Se että haen hyväksyntää sinulta, on varmaan vamma. Niin kuin olen ennenkin todennut et tiedä minusta mitään. Ehkä et tuomitsisi niin ankarasti, jos tietäisit. Kaiken lisäksi olet seksistinen, et sinä tarvitse minun kaltaistani ajattelevaa ja syvästi tuntevaa naista.
En voi itselleni, en tunteilleni mitään
Aivanpaskana
41<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Sinulla on vaan niin huono itsetunto, että yrität keksiä syitä miksi toisen ei pitäisi haluta sinua. Oikeasti haluaisit hänen haluavan sinut, mutta olet liian heikko myöntääksesi sen itsellesi. Tämä kaikki näkyy tekstistäsi läpi.
Nimen omaan kyökkipsykaa. Ensinnäkin, hyvällä itsetunnolla varustetut eivät lymyilee palstoilla. Toisekseen, ulkopuolinen lyttääjä vasta heikon itsetunnon omaakin, kun yrittää nostaa itsensä toisen yläpuolelle, lyttäämällä tämän itselleen täysin ventovieraan ihmisen parin lauseen perusteella. Ja parin kirjoittamani lauseen perusteella et voi todellakaan päätellä mitään. Ja kuuleppa, ei ole sulla apina varaa arvostella ketään.
Minä en näe aloituksessa mitään, jossa joku puhuisi haluamisesta tai haluamattomuudesta. Aloittajalle sanoisin että miksi puhut noin alentuvasti eli oikeasti joku vaan taas pilkkaa täällä jotakuta.
Uskon myös tähän.
Kukaan, joka ei taustoja tiedä, ei voi sanoa alentuvuudesta mitään. Käsittelen tunteitani kirjoittamalla, en ole tinderissä, enkä kirjoituskilpailussa. Kyllä hän itsekin varmasti tietää olevansa seksistinen.
Meillä molemmilla on pahoja vammoja, jotka törmäävät pahasti yhteen. Surullinen tragedia tuntevilta ihmisiltä. Haluamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että suren mahdollisuutta, joka menetettiin jo ennen kuin mitään oli vielä alkanutkaan.
Periaatteessa en koe olevani velvollinen selittelemään teille, mutten näe sitä mitenkään vaikeanakaan, anonyymisti. Voihan myös olla, että on olemassa myös kohtalotovereita, jotka painiskelevat juuri samanmoisten ajatusten kera. Siis tunteita on, mutta tässä tilanteessa se ei taida riittää.
Se, että olet heikko ja huonon itsetunnon omaava, ei ole haukkumista vaan tarkkailua. Vai menikö väärin? Oletko mielestäsi vahva? Onko mielestäsi itsetuntosi hyvä?
Ei heikolla itsetunnolla ole tekemistä vahvuuden kanssa. Etkö sinä tiedä, että se ihminen on vahva, joka pystyy käsittelemään ja näyttämään tunteensa ja joskus itkemään tarpeen tullen? Olisin jo ajat sitten kaatunut, jos heikko olisin. Sinulla taasen näyttää olevan tärkeintä päästä pätemään ja näyttämään oikeassa olemistasi.
Jos teillä kummallakin on pahoja vammoja niin miksi ette yritä sovitella niitä, kuinka hyvin tunnet toisen kun pystyt noin sanomaan. Ei rakkautta kantsi noin caan pois heittää varsinkaan jos ette oo edes yhdessä olleet (ymmärsin tekstistäsi noin). Yhdessä pidempään olleetkin voi ja kantsii asioita ratkoa, monesti vaan jos ihmiset siellä on pitkään yhteen törmänneet eikä mitään riittävää muutosta synny niin ei päätä kannata hakata seinään.
Mä en muuten lainkaan nykypäivänä ymmärrä tätä vahvuuden korostamista. Ihmisen pitäisi saada välillä olla heikko.
En myöskään ymmärrä, että pitäisi olla aina vahva, ei saa sortua, vaan mennään eteenpäin vaikka puolipäätä puuttuisi... Nykymeininki näyttää ihannoivan tuotteliasta suorittavaa ihmiskonetta. Joka vielä näyttää aina hyvältä.
Eikös joku viisaampi filosofi (ei tuo kyökkipsyka!) ole sanonut jotakuinkin niin, että vain oman heikkoutesi myöntämällä voit olla vahva.
Ja aina voin toivoa, että voisimme olla yhdessä ja hän minut haluaisi ;D, mutta todellisuus on silti olemassa.
