Miksi sarjan hahmosta on tullut erityisen läheinen?

Tunnen jotain outoa yhteenkuuluvuutta erään kuvitteellisen hahmon kanssa. Haluaisin tavata hänet, vaikka tiedän että häntä ei ole olemassa. Kyseessä ulkomainen sarja, eli ei ole edes suomalaisessa elinympäristössä. Olen tuntenut jopa seksuaalista kiinnostusta. Onhan hän omaan silmääni viehättävä. Enemmän hänestä saan kuitenkin vain hyvää mieltä kurjan arjen keskellä. Hahmolla on mennyt moni asia todella huonosti, ja on vain yksittäisiä ihmisiä, jotka hänestä enää välittävät. Tämä tilanne on täsmälleen itselläni. Tosin en tiedä, missä ne välittävät ihmiset ovat. Täysin yksin en kuitenkaan ole. Pitääkö tästä huolestua? Olen ottanut TV-sarjojen hahmot läheisiksi tuttaviksi aiemminkin, mutta se on ollut silloin vain pikkukiva harrastus. Tässä tunnen nyt jotain suurempaa. Tuntuu että haluaisin elää hänen elämäänsä, ja työn sävyttämä arkeni Suomessa on liian kaukana siitä. Tämä tuntuu päivittäin ahdistavana pistona. Hahmon ajattelu siis helpottaa tätä ahdistusta, mutta toisaalta tämä ahdistus (koskien mm. työn suurta roolia elämässä) on alkanut ottaa valtaa vasta kun olen alkanut tuntemaan hahmoa. Eli tavallaan se on helpotuksen lisäksi myös syyllinen.
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Onko kenelläkään tietoa?

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Hahmo17717 kirjoitti:

Tunnen jotain outoa yhteenkuuluvuutta erään kuvitteellisen hahmon kanssa. Haluaisin tavata hänet, vaikka tiedän että häntä ei ole olemassa. Kyseessä ulkomainen sarja, eli ei ole edes suomalaisessa elinympäristössä. Olen tuntenut jopa seksuaalista kiinnostusta. Onhan hän omaan silmääni viehättävä. Enemmän hänestä saan kuitenkin vain hyvää mieltä kurjan arjen keskellä. Hahmolla on mennyt moni asia todella huonosti, ja on vain yksittäisiä ihmisiä, jotka hänestä enää välittävät. Tämä tilanne on täsmälleen itselläni. Tosin en tiedä, missä ne välittävät ihmiset ovat. Täysin yksin en kuitenkaan ole. Pitääkö tästä huolestua? Olen ottanut TV-sarjojen hahmot läheisiksi tuttaviksi aiemminkin, mutta se on ollut silloin vain pikkukiva harrastus. Tässä tunnen nyt jotain suurempaa. Tuntuu että haluaisin elää hänen elämäänsä, ja työn sävyttämä arkeni Suomessa on liian kaukana siitä. Tämä tuntuu päivittäin ahdistavana pistona. Hahmon ajattelu siis helpottaa tätä ahdistusta, mutta toisaalta tämä ahdistus (koskien mm. työn suurta roolia elämässä) on alkanut ottaa valtaa vasta kun olen alkanut tuntemaan hahmoa. Eli tavallaan se on helpotuksen lisäksi myös syyllinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu