Harri Holkeri (NP 29.8.-00):
- - -
Miksi Kekkonen vierasti Kokoomusta?
-Syyt olivat menneisyydessä, vastaa Holkeri.
- Kokoomuksessa oli muisteltu erityisesti hänen toimintaansa oikeusministerinä sotien jälkeen, erityisesti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaa. 70-luvun alussa huomautin Kekkoselle, ettei hänen mielessään ollutta Kokoomusta kuitenkaan ollut olemmassakaan. Se kuului minun mielestäni menneisyyteen. Suurin osa niistä henkilöistä, joiden kanssa hän oli aikojen saatossa ollut tekemisissä, oli jo poistunut.
-Hänen kannanottonsa Kokoomusta kohtaan lievenivät 70-luvun mittaan.
- Minusta hän ei itse aktiivisesti syrjinyt Kokoomusta, mutta hänen ympärillään oli kylliksi niitä, jotka kylvivät epäilyjä Kokoomuksen suuntaan.
Eino Uusitalo (kepu):
"Olisi syytä harkita, että välirauhan solmimispäivä 19. syyskuuta muodostettaisiin itsenäisyyspäivän eli joulukuun kuudennen päivän rinnalle toiseksi kansalliseksi merkkipäiväksemme, toisen tasavallan itsenäisyyspäiväksi."
Johannes Virolainen Suomen Kuvalehden haastattelussa 8.6.1979:
(Kun haastattelija sitten tivasi, mitä syitä Kokoomuksen tulisi ottaa huomioon, Virolainen selvitti asiaa useammassakin vastauksessa:)
”Kyllähän jokainen tietää, että ne ovat yleiset syyt. Jokainenhan tämän käsittää, kun ottaa huomioon Suomen aseman…kyllä kokoomuslaisten täytyy tietää, että ei ole kepun tahto tai halu pitää heidät hallituksen ulkopuolella. Sen sijaan on olemassa sellaisia yleisiä tekijöitä, joita Kokoomus ei ole pystynyt muuttamaan ja jotka pitävät sen hallituksen ulkopuolella…On paljon ihmisiä, jotka eivät ollenkaan muista, mikä meidän asemamme tässä Euroopassa on. Me olemme ainoa suuren Neuvostoliiton naapureista, jossa on länsimainen järjestelmä…Meidän täytyy hallitusta muodostettaessa ottaa huomioon, että sen on oltava joka suhteessa toimintakykyinen. Minä olen ollut sellaisessa yrityksessä, joka epäonnistui. Enkä toista kertaa lähde.”
(Juhani Suomi: Umpeutuva latu (2000))
”Työnvälityksen tehostaminen ja muuttoavustusjärjestelmän luominen tähtäsivät täysin avoimesti muuttoliikkeen nopeuttamiseen.
Virhe on ollut siinä, että me olemme sanoneet sosialidemokraatteja sosialisteiksi - - tosiasiassa sosialistit, sosialidemokraatit vetävät yhtä köyttä kapitalistien kanssa - - Kun sosialidemokraattinen taloussuunnitelma alkoi purra kehitysalueilla ja maaseudulla, päättelivät ihmiset, että tämä on nyt sitten varmaan sitä sosialismia. Kun hallitus oli päästänyt talouspolitiikallaan vapaan kilpailun estoitta rehottamaan ja asettunut itse vahvemman puolelle heikompaa vastaan toteuttaen näin kapitalismin oppeja raaimmillaan, sanoi maaseudun väestö pienviljelijöiden ja pienyrittäjien ahdinkoa sosialismin syyksi”, Paavo Väyrynen selitti kepun vuoden –70 ek-vaalien suurtappiota. (Väyrynen 1974)
Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjasta ”Vakaa markka” (1998):
”Juhannuksen aatonaattona 1977 valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Timo Relander,illa valtiovarainministeri Paul Paavelan luottovirkamies Raimo Sailaksella - - oli tavallista parempi syy saunomiseen: samana päivänä synnytetty paketti talouden elvytystoimista.
