silloin kun vaimolle sopii.
Uskollinen ja hyvä aviomies tyytyy tuomioonsa ja vetelee salaa käteen. Mutta onko kenelläkään oikeutta tehdä tuollaista päätöstä ja olettaa että mies vaan tyytyy kohtaloonsa? Vai olisiko tuollainen tilanne hyväksyttävä syy etsiä helpotusta muualta? Kenelle siitä oikeastaan olisi vahinkoa?
Tokihan voi aina keskustella mutta turhaa se on. Ei vaimon halut keskustelemalla lisäänny, päin vastoin, eikä miehen halut puhumalla vähene.
Tämä on miehen näkökulma mutta sama pätee täysin myös toisinpäin. Muuten kaikki ihan hyvin ettei ero tämän takia ole vaihtoehtona.
Onko kenellekkään tuttu tilanne ja mitäs kannattais tehdä? Naistenkin kommentit ovat tervetulleita.
Saattaa olla aika yleistä että miehellä ja vaimolla on eri halut seksin suhteen. Mies haluaa pari kertaa viikossa kun taas vaimolle sopisi kerran kuukaudessa. Siinä on melkoinen ero.
Mies ei haluilleen mitään voi, itse on pakko saada helpotusta ainakin kerran viikossa eikä vaimonkaan tarvitse aina suostua jos ei kerran halua. Eikä ole edes hauskaa naiskennella sellaisen kanssa joka ei aidosti halua vaikka suostuu kuitenkin koska on tavallaan velvollinen siihen.
Mites sitten jos vaimo ei suostukkaan kun kerran kuukaudessa? Eli tavallaan tekee yksipuolisen päätöksen että aikuisella miehellä saa olla seksielämää vain silloin kun vaimolle sopii.
Uskollinen ja hyvä aviomies tyytyy tuomioonsa ja vetelee salaa käteen. Mutta onko kenelläkään oikeutta tehdä tuollaista päätöstä ja olettaa että mies vaan tyytyy kohtaloonsa? Vai olisiko tuollainen tilanne hyväksyttävä syy etsiä helpotusta muualta? Kenelle siitä oikeastaan olisi vahinkoa?
Tokihan voi aina keskustella mutta turhaa se on. Ei vaimon halut keskustelemalla lisäänny, päin vastoin, eikä miehen halut puhumalla vähene.
Tämä on miehen näkökulma mutta sama pätee täysin myös toisinpäin. Muuten kaikki ihan hyvin ettei ero tämän takia ole vaihtoehtona.
Onko kenellekkään tuttu tilanne ja mitäs kannattais tehdä? Naistenkin kommentit ovat tervetulleita.
Vastaukset 26
Vanhimmat
tilanne.
"En anna vaimolle kertaakaan kuukaudessa" on yksi käytössämme oleva vaihtoehto ja toinen on tuo "vetelen salaa käteen" (en tiedä kuinka salaista se pienessä asunnossamme on; no, vaimo ainakin näyttää nukkuvan rauhallisesti).
Minä en halua usein. Mutta parasta esileikkiä on, kun mies hoitaa kodin kuntoon, iskee lapset nukkumaan, lukee niille yms, että minä voin vain esim. lueskella sängyssä. Sit on usein paljon vastaanottavampi, jos mies haluaa kiehnata. Jos kaatuu kotitöiden jälkeen sänkyyn väsyneenä, ei juuri jaksa eväänsä liikauttaa. Ja vielä seksiä... Hoh hoijaa.
Ikä tuo myöskin tasaisuutta haluihin. Olemme olleet yhdessä jo yli 15 vuotta, nyt mennään noin rytmissä kerta/kaksi viikkoa. Joskus oli joka päivä, sitten harvemmin ja harvemmin. Ekan lapsen jälkeen oli se kerta kuussa. Toisen jälkeen olemme virkistyneet.
