Niiden ihanien lehmisavujen tuoksu.
Se lapsenmieleen jäänyt tuoksu,kun avojaloin porhallasin nuuskimaan kevättä?
Sen sulaneen lumen alta heräsivät ensimmäiset leskenlehdet,sen lumenalta työntyi alkava kesä
variksensaappaineen halusin ottaa sen uuden kesän vastaan
Se lapsenmieleen jäänyt tuoksu,kun avojaloin porhallasin nuuskimaan kevättä?
Sen sulaneen lumen alta heräsivät ensimmäiset leskenlehdet,sen lumenalta työntyi alkava kesä
variksensaappaineen halusin ottaa sen uuden kesän vastaan
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lehmisavu ?
Siis lumen alta esiin tuleva lehmänläjä vai ?
Kiitos mielenkiinnosta,ei .hajuakaan.asiasta!
Siis se oli savu jota poltettiin,kun lehmiä lypsettiin,että kärpäset kaikkosivat.
Sen tiedon varmaankin voit lukea Googlesta
Se siis tavallaan oli kytevä palo ja yleensä siinä käytettiin tuoreita lepänoksia,jos edes oikein muistan?
No eikö sinua.ei hajuakaan.asiasta kiinnostanut ne variksensaappaat,että minkälaiset popot ne olivat?
Niitä tuoksuja ei enää missään saa haistella. Ei ole edes laitumia jäljellä. Olisikohan se Eero Järnefelt vai kuka kansallismaalarimme, joka on maalannut taulun aiheesta.
Navetatkin ovat nykyisin kauniita tuotantolaitoksia, joissa ei ole ensimmäistäkään kärpästä. Muistan, että sukulaistalossa olin jo 30 v. sitten aivan äimän käkenä, kun navetan seinät oli valkoisella kalkittu, lehmät puhtoisia kuin suihkusta tulleet, ei haisuja, ei tuoksuja, ja nimenomaan ei ainuttakaan kärpästä. Konelypsyllä maito suoraan tankkiin. Itse ostivat maidon lähikaupasta, koska tankki vietiin meijeriin avaamattomana.
Nykyisinhan lypsy toimitetaan automaatilla, johon lehmät menevät itse ja jonottavat vuoroaan hyvässä järjestyksessä.
Ne variksensaappaat eivät kovin toivottavat ole. Luulen, että minulla ei ole koskaan ollut, vaikka lapsuuteni maaseudulla elinkin. Muistelen. että en päässyt ulos paljain jaloin ennen kuin joskus toukokuun lopulla. Mutta paljasjaloinhan sitä sitten oltiin koulun alkuun asti.
Niin tosta paljainjaloin olosta täällä malaiskoulussa oli kilpailu,että kuka ensimmäisenä kipaisi kouluun paljainjaloin ja kuka viimeisenä?
Minulla oli matkaa kouluun viisi kilometriä ja tietty syksyllä lähdin rikkomaan jotain tiettyä ennätystä paljainjaloin.
Päivällä satoi lunta ja oli pakko päästä takaisin,sain jostain opettajan löytämät kopposet,siis tuohivirsut,jotka olivat muutamaa numeroa liian suuret,mutta niin vain perille pääsin.
Mikähän se sai jo pentuna rikkomaan rajoja ja omaamaan tietyn kilpailuvietin,kunpa sen tietäisin,olisinkin paljon viisaampi?
Niittytuoksujen tulvahdus vastaanotti aamuaikaseen kun vilkaisin. Muistoja nousee mieleeni, vielähän 90-luvun taitteessa kuljin Sipoossa laidunmaan reunaa.
Lehmät laidunsivat alhaalla, lähempänä laskuojaa, josta helteellä kävivät juomassa.
TUoksuihan siellä kesä, ja mikä minua viehätti, oli kivenlohkareiden pengertämä reunus hakaa vasten, jossa kasvoi kissankäpälää. Niin soma tuo kasvi harmaanvihertävän karvaisen varren päässä nuo vaaleanpunaiset kissantassun tyynyt.
Kävin joskus etsimässä aiheita kesäisiin maatilamaalauksiini, jääden ihailemaan kastepisaraa kimmeltämässä poimulehden keskellä.
Kerran kuljin tapani mukaan pellon kaistaa, kun huomasin jäniksenpoikasen painautuneena ruohikkoon. Pitkät korvatkin oli painautuneina selkää vasten, ja niin liikkumatta oli pikkuinen, että hiljaa ohitin sen häiritsemättä.
Luonnon keskellä asuessa saa nähdä monet kauniit näyt, muistoissa ne on säilyneet.
Niiden niittyjen myötä ovat myös kadonneet kämmekät ja paljon muita kasveja joita joskus keräsin siihen värikuvakasvioon.
Oliko kasvienkeräilypakko aikoinaan yhteiskoulussa,muistan vain sen täältä maalta?
Voi sinä sini-sirkku olet taiteellisesti lahjakas minä kuljin niitä karjapolkuja vain karjan mukana ja jollen kävellyt istuin Pulu hepan selässä.
Se hevonen oli osa minua ja minä olin sitä ihanaa hevosta.
Kuinka sitä voikaan olla hevosen kanssa yhtä,se tamma todella oli elämäni heppa.
Se oli kasvattikotini omaisuutta,ei siis minun.
Ne hevoset joita olen omistanut,olivat entisiä raviraakkeja,joita säälistä otin ja viimeinen olikin tappaa minut tonne talliin.
Anteeksi nyt keväinen lapsuusmaisemani sai synkän värin,mutta nythän onkin talvi ja harppaus niihin mullantuoksuihin ja variksensaappaisiin ??
Kylälle 2,5 km auraamaton tie minne isä joka aamu kuskas hevosella maitotonkat meijeriin.- Suksilla tai potkukelkalla kouluun.- Isoisä kun kuoli v1952 vietiin kuusenhavujen peiteyssä reessä arkkuineen kylälle missä autotie.- Kesällä sitten pikkurenkinä joutui ottamaan osaa maatilan töihin .- Vielä vanhuksena sopii viikatteella niittää :) Ja tiedän mistä maito tulee sekä vasikat.- Eivät nykyajan kaupunkilaistuneet tiedä niistä ajoista hevon-peetä .- Ja ihana lannan tuoksu sitten :) Ja vastaniitetty heinäpelto aamukasteessa :´-)
Ihania muistoja nousee mieleen,...kaadetun heinän tuoksu tuntui koko tienoossa. kun pyörällä tulin kaupasta. Muistan vielä kun jokin otus tömähti kaula-aukkooni, ja jouduin pysähtymään. No, ampiainenhan sieltä ryömi,..hyvä kun en hieronut sitä polkiessani.
Heinätalkoot oli taas tulossa, toistakymmentä ihmistä ruokittavaksi. Sai siinä muutaman perunan kuoria, ja pullaa leipoa edeltävinä päivinä. Rankkaa aikaa kesästä se oli, mutta maitotilalla oli vuoden tulo riippuvainen heinäsadosta.
Yleensä tein ruuat edellisenä päivänä, että ehdin mukaan pellolle minäkin, kesäisiä muistoja nuokin.