menneisyydessä vaikka mitä kuraa, mutta niiden asioiden kanssa on jotenkin sinut. Tämä päivittäinen yksinäisyys hajoittaa ja tieto siitä, että tuskin tämä tilanne on paremmaksi muuttumassa. Vuosi vuodelta vain menee taaksepäin ja taantuu.
Kulutan päivittäin aikaa ajelemalla busseilla, jotta olisi edes jotain tekemistä. Ne harvat ihmiskontaktit joita on (omat sukulaiset) ovat jo kyrpiintyneitä näkemiseeni, eivät tietenkään mitään sano, mutta ilmeistähän sen näkee.
En kyllä olisi koskaan uskonut tätä kohtalokseni, mutta pakkohan se on alkaa uskomaan kun kymmeniä vuosia on jo viettänyt samassa jamassa. Olen moniongelmainen tyyppi, mutta ollut mukana työelämässäkin. Työelämä jäi pois pari vuotta sitten totaalisen loppuunpalamisen myötä. Oikeita kavereita minulla oli viimeksi ala-asteella, joten onhan tässä jo tovi yksinään oltu. Oikeastaan kaikki negatiiviset asiat koettu elämässä, hyviä ei niinkään.
Kyllä tässä alkaa pää leviämään kunnolla
22
57
Vastaukset
- Pamelaeskimo
Missäpäin asut?
- h-e-l-p
Pääkaupunkiseudulla.
- JalanjäljetHiekassa
Heippa,
Toivon sinulle voimaa ja lohdutusta sydämeesi.
Toivon ajatuksissani sinulle kaikkea hyvää.- easdf
Olet ainakin täysin sopivan nimimerkin valinnut tällä kertaa :D Mutta tosiaan, hae apua mielenterveysongelmiisi, sitten jaksat paremmmin niitä verojakin maksaa kun sillä aina pädet.
- h-e-l-p
Kiitos! Samaa toivon sinulle.
- joitakin-ajatuksia
Osa-aika työkää ei varmaan käy kun vievät edut.. jos jotain saat?
Urheilua olen suositellut monelle ja se on osa sosiaalista elämää, tai ainakin alku sille.
Ihan mitä vaan. Bingistä-miekkailua-voimistelua tai mitä vaan.
Yksinäisiä on paljon.
Itse tunnen syyllisyyttä, että en ehdi ihmisten kanssa niin paljoa jutella, sillä elämä on ihmisten välistä toimitaa kaikin puolin.
Mihinkään punttisaliin ei kannata mennä kun ne on usein vain itsetehostamis mielessä siellä. Eivät koskaan ystäviä kellekään, koska heillä on itselläänkin jokin ongelma.- h-e-l-p
Kiitos vinkeistä!
- tosiasijjaaa
Samanlainen elämäntilanne mulla kun aloittajalla. En näe syytä miksi aamulla nousta ylös kun tietää että samalainen yksinäinen päivä edessä kun eilinen ja tuleva huominen.
Tätä on jo jatkunut vuosia ja nyt alan olla todella kyllästynyt tähän elämääni, enää en haaveilekkaan enää mistään kun mitään positiivista ei koskaan mulle tapahdu.
Tulisi ilta ja pääsisi nukkumaan.- h-e-l-p
Tiedän tunteen, mutta yritetään jaksaa eteenpäin. Voittavathan jotkut ihmiset lotostakin, kuka tietää vaikka meillekin vielä sattuu jotain hyvää.
Mutta eipä tätä totaalista yksinäisyyttä voi kyllä ymmärtää kuin ne, jotka samassa tilanteessa ovat ja ovat olleet. Ei tässä ole edes mitään menneisyyden hyviä muistoja, joista voisi ammentaa voimaa. Lähes kaikki mahdollinen epäonni osunut omalle kohdalle.
Jos traumojen täyttämää mieltä pitäisi kuvata jotenkin, niin mieli tuntuu vähän samalta kuin se jos olisi jokaisessa hampaassa reikä, ja se vaatisi akuuttia juurihoitoa. Ymmärrän alkoholisteja, narkomaaneja ja muita riippuvaisia. Ymmärrän myös ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti vain jaksa ja sortuvat ties mihin.
Voimaa ja jaksamista sinulle! - tosiasijjaaa
h-e-l-p kirjoitti:
Tiedän tunteen, mutta yritetään jaksaa eteenpäin. Voittavathan jotkut ihmiset lotostakin, kuka tietää vaikka meillekin vielä sattuu jotain hyvää.