Lisää "ohjeita". Tee vaimosi raskaaksi. Meillä raskaudet ovat olleet pupu-aikaa. Mies sanoikin että olisit aina raskaana. Haluttaa paljon enemmän (lukuunottamatta ihan alkuraskauden öklöä oloa), kun hormonit hyrrää. Taas on menossa pupu-vaihe. Ja mies tykkää.
Ei ole varmaan mitään yleispätevää ohjetta, miten saada halut kohtaamaan. Jos minun mieheni kertoisi vetävänsä käteen, koska ei tarpeeksi saa, heräisin kyllä. Olen mustasukkainen myös kädelle. Halut saa kyllä herätettyä, jos haluaa. Sitä on vaan tässä iässä jo niin laiska, että nukkuminen on paljon kivempaa liiankin usein.
Meillä oli niin päin, että minä (nainen) halusin enemmän. Se oli rassaavaa. Hänen haluja en saanut lisättyä millään ilvellä. Lopulta sitten hautasin seksuaalisuuteni jonnekin josta en ole kyennyt sitä löytämään vieläkään. Niin satuttava tilanne oli minulle.
Nyt kun meillä on yksi lapsi niin tilanne onkin niin päin että mieheni haluaa enemmän ja minun halut on vieläkin tiessään osin imetys hormoonien takia ja osin sen takia, että itsetuntoni on vieläkin aika nollassa niiden haluttomuus vuosien takia. Itsetuntoa ei kohota yhtään se, että mieheni on ruvennut kommentoimaan tv:ssä näkyviä malleja ja tuijottmaan niitä aika avoimesti "kuola valuen". Ymmärrän kyllä miksi hän niin tekee, mutta tekisi mieli pistää avioeropaperit menemään. V**** paskainen. Ensiksi pihdataan vuosikausia (seksiä oli n. kerran kuussa) kunnes ei enää kiinnosta ja sitten ruvetaan vonkaamaan, kun tilanne on omalta kannalta sellainen ettei ainankaan kiinnosta. Seksi on minulle tällä hetkellä kivuliasta.
Kyllä haluttomuus on iso ongelma. Mikään toisen selän takana vehtaaminen ei ole salittua ihan sukupuolitautienkin takia. Naiselle erityisesti hoitamattomasta tartunnasta voi olla elinikäset seuraukset. Jos toinen ei mene hakemaan apua eikä esileikit yms auta niin ehkä paras ratkaisu on ero.
Tosin naisilla kiihoittuminen on henkistäkin. Esim.lastenhoidon yms. välillä on hyvä olla parin tunnin hengähdys tauko rentoutumiseen ennenkuin edes aloittaa esileikin.
Tuttuhan tuo tilanne on. Ja meillä siihen vielä liitty se, että silloin harvoin se tapahtuu aina melko samalla kaavalla. Sama paikka, sama aika, sama...
Puutteessa kärvistellessä otan silloin tällöin asian puheeksi, mutta se parantaa tilannetta vain hetkeksi. Eli joka kerta jää juuri tuo tunne, että velvollisuudesta kuin omasta halusta on kysymys. Ja se vaikuttaa myös omaan alotteenteko innokkuuteeni. Koskaan hän ei alotetta tee ja aina pukeutuu mahdollisimman epäseksikkäästi eikä paljon kotona muutenkaan ulkonäöstään huolehdi, vaikka olen häntä siihen koettanut rohkaista.
Olen koettanut drinkkejäkin silloin tällöin tarjoilla, koska viina kaiketi lisää naisten halukkuutta, mutta kun ei vaimo niistäkään perusta. Tai sitten pelkää juuri sitä, että alkaakin panettaa...
Tilannetta hankaloittaa myös se, että vaimo käy vuorotöissä ja sen takia vuorokausirytmimme on hyvin erilainen ja hän on usein hyvin väsynyt. Silti mielestäni aikaa yhdessäoloon jää runsaasti. Toisaalta aika-ajoin tapahtuva erossaolo mielestäni piristääkin suhdetta.
