Jos ei ole saanut arvostusta lapsena kuinka sellainen voisi arvostaa omia lapsiaan? Ainoastaan sitä mitä on opetettu, voi antaa eteenpäin,.Lasta, jota ei ole arvostettu , on opetettu kuinka olla arvostamatta muita. Lapsi, jota on arvostettu osaa arvostaa omia lapsiaankin ja muita.
Onko tuo sitten narsismia vai ei, ettei ole opetettu arvostamaan lapsiaan tai muita? Jos ei ole opetettu lukemaan eikä siten osaisi lukea, voisiko häntä syyttää sellaisesta ja nimetä joksikin? Moni tällä palstalla mainittu 'narsismi' on varmasti vain sitä ettei ole opetettu ts. ei ole saanut osakseen jotain sellaista jota me pidämme sellaisena ominaisuutena että se tulisi olla jokaisella. Jos lasta ei ole rakastettu kuinka hän osaisi rakastaa? Se tunne voisi tulla ahdistuksena koska hän ei tiedä mitä hänessä tapahtuu. Hän oppii käyttämään muita hyväkseen itse sitä tiedostamatta, siis korvaamaan puutteitaan. Se on aika luonnollista. Ihminen joka OSAA jotakin, tekee sitä mielellään, jopa niin, ettei antaisi muiden edes tehdä. En usko että kukaan huvikseen teettäisi muilla, siihen on aina jokin hyvä syy.
Kaikki mitä meille tapahtuu, tai on tapahtunut, siis hyvä tai huono, on meidän opettamista käyttäytymään ja toimimaan tietyllä opetetulla tavalla. Onko se narsismia?
Onko tuo sitten narsismia vai ei, ettei ole opetettu arvostamaan lapsiaan tai muita? Jos ei ole opetettu lukemaan eikä siten osaisi lukea, voisiko häntä syyttää sellaisesta ja nimetä joksikin? Moni tällä palstalla mainittu 'narsismi' on varmasti vain sitä ettei ole opetettu ts. ei ole saanut osakseen jotain sellaista jota me pidämme sellaisena ominaisuutena että se tulisi olla jokaisella. Jos lasta ei ole rakastettu kuinka hän osaisi rakastaa? Se tunne voisi tulla ahdistuksena koska hän ei tiedä mitä hänessä tapahtuu. Hän oppii käyttämään muita hyväkseen itse sitä tiedostamatta, siis korvaamaan puutteitaan. Se on aika luonnollista. Ihminen joka OSAA jotakin, tekee sitä mielellään, jopa niin, ettei antaisi muiden edes tehdä. En usko että kukaan huvikseen teettäisi muilla, siihen on aina jokin hyvä syy.
Kaikki mitä meille tapahtuu, tai on tapahtunut, siis hyvä tai huono, on meidän opettamista käyttäytymään ja toimimaan tietyllä opetetulla tavalla. Onko se narsismia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
On totta, että lapsella, jota on arvostettu ja otettu osaksi toimivaa perhettä kodin askareisiin, on ne eväät jo repussaan. Kun hän eka kertoja leipoi pullaa, niin niitä kehuttiin makoisiksi, vaikka se keittiö vähän sotkuiseksi jäikin leivonnan jälkeen. Siitä tuli hyvä mieli.
Taas lapsi, joka on ns. kylmän parisuhteen keskellä kasvanut ja vielä siihen päälle on puolestaan käsketty kodinaskareisiin, joihin ei ole edes kunnolla neuvottu alkua ja on mennyt sitten pieleen, on saanut haukut niskaansa, että mitään et osaa, olisi parempi ollut tehdä itse yms. jäkätystä. Tämä lapsi ei saa mitään eväitä mukaansa elämän reppuun.
Kysyit onko narsismia tuollainen oppi, mikä on lapsuuden perheestä saatu? Kyllä tiedetään, että on narsistisia tai katkeria sukuja, joissa mallioppimisen kautta se jatkuu eteenpäin. Sukuja, joissa aina ikävät asiat kaadetaan naapurin syyksi. Valitettavasti tuohonkin kierteeseen lapsena pääsee itse vaikuttamaan vasta, kun on omasta perheestään päässyt irti ja tutustunut muiden sukuihn ja perheisiin.
