Kiinnostaisi tietää, onko tällä palstalla ketään urheilua harrastunutta menestyksekkäästi, mutta viina on sotkenut uran totaalisesti.
Lähinnä asia koskee itseäni siinä mielessä, että luonteeltani en hyväksynyt nuorempana hopeatiloja ja taistelin aina verenmaku suussa voitosta.
Kysyisin mielipidettänne siihen asiaan, että onko tällä ei tosin nyt rajulla viinankäytöllä yhteys luonteeseenkin siten, ettei kohtuutta löydy harrastaen joko viinaa tai urheilua.Välillä juolahtaa tosiaan mieleen ,että alkoholin kova käyttö ja urheilussa voittaminen on myös jollain tavoin yhteydessä toisiinsa ja tavallaan luonnehäiriö.
Lähinnä asia koskee itseäni siinä mielessä, että luonteeltani en hyväksynyt nuorempana hopeatiloja ja taistelin aina verenmaku suussa voitosta.
Kysyisin mielipidettänne siihen asiaan, että onko tällä ei tosin nyt rajulla viinankäytöllä yhteys luonteeseenkin siten, ettei kohtuutta löydy harrastaen joko viinaa tai urheilua.Välillä juolahtaa tosiaan mieleen ,että alkoholin kova käyttö ja urheilussa voittaminen on myös jollain tavoin yhteydessä toisiinsa ja tavallaan luonnehäiriö.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi olla noinkin,mutta kyllä juopoissa on myös paljon takarivin poikia!
" Välillä juolahtaa tosiaan mieleen ,että alkoholin kova käyttö ja urheilussa voittaminen on myös jollain tavoin yhteydessä toisiinsa ja tavallaan luonnehäiriö. "
-eri onko tulkittavissa niin,että aina keskinkertaisuudesta poikkeava,jotenkin äärimmäinen ihminen on luonnehäiriöinen.Ai että,kyllä valtaapitävät hankaavat tyytyväisenä karvaisia käsiään,kun ihmiset jo itse.heidän tekemättään mitään,tulkitsevat itsensä luonnehäiriöiseksi.
Ainainen keskitien kulun kunnioittaminen on se vaarallisin luonnehäiriö.
Ehkä sattui sanahirviö luonnehäiriöinen vikaan, mutta ehkä äärimmäinen ihminen olisi oikea sana.
Äärimmäisyys on aika luonnollista,kun puhutaan vahvasti tunteiden ja vaistojen kautta elävästä olennosta.
Se ei ole ainut luonnollinen seikka,joka on demonisoitu.
on. Itse olin kovan luokan kuntourheilija: juoksukilometrejä toistakymmentä vuotta 150km/viikko. Kymmeniä maratoneja. Paras piti olla. Sitten hajosi paikat ja alkoi tämä toinen puoli persoonasta tulla esiin. Yhä vielä yritän tapella vastaan.
Jälkeenpäin olen huomannut, että palkitsin itseni kovasta rääkistä muutamalla oluella. Juostessa ajattelin vain kylminä odottavia kaljoja.
Olen täällä netissä jutellut yhden toisen a-ongelmaisen kanssa. Hän oli huomannut myös itsellään samoja piirteitä. Ja muitakin esimerkkejä olisi.
Eli olet oikeilla jäljillä. Olemme jollain lailla äärimmäisyysihmisiä. Tietenkin alkoholisteissa on muitakin, mutta kovilla urheilijoilla ja muillakin täydellisyyden tavoittelijoilla on vaara alkoholisoitua.
Nyt olen muuten ollut viikon ilman viinaa ja aloitin pikkuhiljaa varovaisen kuntoilun. Onneksi ei ole paino päässyt hirveästi nousemaan.
Olen itse aikaisemmin urheillut maajoukkuetasolla. Sitten urheilu jäi hetkeksi aikaa, aloitin opiskelut ja ajattelin ettei enää ole aikaa. Kummasti aikaa jäi kuitenkin viinan juonnille, jolla täytin kalenteriani monta vuotta 2-5 kertaa viikossa. Aloitin uudestaan treenaamaan ja taas viinan juonti väheni. Kun aloitin uudestaan urheilun, asetin taas tavoitteet korkealle. Viinan juonti jäi täysin vähäksi aikaa, ei tipan tippaa ja treenaaminen oli tosi kovaa.
Nyt on kisat takana saldo kisoista aika murheellista. Ja heti seuraavana viikonloppuna pari päivää täysin putkeen täydessä änkyräkännissä. Nyt on taas hankalaa löytää treenaukseen motivaatiota kun huomasi olevansa vaan tavallinen kuolevainen. Ja treenaus on kuitenkin ollut se ainoa este viinan juomiselle.
Ja tuo itsensä palkitseminen viinalla kisojen jälkeen iskostui minuun myös jo junnuikäisestä asti. Ja kun se vielä tuntui olevan aikuisista valmentajista hyväksyttävää, "onhan se nuori ja kännissä, mutta sehän matsas tänään hyvin". Pitäis myös alkaa vaan nauttimaan urheilusta ja elämästä enemmän. Hyväksyä etteivät kaikki voi olla parhaita, eikä se edes ole urheilussa itsetarkoitus. Pitäisi oppia tekemään asioita rennolla asenteella eikä aina viimeiseen hiki- ja veripisaraan asti. Niin urheilussa, alkoholin juomisessa kuin elämässä yleensäkkin.