Ei paljon auta siivoilut, kodin kuntoon laittamiset, ruuanlaitot, hieromiset ja lasten harrastuksissa kuskaamiset, yhteiset harrastukset, lomamatkat, ulkoilu jne. Aina löytyy joku este.
Luulisi, että vaimostakin on kiva kun lähes parinkymmenen avioliittovuoden ja kolmen lapsen jälkeen mies on edelleen kiinnostunut, mutta kun ei.
Itse en vakavissani ole harkinnut helpotuksen hakemista vieraista eikä siihen paljon tilaisuuksiakaan olisi tarjolla. Netti on hyvä juttu. Ero ei ole mielessä käynyt.
Joskus tuntuu, että pitäisi olla jonkinasteinen renttu tai sika, jotta paremmin kelpaisi. Mutta kun ei oikein olut maistu enkä muutenkaan kauhean viinaan menevää sorttia ole ja muutenkin viihdyn kotona, mitä nyt liikunnallisia harrastuksia harrastelen.
Kokemuksesta sanoisin, että tilanne ei todellakaan puhumalla parane, vaan se tulee aina pysymään samanlaisena. Itse olen sen osittain hyväksynyt ja pyrkinyt täyttämään elämääni muilla asioilla, joista saan elämääni sisältöä.
Ensiksi haluan sanoa, että tiedän tarkalleen mistä puhut. Olen käynyt vaihtoehdot mielessäni läpi moneen kertaan.
Lopputuloksena on "omin sormin onneen".
En voisi kuvitella, että vieraissa käyminen pitäisi parisuhteeni puolisooni täysin muuttumattomana. Se, että nauttisin toisesta ihmisestä niin paljon kuin seksissä toisesta nautitaan, saisi tunteeni myös nostamaan päätään. Vajoaisin ajatuksissani noihin hetkiin, kaipaisin sitä lisää. "Vain seksiä" olisi minulle ainakin aika vaikeaa.
Jo valehtelu omalle puolisolle rikkoo jotain olennaista suhteessa. Oma suhteeni ainakin on niin hyvä ja tärkeä minulle, että en halua minkäänlaista uhkaa onnellemme. Tiedän myös, että mieheni ei käyttäydy näin omasta halustaan. Hän tekisi mitä vain, jos saisi tilanteen korjatuksi :(
Kysypä vaimoltasi vaivaako tilanne häntä. Mikäli ymmärtäisit, että vaimosikaan ei nauti haluttomuudestaan, voisi se ehkä auttaa sinua hyväksymään tilanteen. Itselläni oli aikoinaan haluton kausi, ja olin tilanteesta hyvin huolissani ja pahoillani. Se meni kuitenkin ohi, kun lapset kasvoivat :)
Ei se oikeastaan haluttomuuttakaan välttämättä ole. Voisinhan minäkin haluta harvemmin, en vain tiedä miten sen saisi aikaan
Toiset haluaa useammin ja toiset harvemmin. Hän kyllä haluaisi haluta enemmän mutta näin se vaan on nyt.
Ei ole aihe tuttua nykyisen puolison kanssa mutta ex teki just tuota, pihtaamista. Erohan siinä tuli ajallaan ja sama tyyli on kuulemma jatkunut. Itse yleensä saan kun haluan ja annan jos toista kiinnostaa, koska se kuuluu luonnollisena osana elämään ja se ei ole itseltä pois jos antaa/ottaa.
Aika monella on tuo ongelma mistä kirjoitit, ihmettelen mihin ne halua katoaa vaikka tuleekin lapsia ja töissä mättää. Jos saisin vain kerran kuussa, tietäisin että sen suhteen lähtölaskenta on alkanut.Miettikää mitä itse elämältä haluatte ja punnitkaa sitten arvojanne.
...kysyisin, oletko lapsellinen vai lapseton? ja mitä tarkoitat pihtaamisella? Onko pihtaaminen mielestäsi sitä, että toinen kääntää kylkensä vedoten päänsärkyyn vai luetaanko pihtaamiseksi myös jos "antaa" mutta makaa kuin lahna?