- - Keilaniemessä oli julkistettu viiden vuoden päähän ulottuva talousohjelma, jossa tavoitteeksi asetettiin työttömyyden painaminen alle 2,5 %, vaihtotaseen alijäämän alle 2 % ja inflaation hidastaminen ”erittäin selvästi”. Muita tavoitteita olivat veroasteen nousun pysäyttäminen ja valtion menojen todellisen kasvun pudottaminen 2 %:iin vuodessa.
- - Illan edetessä joukko keksi juhlistaa tapahtumaa leikkimielisellä symbolilla. Kaikki kirjoittivat nimensä yhden markan seteliin. Seteli ristittiin vahvaksi markaksi, ja sen kantajaksi valittiin Timo Relander.
Tulevina kuukausina ja vuosina Relander keräsi seteliin lisää nimiä. Mukaan tulivat mm. Sirkka Hämäläinen, Rolf Kulberg, Sixten Korkman, Seppo Lindblom, Heikki Pitkänen, Eero Tuomainen, Seppo Leppänen, Antero Ahtola, Matti Korhonen, - - Ahti Pekkala, Lauri Helve, Risto Ranki, Hannu Santalahti, Timo Summa, Pirkko Haavisto, Sari Kärkkäinen ja Esko Aho.”
”Hallituksen ja Suomen Pankin työnjako heijastui myös julkiseen keskusteluun. Poliitikot ottivat liberalisointiin kantaa vain harvoin. Näkyvä poikkeus oli Paavo Väyrynen, ”Suomessa ei ole koskaan keskusteltu sen paremmin julkisuudessa kuin päätöksentekijöiden keskuudessa siitä, mikä on Suomen etu pääoma- ja rahamarkkinoiden yhdentymistä toteutettaessa ja miten sen vaikutukset on otettava Suomen sisäisessä kehityksessä huomioon”, hän sanoi kesäkuussa 1984 kepun puoluekokouksessa. ”Johtavien läntisten kapitalististen maiden tie ei tarvitse olla Suomen tie.”
Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
HSn kirja-arvostelusta (Unto Hämäläinen):
- - -
Sankareita olivat tavalliset suomalaiset, jotka torjuivat neuvostomyötäilijöiden pyrkimykset.
”Suomen kansan enemmistö osoitti suuntansa jo heti 1990-luvun alussa. Se osoitti halunsa pysyä länsimaisena kansakuntana. Venäläinen tulevaisuus ei sitä kiinnostanut sen enempää nyt kuin autonomian aikana. Suomen EU-ratkaisu on linjassa viimeisen tuhannen vuoden pääsuuntien kanssa.”
Sdp:n Seppinen ruotii moneen kertaan. Paavo Lipposen linjaan hän lienee tyytyväinen, mutta edellinen armon saanut taitaa olla 1950-luvulta.
”Länsimielinen Tannerin aikainen Sdp oli erittäin tärkeä tekijä Suomen selviytymisessä, porvarillisen Suomen rinnalla. Neuvostoliiton nyreä suhtautuminen sosialidemokraatteihin liittyi syvimmillään juuri Tannerin kestävyyteen: hän oli etenemisen este.”
Seppisen näkökulmasta katsottuna ei ole suuri yllätys, että Suomen puolueista parhaan arvosanan saa Kokoomus. Se ei sentään taittunut, vaikka taipuikin puuhastelemaan suhteita Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa ja kaikenlaiseen muuhun turhanaikaiseen ystävyystoimintaan.
Kokoomuksen päästyä hallitukseen 1987 se ryhtyi nopeasti kääntämään linjaansa takaisin länsimieliseksi ja edistämään Suomen liittymistä EU:n jäseneksi. Kokoomus ja keskusta ovat avanneet puoluearkistonsa Seppisen käyttöön, eikä turhaan. Varsinkin Kokoomuksen ahkerointia EU-jäsenyyden puolesta dokumentoidaan tarkasti.
