Mua ärsyttää se, että raskaana oleviin naisiin/ lasten teko iässä oleviin naisiin suhtaudutaan alentuvasti työmarkkinoilla. Tarkoittaa sitä, että
raskaana olevat eivät saisi hakea uutta duunipaikkaa edes "talon" sisältä. Kieroon katsotaan ja pidetään vielä tyhmänä pahimmassa tapauksessa. Mun omalla duunipaikalla esimies on suhtautunut tosi hyvin raskauteeni mutta se, että hakis konsernin sisällä toisiin tehtäviin raskausaikana suhtaudutaan kait yleisesti karsaasti. Mitä olette mieltä? Sitten se mikä ällöttää on se, että jos nainen hakee työpaikkaa raskaana olessaan, niin ettei se näy ulospäin, niin mietitään pitäisikö kertoa raskaudesta työnantajalle/työnhakijalle. Miksi pitäisi kertoa. Raskaus on aivan normaali tila ja jopa laissa on määritelty ettei raskaana olevia saa syrjiä työmarkkinoilla. Se on työnantajan ongelma jos ei tätä ymmärrä.
Sitten yksi ärsyttävä asia on se, että kun nainen tulee tiettyyn ikään/tiettyyn elämänvaiheeseen, niin aletaan heti tarkastelemaan vatsan seutua ja arvelemaan milloinkohan se pamahtaa paksuksi. Jos nainen sattuu olemaan määräaikaisessa työsuhteessa ja biologinen kello tikittää, niin määräaikaisuutta vain jatketaan. Ihmettelen niitä keski-ikäisiä nais/miespomoja jotka eivät tue näiden naisten urakehitystä. Itse ovat tehneet lapsensa 20-kymppisinä eikä ole koskaan tarvinnut miettiä noita asioita. Kuitenkin yleisesti ottaen lapsia halutaan ja on normaalia, että jossain vaiheessa perhe perustetaan. Eikö työnantajien pitäisi huomioida tämäkin seikka henkilöstökuluissaan. Ei varmasti ole oikea paikka ruveta säästämään kuluissa tässä asiassa ainakaan suurten yritysten kohdalla joilla on varaa maksaa äitiyslomakorvauksia. Ketään ei motivoi työskennellä useissa määräaikaisissa työsuhteissa peräkkäin. Panostettaisiin enemminkin henkilöstön tyytyväisyyteen, annettaisiin rauhassa tehdä ne pari lasta kun se aika koittaa, koska pidemmällä tähtäimellä tämä nainen on se kannattava ja tyytyväinen työntekijä yritykselle. Olis toki kohtuullista myös se jos miesten ja naisten molemmat työnantajat osallistuivat kulujen maksamiseen. Säälittää ne päälle 30-kymppiset naiset joilla ikää alkaa olla eikä vakkariduunista tietoakaan. Kyllä työsuhteen luonne vaikuittaa oleellisesti jokaisen kokemaan elämänlaatuun. Sitten joillakin tuntuu olevan sellainen ajatusmaailma, että kun on pieniä lapsia niin uraan ei voi panostaa ja keskittyä. Siis lue nainen ei voi näin tehdä. Eiköhän tämäkin ole jokaisen oma asia mihin kukin haluaa/kykenee keskittyä elämässään. No tässä ajattelemisen aihetta meille kaikille.
raskaana olevat eivät saisi hakea uutta duunipaikkaa edes "talon" sisältä. Kieroon katsotaan ja pidetään vielä tyhmänä pahimmassa tapauksessa. Mun omalla duunipaikalla esimies on suhtautunut tosi hyvin raskauteeni mutta se, että hakis konsernin sisällä toisiin tehtäviin raskausaikana suhtaudutaan kait yleisesti karsaasti. Mitä olette mieltä? Sitten se mikä ällöttää on se, että jos nainen hakee työpaikkaa raskaana olessaan, niin ettei se näy ulospäin, niin mietitään pitäisikö kertoa raskaudesta työnantajalle/työnhakijalle. Miksi pitäisi kertoa. Raskaus on aivan normaali tila ja jopa laissa on määritelty ettei raskaana olevia saa syrjiä työmarkkinoilla. Se on työnantajan ongelma jos ei tätä ymmärrä.
