Mietin, miks sä olet niin totinen.
Moi sinä mies
adidasn
42<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Alapäässä jomottaa niin pahasti sun seurassa, ettei ole edes hauskaa.
Tuli jo mun uniinkin se jomotus😅
Yksilöi ensin kuka mies?
Ei ole mitään ilon/hymyilyn aihetta.
Feminismi ja minlälaista tuhoa se on tehnyt naisten parissa vetää naaman vakavaksi.
Mitä haluat miehestä mikä sen nimi on mikä sun nimes on. Sillähän tuo selviää.
Aika on kallista toisille.
Elämä heittelee.
Ei hänestä ole vastaavaksi
Kyselee kyllä töitä
Hartikka vain mielessä ja kuumat pakoputket
oikee oot??
Ei sinusta ole yhtään mihinkään.
Pöljähän se on.
Sielusta hävisi osa aikoinaan, siksi.
Oi oi puolet lähti.
Se on muuten totta, tuntui etten saa enää takaisin sitä mitä minulla oli ts.terveys.
Puolet half pillut vei Alf
Voisiko olla mieli vaikuttamassa, ajatus mielessä: tuomittu kulkemaan yksin, vaikka haluaisi kaksin? Puoliksi jo luopunut toivosta? Hymy on siellä jossain suojamuurin takana piilossa, vaatii enemmän paukkuja saada sieltä esiin.
Jos hymylyisin, kysyttäisiin "miksi sinä mies hymyilet". Siksi.
No, mä en kysyisi. Toivottavasti hän on onnellinen elämässään.
Jos hänellä ei ole sitä elämää, ei siten voi olla onnellinen.
Moi nainen. Sori, en haluaisi olla näin totinen. Ennen olin kova hymyilemään. Elämä on tehnyt minusta tällaisen, ehkä turhankin vakavan miehen. Hymyilen kyllä, kun näen sinut.
Juominen vain masentaa, se on tutkittu juttu, et osaa nauttia elämästä enää aidolla tavalla ja hymysikin on muuttunut keinotekoiseksi, koska sisimmässäsi olet masentunut ja podet tyhjyyden tunteita.
Mistä niin päättelet, että syy olisi juomisessa? En juo muuta kuin joskus vähäsen.
Sekin on yksi syy ihmisen totisuuteen, jos ihminen on aiemmin ollut jotain muuta. Otetaan vähän tasoittavaa, josko se siitä:)
En oikein tykkää ihmisistä, jotka aina hymyilevät. Minusta se on joskus jopa häiritsevää. Miksi pitäis hymyillä, jos siihen ei ole suoranaista tarvetta? Hymyiletkös sinä usein "monellakoonkrapula"?
Ehkä asiat, joita päivitääin miettii ja ratkoo, ovat tehneet minusta hyvinkin kriittisen ja skeptisen, jolloin halua hymyillä yksinkertaisesti ei ole. Jos selvittelet ihmiskohtaloita ja heidän oikeusopillisia oikeuksiaan ja näet, kuinka hienosti hyvinvointivaltiossa ihmisoikeuksia poljetaan, niin ei siinä paljoa hymyilytä. Sen sijaan, jotain muuta kyllä tekee.
Omissa ajatuksissa oleminen vie spontaaniuden(ei ole tilanteessa läsnä). Totisuus ei tarkoita, että olisi surullinen tai ei olisi onnellinen. Joku tilanne voi myös tulla yllättäen ja silloin saattaa häkeltyä eikä keksi sanottavaa ja voi vaikuttaa totiselta.
meinaatko mustia miehiä
Yritän tietoisesti/tahdikkaasti "torjua"vaikka esim.sun mielenkiinnon.
vittuilijauuno on ollut yöllä täälläkin touhuilemassa " tahdikkaasti " vieläpä !
Kyllä se mielenkiinto hiipuu hyvin nopeasti kun selviää millainen änkyrävänkyrä mies on.
