Kysymys lehtikuvista

Eräs valokuvaaja arvosteli blogissaan aika kriittisesti lehtikuvien huonoa laatua, mm. rajausta ja sommittelua. Sommittelu nyt menee kuvaajan piikkiin mutta entä rajaus? Eikö se ole loppupeleissä taiton vastulla ainakin isommissa lehdissä, muutaman hengen pikkulehdet asia erikseen vai miten se menee?
Ilmoita


Kuvaa voi jälkikäteen rajata vain pienemmäksi. Toki uudelleenrajauksella sommittelukin muuttuu.

Riippuu ihan lehdestä miten paljon kuvia uudelleenrajataan taitossa. Joissain laatulehdissä ei juuri ollenkaan, ainakaan kysymättä lupaa kuvaajalta, tai ainakin mielipidettä. Jossain päivälehdissä ja paikallislehdissä kuva saattaa olla joskus vain taittoelementti jota leikellään mielin määrin. Ja sitten kaikkea siltä väliltä.
Ilmoita
Kyllä niitä rajaillaan ja sommitellaan miten sattuu ja toimittajan silmää miellyttää.
Erästä kuvaa oli tehostettu leikkaamalla henkilöiden väliltä suuri siivu pois, että saatiin tilanne tiivimmäksi ja dramaattisemmaksi. Samalla tietysti säästyi palstatilaa. Kuvaa ei olisi voinut muuten kuvata, kuin se oli kuvattu. Eli kuvaaja ei voinut asialle mitään, mutta paino leikkasi pois palan kuvan keskeltä ja teki siitä dramaattisemman.
Kun kuva sisältää useita oleellisia komponentteja niin kuvaan jää monesti paljon "ilmaa", jonka toimittajat haluaa poistaa. Samalla tilanne tehostuu, mutta se ei ole enää totuuden mukainen.

Itsellenikin on sattunut, että kuvan oleellinen tekstissä mainittu osa on leikattu pois, koska se oli "liian kaukana" pääkohteesta. Joutuivat seuraavassa numerossa korjaamaan, koska kuva ei vastannut tekstiä.
On myös tavallista, että kuviin lisätään komponentteja, usein niin taitamattomasti sen huomaa.
Ilmoita
Suomessa on lehtikuvan taso yleisesti ottaen niin surkea, että oksettaa.

Tässä erään blogistin näkemyksia paikallislehtien kuvista :-)

https://www.youtube.com/watch?v=Kks-1q4q4NQ
2 VASTAUSTA:
Kyseinen Jorma (sittemmin Jore) Puusa oli aikoinaan aika kovan tason lehtikuvaaja jopa kansainvälisellä tasolla. Luonne oli kuitenkin niin hankala että savustettiin pois alalta, onhan kysymyksessä kuitenkin yhteistyö useiden ammattialojen kanssa. Ilmeisesti tuli jotain mielenterveysongelmiakin, ehkä sotakokemusten takia. Viimeiset parikymmentä vuotta on tehnyt hanttihommia alan laitamilla, yrittänyt opettaa ja sen semmoista, ja on nyt katkeroituneena vetäytynyt niukalle eläkkeelle.

Legendaarinen anekdootti Jorman uran alkupuolelta tämän ollessa Lehtikuvan leivissä: ollessaan jossain Smolnassa hallituksen infossa Hesarin politiikan toimittaja tuli neuvoneeksi että "heitä salama katon kautta" ja Jormahan teki työtä käskettyä ja viskasi salaman kattoon ja takaisin.

Eläkkeltä käsin hän sitten huutelee saamatta juurikaan vastakaikua, vaikka jossain määrin oikeassa onkin. Tapa esiintyä vain on omiaan aiheuttamaan torjuntaa kohderyhmän taholta.
SalamaKatonKautta kirjoitti:
Kyseinen Jorma (sittemmin Jore) Puusa oli aikoinaan aika kovan tason lehtikuvaaja jopa kansainvälisellä tasolla. Luonne oli kuitenkin niin hankala että savustettiin pois alalta, onhan kysymyksessä kuitenkin yhteistyö useiden ammattialojen kanssa. Ilmeisesti tuli jotain mielenterveysongelmiakin, ehkä sotakokemusten takia. Viimeiset parikymmentä vuotta on tehnyt hanttihommia alan laitamilla, yrittänyt opettaa ja sen semmoista, ja on nyt katkeroituneena vetäytynyt niukalle eläkkeelle.

