tuntuu kun ei ole yhtään kaivattua mielessä? Olen ajatellut nyt nauttivani tästä niin kauan kuin kroppa kestää. Paljon rahaa ja kauppareissuja se vaatii, mutta se on vapauden ja yksinäisyyden hinta. Voiko elämä olla enää ihanampaa silloin kun voi olla täysin yksin omien ajatuksien kanssa. Ajatella jos ihan perus kioskista myytäisiin rohtoja ihmisille, jotka eivät jaksa toisten älyttömiä höpinöitä ja turhanpäiväistä valistusta miten pitäisi olla ja elää. Tajusin eilen juuri niiden ihmisten, jotka osaavat sumentaa itsensä kaikelta olevan niitä kaikkein onnellisempia ihmisiä maailmassa ja sitä minäkin etsin ja siihen olen kovaa vauhtia menemässä ellen sitten ole jo siinä. Niin kuin aamu-teeveessä sanottiin, tämä on minun polkuni ja myös sen mestari. Pitää vain sanoa se, että tämä kuuluu vain minulle, olen polkuni paras asiantuntia.
Tiedättekö kuinka ihanalta
jokainentietääitse
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen sulle lämpimästi Pohjois- Koreasta kertovaa kirjallisuutta.
Oppisit vähän arvostamaan IHAN tavallista elämää.
Tämä on minun tavallinen elämäni, olen nyt kotonani kaikin puolin, mieleltäni, ruumiiltani ja ulkopuolisestikin. Tunnen itseni aidoksi silloin kun ketään ei ole lähellä. Aina kun joku on lähellä alan voimaan huonosti ja elämäni menee alamäkeä niin rajusti etten voi elää siinä. Siksi aina haluan kotiin, olemalla se joka oikeasti olen. Kuka ei haluaisi olla se kuka oikeasti on. Nyt olen juuri se ja tälläisenä elän jatkossakin. Se on minun normaalia elämää, sinulle ehkä muiden ihmisten läsnäolo on vain mukavaa ja tunnet olosi kotoisaksi silloin. En tiedä olenko koskaan sanonut mielipidettäni palstalla, mutta ihmiset kun vain ovat erinlaisia. Tiedän erään ihmisen kun myi kaikki tavaransa ja muutti metsään asumaan teltan kanssa kahdeksi vuodeksi ja kun hän tuli sieltä lopulta takaisin oli hän onnellisempi kuin koskaan ennen. Hän kertoi saaneensa olla rauhassa itsensä kanssa ja käydä läpi elämänsä merkityksiä yksin läpi. Hän ei edelleenkään ole kenekään kanssa tekemisissä ja tiedän vain hänen olevan onnellisempi kuin koskaan. Hän tajusi sen, mitä jotkut eivät koskaan tule ymmärtämään, ihminen tarvitsee omaa aikaa eikä yhtäkään muita vierelleen. Antaisin Nobelin palkinnon hänelle jos minulla olis valtaa kyseinen palkinto jakaa. Ihmisen mielenterveys on kultaakin arvokkaampi asia ja sitä ei kannata pilata käymällä lääkärissä tai muissa alaan liittyvissä virastoissa ottamassa vastaan vain syyllisyyttä, nappuloita, pilkkaamista, alistamista ja nöyryyttämistä. Ajattelinkin asian niin kun joskus olin jopa työkykyinen ja siitä lähtien kun tapasin ensimmäisen lääkärin ja mielenterveysalan ammattilaisen niin elämäni meni todella syvään alamäkeen. Jouduin tuskien tielle ja siitä ei pääse pois kuin päihteillä edes hetkeksi- se kaikki nöyryytys, tietämättömyys, alentaminen ja yritys pilata ihmisen elämä kokonaan saivat karvani pystyyn. Ajattelen nyt samoin kuin tämä tietämäni ihminen, ainoa paikka mihin on järkevä mennä ja missä saa olla rauhassa on jossain, mistä muut eivät tiedä. Jätät kaikki taaksesi, perhe, sukulaiset, työ, asunto ja omaisuus niin kaikki lopulta ajan kanssa menee hyvään suuntaan. Kertaakaan en enää ota minkään sortin sanaa korvien väliini vastaan Suomen ”terveysviranomaisilta” heiltä puuttuu tietotaito hoitaa ihmisiä ja usein vain pahentavat potilaidensa tilaa, valistan myös muita pysymään mahdollisimman kaukana näistä kaiken maailman puoskareista, jotka eivät ole käsi sydämellä valaansa vannoneet. Yksikin lääkäri ei tahtonut mitään muuta kuin tappaa minut, onneksi tajusin sen ennen kuin oli liian myöhäistä. En usko enää keneekään muuhun kuin itseeni, kaikki ovat pettureita ja haluavat vain pahaa. En ole elämäni aikana tavannut yhtään luotettavaa ihmistä, enkä tule sellaista näkemään, koska en tule enää tutustumaan uusiin ihmisiin. Vähiten luotan terveydenhuoltoon, se on korruptoinut äärimmilleen ja pilaavat ihmisten perheet tavalla tai toisella, saavat siitä jotain nautintoa, puhumattakaan sosiaaliviranomaisista, heillä ei ole minkäännäköistä ajatustakaan auttaa ihmistä, suurin virhe mitä voi tehdä on sanoa heille sanaakaan elämästä jos sellainen tilanne vastaan tulee tai jos ei muuten tule niin sekin järjestetään väksin, että saadaan kaikki asiat piloille. Heille ei tosiaan sanakaan kannata sanoa mistään. Älkää hyvät ihmiset luottako keneenkään!
Ei pässeille kannata selittää, menee hukkaan.
Niin jos ymmärsin oikein tarkoitat juuri näitä terveysalan ihmisiä, siitä olen samaa mieltä. Hei eivät kyllä tajua mistään mitään, potilaat ovat heille vain externaaleja, pelkkää ajankulua. Vastuuta ei ole ja dollarit vain vilkkuvat mielessä, ahneudella ei ole rajaa. Tarkoitus on vain latistaa ihminen pilaamaan kaiken mahdollisen.
Onhan se tottakin, että joskus psykiatrienkin määräämät lääkkeet voivat viedä vain huonompaan kuntoon ja olla haitallisiakin esim. rauhoittavat lääkkeet pitkäaikaisesti käytettyinä. Samoin lastensuojelussa voidaan tehdä yli- tai alilyöntejä ja asenteet voivat tuntua kurjilta, kun asiat ovat muutenkin kipeitä ja vaikeita.
Kuitenkin ajattelen, että ihminen on luotu toisten ihmisten yhteyteen. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä. Me jokainen nautitaan päivittäin hyödykkeistä, jotka muut ihmiset ovat työllään meille mahdollistaneet.
Ihan yleisesti tähän laitan jotain ajatuksiani. Nämä ei ole suunnattu aloittajalle tai kenellellekään muullekaan varsinaisesti, mutta yleisesti vain tuli mieleeni, että sairastuessa ihminen helposti eristäytyy, koska hänen ajatuksensa voivat olla yleisestä poikkeavia ja niitä on toisten vaikea ymmärtää. Eristäytyminen lisää epäluuloisuutta. Epäluuloisuus taas ruokkii mielen sairautta ja edelleen eristää muista. Samalla ihminen voi vaipua huomaamatta syvään itsesääliin ja itsekkyyteen. Minulla on oikeus hylätä läheiseni ja elää vain itselleni. Joskus on tietysti ihan hyväkin, että antaa esim. lapsille tilaa. Sekin on rakkautta jos ymmärtää oman tilansa eikä väkisin yritä itse kaikkea hoitaa.
Muut ihmiset ovat peilejä meille. On hyvä olla nöyrä niiden edessä. Jos useat ”peilit” hämmästelevät tai ihmettelevät ajatuksiasi, voit olla psyykkisesti sairastumassa tai sairastunut jo. Kyllä apua kannattaa silloin ottaa vastaan ainakin jutellen muille oloistaan ennen kuin harhaiset ajatukset syvenevät ja ihminen menee psykoosiin.