Sillä ei todellakaan tarkoita vahvuutta, että kykenee käsittelemään ja näyttämään tunteensa, vaan se on tunteellisen määritelmä. Ja yleisesti ottaen, se on monessa mielessä vahvuuden vastakohta. Vahvat vain porskuttavat (käsittelevät toki tunteensa, mutta eivät koe tarvetta tuoda niitä esille koko ajan ja kaikkialla), välittämättä kokemistaan epämiellyttävistä tuntemuksista. Heikoilla on tarve tehdä niistä numero ja tuoda niitä esille.
Sotiemme veteraanit olivat vahvoja, he asettivat omat tunteensa taka-alalle ja tekivät mitä täytyi tehdä. Nykyihmiset luulevat, että on vahvuutta alkaa pillittämään mitättömien taakkojen alla tai olemattomien vastoinkäymisten edessä. Se ei ole vahvuutta. Se on heikkoutta. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.
"En voi tunteilleni mitään... Haen hyväksyntää sinulta" Tämä on heikkoutta, osoitus heikkoudestasi. Vahvat eivät yksinkertaisesti tuollaista anele. He joko saavat välittäviä tunteita tai sitten eivät saa, mutta he eivät HAE niitä.
No se on kyllä oikeesti totta, että aina pitää näyttää hyvältä paitsi ehkä joulun jälkeen turvonneena (pukin kanssa viiniä maistelleena), mutta tehkää todellisuudesta totta, ei se niin paha voi olla.
Siis millä tavoin hän on "seksistinen"?
Minulla oli tuossa taannoin erään naisen kanssa vähän vastaava juttu (meillä alkoi jo siis jotain) ja jouduin kamppailemaan erilaisten näkemystemme kanssa ja lopulta siitä ei tullut mitään.
Toisaalta laitoin sille asian pisteen koska ehdin tutustua häneen riittävästi että tiesin ettemme vain sovi yhteen vaikka tunteita oli.
Mutta tunnetko tuota ihmistä tarpeeksi hyvin? jotta voit sanoa että hän on "seksistinen"? Onko se todellisuutta vai ehkä kuvitelmaasi?
No sehän jo nähtiin, että olet yrittämässä todella alkeellisesti analysoida palstalaisia muutaman rivin kirjoitusten perusteella :D.
Sanotaan näin, että tunnen riittävästi voidakseni näin sanoa. Hänellä oli alusta asti asenne minua kohtaan, vaikkei oltu tutustuttukkaan. Ja totta kai tuo asenne esti sen lähemmän tutustumisen, jollei riitelyn tuoksinassa tullutta toisen "tuntemista" lasketa. Ja kuka vaan voi käsittää sen, että jos olet jo kategoroitu valmiiksi, herättää se vihan tunteita.
Ja lisäksi niinä muutamina hetkinä, hän yritti muuttaa minua. Älä ole tuollainen... Opettele käyttäytymään... Nuorena tyttönä yritettiin minua muokata, ei onnistunut silloinkaan. Eräs jonka kanssa seurustelin, määräsi pukeutumisen, jouduin lähtemään siis vaihtamaan paitaa, josta hän ei tykännyt. Tai: "Sulla on finni keskellä nenää! "" Hei, voitko tehdä tuolle otsatukalle jotain? "" Värjää hiuksesi mustiksi". No loppuhan tuohon tuli ja melko traagisesti. Eikä hän ollut edes se pahin.
No meilläkin niitä näkemyseroja oli. Ja toisaalta ei kaikessa niinkään eroja, vaan erilaiset toteuttamistapa- näkemyserot. Ja minä koen, että hän ei kohdellut hyvin, eikä voi aina sen taakse mennä, ettei osaa.
Kohteliaat välit olisi pitänyt yrittää säilyttää tavalla tai toisella, jos jotain pitkäaikaisempaa olisi toivonut syntyvän. Niin minä itse ajattelen.
Tällaista tämä herkän ja "heikon" elämä voi olla pahimmillaan, kun rakastut kunnolla. Silti en haluaisi olla toisenlainen, koska minulla on kyky nähdä asioita. Ja kyky nähdä elämän eri nyansseja, sävyjä, tuoksuja, makuja. Herkkyys on sittenkin ominaisuus, joka tuo elämän eri tasoille ja rikastaa sitä <3
Okei no tuo tilanne on sitten erilainen.
