Syksyllä ruotsinkielisen kulttuuriväen tunteet kuohuivat, kun paljastui, että rakastetun ruotsinkielisen taiteilijan elämästä tehtäisiin elokuva suomeksi. Elokuva pohjautuu suomenkielisen runoilijan ja kirjailijan ihailtuun teokseen, jossa hän on minä-muodossa kirjoittanut taiteilijan elämänkerran
Onko kyseessä kulttuurinen omiminen vsi taiteellinen vapaus - tästä väännettiin.
HBL:n toimittaja julkaisi lehdessä kiivaan näkemyksensä kulttuurihistoriastamme:
"Jo pitkään Suomessa on jätetty huomiotta joukko naistaiteilijoita. Miten jännittävää olisi nähdä filmillä, ei vain Helene Schjerfbeck, vaan myös sellaiset kolleegat kuin Ellen Thesleff, Elin Danielson-Gambogi, Fanny Churberg ja uranuurtajafeministi Helena Westermarck. He vaikuttivat aikana, jolloin kunnon suomenmaalainen taiteilija oli mies, joka ryyppäsi kavereitten kanssa ja oli "en hurja kaveri", kävi ehkä pikaisesti Euroopassa mutta tuli kiireesti kotiin tutkiakseen kalevalamystiikkaa Karjalan syvissä metsissä tai maalatakseen nokisimpia kaskenkaatajia Savossa."
"Nuoren kansakunnan tarve omaan mytologiaan ja sankaritaruihin nostatti esiin nämä miestaiteilijat, mutta sankaritarina oli maskuliininen, suomenkielinen eikä sillä ollut mitään tekemistä suomenruotsalaisten neitien kanssa. Kieliriidat raivosivat pahimmillaan ja fennomania ajoi kymmenet tuhanneet suomenmaalaiset muuttamaan ruotsinkieliset nimensä suomalaisiksi ja ruotsin kielensä suomeksi. Se ei ole Suomessa harvinaista. Romanttinen kansallisuusaate rakentuu kuvitelmille yhdestä kielestä, yhdestä kansasta ja yhdestä maasta. Luotiin identiteetti, joka monessa suhteessa olisi vihamielinen sekä sille, mikä oli ollut venäläistä että sille, mikä oli ollut ruotsalaista."
Luen tässä katkeruutta siitä, että suomalaisuus nousi, ettei Suomi olekaan ruotsalainen, eikä ole koskaan ollutkaan sen paremmin ruotsalainen kuin venäläinen - vaan aina suomalainen. Eliitti on kohdellut rahvasta miten on kohdellut, mutta suomenkielinen rahvas on sitkeästi siirtänyt elämän eväät sukupolvelta toiselle, suomeksi.
Mitä retoriikkaa toimittaja käyttääkään:
suomalaiskansallinen pimeys
en hurja kaveri
ryypätä
kalevalamystiikka
Karjalan syvät metsät
nokisimmat kaskenkaatajat Savossa
fennomania ajoi...
Kaiken lisäksi yritetään mennä feminismin taakse piiloon, ikään kuin kyse olisikin kansainväliset naiset vastaan suomalaiskansallisessa pimeydessä elävät miehet!
Oliko tarkoitus taas
- tiivistää omien riviä uhriutumalla,
- näyttää vielä ennen vaaleja, että ruotsinkielinen edunvalvontakoneisto on voimissaan, ehdokkaiden kannattaa pitää suomalaiskansallinen pimeys kaukana puheistaan,
- viestittää kulttuuria tukeville kirstunvartijoille, ettei suomenkielistä kulttuuria tueta ilman suomenruotsalaisten asettamia ehtoja,
...?
Joka tapauksessa tästä huokuu tunne, että suomalaisuuden nousu ja fennomia olivat synkkiä hetkiä historiassamme. Tätäkö tuottaa ruotsinkielisten koulujen identiteettityö?
Onko kyseessä kulttuurinen omiminen vsi taiteellinen vapaus - tästä väännettiin.
HBL:n toimittaja julkaisi lehdessä kiivaan näkemyksensä kulttuurihistoriastamme:
"Jo pitkään Suomessa on jätetty huomiotta joukko naistaiteilijoita. Miten jännittävää olisi nähdä filmillä, ei vain Helene Schjerfbeck, vaan myös sellaiset kolleegat kuin Ellen Thesleff, Elin Danielson-Gambogi, Fanny Churberg ja uranuurtajafeministi Helena Westermarck. He vaikuttivat aikana, jolloin kunnon suomenmaalainen taiteilija oli mies, joka ryyppäsi kavereitten kanssa ja oli "en hurja kaveri", kävi ehkä pikaisesti Euroopassa mutta tuli kiireesti kotiin tutkiakseen kalevalamystiikkaa Karjalan syvissä metsissä tai maalatakseen nokisimpia kaskenkaatajia Savossa."
"Nuoren kansakunnan tarve omaan mytologiaan ja sankaritaruihin nostatti esiin nämä miestaiteilijat, mutta sankaritarina oli maskuliininen, suomenkielinen eikä sillä ollut mitään tekemistä suomenruotsalaisten neitien kanssa. Kieliriidat raivosivat pahimmillaan ja fennomania ajoi kymmenet tuhanneet suomenmaalaiset muuttamaan ruotsinkieliset nimensä suomalaisiksi ja ruotsin kielensä suomeksi. Se ei ole Suomessa harvinaista. Romanttinen kansallisuusaate rakentuu kuvitelmille yhdestä kielestä, yhdestä kansasta ja yhdestä maasta. Luotiin identiteetti, joka monessa suhteessa olisi vihamielinen sekä sille, mikä oli ollut venäläistä että sille, mikä oli ollut ruotsalaista."
