Kimmo Laakso kirjoittaa Hesarin lauantaiesseessään periaatteessa ihan kohtalaisen tasoisen jutun feminismistään ja seksuaalisesta väkivallasta. On kuitenkin ihmeellistä miten tästä aiheesta saadaan väännettyä aina jokin yhtäläisyysviiva persuvastaisuuteen ja persujen "populismiin". Ja kun tämän huomioi hesari ei julkaise kommenttia.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005955195.html
Tässä oma julkaisematon kommenttini:
---
"Mary Midgley toteaa tunneherkkyyttä ja karkeutta käsittelevässä esseessään Brutality and Sentimentality sentimentaalisuuden merkitsevän kykyä liikuttua viattoman uhrin kärsimyksistä. Se pitää sisällään myös itsekästä mielihyvän tavoittelua, joka on luonteeltaan julmaa. Siksi raiskaustarinoita käytetään politiikan keppihevosena ja sytykkeenä primitiivisen vihan lietsonnassa."
Se on ikävää että Mykkänen käyttää seksuaalirikoksia poliittisena keppihevosena ottaessaan kantaa esim. Oulun raiskaustapauksiin.
Olen varmaan ymmärtänyt jotain väärin kun ajattelen että politiikassa keskeistä on ottaa kantaa kansalaisia koskeviin ja huolestuttaviin asioihin. Politikointia siitä tulee silloin kun kannan ottamista pidetään "keppihevostelemisena" ja "vihanlietsontana" vain siksi että kantaa ottaa väärä henkilö, ja varsinkin kilpaileva poliittinen ryhmä.
Hyvä huomio on että sex. väkivallan uhrin kärsimystä käytetään paljon itsekkään emotionaalisen mielihyvän tavoitteluun. Toisin sanoen samoin kun käymme elokuvissa katselemassa tunteita liikuttavia draamoja päästäksemme tuntemaan omia tunteitamme, myös tosielämän draamoja (varsinkin toisten ihmisten kokemia) käytetään samaan tarkoitukseen. Tämä on myöskin yksi hyväksikäytön muoto, joka on emotionaalista hyväksikäyttöä.
Sama ongelma näkyy myös laajemmin yhteiskunnallisella tasolla. Sex. väkivallan kokijan uskotaan kaipaavan myötätuntoa. Mikä jo sinänsä paljastaa empatiakyvyttömyyden mikä meillä Suomessa vallitsee. Ihminen joka pystyy eläytymään seksuaalisen väkivallan kokijan asemaan tuskin ajattelee että tärkein asia mitä siinä tilanteessa tarvitaan on teetä ja sympatiaa. Sex. väkivalta aiheuttaa vihaa ja kostonhimoa. Se että meillä tarjoillaan seksuaalisen väkivallan uhreille myötätuntoa on näiden kokemusten vähättelyä. Suorastaan v*lua. Viesti on se, että tässä on vähän nessuja voi voi, mutta ei me teille mitään oikeutta anneta.
Sex. väkivallan uhrit tarvitsevat ensisijaisesti oikeutta. Loppu on yksilöllistä.
---
Jännittävää on myöskin se ettei Kimmo koe valkoisen eurooppalaisen kohdalla seksuaalisesta väkivallata puhumista rodullistamisena. "Rodullistamista" (eli 'viattomien' ei- valkoisten rasistista syyllistämistä) siitä tulee vain silloin kun seksuaalisen väkivallan tekijä on mikä tahansa muu kuin valkoinen eurooppalainen.
Vain valkoinen eurooppalainen voi olla syyllinen. Kun ei- valkoinen, varsinkin kolmansien maiden ihminen on syyllinen seksuaaliseen väkivaltaan se on ileisesti vain rodullistamista.