Mutta eipä tätä totaalista yksinäisyyttä voi kyllä ymmärtää kuin ne, jotka samassa tilanteessa ovat ja ovat olleet. Ei tässä ole edes mitään menneisyyden hyviä muistoja, joista voisi ammentaa voimaa. Lähes kaikki mahdollinen epäonni osunut omalle kohdalle.
Jos traumojen täyttämää mieltä pitäisi kuvata jotenkin, niin mieli tuntuu vähän samalta kuin se jos olisi jokaisessa hampaassa reikä, ja se vaatisi akuuttia juurihoitoa. Ymmärrän alkoholisteja, narkomaaneja ja muita riippuvaisia. Ymmärrän myös ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti vain jaksa ja sortuvat ties mihin.
Voimaa ja jaksamista sinulle!Kiitos kannustuksesta, kait se tääkin päivä on jotenkin saatava menemään taas iltaan.
En jaksa enää uskoa, että mitään hyvää on edessä päin.
- Rauta.ei.paljoo.paina
Mulla kyllä auttoi kuntosalilla käynti. Sai purkaa paska fiiliksen siihen nyrkkeilysäkkiin. Ja kun kroppa voi hyvin mielikin kirkastuu. On sieltä hyviä tuttujakin tullut joiden kanssa vaihtaa kuulumisia, Järkevämpää satsata omaan hyvin vointiin, kun nyhjöttää kotona. Onhan siellä salillakin niitä tyyppejä jotka ovat itseänsä täynnä tai kuvailevat persettänsä peilistä. Niistä ei kannata välittää. Joka kerta salin jälkeen on hyvä fiilis kannatti käydä.. Eikun kokeilemaan..
- sdfbgdfsbfg
voisimpa mieki hakkata kaksin käsin, vaan kun en uskalla vasemmalla, kiitos värttinäluun osatekonivelen. Helpottaa ku joskus oikealla murskauttaa pannuhuoneen ovvea vasten, sillä vaikka onkin rautaa kuori uksen tuon, se silti joustaa jonki verran sisällään olevien pehmikkeiden tähden
Itse olen kirjekaveruudesta saanut lohtua omaan yksinäisyyteeni. Mukavia, ystävällisiä ja välittäviä ihmisiä on vielä, yllättävää kyllä. Eihän se varsinaista sosiaalista kontaktia ja vaikka kahville menoa korvaa, mutta on se aina tyhjää parempi ja siitä on helppo alkaa laajentamaan omaa tukiverkostoa.
- Mies35vjostainpäin
Aikoinaan koin kanssa töiden loppuunpalamisen. Sain pitkän sairasloman noin puoli vuotta. Se tuli silloin tarpeeseen ja psyykkeen kannalta se oli hyvä. Kun työt sitten alkoivat, töissä oli sama meininki. Ja ehkä vielä huonompikin, olinhan ollut pitkällä sairaslomalla. Pari kuukautta paluun jälkeen ja sain potkut. Jälkeenpäin ajateltuna tosi hyvä homma, en viihtynyt sielä. Jäin työttömäksi. Samalla kaikki kaveri suhteeni päättyivät. Vaikka kukaan kavereistani ei edes ollut samassa työpaikassa. Mutta siinä vain kävi sellainen ketjureaktio, kaikki meni alta.
Vuoden verran olin työttömänä yksin, en päässyt asunnostani juurikaan ulos. Sitten vihdoin löysin uuden työpaikan. Työpaikalla ne on vain työkavereita. Ei sielä juurikaan puhuta kuin työjuttuja. Enpä kyllä sielä henkilökohtaisia asioita haluaisikaan kertoa.
Tässä iässä on vaikea löytää luotettavia ystäviä tai edes kavereita. Tai en ole varma onko se iästä kiinni, varmaan enemmän omasta luonteesta. Tätä yksinäisyyttä on jatkunut jo noin 10 vuotta. Olen baareissakin käynyt yksin. Yleensä sellaisissa paikoissa joissa istuu muitakin yksinäisiä. Meitä sielä yhdistää yksinäisyys, kukaan ei sielä puhu kenellekkään. Kaikki ovat vain hiljaa ja juovat yksin. Ehkä jonkinlaista vertaistukea saa sitä kautta.
Kukaan ei tiedä milloin yksinäisyys päättyy... Toistaiseksi parhaita ystäviäni ovat radion juontajat ja iso tv, jota katson päivät läpeensä.
