Minä olen ollut usean lapsen äiti ja olen tietysti sitä edelleenkin. Lapset vain nyt ovat aikuisia lapsia. Minuakin on jälkeenpäin syytelty kaikilla mahdollisilla tavoilla lasteni puolelta. En välitä. Tein asiat ja toimin niinkuin itse itselleni parhaaksi katsoin, ja sillä hyvä. Minun varassani oli kaikki asiat, ja te, arvon lapset, valitatte vain ettei ollut sitä eikä ollut tätä. Olihan meillä puutetta ja kurjuutta mutta uskon että se on tarkoitettu eikä sille ihminen itse mahda mitään. Asiat annetaan meille ja sillä mitä annetaan on pärjättävä. Ihminen pyörii kuin lastu laineilla mahtamatta mitään mihin suuntaan häntä tuuli tai virta kuljettaa. Kukaan ei sanonut minulle mitä minun olisi pitänyt tehdä ja siksi ehkä asioita paljon jäi tekemättä. Teidän tehtävänne lapset olisi ollut sanoa mikä asia on huonosti, mutta ettepä silloin sanoneet mitään, vaan vasta jälkeenpäin. Takuuaika noille asioille on jo päättynyt. turhaa valitatte. Mutta ruoan olen lapsilleni antanut ja sen olisi pitänyt riittää heille. Te syytätte minun huonosta menestyksestänne mutta teidän pitäisi vain uskoa, että se on vain kohtalo, joka on kaikille etukäteen kirjoitettu,ennen kuin on edes tässä maailmassa. Pitää tyytyä siihen mitä on, eikä miettiä mitä voisi olla jos olisi ollut niin tai näin. Äidit ovat tämän maailman tuki pilareita, he kantavat kaiken vastuun siitä että täällä yleensä on ihmisiä. Ilman äitejä maailma olisi autio ja tyhjä. Mentäisiin takaisin kuin luomisen alkupisteeseen.
Kaikkien äitien puolesta!
Patriakka
1060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko paljonkin lapsia? Mitä lasten isä kaikesta tuumasi? Eikö isällä ollut osuutta eikä arpaa?
Muutakin voisi kysyä, mutta tämä nyt narsismipalsta, että aineellisten asioiden puute ei ihan ole tämän palstan aihe.
No lasteni isä oli sellainen joka suuttui aivan täysin tyhjästä ja ilman mitään syytä. Muiden kanssa hän kyllä pärjäsi mutta ei minun, muiden kanssa puhuikin ihan normaalisti mutta minulle ei vaan aina ärsyyntyneesti. Meillä oli kovin riitaista, hän vihasi siskoni perhettä joiden kanssa taas minä tulin todella hyvin toimeen. Lapset ehkä jäivättästä syystä vähän vähemmälle huomiolle, mutta miksi niille pitäisi antaa kaikenaikaa huomiota? Siinä ne menevät sivussa. Onhan meillä kaikilla, niin minullakin oma elämä. Siskoni perheestä tuli minulle tosi läheinen ja hekin sanoivat kun kerroin millainen mieheni oli, ettei miehestäni ole oikein mihinkään. Mutta kaikesta huolimatta mieheni ei suostunut siihen että hän olisi kysynyt asioita siskoni mieheltä joka osasi kaiken paremmin. Mieheni kuoli sitten yllättäen, oman kätensä kautta. Lapsistani nuorin oli silloin 25 vuotias. Minkäs sille ja kuka sille elämälle mahtaa mitään. Kaikki on vain etukäteen kirjoitettu ja täytyy vaan odottaa mitä tuleman pitää, eikö niin ole?
Loppuaikana ennen kuolemaansa alkoi näyttämään sille että mieheni alkaakin jo hyväksyä siskoni perheenkin ja sen että he tekevät asiat paremmin. Hän näytti kuin luovuttavan vastarinnasta, sen muistan, mutta sitten eräänä päivänä hän löytyikin kotoa kuolleena. Luulin jo että saamme hänestä otteen ja hän rupeaisi ottamaan mallia siskoni perheestä. Mutta hän pakenikin sen rajan taakse josta ei ole paluuta. Pelkuri?
Vainajista on aina kiva puhua noin kunnioittavaan sävyyn. Hienoa!
Kiitos. Eikä siitä kuollut varmaan enää pahastu. Oma vikansa jos kuoli, ei sille mitään mahda jos joku täällä päättää itse päivänsä, se on aivan yksin hänen tekonsa. Olisi vain tehnyt niinkuin me muut ajattelimme hänen tekevän niin ei olisi tarvinnut itseään tappaa. Hän ei vain ollut ollenkaan sellainen kuin olisin halunnut hänen olevan. Kertoi itse että 5 vuotiaasta saakka oli tehnyt jo töitä oman oman isänsä kanssa, siis varmaan pakotettu tekemään, se kai vaikutti että hän yritti aina tehdä jotain, mutta minä en vain hyväksy sellaista. En luottanut häneen. Siskoni perhe, jota pidin hyvänä esimerkkinä meille, siellä oli toisenlainen mies, hän totteli siskoani ja teki aina niinkuin siskoni pyysi. Kun siskoni suuttua räjähti hän aina haukkui miehensä mutta mies vain kuunteli, siis ihana mies. Edesmennyt mieheni hangoitteli vastaan ja suuttui vielä minulle. Otti kerrankin suuttuessaan minun maljakkoni ja löi sen eteeni lattiaan, Kerroin siitä kyllä siskolleni. He tuomitsivat teon yksimielisesti. Olisin halunnut meille samanlaisen elämän kuin siskoni perheessä oli mutta ei siitä tullut mitään. Kaikki meni aivan pieleen.
Sangen ankeaa trollailua
Ei ole trollailua, vaan totta. Näin kaikki tapahtui. Tässä vaan vaaditaan lukijaltakin jotain,.
Älä ny jauha paskaa. Trolli olet ja saat tyydytystä(seksuaalista?)kun hämmennät pakkaa ja ihmisiä täällä.
Trollihan tuo on. Ehkä torllaaja on joku naistenvihaaja joka yrittää kehitellä tarinaa kamalasta äidistä, ja tämän keksityn tarinan avulla hän sitten voi osoittaa miten pahoja naiset ovat: ajavat miehensä itsemurhaan, laiminlyövät lapsiaan. Ei mene läpi koska oli liian läpinäkyvää.
Keksi ensi kerralla vähän kevyempi ja vähemmän hullu tarina niin joku voi uskoakin. Tuo miehen itsemurha ja sen asian vähätteleminen oli viimeistään se kohta missä kaikille tuli varmuus siitä että trollaajahan se siellä.
Mikäs mammanpoika se siellä selittää posket pullollaan niin että puuro valuu rinnuksille? Eikö reaalimaailma ole tuttu paikka? Itsemurhat on ilkeitä tekoja tekijä pääsee karkuun muut jaa ongelmiin. Heitä saa kohdellakin kevyesti..