hei, olen 20 vuotias nuori nainen ja minulla on jo vuosia ollut ongelmia mielenterveyden kanssa. Apua en tosin ole koskaan hakenut.
Nyt olen muuttanut yksin asumaan, olen saanut töitä. Hetken aikaa kaikki oli hyvin ja olo oli toiveikas tulevaisuuden suhteen, mutta nyt tuntuu että kaikki asiat kaatuu niskaan, mitään en saa aikaiseksi.
Laskut sekä vuokra jää maksamatta, asuntoa en ole siivonnut kuukausiin ja huomasin juuri että jääkaapissa oli kattilassa ruokaa ja se oli homehtunut sinne.. no ruoan vein roskiin mutta kattila on edelleen likaisena ja homeisena pöydällä. En vain jaksa siivota. Koira tekee tuhojaan sekä pissaa lattialle ja se ahdistaa mutten niitäkään jaksa siivota.
En ole jaksanut tehdä ruokaa viikkoihin vaan olen syönyt valmisruokaa ja herkkuja. Ruoan tekemisestä tulee sitä sotkua...
Töissä olo yleensä paranee kun saa höpötellä ihmisten kanssa mutta kun tulen kotiin ahdistun ja alan itkemään ja menen sänkyyn.
Kavereita minulla ei ole joten ainoa sosialisoituminen tapahtuu töissä tai kaupan kassalla. Ja vaikka olisi kavereita en kehtaisi heitä päästää tänne sotkun keskelle.
Äsken googletin jo avun hakemista mutta kaikki tuntui kauhean vaikealta ja alkoi ahdistamaan taas joten lopetin senkin siihen.. en haluaisi mennä juttelemaan kenenkään kanssa kasvokkain.
En edes tiedä miksi kirjoitan tätä tänne.. kiitos kun sain purkaa ajatuksia ja ehkä tämä vähän auttoi ahdistukseen.
Nyt olen muuttanut yksin asumaan, olen saanut töitä. Hetken aikaa kaikki oli hyvin ja olo oli toiveikas tulevaisuuden suhteen, mutta nyt tuntuu että kaikki asiat kaatuu niskaan, mitään en saa aikaiseksi.
Laskut sekä vuokra jää maksamatta, asuntoa en ole siivonnut kuukausiin ja huomasin juuri että jääkaapissa oli kattilassa ruokaa ja se oli homehtunut sinne.. no ruoan vein roskiin mutta kattila on edelleen likaisena ja homeisena pöydällä. En vain jaksa siivota. Koira tekee tuhojaan sekä pissaa lattialle ja se ahdistaa mutten niitäkään jaksa siivota.
En ole jaksanut tehdä ruokaa viikkoihin vaan olen syönyt valmisruokaa ja herkkuja. Ruoan tekemisestä tulee sitä sotkua...
Töissä olo yleensä paranee kun saa höpötellä ihmisten kanssa mutta kun tulen kotiin ahdistun ja alan itkemään ja menen sänkyyn.
Kavereita minulla ei ole joten ainoa sosialisoituminen tapahtuu töissä tai kaupan kassalla. Ja vaikka olisi kavereita en kehtaisi heitä päästää tänne sotkun keskelle.
Äsken googletin jo avun hakemista mutta kaikki tuntui kauhean vaikealta ja alkoi ahdistamaan taas joten lopetin senkin siihen.. en haluaisi mennä juttelemaan kenenkään kanssa kasvokkain.
En edes tiedä miksi kirjoitan tätä tänne.. kiitos kun sain purkaa ajatuksia ja ehkä tämä vähän auttoi ahdistukseen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tiedän ton aloittamisen vaikeuden tunteen. Itelläki liian monet asiat jääneet puolitiehen. Se on vain käytävä asian kimppuun, muute ei saa mitään aikaseks. Hakeudun jonkunlaisen avun piiriin. Pyri valmistamaan ruokasi, vältä eineksiä. Pienistä asioista se lähtee. Tsemppiä!
Ei se toisten kanssa juttelu välttämättä auta yhtään jos suurin ongelma onkin suolisto , enpä ole vielä törmännyt kertaakaan tapaukseen jossa joku oli saanut suoliston kuntoon vain toisten kanssa juttelelmalla. Niin ja suolisto on "toinen aivo" joka todellakin vaikuttaa mieleen , on myös ns suolisto--aivo yhteys tarkoittaen että tieto kulkee näiden välillä , sekä hyvä että paha . Kun suolisto on kunnossa niin " hyvä" tieto kulkee ja jos suolisto ei kunnossa niiin kulkee myös paha tieto joka on voi johtua esim toksiineista .
Viimei aikoina havaittiin mjyös että sadat suoliston bakteerit kaiken kemiallisten toimintojen ohella tuottavat myös sähköä . Suolisto on todellakin aivan muuta kuin pelkästän tuubi jossa ruoka kulkee ja imeytyy, se on toinen aivo , ja jos se on huonossa kunnossa niin kahdesta aivosta toinen on epäkunnossa. Psyykelääkkeillä ei saa suolistoa kuntoon, päinvastoin ne voivat vahingoittaa suolistoa .