Legendaarinen anekdootti Jorman uran alkupuolelta tämän ollessa Lehtikuvan leivissä: ollessaan jossain Smolnassa hallituksen infossa Hesarin politiikan toimittaja tuli neuvoneeksi että "heitä salama katon kautta" ja Jormahan teki työtä käskettyä ja viskasi salaman kattoon ja takaisin.

Eläkkeltä käsin hän sitten huutelee saamatta juurikaan vastakaikua, vaikka jossain määrin oikeassa onkin. Tapa esiintyä vain on omiaan aiheuttamaan torjuntaa kohderyhmän taholta.
"Kyseinen Jorma (sittemmin Jore)"

Miten tämä liittyy lehtikuvan tasoon?

Halusitko varta vasten tulla tänne pilkkaamaan olkinukkea?

Vai oletko kenties itse jäänyt joskus Joren yli ajamaksi, taidossa?

Minua ei ainakaan kiinnosta Joren persoona työyhteisössä lainkaan.
Sitten saattaisi kiinnostaa jos tekisin tämän kanssa työtä.
Veikkaan kuitenkin, että maailmassa on kyllä monta ihmistä jotka ovat kyenneet työskentelemään Joren kanssa.

Miten muuten hän voisi olla maailman luokan lehtikuvaaja?

Mutta mitäs jos kertoisit oman mielipiteesi vaikkpa paikallislehtien kuvien ja kuvaajien tasosta samalla innolla kuin kerroit visioitasi Joren persoonasta?
+Lisää kommentti
Jorman historian osittainen valottaminen saattaa selittää hänen nykyistä katkeraa käytöstään. Siksi.

Minua ei henkilökohtaisesti enää jaksa kiinnostaa paikallislehtien valokuvien taso ja käyttö niin tippaakaan. Joskus vuonna puumiekka ja -kilpi ansaitsin mukavan elannon paikallislehteen(kin) kuvaamalla. Maailma muuttuu, niin minäkin.
1 VASTAUS:
Hahaaaa.
Ei siis kiinnosta kuin paskan levittäminen.
+Lisää kommentti
Enpä edes muistakaan milloin olisin mitään lehteä lukenut.
Vieläkö niitä todellakin julkaistaan.
1 VASTAUS:
"Enpä edes muistakaan milloin olisin mitään lehteä lukenut."

Älä valehtele.
MV-lehteä luet kuiteski joka päivä
+Lisää kommentti
Tätä on arvosteltu jo pitkään, että valokuvaaja kun on kuvansa luovuttanut lehdelle, niin ei voi tietää etukäteen, miten sitä repostellaan ja leikataan ja käsitellään ja rajataan.

Mutta sama riski on ollut siinäkin, kun lähettelevät ihmiset kirjoituksiansa lehtiin, ja juttua voidaan sitten toimituksessa lyhennellä. Tottakai se saattaa ihmetyttää alkuperäistä tekijää, onko sitten enää kyseessä hänen teoksensa, tai mitä vikaa alkuperäisessä oli, kun sitä sorkittiin.

Tuo, että oma teos lähtee maailmalle muiden tekemien sorkkimisten kätilöimänä, saattaa aiheuttaa tunteen, kuin karhulta olisi riistetty pennut jonnekin kiusanteon kohteeksi. Näin varsinkin, jos sorkkimiseen liittyy jotain laitonta, esim. tekijänoikeuksien rikkomista, tai julkaiseminen ilman lupaa ja ilman palkkioita. Siinä saattaa tulla mieleen kysymys, että lähetänkö tuonne muutaman kymppitonnin laskun.
1 VASTAUS:
"Tätä on arvosteltu jo pitkään, että valokuvaaja kun on kuvansa luovuttanut lehdelle, niin ei voi tietää etukäteen, miten sitä repostellaan ja leikataan ja käsitellään ja rajataan."