Jos nyt vielä kerran väännetään rautalangasta, että miehellä on ne kuuluisat putkiaivot ja naisella tippaleipäsellaiset l. naisen halukkuuteen vaikuttaa monikin asia. Mies pystyy seksin avulla/aikana sulkemaan mielestään kaikki muut asiat, mutta naisen on suljettava ne kaikki muut asiat mielestään jo ennen seksiä, jotta pystyisi olemaan täysillä mukana. Hommasta ei tule mitään, jos päässä pyörii työhuolia, lasten murheet, seuraavan päivän menu, ensi viikon hammaslääkäri, onko lasku maksettu jne.
Nimim Äiti tiivisti aika hyvin työssäkäyvän naisen tuntoja tästä asiasta. Jos työpäivän jälkeen tekee toisen vuoron kotona, miehen maatessa sohvalla ja silmät ummistuvat samantien, kun kaatuu sänkyyn, ei siinä enää seksi jaksa kiinnostaa (vaikka olisi millainen ori vieressä).
Kaikki me olemme yksilöitä, toiset haluavat enemmän, toiset vähemmän. Jos suhde on vakaalla pohjalla, löytyy haluttomuus/halullisuuteen jokin ratkaisu (voihan nainenkin kättä käyttää).
Mutta jos elämän tarkoitus on vain naiminen, on toinen joko pelkkä panopuu tai sitten on vakka kantensa valinnut.
Olen lapsellinen, kaksi lasta on ja pihtaamisella tarkoitan just sitä että maataan kuin lahna ja jatkuvasti podetaan päänsärkyä. Voisihan sitä jo suoraan sanoa että kuule, tehdäänpä nyt niin että nyt ei sitten seksiä harrasteta puoleen vuoteen ja piste, niin eipähän sitten toinen edes elättele haaveita. Sittenpähän ihmetellään kun puoliso käy vieraissa ...oma vika, turha vikistä. Ja siitä elämän tarkoituksesta, sanoit että onko se nyt naiminen pelkästään elämän tarkoitus......toisilla se on juominen, toisille syöminen, toiset tekee töitä joten jos nyt joku tykkää naida niin siitä vaan....
te miehet löydätte noita tuommosia naisia?
vai onkohan vika kenties teissä? oletteko koskaan kysyneet mitä naisenne haluaa teidän heille tekevän? mistä nainen kenties nauttisi että seksi maistuu...
että jos nainen ei anna, niin vika obn miehessä...
minä niin sanonut!
mutta jos nainen on haluton niin kannattaisi ehkä kysellä noita asioita, voisi auttaa jos minä olisin haluton, että mies tekee niinkuin toivon...en tosin tiedä kun en haluton ole.
On kysytty sekä kierrellen että suoraakin mutta ei vastausta eikä aihekaan tunnu olevan kovin mieluinen.
Ja jos syynä on se että hommat on omasta mielestä tylsiä niin olisi parempi itse ehdottaa tai antaa edes vihjeitä mitä haluaa eikä vaan jäädä odottamaan että mies sen varmaankin itse joskus keksii.
Joskus sitä huomaa, että lapsen syntymisen jälkeen naisista tulee äitejä ja seksuaaliset halut haihtuvat. Ihan kuin seksi ja äitiys eivät asuisi samassa ihmisessä! Kyllä sitä miehilläkin kai tapahtuu, mutta ehkä se menee sitten ohi jotenkin nopeammin tai se ei ole niin voimakasta. "Pihtaaminen" varsinkin tahallisesti on todella väärin kumppania kohtaan. Siinä kaivaa maata myös omien jalkojensa alta.