Sitten yksi ärsyttävä asia on se, että kun nainen tulee tiettyyn ikään/tiettyyn elämänvaiheeseen, niin aletaan heti tarkastelemaan vatsan seutua ja arvelemaan milloinkohan se pamahtaa paksuksi. Jos nainen sattuu olemaan määräaikaisessa työsuhteessa ja biologinen kello tikittää, niin määräaikaisuutta vain jatketaan. Ihmettelen niitä keski-ikäisiä nais/miespomoja jotka eivät tue näiden naisten urakehitystä. Itse ovat tehneet lapsensa 20-kymppisinä eikä ole koskaan tarvinnut miettiä noita asioita. Kuitenkin yleisesti ottaen lapsia halutaan ja on normaalia, että jossain vaiheessa perhe perustetaan. Eikö työnantajien pitäisi huomioida tämäkin seikka henkilöstökuluissaan. Ei varmasti ole oikea paikka ruveta säästämään kuluissa tässä asiassa ainakaan suurten yritysten kohdalla joilla on varaa maksaa äitiyslomakorvauksia. Ketään ei motivoi työskennellä useissa määräaikaisissa työsuhteissa peräkkäin. Panostettaisiin enemminkin henkilöstön tyytyväisyyteen, annettaisiin rauhassa tehdä ne pari lasta kun se aika koittaa, koska pidemmällä tähtäimellä tämä nainen on se kannattava ja tyytyväinen työntekijä yritykselle. Olis toki kohtuullista myös se jos miesten ja naisten molemmat työnantajat osallistuivat kulujen maksamiseen. Säälittää ne päälle 30-kymppiset naiset joilla ikää alkaa olla eikä vakkariduunista tietoakaan. Kyllä työsuhteen luonne vaikuittaa oleellisesti jokaisen kokemaan elämänlaatuun. Sitten joillakin tuntuu olevan sellainen ajatusmaailma, että kun on pieniä lapsia niin uraan ei voi panostaa ja keskittyä. Siis lue nainen ei voi näin tehdä. Eiköhän tämäkin ole jokaisen oma asia mihin kukin haluaa/kykenee keskittyä elämässään. No tässä ajattelemisen aihetta meille kaikille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sain vakituisen työpaikan ollessani viimemetreillä raskaana, että ei se IHAN aina noin mene... Tuntuu kylläkin aivan lottovoitolta!
Itse ajattelin juuri noin, että kannattaakohan edes hakea ja etten varmasti saa minkaanlaista huomiota, kun olen raskaana, mutta toisin kävi!
Nyt pientä tyttöäni hoitaessa olen hyvin onnellinen, kun tulevaisuus on jossain määrin turvattuna! Tsemppiä kaikille, kannattaa yrittää vaan!
Mulla on jo kaksi lasta ja koetapas nyt päästä sinne työmarkkinoille.. "Syyksi" riittää se että kun lapset kuitenkin sairastavat niin ainahan se on äiti kun jää kotiin niitä hoitamaan.. Koskaan ei ole hyvä aika hakea töitä.. Ensin lapsettomana ne pelkää et teet lapsia ja sitten ne kuvittelee että ei tosiaan enää ehdi niitä töitä tehdä kun niitä lapsia on.. Urbaanilegendahan kertoo että nainen joka oli saanut lääkärin kirjoittamaan lausunnon ettei voi saada lapsia sai heti töitä.. Ja tiedänpä yhden naisen joka otettiin sillä ehdolla töihin et ekaan viiteen vuoteen ei lapsia saanut tehdä.. (Laitonta toikin kai..)
olla se vakkaripaikka tänä päivänä. Oli sitten nainen tai mies, raskaana tai ei, lapsia tai ei. Eikä sellaisen työnantajan palvelukseen kannattaisi mennäkkään, jonka mielestä ihmisen tulisi uhrata koko elämänsä työn takia. Jos joku niin ajattelee, niin ihan koneenahan se silloin työntekijää pitää. Kannattaako sellaisen tunnevammaisen palvelukseen mennäkään, saatikka pysyä.
Ihan varmasti kuvaamaasi käyttäytymistä on työelämässä tosi paljon. Ihan syvimpään masennukseen meidän nuorten naisten ei silti tartte vajota, sillä poikkeuksiakin löytyy...
Mä itse sain vakipaikan juuri naimisiin menoni jälkeen. Jäin pian äitiyslomalle ja pomo (mies) virnisti vain, että ehti jo odottaa sitä :) Ja kommentti oli siis selvästi hyväntahtoinen. Raskausilmoitukseni jälkeen mut vielä valittiin pitkään projektiin vastuuhenkilöksi - projektiin, joka siis jäi multa kesken eli jouduimme vaihtamaan vastuuhenkilöä lennosta.
Meille, yksityissektorin ison konsernin isoon yksikköön, on palkattu vakipaikoille ihan parina viime vuonna muitakin nuoria naisia - ja miehiä myös, mutta aina selvästi pätevyyden perusteella, ei "äitiysriskin" tms. Suurin osa talon rekrytoinnista vastaavista on keski-iän ylittäneitä miehiä. Järkeäkin siis löytyy!
Mut tiedän kyllä, että likikään joka paikassa ei toimita yhtä fiksusti. Oon usein miettiny, pystyisinkö itsekään pomoroolissa olemaan täysin välittämättä näistä mahdollinen-äiti-asioista... Varsinkin pikkufirmoissa mammalomakuluilla voi olla iso merkitys. Mutta kuten sivusta seurannut edellä jo sanoi, näihin kuluihin pitäis tietty osata varautua...