Mies35v, jostain päin.- Suomalaiset
Aagh. Miksi siellä baarissa ei voi edes huppelissa ottaa kontaktia toiseen ihmiseen?
Otin omaksi taakaksi eräs rempseä ilta baarissa mennä juttelemaan sellaiselle vähän nyhvölle yksinään juovalle nurkkapöydässä istujalle. Se oli aivan liekeissä. Tuli vielä jossain kadulla juttelemaan ja osoittautui melko hauskaksi persoonaksi.
Pääsi nähtävästi yhdeksi hauskaksi muistoksi. - dsfvsdf
Kai kerroit sille että pidät häntä taakkana, nyhvönä ja saatat joskus muistella häntä?
- Mies35vjostainpäin
Minkä takia hän olisi niin tehnyt nimimerkki dsfvsdf*?
Baarissa on paljon helpompaa olla omine ajatuksineen. Aloitteen tekeminen on aina vaikeaa. Kuin lava kammo, ei vain pysty.
Hienoa että sinä olet joskus uskaltanut mennä oma-aloitteisesti juttelemaan tuntemattomalle. - tosiasijjaaa
Mäkin olen kokeillut tota baarissa käyntiä, joskus löytää juttuseuraa ja joskus istun itekseni.
Samoin radiojuontajat ovat tulleet tutuiksi ja tv-ohjelmat, ja ei sitä tiedäkkään millon yksinäisyys päättyy vai päättyykö koskaan.
Sellaisille se on helpompaa jotka ovat valinneet yksinäisyyden itse.
- hgjkgkuyiklyil
Seevetti mäe taas jaksa äitiäni. Puhuu musta sontaa (joskin totuutta) kun luulee etten kuule. Viimeksi kuulin huhtikuussa 2017 , tai luulen ainakin niiden inhoottavien sanojen koskeneen muva. Samanlainen häpeän, raivon, epäskoisen tyrmistyksen, itseinhon ja -säälin, mitättömyyden ja äitivihan aalto loikksi silloinkin päälleni. Teki mieli vaan kostaa niitä kuulemiani puheita tuntitolkulla jotain sivureittiä myöten, koska emmä ny äitil ala naamatusten pauhaamaan.
Sorruin siis silloinkin kaikenlaiseen tuhoilyyn ja särkemiseen. Koitin löytää jka onnistuinkin turmelemaan sellaista josta voisin kuvitella äitini olevan pahoillaan. Nääennäinen ylireakointini johtuaa kai siitä että pyrin aina olemaan semmone samallaane viilipytty kö se jankonpetonin jättimaha-ukko; joop joop joo, aaaivan,, aaasia kunnossa, juph..Tokimyös vähät unet raivostuttaa. Voip männä iltakahexast aamuneljää koneella, sit lopulta käyn äkkii hoisimasa hommat joita oo paennu nettiin, ja aamulla yhexä aikaan ylös. Päivä menee pööpöillesä kunnes taas saapuu se jokin raivonpuuska ja sisuunnus, joista saan leijonanosan työntekotarmostani
.Tänään kuulinkans ko sen jonku kaa puheelimes pitkän tovin minusta nalkutti. Siskoni kanssa oli kuulimma myös setviny työssä jaksamistani. Sanoi säälivänsä mua ja aikovansa huomenna ehottaa mulle että mänisin johki lomalle vaikkap viikonlopuksi. Saatanan vittu että mä tuhosin ja turmelin tässä kaikenlaista. Lähin heittellin uuniin, roskiin ja pellolle äireen jokus tuomia evähii, sääliruokia jumavittu. Mieluummi pyörryn nälkään ko syön niitä, säälitä leivottuja. Mihk täs enää kehtaa mennäkään kö se pilaa mun mainetta tuola, aina muutehi jonku kans puhelimes läärää. Tulis jokin rapu ja nappais sen kielen ja sormet poikki. Kihitteli vielä että ei passaa mainita asiasta sille(mulle) pittää vaan olla hilijaa.
Kyllä tässä taas saapuu se sama olo kuin mikä oli yläasteaikana, että on taidoton pökkelö ja rassukka. Ei päässyt itsetunto silloin hyväksi kehittymään ja se on herkässä romahtaa vielä parikyt vuotta myöhemminki, varsinki ku isäni on vähän samankaltanen tuppiturpa ko mä. Väheksyvä asenne mun tekemisiin lisäksi - jokuoviaukeaa
Kyllä suomalaiset on hyviä ihmisiä. Liian hyviä.