Jos kerran asiasta ette oikein voi keskustella, tai vaimokkeesi ei sitä halua, on tilanne jo hankala. Tulee mieleen, että jos haluttomuus ei ole hormonaalista, eikä fysiologista, niin tulee mieleen että syy voisi todella olla äitinä olemisessa, ehkä osittain.. Vietättekö aikaa kahdestaan, miten erotiikka silloin voi? Voisi ehkä auttaa, jos saisitte lapsen päiväksi luotettavalle hoitajalle ja voisitte harjoitella taas parisuhdetta. Seksi "lapsen kuullen" voi tuntua naisesta pahalle tai jotenkin väärälle. Lapsi olemassa olollaan voi viedä haluja, ja monesti se on psykologista.
En tiedä oliko tästä sinulle mitää apua, mutta toivottavasti sinun ei tarvitse lähteä pettäjän tielle, koska siitä ei seuraa kuin harmia teille kaikille..
Ottakaa selvää avioliittoleireistä. Aviopuolison kanssa sellaiselle osallistuminen voipi rikastuttaa avioliittoa monella alueella!
Niin, ja rakkaushan on tahdon asia. Aito rakkaus puolisoa kohtaan on myös pyyteetöntä - koeta etsiä se tapa, jolla vaimosi tuntee itsensä rakastetuksi!!
Kerran 1.5v ja silleen,kai sitä pitää
mennä vosuja kattelee,kun on aina päänsärkyä ja väsymystä.....
Ota ennemmin avioero. Kaikille mukavampi vaihtoehto.
meillä myös n. vuoden välein... ja huom. mun ikä!!
Mies 30 v. Miehen tahtiin mennään, eikä kyllä itteänikään ko. hommat kiinnosta. Kuulostaa ihan hullulta että jotkut monta kertaa VIIKOSSA harrastaa sänkyhommia. Kärsitäänköhän me jonkin vitamiinin puutteesta...
Kyllä mieheni minun nähden voi "vetää käteen" ja minä autan tarvittaessa.. ;D
Jos itse en jaksa seksiä (rv37 menossa) hyväilen miestäni ja tyydytän hänet kyllä miltei joka ilta, vähintään 4-5 kertaa/vko.
Rakastelua myös vähintään kerran viikossa vaikka itseäni en seksipedoksi nyt tunnekaan. Silti rakastelukin maistuu!
Eli vaikkei meillä joka ilta "halut kohtaa", pidän tärkeänä sitä että niin minä kuin mieheni on tyydytetty, joka tavalla!
Rakasteluun mielikuvitusta, hyväilyä, esileikkejä, hierontaa jne. :)
Ja EI mielestäni vaimo saa/voi päättää tuollaista, tai sitten alat vetää handuun hänen nähtensä, niin näkeepähän että sinua haluttaa!
Mieti kuitenkin, kannattako pettäminen? Minun mielestäni se ei ole ratkaisu.
Mutta tämä oli vain yksi (naisen) mielipide.
Toi on aika hyvä keino. Olet näköjään ymmäränyt aika hyvin mitä tarkoittaa se että puolison kaikista tarpeista on pidettävä huolta jos toivoo sen olevan uskollinen. Olisipa kaikki vaimot tuollaisia. Miehesi täytyy olla aika onnellinen ja muutenkin teillä saattaa menee aika kivasti.
melkosen hyvin pyyhkii! ;D
Tsemppiä vaan teillekin jotta asiat suttaantuis parhaalla mahd. tavalla....
Itse en ole pihtausongelmiin ikinä törmännyt enkä mitenkään pysty ymmärtämään naisia/miehiä jotka pihtaavat. Tottakai kun lapsia tulee, niin aikaa ja energiaa ei seksiin ole niin kuin ennen mutta miten joku voi väittää ettei esim. kahta kertaa viikkoon "ehdi" antaa? Viikossa on 60*24*7 = 10080 minuuttia joten ehkä 10000 minuuttia voisi käyttää muuhun toimintaa ja tuon 80minuuttia seksiin?