Omaakin perhettä pohtiessa tulee selvästi esiin, että sisarukseni syyttää vanhempiamme siitä, kun ei saanut tehdä sitä ja tätä ja lähteä nuorena maailmalle yms. Parin vuoden ikäerolla sisarukseeni en ole kokenut samaa samoista vanhemmista, vaan olen tehnyt, mitä olen halunnut ja lähtenyt maailmalle. Toki vanhempani varoittelivat maailman vaaroista, mutta se ei minua estänyt lähtemästä, kuten sisarustani. Eli ei kaikki ole koskaan niin yksioikoista ja selitettävissä.
No tästä olen sikäli erimieltä. Että kun lasta on koko hänen lapsuutensa ajan pahoin kaltoinkohdeltu, niin kyllä se kasvattaa tätä lasta ymmärtämään tämän väärin kohtelun. Ja opettaa sen, että "näin en tee koskaan omille lapsilleni, jos heitä joskus on".
Ja näin myös on tapahtunut, nyt jo aikuiset lapseni ovat usein sanoneet minulle, että tämän kiltimpää ja ymmärtävää äitiä, he eivät olisi koskaan voineet saada. Ja se on paras kiitos, jonka koskaan olen elämässäni saanut.
Hienoa! Olet hyvä ihminen. Mutta se että pääsee näkemään joidenkin muiden elämää rinnakkaisesti paljastaa omassa perheessä olevat epäkohdat. Näin minulle kävi. Huomasin jo nuorena että meidän perhe oli 'kummallinen' jos noin voi sanoa. Meidän perheessä ei asiat hoitunut niinkuin muilla, vaan kaikki oli aina kuin jumissa. Toisille asiat eteni ja uutta tuli jatkuvasti eteen. Se tarkoitti että heillä elämä ja sen laatu koheni hitaasti tai joskus nopeammin mutta varmastiMeillä ei koskaan mitään uutta, vaan sama homma toistui joka päivä. Asiat eivät ratkenneet vaan solmut pysyivät tiukasti kiinni eikä niitä vanhemmatkaan edes yrittänyt avata. Mikään ei koskaan kohentunut, ainoastaan se opetti kuinka kärsiä. Toinen vanhemmistani toki yritti avata asioita, mutta toinen heti blokkasi kaiken ja homma pysyi visusti ennaltaan. Ja asiat eivät suinkaan olleet hyvin vaan erityisen huonosti, joka suhteessa. En itse voisi ikinä niin huonoa omille lapsilleni antaa kuin itse sain kokea.
Lapsi on syntyessään tavoiltaan, tiedoiltaan, osaamiseltaan ja tunteiltaan melko tyhjä. Me opetamme lapselle nuo kaikki asiat. Me opetamme ja lapsi kehittyy kunhan annamme tilaa lapsen omille ajatuksille. Ei manipulointeja siis. Vanhemmista se suurimmaksi osaksi riippuu, millainen lapsesta tulee koska vanhemmat ova luoneet sen maailman johon lapsi syntyy. Lapsi siis syntyy valmiiksi tehtyyn maailmaan. Siitä millainen se elintila ja tavat ovat, riippuu millainen lapsesta tulee.
Lasta ei saa hemmoitella kuin kotieläintä silloin lapsesta tulee itsekäs, lapselle ei saa olla liian kova, silloin lapsi sulkeutuu kuoreensa ja voi ryhtyä itse jakamaan saamaansa kasvatusta. Lapsi tulisi ottaa mukaan elämään ja sen toimintaan, mukaan kuuluvana jolle opetetaan elämän vastuut ja velvollisuudet ja hauskuus. Lapselle kuuluu kaikki samat oikeudet kuin aikuisellekin. Monet kasvattavat lapsen aivan kuin se olisi se puudelikoira jota hellitään ja pidetään vain itsensä iloksi eikä sille aseteta mitään vastuuta. Vastuu tietysti lähtee pienestä kehittymään. Jos lapselle ei opeteta sitä niin miten käy, kun aikuisena tulee kaikki vastuu kaikesta kerralla, eikä mistään osaa ottaa vastuuta? Huonosti.
Sen huonon tuloksen kasvatuksesta huomaa kyllä tällä palstalla näistä kirjoituksista.
Plussaa tarjolla sinulle, tällä palstalla ihmisistä tulee juuri tuo olo. Ei olla pärjätty siinä ensimmäisessä parisuhteessaan, ei kohdattu mitäpä ollaan tehty omalle perheelle. Sitten vaan erotaan ja taas lähtee kaksi uutta narsistia etsimään uusia uhreja.