Kokoomuksen kohdalla hän paikkaa historiankirjoituksen aukkoa. Sen historia on huonosti tunnettu, sillä puolueen historiankirjoitushankkeet laahustavat vielä viime vuosisadan alkupuolella.”
Vuoden 1983 hallitusratkaisusta:
”Kepu oli aluksi ilmoittanut, että se halusi tutkia Kokoomusvaihtoehdon ”mahdollisimman tarkkaan”. Oli tärkeää osoittaa kansalaisille, että Kokoomusta ei syrjitty. Kuitenkaan eduskuntaryhmäkään ei halunnut tosissaan hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa, minkä pj. Matti Ruokola ilmaisi näin: ”Kokoomuksen mukaan ottamista jatkossa meidän on turha jankuttaa”. Edustaja Heimo Linna säesti: ”Yhdyn puheenjohtajaan. Koivisto ei tärvele Paasikiven-Kekkosen perintöä”.
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”
”Toinen ulottuvuus, joka erotti Kokoomusta ja kepua, olivat painotukset. Kun Kokoomus yritti saada teknologiateemalla yhteyksiä länteen, kepu näki siinä mahdollisuuden pysytellä juurillaan maaseudulla, eikä liittänyt sitä Suomen lähentymiseen länteen.”
Vuoden 1988 presidenttipelistä:
”Väyrysen mahdollisuuksia kulutti hänen julkinen kuvansa, joka alkoi ärsyttää monia kansalaisia. Vastustus nousi, ja se heikensi hänen haaveitaan nousta joskus maan presidentiksi. Lisäksi hänen yhteistyösuhteensa hallituksissa muodostuivat vaikeiksi, jopa niin että pääministeri Sorsa tuskaili 1980-luvulla Johannes Virolaiselle Väyrysen vaikeutta. Sorsa muisteli heidän hallituksiaan 1970-luvuilla:
- Oli silloinkin vaikeita asioita, mutta ei milloinkaan sellaista riitaa kuin nyt Väyrysen aikana.”
Vuoden 1988 kunnallisvaalituloksesta:
”Kepuoppositio menestyi myös hyvin ja sai 21,2% äänistä, mikä merkitsi jo toista nousevaa vaalitulosta. Kun Skdl jatkoi taantumistaan ja äärivasemmiston Deva jäi auttamatta vaatimattomaksi 2,5%:n puolueksi, maan porvarillisuus yhä vahvistui. Sosialistit saivat vain 38,2%. Silti sosiaalidemokraattien ote vahvistui maassa. Kepuoppositio piti Kokoomusta päävastustajanan, mikä vahvisti Sdp:n asemaa puolueena, joka oli noussut kepun sijaan hallituskumppanit valitsevana puolueena. Tätä Paavo Väyrynen oli pelännyt jo vuosia huolimatta Kokoomuksen linjanvedoista porvarillisen yhteistyön puolesta.”
Euroopan neuvostoon liittymisestä Väyrynen v. 1987:
”Euroopan neuvostoa lähestyttäessä on otettava varovainen linja.” ja perusteli sitä sillä, että ”nykymuodossa” sosialistiset maat eivät voi liittyä siihen. Väyrysen kanta oli käytännössä sama, jolla Suomi oli perustellut jo 40 vuotta poissaoloaan. Hän asiallisesti ottaen rinnasti Suomen sosialistisiin maihin. Syy oli siis Neuvostoliitto. Väyrynen ei edelleenkään kyennyt itsenäiseen toimintaan.”