Ehkä se mielenkiinto ja suuri tunne hiipui hiljaa pois, mielipahan vyöryyn ja satuttaviin aikoihin.
Ehkä sitä tahdikkuutta olisi tarvittu jos olisi haluttu hyvien tunteiden jatkuvan.
Pelko, läheisyyden ja luottamuksen puute eivät rphkaise rikkomaan suojamuuria, jonka taakse suojaudun.
kannattaa opetella elään eikä elää muurien varjossa, jokainen joutuu kohtaamaan kipua mutta siltikään ei kannata jättää elämää elämättä ja mitä taas luottamukseen tulee niin se rakennetaan yhdessä, siihen onko sitä vai ei vaikuttavat molemmat, sinäkin, se ei ole vain toisen harteilla oleva asia. mitään ei koskaan saa jos kaikkea pelkää, kukaan ei pääse antamaan läheisyyttä jos sinä seisot aina muurin takana saavuttamattomissa sille toiselle. teet itse tuolla kaikella kaiken mahdottomaksi elää yhdessä toisen kanssa.
Teet kaiken itse mahdottomaksi.
En ehkä ole niin ehdoton, kuin annoin aiemmassa ymmärtää? Olen kommunikointikykyinen, mut ehkä toisesta pitää aistia asioita, jotka rohkaisee myös itse tekemään lisää myönnytyksiä. Ehkä nykymaailmassa on vain paljon epävarmuutta, ylireakoimisia, rauhattomuutta, mikä vaikuttaa myös omaan tekemiseen, olemalla varautuneempi?
Kannattaa sitten heti alkuun vaikka lapulle kirjoitettuna ojentaa tuo tieto eteenpäin, on sellainen kurimus joka noita kolmea asiaa vastaan joutuu taistelemaan että sitä ei soisi pahimmalle vihamiehelleenkään. Tai kokonaan parempi kaikille pysytellä erossa suhdeasioista, tuosta ei voi seurata kenellekään mitään hyvää.
Maailamnrauha ja tilanne vaikuttavat seurusteluasioihin. Milloin olet tälle tietylle henkilölle viimeksi puhunut ?
Jos sinä seisot noin vahvan suojamuurin takana kuin kerrot niin toisellahan ei ole mitään mahdollisuuksia siihen että saisit aistittua yhtään mitään, eihän se voi onnistua koska et anna mahdolisuutta lähestyä yhtään. Aivan kamala tilanne ja sinä puhut myönnytyksistä, ihan kuin se ihminen olisi joku hirviö jota pitää piileskellä siellä muurien takana. Joku ihminen on kanssasi pahoissa vaikeuksissa.
Minusta ei ole vahva suojamuuri, olen sopeutuvainen ja mukautuva, mut en kovin aloitteellinen. Toisen pahoista vaikeuksista en tiedä mitään, koska en niitä pyri toiselle aiheuttamaan. Suhtaudun myös vieraisiin vastaanottavaisesti aluksi, ollut joillekin jopa aloitteellinenkin, etten ihan allekirjoita noita väittämiänne. Kärjistinkö liiaksi, ehkä? Kuten monesti kuullut sanottavan, kaikki vaikuttaa kaikkeen, jollain tavalla? Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana.
Tapahtuuko muuttumisessa jakautumista esim. hyviin ja pahoihin ja hyvin- ja huonosti toimeentuleviin? Tuntuu tapahtuvan ainakin kärjistymisiä suuntaan ja toiseen.
Ei ole ketään kuka olisi ihastunut muhun.
Ei ole ketään kelle laulaa.
Vain ihastus saa minut leijumaan, olemaan Flowssa kiinni
"Kohtalon kolhut ei paina totinen kun vain naama on aina Mitä lähtöni hetkellä voittaisin Oho sano Eemeli"
Jos kerta niin kiinnostaa, niin kysy ;)
"Why so serious?" >:)