Niin on. Suoliston merkitys on alettu ymmärtää aivan toisella tavalla. Toisaalta miten voidaan määritellä kenen suolisto ei toimi kunnolla ja toimii kunnolla? Jos autismi vaikka johtuisi suolisto-ongelmista, niin miksi joidenkin suolisto toimii jo puoliteholla jo lapsena? Mikä on syy ja mikä seuraus todellisuudessa?
Linkki erikseen , voi tosin kadota koko viesti koska tekoäly deletoi
https://www.mindbodygreen.com/articles/how-your-gut-impacts-your-mood-and-how-to-fix-it
Ymmärrän hyvin, että miltä tuntuu.
Yritä edetä kuitenkin siis pienin askelin.
Eli voit vaikka ensin pohtia ensin itse, että mistä haouat aloittaa. Aloitus voi alkaa siktä, että yrität pikku-hiljaa, ja rauhassa siivota kämppää, tai alkaa köymään enemmän ulkona, tai vaikka se, että teet päätöksen ja hankit aoua, vaikka se olisi hankalaa.
Ehdotan, että: ensin haet apua, sen jälkeen otat tiski-rätin ja siivous ämpärin, jne ja siivoat kämpän, ja menet vaikkapa lenkille. Ja tosiaan, et lopeta sitä vain kertaan pariin, vaan siivoat joka päivä vähän jotain, teet oikein ruokaa, jne. Käyt juttelemassa 1-2 kertaa viikossa, tai miten olettekin sopineet, ja ruvet maksamaan laskuja ettei niitä jöisi hoitamatta.
Kerroitkin ettei sinulla ole kavereita.
Siinä tapauksessa sanoisin, rttä älä sitä vielä murehdi. Kaikki jörjestyy. Aloitat just siivoomisesta, jatkat siihen, että hanoit apua ja voit sitten alkaa ettiä jostain kavereita.
Ja totta kai sä saat tulla avauttuu tänne, koska kyl mä ainaki yritän neivoa vaikka en tunnekkaan sinua.
Koeta huolehtia itsestäsi, kaikin tavoin millä vaan pystyt. Ravinto on tärkeää, kuten joku jo sanoikin. Kerro lisää jos jaksat mitä sinulle on tapahtunut elämässä sellaista, mikä saa nuo toivottomat olot aikaan. Jotain se on, tyhjästä ei se sinulle ole tullut. Koeta aloittaa kertoa, vaikka vähän kerrallaan. vaikka juuri täällä :)
Ja koeta huolehtia koirulista. Varmasti koetatkin, mutta kun väsyttää ja masentaa, helposti se heijastuu lemmikkeihinkin, jotka ovat meistä riippuvaisia.
Koira pitäisi ottaa heti ensimmäisenä pois kärsimästä.
Hei taas.
Ei minulle silleen ole tapahtunut mitään elämässä henkilökohtaisesti. En vain ole koskaan arvostanut itseäni, ajattelen vain että en tuo tähän maailmaan mitään eikä minulla ole tarkoitusta. Perheessä on vahvana mukana alkoholi, ennen huumeet ja niiden mukana tietenkin väkivalta ( joka ei kohdistunut siis minuun vaan sain seurata sitä vierestä joka.viikonloppu ). Koirani voi hyvin! Rakastan koiruliani ja huolehdin kyllä siitä ja käytän sitä myös välillä eläinlääkärillä juurikin sen takia että tiedän 100 prosenttisen varmasti että koiralla on kaikki hyvin.
Tosiaan, on outoa kun välillä tuntuu että jaksaa tehdä jotain ja kaikki kääntyy parhain päin, mutta sitten tunnin tai kahden päästä taas kaikki romahtaa.. en ymmärrä miten mieli voi muuttua noin nopeasti kun mitään erityistä ei tapahdu.
Niin, se voi liittyä myös persoonallisuuteen. Itse olin nuorempana huono tekemän päätöksiä. Kelasin että asian voi tehdä kolmella tavalla, mut en osannut oikein päättää parasta vaihtoehtoa. Muut ihmettelivät jahkailuani. Joku voi sanoa että se on merkki autismista. Toisaalta suoriuduin kouluista ja kaikista normaalisti noin 8 keskiarvolla. En ollut erityisluokalla. Kyllä se siitä pienen askelin alkaa kulkemaan!
Koiran hyvinvointiin liittyy paljon muutakin kuin pelkkä rakastaminen. Sen on päästävä ulkoilemaan ainakin 3 kertaa pv:ssä ja tekemään tarpeensa, ettei sen ole pakko kuseksia huoneeseen, kuten kerrot sen tekevän. Ruokaakin ja VETTA on oltava saatavilla. Kerrot ettet kykene edes itsestäsi huolehtimaan, niin miten sitten vielä' koirasta.?
Tuo jahkailu on tuttua.. lykkään päätöksen tekoa hyvin kauan ja sitten se tuntuu mahdottomalta.
