tyhjääkin tyhjempää

Itseltäni tuhottiin seksuaalisuus vuosien masennuslääkekuurilla ja muutamalla muulla psyykenlääkkeellä antipsykootit mukaanlukien, mitä käytin mm. pakotettuna.

Sisältä tuhottuna ei ole kiva olla.

En usko että tuosta mitään korvauksia saa. Kellään ei vaan kiinnosta ja lääkärit voi pistää seksuaaliset ongelmat esim. masennuksen piikkiin.

Itseään voi suojata tuollaisilta haitoilta vain olemalla käyttämättä noita myrkkyjä.

höpö höpö pakkolääkintä on jo historiaa. etkö sitä tiennyt?

Psykiatrit on nykypäivän diktaattoreita. Lääkkeisiin kuolet aika varmasti tai ainakin pysyvät vauriot niistä saat. Sanoisin, että aika vaikea saada - psykologi pitää psykologin puolta. Saa yrittää.
https://stm.fi/laakehaitat
Jos lääkkeistä kieltäydyt tai vaikka niiden kanssa, niin saat valvonnan piiloon kotiin, tietokone kontrolliin, jos väärään aikaan nukut niin laittavat pakkoääniymsherätykset. Kauppaankaan tai mihinkään et voi mennä ilman psykologien kyttäämistä. Itse olen ruvennut totaaliseen lakkoon. Tietokone täynnä psykologien laittamia virheitä, jos yhden korjaat, tulee lisää. Lopetin opiskelun. Alkoholi auttaa näihin pakkovuorokausikontrolleihin.
https://www.nationalelfservice.net/mental-health/schizophrenia/people-with-severe-mental-illness-die-younger-and-things-are-getting-worse/
Eli psykiatrien potilaitten elinikä on noin 20 vuotta muuta populaatiota pienempi. Tekee useiden holokaustien verran menetettyä elinikää jo pelkästään länsimaissa. Ovat jotakuinkin heti Saatanan (jos siihen uskoo) jälkeen pahin uhka ihmiskunnalle.

Mitä jos nostettaisiin joukkokanne? Skitsofrenia ja psykoosi ei tuhoa seksuaaliviettiä eikä lamauta tunteita, lääkkeet sen tekee. Mistä tiedän? Elin pari vuotta psykoosissa ennenkuin aloitin lääkityksen. Onkin sitten toinen asia löytyykö lääkäriä joka on potilaan puolella tässä asiassa, epäilen vahvasti että on vaikea löytää. Lääkevalmistajilla on rahaa maineikkaampiin asiantuntijalääkäreihin, vähän masentavia nuo kertoimet.

Nykyaikana sallitaan ihmisten pakkolääkitseminen osasto-olosuhteissa lääkkeillä, jotka voivat mm. tuhota seksuaalisuuden ja fyysisen terveyden sekä vahingoittaa aivoja koska ne on neurotoksiineita ja niiden on todistetusti todettu kutistavan aivoja. Tämä on aivan käsittämätöntä. TÄMÄ NÄHDÄÄN ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ, että potilaalla ei ole oikeutta tietyissä tilanteissa jos pakkohoitopäätös on tehty, päättää tällaisten aineiden käytöstä ja jollakulla toisella on oikeus tehdä tällaista toiselle ihmiselle. Pakkolääkinnän eettisyys olisi tärkeä keskustelunaihe, etenkin koska keroputaalla psykoosien hoidossa lääkintää käytetään vähemmän ja tulokset ovat silti hyviä. Mutta silti biologiaan pohjaava mainstream-psykiatria näkee oikeudekseen pakkolääkitä ihmisiä osastolla ihan perusjuttuna psykoosien hoidossa ja jopa EPÄILYSSÄ psykoosista. Olen traumatisoitunut siitä, kuinka itsestäänselvyytenä tätä pidetään, että tämä on OIKEUTETTUA.

