Onko kukaan miettinyt mitä rakkaus on?
Onko se tunne mitä koet sitä?
Voiko sanoa rakastavansa jos haluaa jatkuvasti vain pahoittaa toisen mieltä?
Vai onko se ehkäpä.. itserakkautta?
Rakkaus... rakastuminen.. Voimakkaita tunteita. mutta niihin ei sisälly halua pahoittaa toisen mieltä
jatkuvasti. Siihen ei kuulu kolmansia. Ei pienintäkään halua sotkea siihen kolmansia. Puhtaaseen aitoon vilpittömään rakkauteen ei sellainen sisälly.
Millaisena koen rakkauden?
Rakkaus sellaisena kuin minä sen koen on sitä kun näet toisen "viat" tunnet samanlaista tunnetta kuin pahaa tehnyttä lasta kohtaan. Et hyväksy tekoja, mutta hyväksyt ihmisen ja suhtaudut tilanteeseen rakkaudella ja lempeydellä. Yrittäen ohjata hellän rakastavasti oikeaan suuntaan, mutta tehden selväksi ettet hyväksy käytöstä.
Rakkaus haluaa hyvää. Hyvää toiselle. Hyvää itselle ja hyvää "meille" joten teotkin pyrkii ohjaamaan huonotkin käytökset kohti sitä hyvää mikä on hyvä kokonaisuutenaan.
Puhdaskin rakkaus kyllästyy jos käytös on toistuvasti satuttavaa ja luovuttaa lopulta.
Aito rakkaus on lempeä ja katsoo armollisemmin pahaakin läpi sormien.
Rakkaus on sitä kun istuu vieressä, hiljaa, katsoo silmiin ja kuuntelee toisen puheita.. miettien
"Valehtelet niin kauniisti jokaisen noista sanoistasi. Miten pystyt katsomaan minua silmiin samalla. Luuletko etten tiedä? Tässä Olen hiljaa. hymyilen. Esitän. Sinun takia, Haluat minun uskovan ja minä rakastan sua haluten täyttää toiveesi vaikka se satuttaa minua enemmän kuin mikään maailmassa. Esitän etten tunne. Tukahdutan surun, tuskan, vihan ja sisäisen kivun ja vain istun hiljaa. Hymy kasvoillani. Sinun takiasi. En halua että tunnet häpeää edessäni. En halua murtaa itsetuntoasi sillä näen että sen takia murrat minua. Ei se mitään kulta, ajattelen. Olen meistä se vahvempi. Olen seissyt ennenkin keskellä pyörremyrskyä. Sinä haluat suojautua kauniiden valheiden taakse ja olla esille edessäsi paljaana haavoittettavana, Koska rakastan ja ymmärrän"
Rakkaus on sitä kun haluaa sanoa:
" Satutat pahoin minua, mutta annan sinun niin tehdä, koska näen sinusta jotain. Näin äänensävyissä ja puheissa toisinaan perusrehellisyyttä ja reaktiossa aitoutta. Näen kaiken takana hyvää ihmistä... siihen takerrun kun kyyneleet polttaa silmiäni."
Rakkaus on sitä kun ajattelee:
" Rakas, et saa itseäsi hallintaan. Sinun itsesi takia teen tämän. Sinä et hallitse tekojasi, joten kulta minun on tultava hillitsemään sinua. Anteeksi, mutta minä näen että kärsit käytöksestäsi itsekin ja häpeät sitä, mutta et pysty lopettaan sitä. Minä pystyn siihen ja minä teen sen nyt molempien takia. Myös sinun. Rakastan sinua ja olen valmis suojelemaan sinua sinulta itseltäsikin. "
Rakkaus on myös sitä kaikkea vetovoimaa ja iloa lämpöä ja hellyyttä sisällä mitä tuntee kun toisen näkee. Hyväksyen ihmisen sellaisenaan mutta varjellen häntä hänen vaarallisista puoliltaan. Niiltäkin jotka tuhoaa häntä itseään että muita läheisiään. Miksi?
Koska Rakastaa ja haluaa vain hyvää toiselle.
Onko se tunne mitä koet sitä?
Voiko sanoa rakastavansa jos haluaa jatkuvasti vain pahoittaa toisen mieltä?
Vai onko se ehkäpä.. itserakkautta?
Rakkaus... rakastuminen.. Voimakkaita tunteita. mutta niihin ei sisälly halua pahoittaa toisen mieltä
jatkuvasti. Siihen ei kuulu kolmansia. Ei pienintäkään halua sotkea siihen kolmansia. Puhtaaseen aitoon vilpittömään rakkauteen ei sellainen sisälly.
Millaisena koen rakkauden?
Rakkaus sellaisena kuin minä sen koen on sitä kun näet toisen "viat" tunnet samanlaista tunnetta kuin pahaa tehnyttä lasta kohtaan. Et hyväksy tekoja, mutta hyväksyt ihmisen ja suhtaudut tilanteeseen rakkaudella ja lempeydellä. Yrittäen ohjata hellän rakastavasti oikeaan suuntaan, mutta tehden selväksi ettet hyväksy käytöstä.