On tämä ihmeellistä miten piintynyt tämä narratiivi on, ja miten edes korkeasti koulutetut ihmiset eivät näe tässä asetelmassa mitään objektiivisuuden puutetta.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005955195.html
Tässä oma julkaisematon kommenttini:
---
"Mary Midgley toteaa tunneherkkyyttä ja karkeutta käsittelevässä esseessään Brutality and Sentimentality sentimentaalisuuden merkitsevän kykyä liikuttua viattoman uhrin kärsimyksistä. Se pitää sisällään myös itsekästä mielihyvän tavoittelua, joka on luonteeltaan julmaa. Siksi raiskaustarinoita käytetään politiikan keppihevosena ja sytykkeenä primitiivisen vihan lietsonnassa."
Se on ikävää että Mykkänen käyttää seksuaalirikoksia poliittisena keppihevosena ottaessaan kantaa esim. Oulun raiskaustapauksiin.
Olen varmaan ymmärtänyt jotain väärin kun ajattelen että politiikassa keskeistä on ottaa kantaa kansalaisia koskeviin ja huolestuttaviin asioihin. Politikointia siitä tulee silloin kun kannan ottamista pidetään "keppihevostelemisena" ja "vihanlietsontana" vain siksi että kantaa ottaa väärä henkilö, ja varsinkin kilpaileva poliittinen ryhmä.
Hyvä huomio on että sex. väkivallan uhrin kärsimystä käytetään paljon itsekkään emotionaalisen mielihyvän tavoitteluun. Toisin sanoen samoin kun käymme elokuvissa katselemassa tunteita liikuttavia draamoja päästäksemme tuntemaan omia tunteitamme, myös tosielämän draamoja (varsinkin toisten ihmisten kokemia) käytetään samaan tarkoitukseen. Tämä on myöskin yksi hyväksikäytön muoto, joka on emotionaalista hyväksikäyttöä.
Sama ongelma näkyy myös laajemmin yhteiskunnallisella tasolla. Sex. väkivallan kokijan uskotaan kaipaavan myötätuntoa. Mikä jo sinänsä paljastaa empatiakyvyttömyyden mikä meillä Suomessa vallitsee. Ihminen joka pystyy eläytymään seksuaalisen väkivallan kokijan asemaan tuskin ajattelee että tärkein asia mitä siinä tilanteessa tarvitaan on teetä ja sympatiaa. Sex. väkivalta aiheuttaa vihaa ja kostonhimoa. Se että meillä tarjoillaan seksuaalisen väkivallan uhreille myötätuntoa on näiden kokemusten vähättelyä. Suorastaan v*lua. Viesti on se, että tässä on vähän nessuja voi voi, mutta ei me teille mitään oikeutta anneta.
Sex. väkivallan uhrit tarvitsevat ensisijaisesti oikeutta. Loppu on yksilöllistä.
---
Jännittävää on myöskin se ettei Kimmo koe valkoisen eurooppalaisen kohdalla seksuaalisesta väkivallata puhumista rodullistamisena. "Rodullistamista" (eli 'viattomien' ei- valkoisten rasistista syyllistämistä) siitä tulee vain silloin kun seksuaalisen väkivallan tekijä on mikä tahansa muu kuin valkoinen eurooppalainen.
Vain valkoinen eurooppalainen voi olla syyllinen. Kun ei- valkoinen, varsinkin kolmansien maiden ihminen on syyllinen seksuaaliseen väkivaltaan se on ileisesti vain rodullistamista.
On tämä ihmeellistä miten piintynyt tämä narratiivi on, ja miten edes korkeasti koulutetut ihmiset eivät näe tässä asetelmassa mitään objektiivisuuden puutetta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On jäänyt kysymysmerkiksi millä tavalla muiden puolueiden julkisesti käsittelemät asiat, ja äänestäjien kanssa kommunikointi EI ole populismia?
Kaikki puolueet ovat populistisia. Jokainen niistä pyrkii vetoamaan kansaan jotta saa äänestäjiä. Olen hiukan kypsä tähän väsyneeseen populismimölinään.
nosto
Populismi on jatkuvaa valehtelemista, vaihtoehtoisia totuuksia ja monimutkaisten asioisen yksinkertaistamista niin, että totuus häviää.
Kyllä persut on ainut populistinen puolue Suomessa. Tosin joillain toisilla puolueilla yksittäisten poliitikkojen tietyt ulostulot voivat olla joskus populistisia