”- - -Levisi käsitys, että kepun Paavo Väyrynen haluaisi Suomen valtuuskunnan pj:n paikan, mikä vaikeutti heti prosessia. Kepu ei kuitenkaan ollut osoittanut merkittävää kiinnostusta asiaa kohtaan, mikä näkyi monessa asiassa; eduskuntaryhmä ei edes keskustellut aiheesta ennen kuin se oli käytännössä selvä. Väyrynen oli aiemmin varoittanut Euroopan neuvostosta, mutta yht’äkkiä halusi sinne näkyvässä asemassa.”
”Suomen Pankin johtaja Esko Ollila (kepu) puolestaan puolusti 30.3.1989 revalvaatiota ja sanoi, että ”maahan tulvi valuuttaa ennen revalvaatiota”. Sillä tähdättiin inflaation taltuttamiseen.”- - -
”Poliittinen kehitys (EU-) neuvottelujen aikaan
- - - Kaikkien suurten tapahtumien keskellä elettiin syvää murrosaikaa. Puolen miljoonan työttömän tilanne kosketti lähes jokaista suomalaista. Murrosaika heijastui monella lailla politiikkaan. Hermot olivat kireällä vähän kaikkialla. Talous nousi poliittisena tekijänä yhä edellen ja alkoi syödä muita arvoja. Leikkaukset panivat monet sektorit ahtaalle, mutta siinä piili samalla mahdollisuus: talous kuoriutui tietoyhteiskunnan teknologiavoittoiseksi talousrakenteeksi, jossa alkoi nousta uusi elementti: huipputeknologian osuus Suomen viennistä nousi voimakkaasti näinä vuosina. Puheet ja panostukset alaan alkoivat kantaa hyvää hedelmää. Noin kymmenessä vuodessa vuosikymmenen loppuun mennessä huipputeknologian osuus Suomen viennistä nousi noin viidestä aina kahteenkymmeneen prosenttiin. Tämän merkitys oli suuri Suomen selviytymiselle lamasta varsin nopeassa tahdissa lainkaan väheksymättä perusteollisuutta metsä- ja metallialoilla sekä palvelualoilla.”
12.4.1986 IL:”Länsi-Saksa uhkaa maailmanrauhaa
Lääkintöhallituksen pj. Matti Ruokola on viikon kiistelty mies.
Suomen rauhanpuolustajien pj:na hän toi esille sotilaallisen uhkan Länsi-Saksasta ja viittasi yya-sopimukseen NLn kanssa.
Mikä hän on miehiään?
-Joskus kuulee sanottavan, että Saksan osalta yya-sopimus on vanhentunut. Haluan varoittaa tällaisesta.
-Länsi-Saksan toimien takia yya-sopimus on yhtä ajankohtainen kuin sen kirjoittamisen aikaan. Yksikään kirjain ei ole väljähtänyt.
DDR:n Ruokola näkee toisessa valossa kuin Liittotasavallan. Itä-Saksaan ei liity uhkatekijöitä.
-On kysymys Euroopan turvallisuudesta ja Saksan uhkakuvasta, joka on lisääntynyt.
Efta- ja Eureka-jäsenyydet huolestuttavat Ruokolaa.
-Eftassa mon mukana täysivaltaisia Naton jäsenmaita. Ja Eurekalla on sotilaallisia tarkoitusperiä.
-Suomen ja NLn suhteet eivät saa vaarantua. Vaikka maan ulkopoliittinen peruslinja onkin säilynyt, taloudellisten avausten varjolla otetuista liikkeistä länteen on syytä tuntea huolta.
Huolia on muitakin.
-Nuoriso irvailee Nla ja on välinpitämätöntä. Tiedotus on jenkkipainotteista. On käsittämätöntä, ettei kouluissa opeteta venäjää.
Ja Afganistan?
-Emme tunne kaikkia tosiasioita.
Ovatko rauhanpuolustajat koskaan kritisoineet Nla?
-Ei ole ollut aihetta. Jos NL onkin joskus lisännyt sotilaallista valmiuttaan, se on vain vastannut lännen varustautumiseen. USA:n on vetäydyttävä ensin.”
