Tänään romahdin ihan täysin pitkään pitkään aikaan. Kaikki mitä olen tehnyt ja kaikki mitä olen tuntui olevan täysin arvotonta. Jotkut ihmiset ovat kyllä sanoneet arvostavansa minua sellaisena kuin olen ja siitä olen kiitollinen mutta henkilöt joilta sitä olisin eniten kaivannut eivät ole sitä osoittaneet.
Rakkauselämää ei ole vaikka olen yrittänyt ja mielessä on ajatus että kukaan ei halua minun rakkautta ja ettei se ole yhtä arvokasta kuin muiden.
Tuntuu että olen vaan iloinen muiden puolesta ja valmis uhrautumaan muiden onnen takia ja haluaisin edes kerran olla onnellinen itseni takia ja että kerrankin minä olisin jonkun mielestä uhrautumisen ja rakkauden arvoinen.
Päätin alkaa kirjoittamaan kun ei ole ketään kelle puhua, ketään kelle haluaisin puhua. Luulen että sanat jotka tarvitsisin kuulla ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi minun ulottumattomiin. Itku meinaa tulla ja haluaisin itkeä ilman että minun pitää pyytää sitä anteeksi.
Rakkauselämää ei ole vaikka olen yrittänyt ja mielessä on ajatus että kukaan ei halua minun rakkautta ja ettei se ole yhtä arvokasta kuin muiden.
Tuntuu että olen vaan iloinen muiden puolesta ja valmis uhrautumaan muiden onnen takia ja haluaisin edes kerran olla onnellinen itseni takia ja että kerrankin minä olisin jonkun mielestä uhrautumisen ja rakkauden arvoinen.
Päätin alkaa kirjoittamaan kun ei ole ketään kelle puhua, ketään kelle haluaisin puhua. Luulen että sanat jotka tarvitsisin kuulla ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi minun ulottumattomiin. Itku meinaa tulla ja haluaisin itkeä ilman että minun pitää pyytää sitä anteeksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Petit miehen silloin
Ansaitset kultaa?
Joo kyllä sitä itsensä aika hyvin väsyttää uuvuksiin saakka kun odottaa saavansa arvostusta muilta. Siinä saakin juosta itsensä näännyksiin saakka, muita kun ei pysty koskasn eikä tarvikaan miellyttää. Itsearvostus riittää. Kun sitä ei ole, tulee nuo uuvuttavat odotukset muita kohtaan. Romahdus on aina hyvä uusi alku josta aloittaa itsensä arvostaminen. Hiiteen muut, et heidän arvostustaan tarvitse.