Jotenkin tuntuu, että vaivuin elämisen suhteen jonkinlaiseen "horrokseen" kohdatessani nuorena ongelmia. Kun kohtasin kiusaamista ja kaverit jäivät, niin jotenkin lakkasin välittämästä ja siirryin jonkinlaiseen sumukuplaan turvaan. Jotenkin tuntuu, että oma reaaliaikainen tiedostaminenkin muuttui toimimaan viiveellä. Sitä on mukana, mutta ei ole mukana, vaikea selittää. Haaveet ja unelmat jäivät pois. Lakkasi yrittämästä monen asian suhteen.
Sitten varttuessa kohdatessa enemmän ongelmia tämä "horrosmainen" tila vain vahvistui. Jossain vaiheessa (parikymppisenä) oli kohdannut jo niin paljon epäonnistumisia ja traumatisoitunut ettei uskaltanut tarttua mahdollisuuksiin joita annettiin. Ei yksinkertaisesti saanut sanaa suustaan, jos vaikka joku nainen osoitti kiinnostusta ja lähestyi. Nämä tapahtumat kaivelevat todella paljon mieltä, monen muun tapahtuman ohella.
Kyllä tässä elämässä on ollut niin paljon epäonnea matkassa, että oksat pois. Monen monta masennusta, kiusaamista, nälvimistä, naureskelua, pettymyksiä, riippuvuuksia, sairastumisia, loppuunpalamisia töissä, asunnottomuuta, rahahuolia, traumoja lapsuudesta, traumoja aikuisuudesta jne. Näistä saisi kirjoitettua pienen kirjan. Mieli on niin rikki, ettei tiedä miten sitä lähtisi korjaamaan.
Ja kyllä sitä on itsekin tehnyt monen monta virhettä, kadun suunnattomasti monia asioita lapsuudesta ja aikuisuudesta, mutta tehtyä en saa tekemättömäksi. Olen tehnyt montaa ihmistä kohdin väärin. Nämäkin asiat kalvavat mieltä todella pahasti. Välillä tunnen suunnatonta kateutta ja katkeruutta ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole tehneet minulle mitään pahaa. Mieleni on todella pahasti sekaisin kaikesta koetusta.
Mutta silti jostain hullun syystä jaksan uskoa, että kyllä minullekin vielä tapahtuu jotain hyvää. Kyllää asiani vielä järjestyvät, vaikka moni olisi tilanteessani varmaan lakannut yrittämästä kokonaan jo teininä.
Sitten varttuessa kohdatessa enemmän ongelmia tämä "horrosmainen" tila vain vahvistui. Jossain vaiheessa (parikymppisenä) oli kohdannut jo niin paljon epäonnistumisia ja traumatisoitunut ettei uskaltanut tarttua mahdollisuuksiin joita annettiin. Ei yksinkertaisesti saanut sanaa suustaan, jos vaikka joku nainen osoitti kiinnostusta ja lähestyi. Nämä tapahtumat kaivelevat todella paljon mieltä, monen muun tapahtuman ohella.
Kyllä tässä elämässä on ollut niin paljon epäonnea matkassa, että oksat pois. Monen monta masennusta, kiusaamista, nälvimistä, naureskelua, pettymyksiä, riippuvuuksia, sairastumisia, loppuunpalamisia töissä, asunnottomuuta, rahahuolia, traumoja lapsuudesta, traumoja aikuisuudesta jne. Näistä saisi kirjoitettua pienen kirjan. Mieli on niin rikki, ettei tiedä miten sitä lähtisi korjaamaan.
Ja kyllä sitä on itsekin tehnyt monen monta virhettä, kadun suunnattomasti monia asioita lapsuudesta ja aikuisuudesta, mutta tehtyä en saa tekemättömäksi. Olen tehnyt montaa ihmistä kohdin väärin. Nämäkin asiat kalvavat mieltä todella pahasti. Välillä tunnen suunnatonta kateutta ja katkeruutta ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole tehneet minulle mitään pahaa. Mieleni on todella pahasti sekaisin kaikesta koetusta.
Mutta silti jostain hullun syystä jaksan uskoa, että kyllä minullekin vielä tapahtuu jotain hyvää. Kyllää asiani vielä järjestyvät, vaikka moni olisi tilanteessani varmaan lakannut yrittämästä kokonaan jo teininä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No voi etkö kestä pettymyksiä kun kaikki on sulla väärin päin? Varmasti jokaisella aikuisella on pettymyksiä ja vastoin käymisiä elämässä. Koita keskittyä johonki hyvään ja kiitollisuuteen ni asenne auttaa sua eteenpäin. Mitä sitä mennyttä pyörittää ku ei niille enää mitään voi. Yritä päästä johonkin tekemiseen kiinni ni ei ole sillä tavalla aikaa kaikille turhille vatvomisille.
mutta toisille se suurin pettymys elämässä on se, ettei isi osta uutta autoa ja toisille vaikka neljän vuoden asunnottomuus.
Niin se on. Miten voi joutua asunnottomaksi? Jotenkin aika vaikee kuvitella sellasta.
Joskus on vaan haettava ulkopuolista apua, että saa oikeasti puhuttua kaikki painavat asiat pois. Muuten sitä kelaa vaan samoja asioita päivästä toiseen ja mikään ei muutu. Itsekkin olen kasvattanut muurin ympärilleni, ettei kukaan pääse enää loukkaamaan ja satuttamaan. Ja olen myöskin muuttunut tunnekylmäksi ihmiseksi.. Jos joku olisi kiinnostunut pakenen kyllä tilanteesta pois.. Tsemppiä sinulle
"Niin se on. Miten voi joutua asunnottomaksi? Jotenkin aika vaikee kuvitella sellasta."