- - -
Miksi Kekkonen vierasti Kokoomusta?
-Syyt olivat menneisyydessä, vastaa Holkeri.
- Kokoomuksessa oli muisteltu erityisesti hänen toimintaansa oikeusministerinä sotien jälkeen, erityisesti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaa. 70-luvun alussa huomautin Kekkoselle, ettei hänen mielessään ollutta Kokoomusta kuitenkaan ollut olemmassakaan. Se kuului minun mielestäni menneisyyteen. Suurin osa niistä henkilöistä, joiden kanssa hän oli aikojen saatossa ollut tekemisissä, oli jo poistunut.
-Hänen kannanottonsa Kokoomusta kohtaan lievenivät 70-luvun mittaan.
- Minusta hän ei itse aktiivisesti syrjinyt Kokoomusta, mutta hänen ympärillään oli kylliksi niitä, jotka kylvivät epäilyjä Kokoomuksen suuntaan.
Eino Uusitalo (kepu):
"Olisi syytä harkita, että välirauhan solmimispäivä 19. syyskuuta muodostettaisiin itsenäisyyspäivän eli joulukuun kuudennen päivän rinnalle toiseksi kansalliseksi merkkipäiväksemme, toisen tasavallan itsenäisyyspäiväksi."
Johannes Virolainen Suomen Kuvalehden haastattelussa 8.6.1979:
(Kun haastattelija sitten tivasi, mitä syitä Kokoomuksen tulisi ottaa huomioon, Virolainen selvitti asiaa useammassakin vastauksessa:)
”Kyllähän jokainen tietää, että ne ovat yleiset syyt. Jokainenhan tämän käsittää, kun ottaa huomioon Suomen aseman…kyllä kokoomuslaisten täytyy tietää, että ei ole kepun tahto tai halu pitää heidät hallituksen ulkopuolella. Sen sijaan on olemassa sellaisia yleisiä tekijöitä, joita Kokoomus ei ole pystynyt muuttamaan ja jotka pitävät sen hallituksen ulkopuolella…On paljon ihmisiä, jotka eivät ollenkaan muista, mikä meidän asemamme tässä Euroopassa on. Me olemme ainoa suuren Neuvostoliiton naapureista, jossa on länsimainen järjestelmä…Meidän täytyy hallitusta muodostettaessa ottaa huomioon, että sen on oltava joka suhteessa toimintakykyinen. Minä olen ollut sellaisessa yrityksessä, joka epäonnistui. Enkä toista kertaa lähde.”
(Juhani Suomi: Umpeutuva latu (2000))
”Työnvälityksen tehostaminen ja muuttoavustusjärjestelmän luominen tähtäsivät täysin avoimesti muuttoliikkeen nopeuttamiseen.
Virhe on ollut siinä, että me olemme sanoneet sosialidemokraatteja sosialisteiksi - - tosiasiassa sosialistit, sosialidemokraatit vetävät yhtä köyttä kapitalistien kanssa - - Kun sosialidemokraattinen taloussuunnitelma alkoi purra kehitysalueilla ja maaseudulla, päättelivät ihmiset, että tämä on nyt sitten varmaan sitä sosialismia. Kun hallitus oli päästänyt talouspolitiikallaan vapaan kilpailun estoitta rehottamaan ja asettunut itse vahvemman puolelle heikompaa vastaan toteuttaen näin kapitalismin oppeja raaimmillaan, sanoi maaseudun väestö pienviljelijöiden ja pienyrittäjien ahdinkoa sosialismin syyksi”, Paavo Väyrynen selitti kepun vuoden –70 ek-vaalien suurtappiota. (Väyrynen 1974)
Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjasta ”Vakaa markka” (1998):
”Juhannuksen aatonaattona 1977 valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Timo Relander,illa valtiovarainministeri Paul Paavelan luottovirkamies Raimo Sailaksella - - oli tavallista parempi syy saunomiseen: samana päivänä synnytetty paketti talouden elvytystoimista.