Tämä on valitettavan yleistä.
Toisaalta, on myös aika kyseenalaista onko ko toiminta edes laillista jos ei asiasta ole mitään sovittu.
+Lisää kommentti
Kiire kai syynä. Kuvat julkaistaan suoraan kamerasta. Ei juuri jälkikäsittelyä ja komposiitit kamalia. Laatulehdissä tilanne toinen. Tähdet ja avaruus, Suomen Luonto, Suomen Kuvalehti.. sisältävät hienoja ja hätkähdyttävän upeita kuvia.
9 VASTAUSTA:
Mun mielestä suomalaisessa lehdistössä ei pahemmin hyviä kuvia näe.
Keskinkertaisia välillä, mutta missään lehdessä ei ole kautta rintaman hyvä kuvasisältö.

Kamera-lehti on tästä kaikkein karuin esitys.
Kuvat ovat paskoja jopa ns. valokuvauslehdessä.

Luontokuva on taas pelkkää kliseistä korusäiettä.

Tästä olikin Antti Haatajan juttu vihreässä langassa.
ladamies_nyt_ja_aina kirjoitti:
Mun mielestä suomalaisessa lehdistössä ei pahemmin hyviä kuvia näe.
Keskinkertaisia välillä, mutta missään lehdessä ei ole kautta rintaman hyvä kuvasisältö.

Kamera-lehti on tästä kaikkein karuin esitys.
Kuvat ovat paskoja jopa ns. valokuvauslehdessä.

Luontokuva on taas pelkkää kliseistä korusäiettä.

Tästä olikin Antti Haatajan juttu vihreässä langassa.
Parhaat (lehti)kuvat ovat sellaisia, joissa on jokin sisäinen jännite ja juju. Se ei synny suunnittelemalla, vaan reagoimalla tilanteeseen ja vaatii nopeita visuaalisia hoksottimia.

Tämä erottaa hyvän lehtikuvaajan huonosta, ja kameraseurakuvat kuvajournalismista.
Nikon_kamera kirjoitti:
Parhaat (lehti)kuvat ovat sellaisia, joissa on jokin sisäinen jännite ja juju. Se ei synny suunnittelemalla, vaan reagoimalla tilanteeseen ja vaatii nopeita visuaalisia hoksottimia.

Tämä erottaa hyvän lehtikuvaajan huonosta, ja kameraseurakuvat kuvajournalismista.
"Parhaat (lehti)kuvat ovat sellaisia, joissa on jokin sisäinen jännite ja juju. Se ei synny suunnittelemalla, vaan reagoimalla tilanteeseen ja vaatii nopeita visuaalisia hoksottimia."
Katselin tuossa juuri Kuvajournalismi 2018 -lehteä.

Eipä montaakaan kuvaa ollut jotka olisivat olleet tuolla tavalla syntyneitä.
Timo Villasen kuva selkeimmillään.
Muut eivät pääse lähellekkään, eikä tämäkään kuba Hjalliksesta nyt niin ihmeellinen ole, mitä tulee hetken tajuamiseen yms ennakointiin ja visuaaliseen tajuun.

Esko Jämsän kuva oli ihan vaan kauneusarvoilla ihan jees.
Ja Hujasen pari kuvaa jossa nainen ja lapsi ihan jees.
Sekä hiekalla makaavat pussailijat.

Koutaniemen kuvat olivat melko paskoja.
Samoin Valmusen.
Tällä kertaa tosin, Koutaniemen kuvat olivat kai sentään olleet joskus esillä jossain.

"Tämä erottaa hyvän lehtikuvaajan huonosta, ja kameraseurakuvat kuvajournalismista. "

Kuvajournalismin oleellisin osa on tiedostaa mihin yhteyteen kuva tulee.
Eli kuvaajan täytyy jo ennalta tietää millaisen jutun toimittaja aikoo tehdä.
Tällöin kuvat voivat olla synkassa lehden muun annin kanssa.
Jos näin ei ole, niin kyseessä on vaan räpsyjä, joita ympätään jutun kylkeen.
Tällöin kuvat voidaan ostaa vaikka kuvapankista.

Kuvajournalismi 2018 -lehdessä ei kerrottu millaisten juttujen yhteydessä kuvia oli käytetty, joten arviointi kuvajournalistisesta tasosta jää auttamatta aika vaisuksi.
***Kuvajournalismin oleellisin osa on tiedostaa mihin yhteyteen kuva tulee.
Eli kuvaajan täytyy jo ennalta tietää millaisen jutun toimittaja aikoo tehdä.***

Tuota noin, jossain määrin kyllä samaa juttua pitää olla tekemässä, mutta ei toimittaja ole mikään kenttätyönjohtaja joka määrää mitä jutusta tulee. Toimittaja vastaa tekstistä, kuvaaja kuvista. Yhdessä vastataan siitä, että jutusta tulee hyvä KOKONAISUUS.