Eipähän tuo vaadi kuin masennuksen, niin asiat jäävät hoitamatta (laskut maksamatta).
No harva masentunut on neljä vuotta asunnottottomana. Taitaa olla puppua koko juttu. Pitäs varmaan keskittyä tarkasti miettimää että mikä se ongelma oikeen on ni vois selvittää oikeeta ongelmaa. Valhe valheen päälle ei ku sekottaa lisää päätä ja elämää.
"No harva masentunut on neljä vuotta asunnottottomana. Taitaa olla puppua koko juttu."
En tiedä missä todellisuudessa elät, tai miltä planeetalta vierailet luonamme, mutta herää nyt hyvä ihminen todellisuuteen. Monessa kaupungissa on vuosien asuntojonot, etkä todellakaan ole ensimmäisenä jonossa, jos sinulla ei ole esimerksi luottotietoja. Moni voi olla asunnoton pidempääkin kuin neljä vuotta hyvin helposti.
Täällä taas pilkaajat pilkkaavat toisia :(
Eikö teillä raukoilla ole parempaa tekemistä?
Mitä siitä saa kun pitää vielä kiusata lisää?
Ei mitään. eihän siitä kannata oikeasti välittää, mutta kun on tänne usein itsekin kirjoittanut, niin ei tunnu kivalta lukea avautumisestaan pilkkakommentteja. Koittakaa kasvaa ihmisiksi ja olla kilttejä toisille. Hyvän tekeminen tulee moninkertaisena takaisin kuten tulee myös pahan. Kannattaa miettiä kumpaa haluaa itselleen.
psykopaatteja ja hulluja riittää, on luonnollista, että he hakeutuvat paikkaan, jossa voivat hakea nautintoa toisten kärsimyksestä/kärsimyksistä. Usein nämä tyypit eivät ole kokeneet elämässään itse minkäänlaisia vastoinkäymisiä, päinvastoin saaneet kaiken valmiina.
En myöskään ymmärrä toisten ihmisten vähättelyä ja irvailua. Vaatii rohkeutta yleensä kysyä mielipiteitä ja ei tunnu kivalta kun jotkut on ihan idiootteja vastauksineen . Minulla itselläni on elämänohje (Tee niinkuin haluaisit sinulle tehtävän) . Pitäisi vaan osata sivuttaa epäasialliset kommentit, mutta nehän pn niitä jotka jää mieleen
Aloittajalla on ongelmia ja on yritetty antaa vinkkiä mutta taitaa olla kykenemätön keskeutelemaan ja ottamaan muita näkö kulmia vastaan ku omansa eli hyödytöntä. Taitaa olla aika pahasti sairas ja pihalla muutenki
Ottaa+päähän+lukea.+Tee+jotain.+Yritä+edes.+Älä+ole+tommoinen.+Vähätellään+vakaavaa+tilaa.+Itselläni+on+samanlainen+tila.+Mikään+ei+kiinnosta.+Jos+tulee+nainen+ja+alitajunnassa+HALUAISI+parisuhteen,+niin+on+vaan+sulkeutunut+ja+ahdistunut+että+vaan+pakenee+VAIKKA+EI+HALUAISI.+ymmärrän+tätä+kirjoittajaa+100%+vaikea+tilanne!+Itse+olen+myös+miettinyt+ammattiapua+ym.+Tuntuu+ettei+yksin+pääse+tästä+loukusta+pois.
Niinpä olen myös pitkään potenut masennusta ja yksinäisyyttä.
Netistä löytyy ammattilaisten tekemä sivusto, jossa on erilaisia harjoituksia ja ohjeita joilla voi lisätä elämän mielekkyyttä.
Olen huomannut, että olen saanut em. sivustolta hieman heplotusta olooni. Kannattaa kokeilla.
https://oivamieli.fi/
"Mikään ei kiinnosta. Jos tulee nainen ja alitajunnassa HALUAISI parisuhteen, niin on vaan sulkeutunut ja ahdistunut että vaan pakenee VAIKKA EI HALUAISI."
Kuvailit hyvin tuon tilan, josta siis itsekin kärsin. Olen miettinyt mistä se johtuu, mutta kai se on vaan tämän elämän negatiivisten kokemusten summa, joka saa käyttäytymään noin.
Ammattiapua olen itsekin harkinnut, ja pari kertaa käynyt psykiatrisen hoitajan juttusilla, mutta ongelma on se, että ei näitä koettuja asioita uskalla oikein rehellisesti kertoa kenellekään. Vaikka tietää hyvin vaitiolovelvollisuudet jne, mutta uskoutuminen vaikeaa. En minä ole uskaltanut, mutta uskaltautuminen on se avain, joka voisi tuoda sen avun.
Jos olet tehnyt väärin joitakin ihmisiä kohtaan, voit poistaa syyllisyyden tunteesi auttamalla joitakin muita ihmisiä, jotka nyt ovat samassa tilanteessa. Esim jos kohtelit huonosti jotain lasta, ala auttamaan nyt apua tarvitsevia lapsia, joita joku muu kohtelee huonosti.
Toisaalta myös jos sinua kiusattiin koulussa, niin mietipä karmisen syyn mahdollisuutta. Kiusaus piti läpi käydä joten ole kiitollinen, että asia tuli kärsittyä siltä osin ja mieti mitä opit siitä.
Huomaa kuitenkin että jos on tehnyt itse pahaa toisille, ei voi ajatella että se oli sitten sen karma, vaan on muistettava, että se loi kuitenkin itselle uutta läpikäytävää karmaa, joka on jotenkin sovitettava.