Lopulta niitä hyväksikäyettyjä uhreja tulee aina vain uusia, milloin uusi uhri ei halaa samalla tavalla kuin entiset. Aina niissä on vikaa ja narsisti lähtee yleensä baanalle jo ennen erojaan. Tai ylläpitää useita uhreja samanaikaisesti.
Sitten voikin jo tulla tälle palstalle esiintymään arvioijana, mitenkä muut ovat narsistista ja että itsellä on nyt varma tieto aiheesta.
Palstan narsisteilla on jotkin aiheet joita ovat täällä tahkonnut omien puheidensa mukaan täällä vuosikausia, mutta mikään ei valmistu.
Sen lisäksi heidän mukaan vanhempien pitää palvella lapsiaan täydellisesti. Heillä ei saa olla muuta elämää. Jos he esim joskus juovat alkoholia, niin voihan hirvitys yms. Siinä pääsisi kukkahatut oikeen näyttämään vainoamisen mallia.
Mutta sekään ei aina riitä, jotkut energisemmät lähtevät oikein porukalla vainoamaan mielenharhojaan joistakin kirjoittajista oikeaan elämäänkin syytellen porukka vainottuaan narsistiksi.,ja keittiö psykologiksi.
Näiden jälkimmäisten anteeksipyyntöä joutuu odottamaan varman aina vaan, heissä itsessä, kun ei ole mitään vikaa, kun metsästelevät "avun tarpeessa olevia potilaita" ammattilaisen elkein.
Tämän "keittiö psykologin" mielestä tässä ei ollut auttamisesta kyse vaan naimisissa olevista seksuaali rikollisista jotka koko aikuisen ikänsä ovat leikkineet valeterapeuttia ja vainonneet suvaitsemattomasti aina vain uusia uhreja jotka itsensä siasta laittaisivat terapiaan. Mielisairas haluaa silläkin tavoin uhreja vainota.
Niin surullista, mutta tunnistan kuvaamasi auttajatyypin, joka lopulta pelaa vain omaksi hyödykseen ja kova halu on vain auttaa omaa sairasta mieltään. Uskallan sanoa, että kaikki parisuhdeosaaminen alkaa ensimmäisestä suhteesta ja miten kykenee kohtaamaan ensimmäisen kriisin ja miten kykenee käsittelemään sitä. On myös selvää, että kriisin yhteydessä purkautuu esille ensimmäisenä se toimintamalli, jota lapsuuden kodissaan on nähnyt, halusi tai ei, mutta tiedostaako sellaista kriisin keskellä. Vaihtoehtoja löytyy: Mykkäkoulu, lähtö ovet paukkuen tilanteesta ja siihen ongelmaan ei koskaan palata, siitä tulee tabu, aivan kuin oven paiskauksella asia olisi käsitelty jne. ovat niitä perinteisiä tuttuja malleja. Lisää huonoja vaihtoehtoja: ratkaistaan ongelma kostamalla tai jopa pettämällä, valehtelemalla. Se paljon saatu pikaohje, ota heti ero, edes selvittämättä ja kuuntelematta ja ei kun uutta usvaa putkeen johtaa vain oravanpyörään, jossa taas siinä uudessa ehkä valheellisella tavalla alkaneessa suhteessa kaikki päättyy taas kerran kriisiin ja uuteen eroon. Rikottujen ja häiriöllisten ihmisten massa kasvaa, mutta järjettömintä kaikessa on se, että aina pitää se uusi elämä saada alulle jokaisessa yrityksessä, joka sitten myöhemmin voidaan hylätä kuin sus paskansa uusien kuvioiden tieltä. Jättäisivät nämä houkat edes lapset tekemättä, jotta viattomat eivät tästä härdellistä kärsisi.
Minä en ole vihainen..
kyllä sen pystyy tarkistamaan kasvoistani , äänestäni , kehostani
minussa vihaisuus ei ole koskaan hallitseva tunnetila ollut ja tuskin tulee koskaan olemaan.
Ei ole minkäänlaisia perusteita luulla tekemisiäni motivoivaksi vihaisuutta.
Enkä aio tulla yhtään vihaiseksi edes tästä että kaikki ketjut joihin kirjoitan oudosti jumiutuu...