Kunnes lopuvaiheessa huomasin että ajatukset alkoivat olla synkkiä ja mietin jo päivieni päättämistä. Ahdistus ja masennus olivat menneet jo niin pitkälle että en saanut hoidettua kotihommia ja koiran lenkittäminenkin oli tuskien takama mutta se oli kuitenkin joka päivä tehtävä. Sitten oli pakko tilata aika mielenterveystoimistoon ja keskustelujen jälkeen lähdinkin sieltä reseptin kera apteekkiin ja kotona heti aloittelinkin lääkityksen. Lääke oli cymbalta ja jo heti ensimmäisenä iltana tuli aivan järkyttävä olotila ja arvelinkin että ei tämä taida auttaa,päätin kuitenkin että syödään nyt että ei tässä ainakaan mitään häviä. Nyt on neljäs päivä menossa ja olo ei ole lainkaan enää niin huono ruokahalut ovat kadoksissa mutta sen olen huomannut että olen saanut jo kotihommiakin tehtyä ja kaupassa käyntikään ei ollut niin ahdistavaa (toki olo on vieläkin arka) mutta ei läheskään niin paha kuin ilman lääkitystä. Pointtini on vain se että lääkehoito on ainoa joka minulla pelittää sillä terapiat ym muut ei minuun toimi koska niitäkin joskus muinoin kokeil. Ja ihmiset syövät verenpainelääkkeitä ja vaikka mitä ja tuskinpa nekään ovat mitään turvallisia jos niin ajatellaan. Mieluumin lääkitys ja siedettävä elämä kuin ahdistava tuskainen ja stressaava elämä!
Lääkevastainen olin minäkin
kaikenkokenut66
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinulle varmaan voisi syöttää lumelääkettäkin. Cynbaltan vaikutus alkaa tuntua vasta 2-4 viikon jälkeen.
Minulle ei sovi masennuslääkkeet ollenkaan, aikoinaan kokeiltiin monia eri vaihtoehtoja. Sivuvaikutuksena kova sydämmen syke, hikoilu ja itsetuhoisia ajatuksia.
Niitä minullekin tarjottiin terkkarista, että sietäisin hermokivun selässäni paremmin. Yritin 3 viikkoa niitä syödä ja olo oli aivan hirveä ja tunsin itseni todella sairaaksi näistä pillereistä. Kun lopetin niiden syönnin, niin parani olotilanikin entiselleen ja ennemmin kestän selkäkivut kuin alan vielä päänikin sekoittaan.
Ilman muuta kannattaa olla ilman lääkkeitä jos pystyy olemaan. Itse valitsin kodin ulkopuolisen elämän ja töissä parjäämisen, kuin kotiin sulkeutumisen. Olen oikeen tyytyväinen valintaani ja elämäni on nyt, noin 100 kertaa parempaa kuin ennen kun ahdistuneena en uskaltanut mennä edes elokuviin ja töihinkin oli jännityksen vuoksi aina tuskaa mennä jos oli jotain uutta tiedossa. Nyt sopiva lääkitys ja en ole mitään erikoisempua sivu oireitakaan huomannut. Entiseen kärsimykseen en palaisi, en sitten kirveelläkään. Mielummin kuolen pari vuotta nuorempana kun jätän elämän elämättä.