Olen ollut aiemmin nuorena tuollaisessa suhtessa jossa nainen vähätteli ja sätti sekä suorastaan sanoi mitä pitäisi tehdä että olisi "Miehekkäämpi" ja "aikuismaisempi" (en omistanut autoa tuolloin, kävin harvoin viihteellä jne,)
Samoin myöhemmin suhteessa jossa olin rakastunut naiseen hän yritti ohjata minua toiseen suuntaan kuin mitä olin. Siis mitä olin ja olen. Ei toista voi sillä tavalla muuttaa vaikka kuinka "hyväksi" uskoisi sen olevan kun kyse ei ollut mistään oikeasti huonoista asioista kuten alkoholismi jne.
Ei tuollaista kannata suhteessa sietää eikä sinun pitäisi koskaan hyväksyä edes omia tunteitasi sellaista kohtana joka ei kohtele sinua hyvin vaan huonosti.
Olen myös itse oppinut että sitä toistakaan osapuolta ei voi muuttaa- Hänen tulee muuttaa ihan itsensä ja olla oppinut läksynsä ennen suhdetta. Tutustumisvaiheessa se tulenee ilmi. Mutta ihmisten välillä on myös selviä eroja joita ei saa koskaan kirittyä umpeen mitä he odottavat toiselta ja suhteelta. Tällöin suhteessa ei kannata välttämättä olla tai siihen pyrkiä. Se on tietysti jokaisen oma päätös.
Näin vanhempana olen tajunnut jo ajat sitten että tiettyjen minulle tärkeiden asioiden tulee olla samassa linjassa omieni kanssa. Se koskee esimerkiksi naisen käytöstä suhteessa ja se ulkopuolella MYÖS ennen suhdetta. Jos se ei mätsää sen kanssa mitä odotan naiselta niin silloin en haaveile edes tuosta naisesta. Koska silloin haaveilisin jostakin sellaisesta mitä ei ole olemassa.
Joskus omalle mielelle on vain vaikea myöntää että se henkilö jota kohtaan on tunteita ei ole se sopiva sinulle vaikka se tunteuisi kuinka oikealta ja hyvältäkin.
Tunteitani en voi itse valita, olen tällainen. Mutta sen, kenen seurassa aikaani vietän, voin itse valita. Toki toivon, että ajan saatossa tunteet häneen haalenee ja mietin niitä yhä vähemmän.
Kaikki innostuneisuus, kipinän omainen liekki katseessaan, hakee toista vierelleen, toivoen kuin nälissään oleva kissa, löytäneensä toisen elämän jakamaan, kehräämään reissujen jälkeen tyytyväisenä.
Toiveita ilmaisevat sanatta, läpinäkyvästi, mikä niihin on tarttumaan, kykemään vastaamaan kuin vanhempana kollina, takkutukkana, alati valppaana muiden kollien repivien reviiritaisteluiden alla.
Jääkylmä sade, en tilannut sitä.
Ehkä kaikkea ei ole aina tarkoitettukaan, vaikka sitä niin joskus toivoisi. Jokainen saa olla juuri sellainen kuin on, mutta sillä hinnalla saa jokainen muukin olla.
Tässä on kyse myös joustavuudesta, mielen joustavuudesta ja erilaisuuden ymmärtämisestä. Asia vaan oikeesti on niin, että vaikka löytäisit kuinka samalla tavalla ajattelevan niin jossain vaiheessa tulee jotain juttuja, jotka ei mene yksiin ja silloin liian jäykästi ajatteleva ihminen ei pärjää. Eli edelleen rakkaus ja joustava mieli on suhteen onnistumisen kannalta tärkeimmät jutut.
Tuo se vasta taito on, tanssahdella ympärillä, pehmentäen, laajentaen.
No sori. Pitäisi varmaan sinun laillasi ymmärtää ensi sekunnilla jokaikinen asia tietämättä siitä yhtään mitään. Asiathan ovat mustavalkoisia, jäykkiä ja muuttumattomia - sen sijaan, että ihminen saisi muuttua tai muuttaa mieltään elämän ja asioiden mukana. Ilmeisesti muut eivät näin saa tehdä? Saatko sinä kuiteskin?
Olen sen virheen jo kerran tehnyt, että ryntään hengailemaan ihmisen kanssa tietämättä hänestä oikeastaan mitään. Herätys oli ikimuistoinen. Ei tarvitse toisintaa.
Ai niin, ja en ole aloittaja, joten älkää turhaan sekoittako.
Oikeasti kirjoitin complimentin. Jostain syystä nettikirjoitukset vääristyy sen mukaiseksi, miten vastaanottaja ne tulkitsee.