Jotenkin ihmisillä näyttää olevan se käsitys, että kuvaaja on sellainen (ajokortin ja auton omistava) hieman yksinkertainen touhottava heppu, joka häärii sankaritoimittajan taustalla ja jolle toimittaja sanoo "ota tuosta kuva". Onhan toki tällaisiakin tapauksia nähty, mutta kyllä homma voi mennä ja menee toisinkin päin, eli kuvaaja tekee jutun ja teksti kirjoitetaan vasta taiton jälkeen istumaan valittuihin kuviin. Ainakin minulla oli onni työskennellä tällaisessa julkaisussa.
Nikon_kamera kirjoitti:
***Kuvajournalismin oleellisin osa on tiedostaa mihin yhteyteen kuva tulee.
Eli kuvaajan täytyy jo ennalta tietää millaisen jutun toimittaja aikoo tehdä.***

Tuota noin, jossain määrin kyllä samaa juttua pitää olla tekemässä, mutta ei toimittaja ole mikään kenttätyönjohtaja joka määrää mitä jutusta tulee. Toimittaja vastaa tekstistä, kuvaaja kuvista. Yhdessä vastataan siitä, että jutusta tulee hyvä KOKONAISUUS.

Jotenkin ihmisillä näyttää olevan se käsitys, että kuvaaja on sellainen (ajokortin ja auton omistava) hieman yksinkertainen touhottava heppu, joka häärii sankaritoimittajan taustalla ja jolle toimittaja sanoo "ota tuosta kuva". Onhan toki tällaisiakin tapauksia nähty, mutta kyllä homma voi mennä ja menee toisinkin päin, eli kuvaaja tekee jutun ja teksti kirjoitetaan vasta taiton jälkeen istumaan valittuihin kuviin. Ainakin minulla oli onni työskennellä tällaisessa julkaisussa.
Eikös tuollaista sanota kuvalehdeksi? National Geographic on ainakin tuon linjan edustaja.
Nikon_kamera kirjoitti:
***Kuvajournalismin oleellisin osa on tiedostaa mihin yhteyteen kuva tulee.
Eli kuvaajan täytyy jo ennalta tietää millaisen jutun toimittaja aikoo tehdä.***

Tuota noin, jossain määrin kyllä samaa juttua pitää olla tekemässä, mutta ei toimittaja ole mikään kenttätyönjohtaja joka määrää mitä jutusta tulee. Toimittaja vastaa tekstistä, kuvaaja kuvista. Yhdessä vastataan siitä, että jutusta tulee hyvä KOKONAISUUS.

Jotenkin ihmisillä näyttää olevan se käsitys, että kuvaaja on sellainen (ajokortin ja auton omistava) hieman yksinkertainen touhottava heppu, joka häärii sankaritoimittajan taustalla ja jolle toimittaja sanoo "ota tuosta kuva". Onhan toki tällaisiakin tapauksia nähty, mutta kyllä homma voi mennä ja menee toisinkin päin, eli kuvaaja tekee jutun ja teksti kirjoitetaan vasta taiton jälkeen istumaan valittuihin kuviin. Ainakin minulla oli onni työskennellä tällaisessa julkaisussa.
"Tuota noin, jossain määrin kyllä samaa juttua pitää olla tekemässä, mutta ei toimittaja ole mikään kenttätyönjohtaja joka määrää mitä jutusta tulee. Toimittaja vastaa tekstistä, kuvaaja kuvista. Yhdessä vastataan siitä, että jutusta tulee hyvä KOKONAISUUS."

Kuvaajalla tulee olla käsitys mitä muu toimitus hakee.
Toki kuvaajakin saa osallistua keskusteluun, mutta tuskin hänen juttujaan liikaa kuunnellaan.
Voihan kuvaaja toki sanoa mielipiteensä kaikkivoipalle naistoimittajalle, millainen juttu tämän tulee tehdä :-)

"Jotenkin ihmisillä näyttää olevan se käsitys, että kuvaaja on sellainen (ajokortin ja auton omistava) hieman yksinkertainen touhottava heppu, joka häärii sankaritoimittajan taustalla ja jolle toimittaja sanoo "ota tuosta kuva"."

