Miten toivoisit viettää kaipuun kohteesi kanssa uutta vuotta? Raketteja paukutellen katsellen vaiko syöden uuden vuoden herkkuja esimerkiksi. 🥂 Kerro ajatuksesi ja toiveesi 🎉
Voi myös tapahtua ehken
AnnaTulla
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Käytäis raketteja katsomassa ja nautittaisiin toistemme seurasta☺️
Sekä että molempia, ilotulitusta katsellen kädet tiukasti kietoutuneena hänen ympärillään .
Raketit on usein hukkaan heitettyä rahaa ja jaksa pakkasessa nököttää. Paitsi jos kaupungissa niin käsi kädessä kävellä katsomaan kaupungin ilotulitusta ja sieltä kotiin sohvalle, shamppanjaa ja yhdessäoloa hämärässä ja hiljaisuudessa. Jos maalla niin melkein sama kuvio, mutta ilman raketteja.
Mun täytyy hoivata paukkuarkaa koiraa. Sellaisen kanssa vietetään rauhallista mahdollisimman normaalia iltaa, ettei se vauhkoonnu. Hyvää ruokaa, joku hyvä leffa ym.
Jos olisi vaimo niin varmaan katselisimme raketteja kotoamme. Ehkä katsoisimme myös elokuvan. Toisaalta olisi vaan kiva tutustua toisiimme ihan puhumalla. Ihmistä ei voi koskaan tuntea liian hyvin. Niin, vaikka pelkään puhumista tykkään siitä kyllä kun aiheet on syvällisiä. Keskustelisimme ja söisimme nakkeja. Jos asuttaisiin maalla kävisimme kuutamokävelyllä. Kaupungeissa ei ole turvallista. Ehkä istuttaisiin hiljaakin vaan, hän sylissäni. Olisi niin kivaa. Tyhmää olla arka välillä.
Hän tarjoaisi koko yön kestävää "ilotulitusta" minulle sängyssä.
Hänen seura ja läheisyys olisi tärkeintä mutta pidän myös rakettien katselusta, se on tunnelmallista ja ehkä jotakin juomaakin voisi hieman maistella :) :)
Minä vietän yksin uutta vuotta. Ensin täytyy saada oma elämä paremmaksi, ei rikkinäisenä jaksa tutustua keneenkään.
Ei kantsi ihan yksikseen jäädä, siitä tulee nimittäin tapa, olen monista sen huomannut. Taidat olla masentunut, silloin ei jaksa tutustua muihin. Mä oon ottanut vähän mallia ihmisistä, jotka antaa vaan elämän viedä, odottaa enempi muilta aktiivisuutta, toivoa siis rohkeampien hakeutuvan seuraan, olishan semmoset lämpimät tunteetkin ihan kivat, mutta enää en ite halua olla se aktiivisempi osapuoli, sillä silloin olen helpommin myös se kuhan vaan joku kivan tuntuinen sopivalla hetkellä. Kyllä mä sitten tarvittaessa toisen aloitteen jälkeen oon aktiivisempi.
En ole masentunut, mutta jollain tavalla alavireinen, ollut muutaman vuoden jo. Mutta siinä olet väärässä että etteikö yksin kannattaisi olla. Olen nauttinut yksin olemisesta paljon yli kymmenen vuoden ajan. Haluan itse elättää itseni kunnolla, mutta minulta "vietiin" se mahdollisuus tietynlaisella kiusaamisella. Se on aiheuttanut alavireisyyttä. Kaikki mitä on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana on ollut minulle haitallista, niin sen olen kokenut ja sitä ihmisten on vaikea ymmärtää. Tällä hetkellä ajattelen niin että haluan olla aina yksin. En tiedä muuttuuko mielipiteeni koskaan, mutta sen tiedän ettei yksin oleminen ole minulle koskaan vaikeaa, niin paljon pidän siitä. Pitää muistaa se, että tietyllä tavalla erityispiirteiselle niin kuin minäkin olen ihmissuhteet eivät ole välttämättömiä. Oma onnellisuus sisältä käsin, sitä ei voi kukaan minulle enää lisätä ihmissuhteen kautta. Ainoastaan se, että pystyy elättämään itsensä kunnolla ja auttamaan siten myös omia lapsia on on ulkopuolelta tuleva parannus. Sen tiedän ettei minulla ole mahdollisuutta enää rakkaaseen työpaikkaan, mutta joku vastaava joskus. Mutta sitä ei saa enää olla missään ikinä, että yksityisasoita käsitellään töissä, ei millään tavalla. Se tie tulee viemään minut hautaan.
Harmi, että koet noin. Minä tarkoitin yksin olemisella omassa viestissäni ihan yksin olemista uutena vuotena, en mitään seuralaista, sillä sain käsityksen, että olet ihan yksin. On paljon yksin olevia, jotka korostaa yksin olemistaan, vaikkeivat oikeasti ole paljoakaan ajastaan yksin. Mä olen ite tietyn rauhan itelleni saanut huonossa suhteessa ja ulkoapäin myös kaltoin kohdeltuna ja ite vetäydyin ja tunsin hirveää tuskaa useat vuodet. Mutta nyt mulle on sama tuo, oon parisuhdeihminen ja tykkäisin löytää ihmisen jonka kanssa jakaa asioita, hassutella, iloita, suruja, turvallisuuden tuntua jne. Mutta mulla ei oo pakottavaa tarvetta semmoseen, voin elellä muutoinkin vaikken ehkä kaikkein onnellisin yksin olisikaan. Mutta mulle on syntynyt hirveet pelot ja lähestymisen, seksuaalisuuden ym.vaikeudet.