"ei haluta","ei ehdi","ei jaksa" ... ovat kaikki tekosyitä, jos haluaa läheisyyttä muttei seksiä niin kyseessä on jonkin sortin rankaisu miestä kohtaan koska kyllä nämä kulkevat käsi kädessä ja jos taas ei edes halua läheisyyttä niin eikös olisi paras erota?
synnytyksen jälkeen tämä on hyvin yleistä!
itselle se aiheuttaa stressiä ja vieraita alkaa tehdä väkisinkin mieli! ja jos en masturboisi, niin kassit tyhjenevät yöllä itsestään sänkyyn n. viikon selibaatin jälkeen! nuoren miehen pitää päästä jotenkin purkautumaan, koska muuuten saattaa tulla mm. lisäkivestulehduksia ym. epämukavaa.
yksi keino voisi olla jonkinlaiset kiihotuspillerit,
joilla naisen seksihalut saisi taas kunnon kiimaksi!
Kyllä näitä mieskohtaloita löytyy. Itse olen ollut noin 10 vuotta ilman, eli en ole ollut naisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Silti olen edelleen naimisissa ja elämämme on kuta kuinkin raiteillaan. Syyt siihen miksi hommat jäi pois, jääkööt kertomatta, koska se olis pitkä tarina. Miten sitten olen pärjännyt, tietynlainen fetismi on ollut pelastukseni. Vaimoni tietää homman ja hyväksyy että se on osa minua, eikä moiti, vaikka vietänkin harrastukseni vuoksi aikaani aika paljon netissä. Hän ei silti näihin harrastuksiini osallistu.
Mielestäni jokainen tervejärkinen ihminen ratkaisee tilanteen tuomat ongelmat tavallaan, tämä on ollut minun tapani ja se on minulle riittänyt.
Vaikkakin tykkään touhuilla mieheni kanssa, joskus tuntuu, että ei huvita.. Silloin ainakin mimulle toimii seuraavat konstit:
Katsotaan yhdessä pornoa tai pikkuhiljaa mies vaan lämmittelee, kyllä se sitten alkaa kiinnostamaan. Tai on siis ainakin tähän asti alkanut. :)
Minä vaimo olen meidän suhteessa se halukkaampi osapuoli. Yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta ja lapsia 2. Seksiä harrastetaan ehkä kerran puolessatoista kuukaudessa. Minua haluttaisi useamminkin. Ja kun mies tekee erittäin harvoin aloitteita ja monta kertaa minun sitä tehdessä hän makaa kuin lahna, niin omatkin halut siinä kaikkoaa. Enää en edes viitsi yrittää ja vaan näyttelen täysin välipitämätöntä ja hoidan homman omin käsin.
Minusta on ruennut tuntumaan myös se pahalta, kun mies ei koskettele tai anna edes suukkoa tai sano rakastavansa.
Sekin tympäisee, kun mies ei lämpene ajatukselle, että rakastella voisi muuallakin kuin sängyssä peiton alla lauantaisin. Olen yrittänyt jos mitä konsteja. Hieron hartioita, suukottelen ja hellin muutenkin. Silti hän vain jatkaa lempiharrastustaan tv:n katselua. Sanoo että nyt on hyvä ohjelma menossa.
Parasta esileikkiä naiselle olisi juuri tuo, että mies ottaisi pyytämättä osaa kotihommiin ja lasten hoitoon. Meillä nämä kaikki hommat kaatuu minulle, eikä mies tee elettäkään auttaakseen.Töistä tullessa surffaa vain netissä, lukee lehtiä, puhuu kännykkään. Jos johonkin lähdetään, odottaa oven suussa että minä saan lapset puettua. Minua ei halaa, suukottele tai sano mitään nättiä juuri koskaan. Se tappaa pikkuhiljaa halujani häntä kohtaan. Ja on yksi syy myös siihen miksi hoidan itse itseni. En tiedä mitä ihmettä miehen päässä liikkuu. Olen yrittänyt keskustella, jonka jälkeen yleensää saankin. Tympäsee vain tuollainen sääliseksi. Mies myös sanoo, että tee sinä niitä aloitteita, mutta kun jotain yritän niin aina hänellä on jotakin muuta tärkeämpää. Liekö suhteen lähtölaskenta alkanut vai mikä on.