Tämä lienee useamman toimittajan mielikuva.
Ehkä myös siksi että kuvaajat ovat usein miehiä ja toimittajat naisia.
Naiset, vaikka todella itsenäisiä ovatkin, tarvitsevat aina miestä tekemään jonkin yksinkertaisen asian, koska naisen naisellisuus estää tätä toimimasta tehokkaasti.

" Onhan toki tällaisiakin tapauksia nähty, mutta kyllä homma voi mennä ja menee toisinkin päin, eli kuvaaja tekee jutun ja teksti kirjoitetaan vasta taiton jälkeen istumaan valittuihin kuviin. Ainakin minulla oli onni työskennellä tällaisessa julkaisussa. "

Kuvaajan kannalta toki parempi tyyli.
Ja ehkä KOKONAISUUDENKIN kun tekstiä voi muokata paljon helpommin, kuin kuvia.
Onpa tapahtunut sellaistakin, että olen kirjoittanut (nais)toimittajan jutun uudelleen läpi ennen julkaisua. Siis jutun, johon olin ottanut kuvat.

Kerran tehtiin piruuttaan (nais)toimittajan kanssa iso henkilöjuttu, jossa joka toinen kappale oli toimittajan ja joka toinen minun kirjoittamani. Tasapuolisuuden vuoksi toinen jutun kuvista oli toimittajan ottama. Kuvat ja teksti: Xx ja Yy. Hassutelua, isossa lehdessä.

Ei asiat ainakaan ennen olleet joka paikassa surkeasti.
Nikon_kamera kirjoitti:
Onpa tapahtunut sellaistakin, että olen kirjoittanut (nais)toimittajan jutun uudelleen läpi ennen julkaisua. Siis jutun, johon olin ottanut kuvat.

Kerran tehtiin piruuttaan (nais)toimittajan kanssa iso henkilöjuttu, jossa joka toinen kappale oli toimittajan ja joka toinen minun kirjoittamani. Tasapuolisuuden vuoksi toinen jutun kuvista oli toimittajan ottama. Kuvat ja teksti: Xx ja Yy. Hassutelua, isossa lehdessä.

Ei asiat ainakaan ennen olleet joka paikassa surkeasti.
"Kerran tehtiin piruuttaan (nais)toimittajan kanssa iso henkilöjuttu, jossa joka toinen kappale oli toimittajan ja joka toinen minun kirjoittamani. Tasapuolisuuden vuoksi toinen jutun kuvista oli toimittajan ottama. Kuvat ja teksti: Xx ja Yy. Hassutelua, isossa lehdessä.

Ei asiat ainakaan ennen olleet joka paikassa surkeasti. "

Tämä onkin varmaan ollut hauskaa.

Hyvä.
ladamies_nyt_ja_aina kirjoitti:
"Kerran tehtiin piruuttaan (nais)toimittajan kanssa iso henkilöjuttu, jossa joka toinen kappale oli toimittajan ja joka toinen minun kirjoittamani. Tasapuolisuuden vuoksi toinen jutun kuvista oli toimittajan ottama. Kuvat ja teksti: Xx ja Yy. Hassutelua, isossa lehdessä.

Ei asiat ainakaan ennen olleet joka paikassa surkeasti. "

Tämä onkin varmaan ollut hauskaa.

Hyvä.
Menkää ja itkekää.

https://www.youtube.com/watch?v=IBYsoa2yv_k
+Lisää kommentti
Tässä tuore katsaus vuoteen 2018. Näin äkkiseltään mikään ei oikein sävähdyttänyt, mutta kasellaan rauhassa ennen kuin tuomitaan.

http://kuvajournalismikilpailu.fi/
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kysymys lehtikuvista

Eräs valokuvaaja arvosteli blogissaan aika kriittisesti lehtikuvien huonoa laatua, mm. rajausta ja sommittelua. Sommittelu nyt menee kuvaajan piikkiin mutta entä rajaus? Eikö se ole loppupeleissä taiton vastulla ainakin isommissa lehdissä, muutaman hengen pikkulehdet asia erikseen vai miten se menee?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta