mitä minulle jää? Syvä haava.
Mitä ihmettä teen unohtaakseni? Ja kuinka voin rakentua uudelleen, kun sinulle jää puolet sielustani?
Nämä ajat olivat onnellisimmat elämässäni. Sikäli surkuhupaisaa, etten koskaan ole saanut sinulta romanttista vastarakkautta. Kovin pieni on ihmisen onni.
Ei tule toista sinua. Sinä olet vastakappale, paras ystäväni, lauseitteni ja ajatusteni jatkaja, hajotessani palasteni talteenkerääjä, ärsyttävän egoni sietäjä, kulissini taakse näkijä, peili, rohkaisija sekä kanssani elämän opiskelija ja iloitsija. Yhtä lailla olet ollut suojeltava lapsi, jonka en haluaisi häviävän maailman tuuliin, vaan jonka haluan sulkea aina syliini. Olet ollut kelpo tappelukumppani, loistava väittelyvastus, välkky ja oikeassa ärsyttävyyteen saakka... mutta yhä vain takaisintulija isojen ja pienten myrskyjemme jälkeen.
Olet minun rakkauteni. Valoni. Mies, jota kohtaan olen tuntenut tunteita, joille ei ole edes nimeä, joita en osannut kuvitella kykeneväni tuntemaan. Olet kaikkeni.
Olet ymmärtämättömyyttäsi loukannut tunteitani ja naiseuttani hyvin paljon. Et ole koskaan pitänyt ulkonäköäni mainitsemisen arvoisena (sen sijaan olet kyllä kehunut muita naisia henk.koht.) etkä ole halunnut minua. Olen alkanut pitämään itseäni rumana ja mitättömänä, kuluneena, naisena, jota kukaan mies ei voi nähdä kauniina ja haluttavana. Siitä olen hyvin surullinen ja myös sinulle vihainen. Tuskin kuitenkaan tulen asiaa sinulle koskaan ilmaisemaan. Se olisi ehkä hyödytöntä.
Tapaamisesi sekoitti maailmani täydellisesti niin hyvässä kuin pahassa. Mikään ei tule enää ennalleen. En voi lakata rakastamasta sinua, kaikki aiemmat yritykset ovat olleet turhia. Ja minun pitäisi jaksaa elää vielä useampi vuosikymmen!
Kun löydät elämäsi naisen, toivon, etten koskaan saa tietää sitä enkä enää koskaan tule kuulemaan sinusta mitään. Olen pahoillani.
"Minä olin sinulle välitila, sinä olit minulle koko elämä."
Mitä ihmettä teen unohtaakseni? Ja kuinka voin rakentua uudelleen, kun sinulle jää puolet sielustani?
Nämä ajat olivat onnellisimmat elämässäni. Sikäli surkuhupaisaa, etten koskaan ole saanut sinulta romanttista vastarakkautta. Kovin pieni on ihmisen onni.
Ei tule toista sinua. Sinä olet vastakappale, paras ystäväni, lauseitteni ja ajatusteni jatkaja, hajotessani palasteni talteenkerääjä, ärsyttävän egoni sietäjä, kulissini taakse näkijä, peili, rohkaisija sekä kanssani elämän opiskelija ja iloitsija. Yhtä lailla olet ollut suojeltava lapsi, jonka en haluaisi häviävän maailman tuuliin, vaan jonka haluan sulkea aina syliini. Olet ollut kelpo tappelukumppani, loistava väittelyvastus, välkky ja oikeassa ärsyttävyyteen saakka... mutta yhä vain takaisintulija isojen ja pienten myrskyjemme jälkeen.
Olet minun rakkauteni. Valoni. Mies, jota kohtaan olen tuntenut tunteita, joille ei ole edes nimeä, joita en osannut kuvitella kykeneväni tuntemaan. Olet kaikkeni.
Olet ymmärtämättömyyttäsi loukannut tunteitani ja naiseuttani hyvin paljon. Et ole koskaan pitänyt ulkonäköäni mainitsemisen arvoisena (sen sijaan olet kyllä kehunut muita naisia henk.koht.) etkä ole halunnut minua. Olen alkanut pitämään itseäni rumana ja mitättömänä, kuluneena, naisena, jota kukaan mies ei voi nähdä kauniina ja haluttavana. Siitä olen hyvin surullinen ja myös sinulle vihainen. Tuskin kuitenkaan tulen asiaa sinulle koskaan ilmaisemaan. Se olisi ehkä hyödytöntä.
Tapaamisesi sekoitti maailmani täydellisesti niin hyvässä kuin pahassa. Mikään ei tule enää ennalleen. En voi lakata rakastamasta sinua, kaikki aiemmat yritykset ovat olleet turhia. Ja minun pitäisi jaksaa elää vielä useampi vuosikymmen!
Kun löydät elämäsi naisen, toivon, etten koskaan saa tietää sitä enkä enää koskaan tule kuulemaan sinusta mitään. Olen pahoillani.
"Minä olin sinulle välitila, sinä olit minulle koko elämä."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi ei ap, ei sekään ole herkkua jos monet pitää haluttavana.
Onpa typerä kommentti suhteessa aloitustekstiin.