Hyvä on kirjoituksia lukiessa, vetää syvää hengeä, ja sitten miettiä, kommentoida tarvittaessa hyvässä hengessä.
Siinä tapauksessa: ANTEEKSI. :-) Ja olet oikeassa - aina ei ehdi vetää henkeä välissä, vaikka olisi syytä. Myös keskustelemme aiheista, jotka herättävät valtavasti kaikenlaisia tunteita - tunteista.
Joku opetti kerran: "Kokemus on kykyä tehdä oikeita ratkaisuja. Kokemus taas syntyy usein... vääristä ratkaisuista." Joustavuus on toki hyvin tärkeää, mutta niin on itsesuojeluvaistollakin sanottavansa.
Minäkin toimin kauan sitten omaa itsesuojeluvaistoani vastaan. Maksoin siitä kovan hinnan. Jaan erään ihmisen salaisuuden, liian iso taakka. Kuulin hänestä vähän aikaa sitten, siististi umpeen kurottu paketti levisi, haavat auki.
Seksistäsi näkyy kuka olet, et tarvitse miestä hoitamaan asioita.
Ystävyys ei riitä kumminkaan?
Jos varatusta kyse niin unohda!! Harvoin mies jättää pikä aikaisen kumppaninsa. Toisen takia.
Tämä on totta, enempi naiset lähtee liitoista.
Niin...
Montakos avioeroa suomessa tapahtuu vuodessa...?
Tuskin kaikissa naiset tekee aloitteen.
Kirjoitat ihan hyviä asioita. Vastaan kyllä kun sopii. Jotakin vielä sitten nukun.
No nyt nukuttaa ei voi mitään.
Nukutikukuti, hyvä ASMR sana ;DD
En uskonut onnistuvan näissä suhde asioissa. Kokeilin kuitenkin tutustua. Olisi pitänyt tehdä se koko tarinan alussa, ehkä olin liian skeptinen ja kaikki meni pieleen.
Haittaako jos mokasin tämän mahdollisuuteni olla kanssasi?
Mukavaa lauantaipäivää.
Kuka voi olla kenellekään toiselle tuomari tuntematta ihmisen kaikkia sisimmän salaisuuksia?
Usein vahvalta näyttävä ihminen on perimmiltään heikko. Tuomaroiva kätkee usein oman heikkoutensa kovuuteen, häneltä puuttuu empaattisuus.
Itsensä heikoksi joissakin asioissa myöntävä ihminen on vahvempi kuin kyynärpää taktiikalla toimiva. Viisas näkee itsessään heikkoutensa ja vahvuutensa ja on rehellinen niiden suhteen.
Onko hyväksynnän hakeminen toiselta "vamma"? Mielestäni se on jopa lapsuudesta asti johtuva rakkauden ja huomion puutteen vaje, ei vamma.
Hän jolle aloituksesi osoitat voi olla ajatella seksistisesti ja ap. enemmän elämän realiteeteissa kiinni ja siksi vahvempi ja vakaampi elämän arjessa.
Luen yhtä kirjaa, jossa nainen on kirjoittanut kirjan, jossa kuvaa oman elämänsä tapahtumia, joihin liittyy myös kokemuksia miesten kanssa.
Hän on yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmiset kohisevat hänen kirjoituksistaan puuttuvan siveellisyyden takia, kuinka toisinaan miehet olettavat hänen olevan seksistä kiinnostunut, jos ei olekaan valmis, syyttävät hurskastelusta. Kuten hän kirjassaan toteaa, hän olisi voinut jopa pettää aviomiestään intohimoisen rakastelun merkeissä, mutta tyhjänpäinen seksi päämääränä vain orgasmi, ei kiinnostanut, ulos! hän huusi pyrkijöille.
Onko ap:n tapaus seksistinen ja hän itse hurskastelija, vai vain eri käsitys siitä, miten seksuaalisuutta toisen suuntaan tulisi kohdentaa?
Kirjoittajaa kohtaan muut naiset kuiskasivat, kuinka hienoa oli, että hän olisi uskaltunut tuoda esille ne vaietut salaisuudet, joita he elämässään kohtaavat, sen törkeyden että myös kiihottavan mielenmaailman.
Törkeys on usein sitä, että toinen asetetaan objektin asemaan, näkemättä toisen ihmisen ääriviivoja, ei yhteisestä hyvästä kumpuava toiminta, vaan toisen rajoja rikkovaa, altistamista.