Rakkaus haluaa hyvää. Hyvää toiselle. Hyvää itselle ja hyvää "meille" joten teotkin pyrkii ohjaamaan huonotkin käytökset kohti sitä hyvää mikä on hyvä kokonaisuutenaan.
Puhdaskin rakkaus kyllästyy jos käytös on toistuvasti satuttavaa ja luovuttaa lopulta.
Aito rakkaus on lempeä ja katsoo armollisemmin pahaakin läpi sormien.
Rakkaus on sitä kun istuu vieressä, hiljaa, katsoo silmiin ja kuuntelee toisen puheita.. miettien
"Valehtelet niin kauniisti jokaisen noista sanoistasi. Miten pystyt katsomaan minua silmiin samalla. Luuletko etten tiedä? Tässä Olen hiljaa. hymyilen. Esitän. Sinun takia, Haluat minun uskovan ja minä rakastan sua haluten täyttää toiveesi vaikka se satuttaa minua enemmän kuin mikään maailmassa. Esitän etten tunne. Tukahdutan surun, tuskan, vihan ja sisäisen kivun ja vain istun hiljaa. Hymy kasvoillani. Sinun takiasi. En halua että tunnet häpeää edessäni. En halua murtaa itsetuntoasi sillä näen että sen takia murrat minua. Ei se mitään kulta, ajattelen. Olen meistä se vahvempi. Olen seissyt ennenkin keskellä pyörremyrskyä. Sinä haluat suojautua kauniiden valheiden taakse ja olla esille edessäsi paljaana haavoittettavana, Koska rakastan ja ymmärrän"
Rakkaus on sitä kun haluaa sanoa:
" Satutat pahoin minua, mutta annan sinun niin tehdä, koska näen sinusta jotain. Näin äänensävyissä ja puheissa toisinaan perusrehellisyyttä ja reaktiossa aitoutta. Näen kaiken takana hyvää ihmistä... siihen takerrun kun kyyneleet polttaa silmiäni."
Rakkaus on sitä kun ajattelee:
" Rakas, et saa itseäsi hallintaan. Sinun itsesi takia teen tämän. Sinä et hallitse tekojasi, joten kulta minun on tultava hillitsemään sinua. Anteeksi, mutta minä näen että kärsit käytöksestäsi itsekin ja häpeät sitä, mutta et pysty lopettaan sitä. Minä pystyn siihen ja minä teen sen nyt molempien takia. Myös sinun. Rakastan sinua ja olen valmis suojelemaan sinua sinulta itseltäsikin. "
Rakkaus on myös sitä kaikkea vetovoimaa ja iloa lämpöä ja hellyyttä sisällä mitä tuntee kun toisen näkee. Hyväksyen ihmisen sellaisenaan mutta varjellen häntä hänen vaarallisista puoliltaan. Niiltäkin jotka tuhoaa häntä itseään että muita läheisiään. Miksi?
Koska Rakastaa ja haluaa vain hyvää toiselle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rakkaus on sitä että teet rakastamasi ihmisen eteen kaikkesi. Kun rakastaa, haluaa rakastamansa ihmisen parasta. Niin se vain on.
Välillä joutuu tekemään sellaistakin jota toinen ei pidä rakkautena.
Eihän lapsikaan aina pidä kaikesta mitä vanhemmat tekee kun haluaa suojella lastaan.
Toisiaan rakkaus on järeitä otteita joiden merkitystä toinen ei ymmärrä heti.
Rakkaus on rajojakin
Aina ihminen itse ei tiedä parastaan. Voi olla. Mutta toisaalta aikuisten kesken täytyy se halu parempaan tulla omasta itsestä. Ketään ei voi pakottaa liian järein ottein. Silloin vain karkottaa. Eivätkä järeät otteet ole rakkautta, vaan kontrollointia.
Lastenkin kanssa rajat ovat rakkautta, liian tiukat rajat saavat lapsen ottamaan etäisyyttä.
Rakastamansa ihmisen paras ei välttämättä ole se mitä itse koet parhaaksi.
Tarkoitan jättämistä. Joskus ainoa keino katkaista satuttava käytös on katkaista parisuhde
Muu kun ei auta asiaa hillitsemään
Ainoa tapa suojella ja varjella kumpaakin
Järein keino mutta ehkä ainoa jolla voi jonkin käytöksen lopettaa
sisäistä kutinaa, mitä ei voi kynsin raapia.
Hyvä kirjoitus, olen elämäni aikana rakastanut vain yhtä ihmistä ”oikeasti” ja rakastan edelleen. Näen kaiken epätäydellisyyden hänessä, kaikki viat mutta silti näen siellä pohjalla inhimillisyyden enkä halua satuttaa häntä takaisin, vaikka se olisi hyvin helppoa. Hän on heikoimmillaan tosi inhottava minulle.
Tämä oli hyvä kirjoitus rakkaudesta. Ajattelen samalla tavalla monista asioista.