Rohkeasti vaan moikkailemaan suomalaisia ihmisiä joka paikassa.
Jutella vaan ja hymyillä. Aina joku alkaa tulla lähemmäksi ja sillai sitten eteenpäin.
Suomalaiset ovat niin paljon toisia kunnioittavia, että pitävät etäisyyttä tästäkin syystä.
Kaikki naapurit tervehtiä ja kysellä vaikka, että tuleeko joku päivä kahville tms.
Vaikka ei tulisi, siitä ei kannata suuttua tai ottaa itseensä.
Eteenpäin vaan!- fghjfgjhfghjfgjh35v
Minä osaan hymyillä lähinnä sillon ku se tuottaa pelkkää maankoloon painavaa häpeää. Juuri sillon ku ei tekis mieli. Täpötäysi ototusaula, vessa varattu, ei pääse sinne pakoon, tulee mieleen joku oma vitsi tai härski juttu. Siinä tilanteessa ei ole kivaa hymyillä.
Tahtohymyillä en halua. Tein siten yo-kuvissa. Kaikki koevedokset poltin varsin pian yo.-juhlien jälkeen ja viime syksynä sen viistoist vuotta kirjahyllyssä seisseentriptyykin jossa oli 3 yo-kuvaani, kaikissa tekohymy. Ei onnneksi tarvi niitä ilmeitä enää koskaan katella. Harmi että tuli sukulaisille läheteltyä niitä kuvia, kun ei kehtaa käyä niitä varastamassa ja polttamassa pois.
Julkihymyileminen ei tuu juuri kuunaan ees mieleen tuola maailmassa tallustellessa. En vaan osaa. Johtunee kai siitä etten osaa julkinauraakaan enkä juuri muitakaan tunteita näyttää. En siedä sitä miltä näytän hymyillessä. Fyysinen outlook voi olla ihan hyvä tuntemattoman silmään mutta itse näkee peilikuvansa vain itseinhon ja piiloteldun vanhempainvihan läpi. - testaajatietää
fghjfgjhfghjfgjh35v kirjoitti:
Minä osaan hymyillä lähinnä sillon ku se tuottaa pelkkää maankoloon painavaa häpeää. Juuri sillon ku ei tekis mieli. Täpötäysi ototusaula, vessa varattu, ei pääse sinne pakoon, tulee mieleen joku oma vitsi tai härski juttu. Siinä tilanteessa ei ole kivaa hymyillä.
Tahtohymyillä en halua. Tein siten yo-kuvissa. Kaikki koevedokset poltin varsin pian yo.-juhlien jälkeen ja viime syksynä sen viistoist vuotta kirjahyllyssä seisseentriptyykin jossa oli 3 yo-kuvaani, kaikissa tekohymy. Ei onnneksi tarvi niitä ilmeitä enää koskaan katella. Harmi että tuli sukulaisille läheteltyä niitä kuvia, kun ei kehtaa käyä niitä varastamassa ja polttamassa pois.
Julkihymyileminen ei tuu juuri kuunaan ees mieleen tuola maailmassa tallustellessa. En vaan osaa. Johtunee kai siitä etten osaa julkinauraakaan enkä juuri muitakaan tunteita näyttää. En siedä sitä miltä näytän hymyillessä. Fyysinen outlook voi olla ihan hyvä tuntemattoman silmään mutta itse näkee peilikuvansa vain itseinhon ja piiloteldun vanhempainvihan läpi.Sä oot jotenkin itseäsi täynnä. Mitä sillä on väliä miltä kuvassa näyttää ja onko se edustava, onko aito vai tekohymy. Aivan mitättömiä asioita.
Sulle tekis hyvää unohtaa itsesi ja alkaa vaan olemaan ystävällinen ympärillä oleville ihmisille.
Semmoista se yhteiskunta on ja siten löytää toisen samanlaisen, joka tekohymyilee, niin että naurattaa.
Tiedän että tuo on jotain arkuutta ja siitä on hyvä päästä irti. Reippaasti vaan iloinen ilme nassuun ja huomaat, että se muuttaa maailmasi.
Ystävällisyys on suuri hyve kuitenkin ja hymyily, vaikka vain ihan pieni, sulattaa tilanteita.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072745Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302385Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen212290Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631021876- 1141610
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1671324Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2801149- 711024
- 801014
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha179936