Psykiatrit voivat nämä haittavaikutukset (kognition ongelmat, seksuaalisuuden katoaminen) laittaa mielenterveyden piikkiin. "Sinulla on vain masennus ja masennukseen sisältyy tällaista". Toisaalta, kelläpä ei masentaisi jos oma seksuaalisuus, olisi saanut näistä aineista vaikkapa kognition ongelmia ja kenties lisänä vielä lääkkeen puhkaisema ylipaino ja diabetes. Tällainen ihmisen joutuminen haittojen kohteeksi vasten tahtoaan voi olla äärimmäisen traumaattinen kokemus. Tiedän sen itse kokemuksesta. Lopettaessani niinkutsutut antipsykootit, tunsin heti kuinka kognitiivinen toimintani parani (ja tunsin myös että moni ongelmanani pitämäni asia kuten tunnetason turtuneisuus ja ajattelun vaikeudet olikin todellisuudessa antipsykootin haittavaikutusta), mutta niiden lopettamisen jälkeen olen kärsinyt samasta ilmiöstä kuin jotkut masennuslääkkeiden kanssa eli PSSD:stä missä seksuaalisuus ei ole palautunut. Edes masennus ei koskaan vaikuttanut libidooni. Tunnen että minulle on jäänyt lääkkeistä pysyviä haittavaikutuksia.

Ne ketkä saa haittaa, jätetään yksin kärsimään, stigman kanssa. Mitään mahdollisuuksia tuskin korvauksiin on. Yhdysvalloissa, missä mahdollisuus joukkokanteisiin on, esimerkiksi eräänkin yleisesti Suomen osastoilla kylvetyn antipsykootin käyttäjille joille puhkesi diabetes, maksettiin isot korvaukset ja lääkeyhtiö jäi kiinni haittojen pimittelystä. Seksuaalisuuden menettämisestä olisi hankalampi saada korvauksia, koska se voidaan AINA laittaa potilaan oman sairauden piikkiin ja tätä on hankala osoittaa syy-seuraussuhteessa pillerin syyksi. Tämä tekee psykiatriasta ja lääkebisneksestä (nämä on kietoutuneet yhteen vähän liiankin tiiviisti) äärimmäisen kieroa ja mahdollistaa potilaiden satuttamisen jatkossakin. Ja kellä edes kiinnostaa jonkun MT - potilaan saamat haitat - yksikseenhän hän saa haitoista jupista. Vakavat mielisairaudet oikeuttavat vähän isompia haittoja potilaille, eiks jeh. Potilaan ja lääkärin välillä on valtaepäsuhta, jossa lääkäri voi kirjoitella ummet lammet omista näkemistään hyödyistä lääkkeen kohdalla, vaikka potilas kokisi täysin päinvastaista ja lääkkeestä suurta haittaa tunne-elämässään ja elämänlaadussaan.

En tiedä miksi viestini joutui sensuuriin, koska tuo on totuus.

Muutama vuosikymmen sitten skitsofreenikkoja sai steriloida eli viedä heiltä lisääntymiskyky. Tämä kertoo hyvin arvomaailmasta, mikä psykiatriassa ja yhteiskunnassa on ollut kyseistä ihmisryhmää kohtaan eikä tästä LOPPUPELEISSÄ OLE NIIN PITKÄN AIKAA. Nykyään se tehdään pimennossa, lääkkein, vaikkakaan tämä ei mikään erityinen agenda ole eli en väitä että tätä tehdään tarkoituksella yrittäen steriloida joitakin. Se vaan hyväksytään hoidon haittavaikutuksena tai sitä ei myönnetä, hoidon haittoihin ainakin kokemukseni mukaan suhtaudutaan piittaamattomasti haittoja saaneen potilaan kokemuksia usein mitätöiden. Uhrit joutuvat kärsimään yksin, monesti ilman mitään ymmärrystä tai edes vahvistusta kokemalleen. Lääkärit eivät tunnu edes ymmärtävän mitä ihmisille tekevät ja mitä heidän tunne-elämälleen tekee tuhottu seksuaalisuus.

Mitä tästä opimme? Älkää menkö psykiatrien pakeille niin ainakin yksi ongelma vähemmän. Tekisi mieli sanoa että hirttoköyden solmiminen on paljon kannattavampaa jossain tilanteissa kuin hakea apua psykiatrian puolelta. Toki tarjolla oleva apu kannattaa ottaa vastaan, mutta sen riskit tulee ottaa huomioon jo mennessä hakemaan apua. Tyhjästä on turha nyhjästä enää mitään...……….