- - Keilaniemessä oli julkistettu viiden vuoden päähän ulottuva talousohjelma, jossa tavoitteeksi asetettiin työttömyyden painaminen alle 2,5 %, vaihtotaseen alijäämän alle 2 % ja inflaation hidastaminen ”erittäin selvästi”. Muita tavoitteita olivat veroasteen nousun pysäyttäminen ja valtion menojen todellisen kasvun pudottaminen 2 %:iin vuodessa.
- - Illan edetessä joukko keksi juhlistaa tapahtumaa leikkimielisellä symbolilla. Kaikki kirjoittivat nimensä yhden markan seteliin. Seteli ristittiin vahvaksi markaksi, ja sen kantajaksi valittiin Timo Relander.
Tulevina kuukausina ja vuosina Relander keräsi seteliin lisää nimiä. Mukaan tulivat mm. Sirkka Hämäläinen, Rolf Kulberg, Sixten Korkman, Seppo Lindblom, Heikki Pitkänen, Eero Tuomainen, Seppo Leppänen, Antero Ahtola, Matti Korhonen, - - Ahti Pekkala, Lauri Helve, Risto Ranki, Hannu Santalahti, Timo Summa, Pirkko Haavisto, Sari Kärkkäinen ja Esko Aho.”
”Hallituksen ja Suomen Pankin työnjako heijastui myös julkiseen keskusteluun. Poliitikot ottivat liberalisointiin kantaa vain harvoin. Näkyvä poikkeus oli Paavo Väyrynen, ”Suomessa ei ole koskaan keskusteltu sen paremmin julkisuudessa kuin päätöksentekijöiden keskuudessa siitä, mikä on Suomen etu pääoma- ja rahamarkkinoiden yhdentymistä toteutettaessa ja miten sen vaikutukset on otettava Suomen sisäisessä kehityksessä huomioon”, hän sanoi kesäkuussa 1984 kepun puoluekokouksessa. ”Johtavien läntisten kapitalististen maiden tie ei tarvitse olla Suomen tie.”
Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
HSn kirja-arvostelusta (Unto Hämäläinen):
- - -
Sankareita olivat tavalliset suomalaiset, jotka torjuivat neuvostomyötäilijöiden pyrkimykset.
”Suomen kansan enemmistö osoitti suuntansa jo heti 1990-luvun alussa. Se osoitti halunsa pysyä länsimaisena kansakuntana. Venäläinen tulevaisuus ei sitä kiinnostanut sen enempää nyt kuin autonomian aikana. Suomen EU-ratkaisu on linjassa viimeisen tuhannen vuoden pääsuuntien kanssa.”
Sdp:n Seppinen ruotii moneen kertaan. Paavo Lipposen linjaan hän lienee tyytyväinen, mutta edellinen armon saanut taitaa olla 1950-luvulta.
”Länsimielinen Tannerin aikainen Sdp oli erittäin tärkeä tekijä Suomen selviytymisessä, porvarillisen Suomen rinnalla. Neuvostoliiton nyreä suhtautuminen sosialidemokraatteihin liittyi syvimmillään juuri Tannerin kestävyyteen: hän oli etenemisen este.”
Seppisen näkökulmasta katsottuna ei ole suuri yllätys, että Suomen puolueista parhaan arvosanan saa Kokoomus. Se ei sentään taittunut, vaikka taipuikin puuhastelemaan suhteita Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa ja kaikenlaiseen muuhun turhanaikaiseen ystävyystoimintaan.
Kokoomuksen päästyä hallitukseen 1987 se ryhtyi nopeasti kääntämään linjaansa takaisin länsimieliseksi ja edistämään Suomen liittymistä EU:n jäseneksi. Kokoomus ja keskusta ovat avanneet puoluearkistonsa Seppisen käyttöön, eikä turhaan. Varsinkin Kokoomuksen ahkerointia EU-jäsenyyden puolesta dokumentoidaan tarkasti.
Kokoomuksen kohdalla hän paikkaa historiankirjoituksen aukkoa. Sen historia on huonosti tunnettu, sillä puolueen historiankirjoitushankkeet laahustavat vielä viime vuosisadan alkupuolella.”
Vuoden 1983 hallitusratkaisusta:
”Kepu oli aluksi ilmoittanut, että se halusi tutkia Kokoomusvaihtoehdon ”mahdollisimman tarkkaan”. Oli tärkeää osoittaa kansalaisille, että Kokoomusta ei syrjitty. Kuitenkaan eduskuntaryhmäkään ei halunnut tosissaan hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa, minkä pj. Matti Ruokola ilmaisi näin: ”Kokoomuksen mukaan ottamista jatkossa meidän on turha jankuttaa”. Edustaja Heimo Linna säesti: ”Yhdyn puheenjohtajaan. Koivisto ei tärvele Paasikiven-Kekkosen perintöä”.
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”
”Toinen ulottuvuus, joka erotti Kokoomusta ja kepua, olivat painotukset. Kun Kokoomus yritti saada teknologiateemalla yhteyksiä länteen, kepu näki siinä mahdollisuuden pysytellä juurillaan maaseudulla, eikä liittänyt sitä Suomen lähentymiseen länteen.”
Vuoden 1988 presidenttipelistä:
”Väyrysen mahdollisuuksia kulutti hänen julkinen kuvansa, joka alkoi ärsyttää monia kansalaisia. Vastustus nousi, ja se heikensi hänen haaveitaan nousta joskus maan presidentiksi. Lisäksi hänen yhteistyösuhteensa hallituksissa muodostuivat vaikeiksi, jopa niin että pääministeri Sorsa tuskaili 1980-luvulla Johannes Virolaiselle Väyrysen vaikeutta. Sorsa muisteli heidän hallituksiaan 1970-luvuilla:
- Oli silloinkin vaikeita asioita, mutta ei milloinkaan sellaista riitaa kuin nyt Väyrysen aikana.”
Vuoden 1988 kunnallisvaalituloksesta:
”Kepuoppositio menestyi myös hyvin ja sai 21,2% äänistä, mikä merkitsi jo toista nousevaa vaalitulosta. Kun Skdl jatkoi taantumistaan ja äärivasemmiston Deva jäi auttamatta vaatimattomaksi 2,5%:n puolueksi, maan porvarillisuus yhä vahvistui. Sosialistit saivat vain 38,2%. Silti sosiaalidemokraattien ote vahvistui maassa. Kepuoppositio piti Kokoomusta päävastustajanan, mikä vahvisti Sdp:n asemaa puolueena, joka oli noussut kepun sijaan hallituskumppanit valitsevana puolueena. Tätä Paavo Väyrynen oli pelännyt jo vuosia huolimatta Kokoomuksen linjanvedoista porvarillisen yhteistyön puolesta.”
Euroopan neuvostoon liittymisestä Väyrynen v. 1987:
”Euroopan neuvostoa lähestyttäessä on otettava varovainen linja.” ja perusteli sitä sillä, että ”nykymuodossa” sosialistiset maat eivät voi liittyä siihen. Väyrysen kanta oli käytännössä sama, jolla Suomi oli perustellut jo 40 vuotta poissaoloaan. Hän asiallisesti ottaen rinnasti Suomen sosialistisiin maihin. Syy oli siis Neuvostoliitto. Väyrynen ei edelleenkään kyennyt itsenäiseen toimintaan.”
”- - -Levisi käsitys, että kepun Paavo Väyrynen haluaisi Suomen valtuuskunnan pj:n paikan, mikä vaikeutti heti prosessia. Kepu ei kuitenkaan ollut osoittanut merkittävää kiinnostusta asiaa kohtaan, mikä näkyi monessa asiassa; eduskuntaryhmä ei edes keskustellut aiheesta ennen kuin se oli käytännössä selvä. Väyrynen oli aiemmin varoittanut Euroopan neuvostosta, mutta yht’äkkiä halusi sinne näkyvässä asemassa.”