Musta tärkeintä olis, että me potentiaaliset syrjittävät pidettäis oikeuksistamme kiinni. Siis valitettais, kun aihetta on, eikä hyväksyttäis pienintäkään syrjintää. Tsemppiä nuoret naiset! :)
Juu oon seurannut asiaa lähes parikymmentä vuotta ja kokenut syrjintää jo silloin nuorena ekan saadessani; potkastiin pellolle heti koeajalla kun selvisi tilanteeni ja puille paljaille siitä suoraan jouduin..eli taloudelliseen sudenkuoppaan on helppo päätyä raskaaksi tullessa. Miksi tällainen epäkohta sallitaan nyky-yhteiskunnassa, jossa pidetään kaikista ja kaikesta jo muutenkin "hyvää" huolta? Tätäpä suren minä joka päivä, kunnes pääsen joskus vuonna se ja se jälleen töihin ja tienaamaan..
Toiseksi, miksi maksuvastuu on lähinnä vain työnantajalla, kun yhteiskunta saa uuden jäsenen ja veronmaksajan byrokratiakoneistoonsa? Tästähän se naissyrjintä työmailla juuri saakin alkunsa! Jos ukot ja akat olisivat kulukustannuksien suhteen tasa-arvoisia työmarkkinoilla lapsien saantiin katsomatta, niin tämä touhu voisi olla terveemmällä pohjalla naistenkin kannalta.
Ei lasten saanti liikuta yhtäkään yrittäjää, mutta yhteiskunta on kelvoton ilman uusia kansalaisia.
Nyt olen minäkin odottavana äitikkänä kusessa, kun en saa töitä ja tuloni tippuvat työmarkkinatukitasolle äitiyslomalle jäädessäni. Melkein itken viikottain kun postilaatikkoon kolahtaa karhukirjeitä, milloin nousee vuokrat ja vakuutukset, milloin jotakin muuta ylimääräistä laskua ja menoa sekä hinnannousua.
Eipä äitiä ajatella ja arvosteta ajan hengen mukaisesti. Luotetaan vaan äitien hyvään onneen, joka tarkoittaa käytännössä hyvin usein mahdollisen miespuoliskon palkkatuloja - tai vauraampia sukulaisia ja heidän hyvää tahtoaan..
Liitot ovat saaneet haluamansa edut työntekijöilleen, mutta äideiltä puuttuu vastaavat edunvalvojat näissä tuloasioissa. Mielestäni pätkätyöläisäiti ei saisi tipahtaa tuonne työmarkkinatuen tasolle vauvan saadessaan jos on hoitanut muuten asiansa hyvin ja taiturimaisesti pätkätyöviidakossa, pysyen ansiosidonnaisella tuella.
Heips! Minä kuulun siihen syrjittyyn ryhmään. Olen töissä firmassa melkei 7 vuotta, joka kuuluu Suomen suurinpiin konserneihin. Kun tulin raskaaksi minulle ilmoitettiin tyynen rauhallisesti että työsuhteesi muutetaan nyt osa-aikaiseksi. Ja vielä viikkoa ennen joulua ja minä 4 kuukaudella raskaana. Arvatkaa mikä isku se oli. Tälläiselle jolla on asunto ja autolainaa. Sekä vielä lapsi tulossa. Se oli niin törkeä temppu, että tekisi mieli antaa juttu Karpolle tai johonkin isompaan lehteen ja kertoa kaikki. Minultahan riistettiin kaikki. Ei minulla ole tässä vaiheessa mitään mahdollisuutta saada uutta työpaikkaa. Ja vielä tälläiseltä paikkakunnalta missä on paljon minun alan työttömiä.
sinun viestiäsi. Miten sinulta vietiin kaikki? Jäihän sinulle kuitenkin se osa-aikatyö (joka voi muuttua taas äitiysloman jälkeen kokopäivätyöksi) ja 7 vuotta kun olet ollut töissä, niin päivärahasi lasketaan vuoden 2003 tulojen mukaan. Ymmärrän että se pienentää tulojasi nyt, mutta kaikilla tässä on asunto (toisilla vain asumiskuluja on vuokra ja toisilla velka).
Meillä on kaksi asuntoa ja kaksi asuntolainaa maksettavana ja toinen lapsi tulossa. Toisin en valita siittä koska se on täysin omavalinta. Me olemme aivan tavallisia duunareita, eli tulot ei ole aivan huippuluokkaa.
minä tunne että minulta riistettiin kaikki. Olin niin shokissa kun sain irtisanomisviestin, että pelkäsin jo keskenmenoa. Ei sitä osaa sellainen henkilö edes ajatella, joka ei tätä ole kokenut. Tulee kyllä aivan tyhjä olo ja että en ihmisenä ole minkään arvoinen. Minähän olin ainut kenen työsuhde muutettiin. Vaikka oli muitakin vaihtoehtoja. Enkä kyllä jaksa uskoa siihen että työaikani tästä muuttuisi kun palaan äitiyslomalta. Ainoastaan jos minun sijaisellani teetetään kokopäivätyötä, niin silloinhan työnantajan täytyy tarjota minulle kokopäivätyötä kanssa kun palaan töihin takaisin. Ilmoituksesta on nyt kulunut pari kuukautta ja mielenikin on jonkin verran muuttunut. Nyt ajattelen vaan että onneksi pääsen sieltä pois.