Luen tässä katkeruutta siitä, että suomalaisuus nousi, ettei Suomi olekaan ruotsalainen, eikä ole koskaan ollutkaan sen paremmin ruotsalainen kuin venäläinen - vaan aina suomalainen. Eliitti on kohdellut rahvasta miten on kohdellut, mutta suomenkielinen rahvas on sitkeästi siirtänyt elämän eväät sukupolvelta toiselle, suomeksi.
Mitä retoriikkaa toimittaja käyttääkään:
suomalaiskansallinen pimeys
en hurja kaveri
ryypätä
kalevalamystiikka
Karjalan syvät metsät
nokisimmat kaskenkaatajat Savossa
fennomania ajoi...
Kaiken lisäksi yritetään mennä feminismin taakse piiloon, ikään kuin kyse olisikin kansainväliset naiset vastaan suomalaiskansallisessa pimeydessä elävät miehet!
Oliko tarkoitus taas
- tiivistää omien riviä uhriutumalla,
- näyttää vielä ennen vaaleja, että ruotsinkielinen edunvalvontakoneisto on voimissaan, ehdokkaiden kannattaa pitää suomalaiskansallinen pimeys kaukana puheistaan,
- viestittää kulttuuria tukeville kirstunvartijoille, ettei suomenkielistä kulttuuria tueta ilman suomenruotsalaisten asettamia ehtoja,
...?
Joka tapauksessa tästä huokuu tunne, että suomalaisuuden nousu ja fennomia olivat synkkiä hetkiä historiassamme. Tätäkö tuottaa ruotsinkielisten koulujen identiteettityö?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pakkoruotsivaatimukset, RKP:n uhriutumispolitiikka, taloudelliset valtarakenteet poliittisten päätösten takana, ruotsinkielisten koulujen identiteettityö ja vanha romanttinen nationalismi nivoutuvat yhteen. Ne paljastuvat näin yllättäin lähinnä ruotsinkielisen median kuohuissa.
Onpa arka aihe - palstalle pommitetaan joutavaa ilkeilyä niitä kohtaan, jotka eivät pakkoruotsia halua, mutta ei tohdita vastata tähän...
Koska pakkoruotsin kiusa hivelee vastapuolen heikkoa egoa ja tarkoitus on pelkästään vattuilla "ähäkutti siinähän rämmitte pakkoruotsituksen suossa, me hurrit saadaan paremmat työpaikat ja säätiörahastipentejä"
Kyse on vähemmistön (historiallisista syistä) vallan esiintuomisesta.
Toistan, pakkoruotsi on puhtaasti poliittinen lyömäase koska suurta osaa lapsistamme haittaa todella vähemmistön marginaalikielen pakkosyöttö.
Ja ne vähemmistön edut ja kähminnät.
Huh huh vuotta 2019 jos RKP otetaan hallitukseen ...
Tuo on selvä esimerkki kuinka rusueliitti YHÄ halveksii suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria!
Muuten. Kirjoittiko toimittaja todella "suomenmaalaisista" eikä "suomenruotsalaisista"!? Jos niin on, niin näköjään rusumedia alkaa tunnustamaan sen geenitutkimuksen faktan, että rusut ovat etnisesti suomalaisia eivätkä ruotsalaisia. Edistystä havaittavissa! ;-)
Vi använder helst svenskspråkig finländare,den äldre generationen oftare finlandssvenskar.
Suomalainen kulttuuri esitetään jonain metsäläisenä, takapajuisena, alkeellisena ja sivistymättömänä. Millä tietysti vihjataan, että rusukulttuuri on jotain päinvastaista, koska se matkii yli-ihmisten maan Ruotsin kylttyyriä. ;-)
Totuus on täysin toisenlainen! Kalevalainen kulttuurimme on ikivanha ja hieno verrattuna ruotsalaiseen vastaavaan, joka on myöhäinen kopio muista eurooppalaisista kulttuureista.
Germaanisissa kansalliseepoksissa pääsankari on aina raaka soturi. Vain Kalevalamme pääsankari Väinämöinen on sivistynyt runonlausuja, joka voitti hengellä fyysisen voiman!
Kiitos!
Sanopa se.
Se, että svekomaanit pilkkaa suomalaisuutta, on vain heikon itsetunnon peruja (on varmaan rankkaa kuvitella olevansa über-mänska ja sitten tulee skogsfinne ja on etevämpi).
☺
Pisa-tulokset ovat paljastaneet tämän "bättre-folkin" todellisen osaamisen, edes ruotsia ei osata kunnolla. Siksi tarvitaankin helpompi pääsy korkeakouluihin että ei jäädä osaavampien jalkoihin.
"Toistan, pakkoruotsi on puhtaasti poliittinen lyömäase koska suurta osaa lapsistamme haittaa todella vähemmistön marginaalikielen pakkosyöttö.
Ja ne vähemmistön edut ja kähminnät.
Huh huh vuotta 2019 jos RKP otetaan hallitukseen !"
Ihmettelen, että ruotsinkieliset pystyvät teeskentelemään, etteivät he muka ymmärrä
tätä.
Ja tätä keskustelua he eivät halua käydä!
Mutta heidän pitäisi. Nyt he rakentavat lapsilleen katkeran maailmankuvan.