”Suomen Pankin johtaja Esko Ollila (kepu) puolestaan puolusti 30.3.1989 revalvaatiota ja sanoi, että ”maahan tulvi valuuttaa ennen revalvaatiota”. Sillä tähdättiin inflaation taltuttamiseen.”- - -
”Poliittinen kehitys (EU-) neuvottelujen aikaan
- - - Kaikkien suurten tapahtumien keskellä elettiin syvää murrosaikaa. Puolen miljoonan työttömän tilanne kosketti lähes jokaista suomalaista. Murrosaika heijastui monella lailla politiikkaan. Hermot olivat kireällä vähän kaikkialla. Talous nousi poliittisena tekijänä yhä edellen ja alkoi syödä muita arvoja. Leikkaukset panivat monet sektorit ahtaalle, mutta siinä piili samalla mahdollisuus: talous kuoriutui tietoyhteiskunnan teknologiavoittoiseksi talousrakenteeksi, jossa alkoi nousta uusi elementti: huipputeknologian osuus Suomen viennistä nousi voimakkaasti näinä vuosina. Puheet ja panostukset alaan alkoivat kantaa hyvää hedelmää. Noin kymmenessä vuodessa vuosikymmenen loppuun mennessä huipputeknologian osuus Suomen viennistä nousi noin viidestä aina kahteenkymmeneen prosenttiin. Tämän merkitys oli suuri Suomen selviytymiselle lamasta varsin nopeassa tahdissa lainkaan väheksymättä perusteollisuutta metsä- ja metallialoilla sekä palvelualoilla.”
12.4.1986 IL:”Länsi-Saksa uhkaa maailmanrauhaa
Lääkintöhallituksen pj. Matti Ruokola on viikon kiistelty mies.
Suomen rauhanpuolustajien pj:na hän toi esille sotilaallisen uhkan Länsi-Saksasta ja viittasi yya-sopimukseen NLn kanssa.
Mikä hän on miehiään?
-Joskus kuulee sanottavan, että Saksan osalta yya-sopimus on vanhentunut. Haluan varoittaa tällaisesta.
-Länsi-Saksan toimien takia yya-sopimus on yhtä ajankohtainen kuin sen kirjoittamisen aikaan. Yksikään kirjain ei ole väljähtänyt.
DDR:n Ruokola näkee toisessa valossa kuin Liittotasavallan. Itä-Saksaan ei liity uhkatekijöitä.
-On kysymys Euroopan turvallisuudesta ja Saksan uhkakuvasta, joka on lisääntynyt.
Efta- ja Eureka-jäsenyydet huolestuttavat Ruokolaa.
-Eftassa mon mukana täysivaltaisia Naton jäsenmaita. Ja Eurekalla on sotilaallisia tarkoitusperiä.
-Suomen ja NLn suhteet eivät saa vaarantua. Vaikka maan ulkopoliittinen peruslinja onkin säilynyt, taloudellisten avausten varjolla otetuista liikkeistä länteen on syytä tuntea huolta.
Huolia on muitakin.
-Nuoriso irvailee Nla ja on välinpitämätöntä. Tiedotus on jenkkipainotteista. On käsittämätöntä, ettei kouluissa opeteta venäjää.
Ja Afganistan?
-Emme tunne kaikkia tosiasioita.
Ovatko rauhanpuolustajat koskaan kritisoineet Nla?
-Ei ole ollut aihetta. Jos NL onkin joskus lisännyt sotilaallista valmiuttaan, se on vain vastannut lännen varustautumiseen. USA:n on vetäydyttävä ensin.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varsinkin loppu oli aivan huippuhauska (vaikka alku- ja keskiosakin olivat huippuhauskoja:).