Koulusta suoriuduin itse 6-7 keskiarvolla, erityisluokalla en ollut mutta tehtäviä en saanut itse tehtyä vaan opettajan kanssa kahdestaan. Niissäkin lykkäsin tekemistä viimeiseen asti. Valmistuin kyllä ajallaan.
Mutta nyt sain osan keittiötä siivottua ja se piristi paljon :) siivoamista on vielä todella paljon mutta yritän nyt pitää edes tuon pienen osan puhtaana ja siistiä muualta pikkuhiljaa.
Nyt olo on ihan hyvä, mutten usko että se kestää kauaa.. en saa hyvää oloa pysymään vaan ahdistus tulee takaisin jossain vaiheessa..
Ja ruoasta sen verran etten koskaan ole siitä välittänyt paljoa vaan aina olen syönyt joko todella vähän tai sitten ahmin.. joskus menee päiviä syömättä ja joskus taas syön sen paketin leipää ja kasan herkkuja kerralla. Pidän kyllä ruoan laittamisesta ja leipomisesta, mutta koska en itse sitä välitä syödä niin en vain jaksa kokata.. turhaa hommaa minuun mielestäni :/
Sitten vielä siitä avun hakemisesta, en oikein tiedä mistä aloittaisin.. ja tosiaan en haluaisi jutella kenenkään kanssa kasvotusten. En ole koskaan pitänyt sellaisista tilanteista joissa olen kahdestaan jonkun kanssa keskustelemassa minusta, oli kyseessä opettaja, työnantaja tai lääkäri.
"Koirani voi hyvin! Rakastan koiruliani ja huolehdin kyllä siitä ja käytän sitä myös välillä eläinlääkärillä juurikin sen takia että tiedän 100 prosenttisen varmasti että koiralla on kaikki hyvin. " Kiva! Vaikutatkin eläinrakkaalta. Siitä kertoo jo sekin että heti aloitusviestissä kerroit koirasta. Sen "pahanteko" ja nurkkiin pissaaminen johtuu varmaan siitä, että et juuri nyt jaksa viedä sitä riittävästi ulos. Se kaipaa aktiviteettia. Ulkoilutusapua voisi löytyä jostain eläinsuojeluyhdistyksestä. Yhdistyksiä on erilaisia, monissa on mukana vapaaehtoisia jotka mielellään auttavat juuri tuollaisissa tilanteissa. Ehkä tunnetkin näitä yhdistyksiä, kun olet koiraihmisiä. .. Ehkä olet ollut itsekin mukana eläinsuojelutoiminnassa joskus? Siinä muuten on todella mukaansatempaava harrastus ja vapaaehtoistyö... Jos löytyy tuttavia sieltä, ja taatusti tarpeellista tekemistä... Oletko ajatellut...? :)
Kannattaisi vaikka heti soittaa johonkin eläinsuojeluyhdistykseen ja kysyä ulkoilutusapua. Luuletko, että jaksaisit?
Olet saanut jo muilta hyviä neuvoja masennukseen. Tuli vaan mieleen aloituksesi, jossa sanot että sinulla on ollut "mielenterveysongelmia". Se on ainakin minun mielestäni huono ja hedelmätön tapa nähdä vaikea elämäntilanne ja psyyken kärsimys. Olet normaali ihminen vaikeassa elämäntilanteessa.
Olet selvästikin ihminen joka auttaa paljon muita, ja sinulla on paljon annettavaa, kun selviät tuosta. : ) Nyt sinun pitää kuitenkin ajatella itseäsi ja tarpeitasi, ja ruveta arvostamaan ja huolehtimaan itsestäsi.
"Sitten vielä siitä avun hakemisesta, en oikein tiedä mistä aloittaisin.. ja tosiaan en haluaisi jutella kenenkään kanssa kasvotusten. En ole koskaan pitänyt sellaisista tilanteista joissa olen kahdestaan jonkun kanssa keskustelemassa minusta, oli kyseessä opettaja, työnantaja tai lääkäri. "
Jotenkin tulee uudestaan mieleen, että voisitko tykätä ja saada voimaa elämääsi jostain vapaaehtoistyöstä, vaikka eläinten parista? En tunne sinua mutta tällainen mielikuva vahvasti tuli, kun kerroit koirasta.
Koirasi tarttisi nyt nopeasti apua ulkoiluun. Se tulee tekemään pahojaan vielä enemmän jos ei pääse lenkille. Sitten sinua hermostuttaa vielä enemmän, ja kaikki alkaa näyttää vielä vaikeammalta. Kun koirasi voi hyvin, voit sinäkin heti paremmin. Lemmikki on niin tärkeä osa ihmisen elämää.
Ulkoilusta koirasi hyvinvointi näyttää eniten kiikastavan. Samalla kun hakisit apua sille jostain eläinsuojeluyhdistyksestä voisi tulla sinullekin siitä jotain uutta, mikä vie elämässä eteenpäin. Sinua tarvitaan varmasti monessa paikassa tässä maailmassa, nyt ja myöhemmin.
ja pura murhees muiden kanssa...
siitä se oikea elämä vasta alkaa...