Loukkaamista. Kehuskelemista törkeydellään muille, kuin kuvitellen että ihminen voitaisiin altistaa pilkaksi, asettautua toisen yläpuolelle, kuvittelemaan että hänen käsityksensä rajoista on absoluuttisen oikea, jonka hän voisi toistaa jos tilaisuuden saisi. Jolloin ihminen joutuu piirtämään oman muotokuvansa uudelleen, ääriviivansa, sanomaan ulos!
Referaatti; " Eräänä iltana hän hyökkäsi minua vastaan erityisen ankarasti, sanoi että ihmiset lukivat kirjaani ja puhuivat siitä kauhistellen hänen selkänsä takana. Veljeni- hän huusi olivat joutuneet hakkaamaan lihakauppiaan pojan, jotka olivat nimitelleet minua lutkaksi, eikä siinä vielä kaikki, he olivat antaneet turpaan myös eräälle Elisan koulukaverille, joka oli pyytänyt häntä tekemään samanlaisia tuhmia juttuja kuin isosiskonsa.
Mitä sinä oikein olet kirjoittanut? äiti tivasi.
en mitään,
oletko kirjoittanut ruokottomuuksia, joita harrastatte?
Älä nyt höpsi, lue se kirja.
En voi haaskata aikaani sinun löpinöihisi.
No jätä minut sitten rauhaan.
Jos isäsi saisi kuulla mitä sinusta puhutaan, hän ajaa sinut pois kotoa.
Ei hänen tarvitse, lähden itse
Oli ilta ja menin ulos kävelemään, jotta en tulisi päästääkseni suustani jotain, mitä joutuisin myöhemmin katumaan. Kadulla, puistoissa, päätiellä minusta tuntui että ihmiset tuijottivat minua, koin heidän pahanilkisinä varjoina maailmasta, jossa en enää asunut. Törmäsin töistä palaavaan Gigliolaan.
Luin kirjasi, se on hyvä, olet rohkea, kun olet uskaltanut kirjoittaa niistä asioista.
Jähmetyin.
Mistä asioista?
niistä joita teet siellä rannalla.
En minä tee, vaan henkilöhahmoni.
Niin, mutta olet kuvaillut ne loistavasti, Juuri niinkuin ne oikeasti tapahtuvat, yhtä törkyisesti.
Ne ovat salaisuuksia, jotka vain nainen voi tietää.
Sitten hän tarttui minua käsivarresta, niin että minun oli pakko pysähtyä ja sanoi hiljaa:
" Jos näet Linaa, sano hänelle, että hän oli oikeassa, se minun on pakko myöntää. Hän teki aivan oikein kun antoi pitkät miehelleen, vanhemmilleen, veljelleen, Marcellolle, Michelle ja kaikelle tälle paskalle. Minunkin olisi pitänyt lähteä lipettiin, ottaa mallia teistä kahdesta, jotka olette älykkäitä. Mutta minkäs teet, olen syntynyt tyhmäksi".
Emme puhuneet juuri muuta erityistä, minä jäin omalle porrastasanteelleni ja hän jatkoi kotiovelleen. Mut nuo lauseet painuivat mieleeni. Yllätyin siitä, että hän oli mielivaltaisesti yhdistänyt Linan alamäen ja minun menestymiseni, aivan kuin molemmat olisivat yhtä positiivisia hänen tilanteensa verrattuna.
Mutta eritoten mieleeni jäi, että hän oli kertomukseni törkeysyydessä tunnistanut oman kokemuksensa törkeysyydestä. Se oli uusi seikka, johon en tiennyt kuinka suhtautua.
Kun pääsin perille Napoliin, ihmetykseni ja pettymyksekseni huomasin , että ajatellessani kuinka Ninoa rakastettiin ja kuin hän rakasti, yksi osa minusta oli antanut periksi ja myönsi: mitä pahaa siinä on, elämästä nautitaan niiden kanssa jotka osaavat nauttia siitä samalla tavalla.
- tuo 1950 -luvun mielenmaisemaa..
- Ihmisillä on oikeus kertoa, ilmaista kirjallisesti periaatteitaan, käsitteistöään, kertomuksiaan. Kenenkään niitä pyrkien estämään.
Kuten Knainen on täällä todennut vain luuserit eivät hallitse tunteitaan. Tottahan toki statuksesi vaikuttaa: mitä varatumpi olet sen paremmin hallitset tunteesi, ja toimit kylmän loogisesti.
Tunteiden ja järjen ilosanoma á la Knainen!